Miksi Palefacella on vieläkin laillisia aseita?

Pankinjohtajan poika Karri Pekka Matias Miettinen, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Paleface on julkaissut avoimeen yhteiskunnalliseen kapinaan ja vallankumoukseen yllyttävän videon nimeltä ”Palamaan”. 

”Täytyy jaksaa kaikenlaist´ paskaa ilmaisunvapauden nimissä” mölisee Paleface tuolla videollaan. Aivan oikein, ei meidän tavallisten ihmisten (äärivasemmiston kielellä fasistien, natsien ja rasistien) tarvitse kestää Palefacen väkivaltapaskaa minkään ilmaisunvapauden nimissä.

Vaikka tuo video on nolo kopio amerikkalaisesta Gangsta-Rap-roskasta (laukaus ja hylsyjen putoaminen alkaa olla jo klishee), niin silti pitää mennä kuitenkin siihen, että siinä kehotetaan kapinaan, myymäläryöstöihin (joissa oikeana uhrina on matalapalkkainen työntekijä), huumausainerikollisuuteen ja murhiin, sellaisiin asioihin, joita suomalainen yhteiskunta ei voi toleroida muulla luvulla kuin nollalla.

Paleface kertoo videollaan tarkasti sen tavoitteen, johon hän ja hänen (pääsääntöisesti ns.parempien perheiden piiristä tulleet) äärivasemmistolaiset anarkistitoverinsa pyrkivät.

Äärivasemmistolaiseen väkivaltaan, kaaokseen, punaiseen  vallankumoukseen ja punaterroriin. Mikään ei ole vasemmistossa muuttunut sitten Neuvostoliiton alkuaikojen.

Olennaista tässä ”taiteeksi” ylistetyssä väkivaltaisessa paskassa on kuitenkin pari seikkaa. Ja ne pari seikkaa pitää ilmeisesti nostaa esille, koska ne hukkuvat YLE:n kulttuurimarxilaisen propagandakoneiston nostattamaan äärivasemmiston kiveksiä hivelevään vallankumoukselliseen hyökyyn.

Ensimmäinen on se, että Karri Pekka Matias Miettinen on lähtökohtaisesti porvariperheen kasvatti. Sellainen pikkupaskiainen, joka nauttii sikareista, konjakista ja herraskaisesta hirvijahdista herrojen kanssa. Hänellä on siihen varaa. Ja varallisuus kasvaa, kun ns. hyödylliset idiootit ostavat hänen kyseenalaisia levyjään.

Toinen on se, että miksi ihmeessä poliisi ei ole takavarikoinut tällaisen äärivasemmistolaisen väkivaltahörhön aseita ja peruuttanut aseiden hallussapitolupia?

Tässä näyttää siltä, että Karri Pekka Matias Miettisen ilmaisunvapaus ei ole enää kovin kaukana Anders Behring Breivikin ilmaisunvapaudesta.

Kun me kaikki väärinajattelijat palamme, älkää väittäkö sitä, ettei teitä ole varoitettu.

Kyllä Karri ja toverit pistävät meidät(kin) palamaan.

KK

 

Homokapiaisista

 

 

 Kuva:Poliittisen Korrektiuden Parhaat

Viime viikonloppuna Helsingin kaduilla näkyneen Helsinki Pride-tapahtuman tiimoilta eräs asia on noussut julkiseen keskusteluun kaikkea muuta voimakkaammaksi aiheeksi.

Muuan asemaansa ja virkapuvun käyttöä ymmärtämätön ylikersantti Juho Pylvänäinen nimittäin osallistui tähän homomarssiin merivoimien M36 kavaijipuvussa.

Tämän puvun käytöstä on mainittu virkapukuohjesäännössä ja se on asemaltaan ns. vierailupuku. Puvun kantaminen palveluksen ulkopuolella on sallittu ainoastaan perhejuhlissa ja hautajaisissa. Siinä pukeutuneena esiintyminen poliittisissa kokouksissa tai mielenosoituksissa on erikseen kielletty. Samoin kuin ammattisotilaan kuuluminen poliittiseen puolueeseen tai järjestöön on kriminalisoitu erikseen rikoslaissa.

Politiikastahan Helsinki Pride-kulkueessa on kyse. Yrittää nyt vihervasemmiston ja oikeistoliberalistien kastraattikuoro sitten veisata ihan mitä tahansa ”Kyseessä oli juhlakulkue”-värssyä. Sitä se nimittäin kaikkein vähiten oli.

Eräissä vihervasemmistolaisissa piireissä on kuolattu homospektaakkelin perään täydellisessä henkisessä erektiossa. Muuankin kovaääninen vihervasemmistolainen joutomies ehti jo vaatimaan puolustusvoimia osallistuman virallisesti homoparaatiin lausua loihien näin:

PV ei saisi kuulemma osallistua Prideen. Siis tapahtumaan, jossa juhlitaan tasa-arvoa ja tasavertaisuutta.

Missä PV:n sitten kuuluisi olla? Siis muualla kuin kunnioittamassa omia sekä yhteiskunnan arvoja?

 

Tämä jääköön aikakirjoihin kertomaan kalmean totuuden nykyisestä ajasta ja  siitä, kuinka vihervasemmisto haluaa vääntämällä vääntää kaiken nurinperin, muodottomaksi, sairaaksi ja omituiseksi.

PV:n ei kuulu missään tilanteessa ottaa minkäänlaista kantaa politiikkaan. Koko kansan muodostamaan reserviin perustuva kaaderiarmeija on tarkoitettu suomalaisen yhteiskunnan puolustamiseen ulkoapäin tulevia uhkia vastaan, se ei voi asettua kenenkään kannalle sisäpoliittisissa kysymyksissä.

Jos joku vähemmistö vaatii (kuten juuri nyt) puolustusvoimia asettumaan jonkin vähemmistön, kansanryhmän tai poliittisen ryhmittymän puolelle, ollaan tilanteessa joka johtaa sisäiseen terroriin tai sisällissotaan. Kun tällaisia asioita vaaditaan ns.suvaitsevaisten ihmisten puolelta se pitäisi herättää huolestumista kaikissa rehellisesti politiikkaan osallistuvissa kansalaisissa.

Kyse on kulttuurimarxilaisesta tavasta tehdä V.I.Leninin aikoinaan muokkaama vasemmistovähemmistön vallankumous ja vähemmistödiktatuuri.

Jos tällainen nykymuotoinen vasemmistolainen vallankumous onnistuu sen välitön seuraus on se, että ei-vasemmistolaiset toisinajattelijat katoavat terrorin yöhön sekä ns.hyödyllisinä idiootteina toimineet  kaikki seksuaaliset & etniset vähemmistöt lentävät roskakoriin, kansojen sulatusuunin ja pakkotyöleireille

Vastauksena tuon nettiin päivittäin verbaaliulostetta työntävän työttömän automaatioteknikon kysymykseen ”Missä PV:n sitten kuuluisi olla? ” lyhyesti ja ytimekkäästi:

Turvaamassa Suomen alueellista koskemattomuutta. Piste.

Virkapuvun käyttäminen poliittisessa yleisötilaisuudessa ja yleisön jäsenenä on siis vastoin lakia ja sitä soveltavia ohjeita. Se edustaa tässä tapauksessa sotilaalle sopimatonta käyttäytymistä ja Pylvänäisen esimiehen tulisi rangaista häntä tästä,  ennen kuin tulee itse virkavirheestä rangaistuksi.

Jokainen voi miettiä mitä tapahtuisi poliisin osallistuessa virkapuvussaan tuollaiseen kulkueeseen ja kulkueen keskeytyessä (syystä tai toisesta) sattuvaan järjestyshäiriöön.

Yleisön olisi mahdoton päätellä se, kuka poliiseista on mukana mielenilmauksessa ja kuka valvomassa järjestystä. Sama totuus koskee myös valtion muita väkivaltaelimiä, puolustusvoimia, rajavartiolaitosta ja tullia.

Se koskee myös pelastusviranomaisia. Ihmisten turvallisuuden kannalta olisi fataalia, jos näiden  mielenilmaisijoiden joukossa olisi virkapukuun pukeutuneita sairaankuljettajia ja palomiehiä. Pahimmassa tapauksessa hoidon sijaan eri tavalla ajatteleva saisi puukon kylkeen hellän anarkistihoiturin kädestä.

Virkapuvut ja viranomaiset eivät kuulu polittisiin tilasuuksiin ja mielenilmaisuihin muuta kuin virkatehtävissä ja virkavastuulla.

Tom Of Finland eli Touko Laaksonen on eräs suomalaisen homokulttuurin ikoneista. Homokulttuurissa hänessä muistetaan aina kertoa myös se, että hän oli sotaan osallistunut reserviupseeri. Tämä pitää paikkansa, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli.

Laaksonen soti sotansa IT-upseerina etulinjan takana – varsin itsenäisesti toimien. Kun hänellä oli varsin voimakas libido ja hän oli homoseksuaali, Laaksonen pääsi alaistensa kannalta varsin painajaismaiseen tilanteeseen. Laaksonen oli esimiesasemassa linjaorganisaatiossa – sota-aikana.

Kun Laaksonen ehdotti sukupuolista kanssakäymistä alaisilleen, näiden oli kuolemantuomion uhalla syytä alistua Laaksosen seksuaaliselle hyväksikäytölle ja tyydyttää perverssin esimiehensä perverssit himot.

Osana sotaväkeä ja sen organisaatiota.

Laaksonen on itse kertonut näistä sessioista avoimesti myöhemmin asuessaan Yhdysvalloissa. Hän kuvannut myös näitä homoseksuaalisia raiskauksia kuvissaan.

Juuri uniformujen vuoksi sotaväki on aina vetänyt puoleensa tietyn määrän hinttareita. Yleensä ottaen nämä ovat pystyneet pysymään kuosissaan, mutta kuten Laaksosen esimerkki kertoo, eivät aina.

1980-luvulla puolustusvoimissa löydettiin sattumalta erään va-kersantin tekemän itsemurhan jälkeen useamman vanhemman yksikköupseereina toimineen opistoupseerin muodostama hyväksikäyttörinki.

Nämä ylivääpelit ja sotilasmestarit toimivat ns.kesäkessujen esimiehinä ja vaativat seksuaalisia palveluita virkasuhteen jatkumiseksi sopiviksi katsomiltaan nuorilta miehiltä.

Sanomattakin on selvää minkälainen tällaisen nuoren kessun asema on ollut tuonaikaisessa sotaväen komentoketjussa. Eräs nuori mies ei kestänyt alistamista ja häpeää, teki itsemurhan ja jätti kirjeen jälkeensä.

Tästä tilanne alkoi purkautumaan ja lähikuukausina kyseisen ringin jäsenet hävisivät kaikessa hiljaisuudessa viroistaan. Hieman ennen eläkeiän täyttymistä.

Tää korutont´on kertomaa.

Tätäkö me haluamme? Tällaiseksiko haluamme puolustusvoimien muuttuvan?

Tuskin. Mutta meidän tulee enemmistönä myös vahtia sitä, ettei vähemmistö pääse painamaan parrua meidän peräämme.

HP

 

Thomas Elfgren – KRP:n rikosylikomisario ja anarkistien ystävä

Suomalainen anarkismi on tullut esille yhteiskuntaa väkivaltaisesti kohti vasemmistolaista utopiaa muuttamaan pyrkivänä ja aina laittomuuksiin syyllistyvänä  liikkeenä. MayDay, Smash Asem ja Kiakkovierasbileet ovat varmaan kaikille tuttuja mellakoita ja rauhattomuuksia, joihin tämä yhteiskunnan tulonsiirroilla loisiva joutoväki on viime vuosina syyllistynyt

Julkista on se, että vasemmistopuolueet toimivat näiden väkivlta- ja omaisuusrikollisten sateenvarjoina. Monet vihervasemmistolaiset poliitikot (Paavo Arhinmäki, Dan Koivulaakso, Reko Ravela ja niin edelleen) ovat poliittisen puuhastelunsa jossain vaiheessa osallistuneet myös näihin anarkistis-antifasistisiin aktioihin.

Nyt me kerromme teille, oi rakkaat lukijat, valtamedian kertomatta jättämän  uutisen. Sellaisen, jonka pitäisi herättää sekä huolestumista, että huomiota.

Suomessa on poliisi, kuten kaikissa järjestäytyneissä ja sivistyneissä yhteiskunnissa on tapana olla. Poliisi on yhteiskunnan turvallisuutta ja järjestystä valvova väkivaltakoneisto. Se edustaa yhteiskuntaa ja sen pitää edustaa sitä hallintoalamaisiin nähden puolueettomasti ja tasavertaisesti.

Kun poliisi esiintyy julkisesti yhteiskuntaa tuhoamaan pyrkivän ääriryhmän tukijana, se on erityisen huolestuttavaa – kaikkien lainkuuliaisten kansalaisten ja etenkin näiden poliittisten vastustajien perspektiivistä katsoen.

Vielä huolestuttavammaksi asia muuttuu silloin, kun kyseessä on virka-asemaltaan korkeassa ja itsenäisessä tehtävässä toimiva KRP:n  rikosylikomisario – psykologisen profiloinnin asiantuntijana, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntayksikön päällikkönä sekä sotarikos- ja joukkotuhontatapausten tutkinnanjohtajana henkulökohtaisesti profiloitunut poliisimies.

Kuten tämän uutisen keskeiseen valokeilaan asettuva Thomas Elfgren.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jk. Tapaus Jari Aarnio ja Helsingin huumepoliisiin liittyvät rikos- ja korruptioepäilyt ovat olleet hyvin esillä. Lukijoita saattaa kiinnostaa tässä yhteydessä myös Elfgrenin kommentointi asiaan liittyen.

KK

 

 

Pakkoruotsikeskustelusta – vinkki RKP:lle

Kuten jokainen politiikkaa seuraava on havainnut, yhdessä suomalaisen politiikan ikuisuuskysymyksessä tapahtuu jotain. Se kansalaisaloite, jossa vaaditaan pakollisen ruotsin kielen opiskelun poistamista kouluista, on etenemässä eduskuntaan, sillä aloitteen laatijat ovat saaneet kerättyä kokoon yli 50 000 nimeä.
Myös RKP:n mandaatilla valtioneuvonton penkkiä, jakkupukunsa housuja, kansalaisten hermoja  ja veronmaksajien rahoja kuluttava oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hyväksyi erätappion ja totesi päivän Hyysärissä,

”Ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli. Nyt 50 000 ihmistä on halunnut, että aloite viedään eduskunnan käsittelyyn ja näin myös tapahtuu.”

Nyt tapahtuu se, että kansalaisaloite etenee eduskuntaan. Se  ei kuitenkaan tarkoita  mitään muuta, kuin ns. poliittisen keskustelun alkamista Arkadianmäen Ongelmajätelaitoksessa.

Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää sen, että vaikka suomalaiseen järjestelmään tuotiin suoran kansanvallan elementtinä kansalaisaloite, se vesitettiin välittömästi vallanpitäjien toimesta. Siitä ei tehty eduskuntaa sitovaa,  joten se on tavallaan yhtä turha elementti, kuin suora  presidentinvaali sen jälkeen, kun presidentiltä vietiin valtaoikeudet pois.

Tässä näemme kaksi malliesimerkkiä siitä, ettei kukaan vallanpitäjä (paitsi Benito Mussolini) luovu vallastaan toisten tahdosta eikä etenkään ilman puolittaista pakkoa.

Myös Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Carl Haglund kommnetoi asiaa Erkkomedian Neloselle seuraavasti:.

”Harras toive siitä, että ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoisessi parantaisi muiden kielten osaamista ei pidä paikkaansa. Sen jälkeen kun ruotsi muutettiin vapaaehtoiseksi yo-kokeessa, kielivarantomme on huonontunut. Jos tämä tulisi voimaan, suomalaisten kielitaito heikkenisi.”

Ikävin asia tässä on se, että samat tahot jotka ajaa tätä, niin niillä on myös muita tavoitteita koskien maamme kaksikielisyyttä.

Se ei koske vaan sitä että mitä opetamme lapsillemme. Pyrkimyksenä on pitkän päälle muuttaa nykytilannetta, jossa kaikilla suomalaisilla on kielestä riippumatta samat oikeudet ja mahdollisuudet. Toivoisin  tästä avointa keskustelua.”

Nyt haluan antaa pienen vinkin RKP:lle. Voi toki olla, että tämä tulee myöhässä, mutta kuitenkin.

RKP:n olisi syytä muistaa, että  se edustaa noin neljän ja puolen prosentin kokoista alkuperäisväestön osaa koko Suomen kansasta – tai sen pitäisi edustaa. Se on viimeisten vuosikymmenten aikana edustanut kuitenkin lähinnä Ankkalammikon pääomapiirejä ja näiden intressejä – unohtaen suomenruotsalaisen kulttuurin ja kielen aseman täysin.

Hieman huvittavalla tavalla tämän suomenruotsalaisen pääoman edustajat ovat lähteneet mukaan vihervasemmistolaisten kulttuurimarxilaiseen Minervan kelkkaan.

Tässä päästäänkiin varsinaiseen aiheeseen.

Suosimalla kaikkia ulkomailta valuvista ongenonkijoista hiljalleen isänmaahamme syntyviä (ja tänne riippumaan jääviä) erilaisia vähemmistöjä, RKP on kaivanut jo jonkin aikaa maata suomenruotsalaisen kansanosan alta. Siis juuri se puolue, joka on ilmoittanut puolustavansa (ja jonka todellisuudessa pitäisikin puolustaa) suomenruotsalaisen kansanosan etuja.

Ankkalammikossa ei ole ymmäretty sitä, että jokaisen vähemmistön saamat erioikeudet perustuvat enemmistön myötämielisyyteen ja sen kykyyn kustantaa tällaisen etuoikeuden taloudelliset kustannukset. Ennustin jo vuosia sitten sitä, että kun venäjää äidinkielenään puhuvan vähemmistön osuus kasvaa suuremmaksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuvan vähemmistön osuus, olemme vääjäämättä tilanteessa, jossa ruotsin kielen asema kansalliskielenä lakkautetaan ja siitä tehdään venäjän kanssa vähemmistökieli.

Nykyinen taloudellinen lama kiihdyttää tätä kehitystä vielä nopeammaksi, koska kohta joudumme kansakuntana miettimään oikeasti sitä mihin meillä on varaa ja mihin ei.

(Asiaa sivuavana esimerkkinä – kansankoulunopettajan pätevyydellä sekä puolueen jäsenkirjan ja  sukupuolensa vuoksi valtionvarainministeriksi päässeen – Jutta Urpilaisen ilmoitus siitä, että ensi vuoden alusta yritysten edustukseen liittyvien kulujen verovähennysoikeuspoistetaan kokonaan.

Sen seurauksena tapahtumajärjestäjät, ravintolat, matkailu- ja majoitusyrittäjät sekä taksi- ja tilausliikenne ajetaan entistä pahempaan ahdinkoon taantuman edelleen syventyessä).

Niin se vinkki. Saadakseen suomalaisten enemmistön pakkoruotsin kannalle, RKP:lla on olemassa erittäin hyvä jokeri kädessään.

RKP voi aivan  hyvin tuoda keskusteluun sellaisen argumentin, että säilyttämällä pakkoruotsi ja kaksi kansalliskieltä, pidetään huoli siitä, ettei tulevaisuudessakaan Suomessa ole maahanmuuttajia poliiseina eikä minkään muunkaan valtiollisen väkivaltamonopolin osasen virkamiehinä.

Kahden kansalliskielen vuoksi näihin tehtäviin vaaditaan kummankin kielen osaaminen. Kahden (maailmanlaajuisesti varsin marginaalisen) kielen opiskelu ei onnistu suoritustason ammattiin hakeutuvalta maahanmuuttajalta kuin erittäin harvoissa tapauksissa. Yhden ehkä oppii, mutta toinen (varsinkin kun kielet eivät ole mitään sukua toisilleen) on käytännössä mahdottomuus.

Nyt taitaa olla kuitenkin niin, ettei RKP halua tai pysty tätä vinkkiä hyödyntämään.

KK

.

 

Radio Jore Vaan: Anan huoli Suomen Sisusta

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; miksi Ana M. Gutiérrez Sorainen  on huolissaan Suomen Sisusta : ”Arvelen, että kohta sille haetaan apurahoja(verorahoja) toiminnan pyörittämiseen, kuten Suomalaisuuden liitolle.?”

Me vastaamme; siksi, että jopa Ana alkaa ilmeisesti uskomaan, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset, eikä (vastoin virheissä esiintyvää yleistä käsitystä) sähkö tule pistorasiasta ja raha seinästä.

Siksi Ana on huolissaan.

Ana on integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että hänestä suomalaisuutta varjelevat ja puolustavat järjestöt eivät tarvitse suomalaisuudesta (ja suomalaisilta) peräisin olevaa taloudellista tukea.Anasta on varmaan toooooosiiii  ikävää, että Suomen Sisun kaltainen isänmaallinen järjestö syö tukiaisia niitä kipeästi tarvitsevilta suomalaisuutta hajottamaan ja siitä hyötymään pyrkiviltä järjestöiltä.

Kuten nyt esimerkiksi tältä Ali Qassim Mohammedin varsin tuottoisalta projektilta.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Miksi jokapäiväinen turvallisuutesi on uhattuna?

Niin, miksi poliisin ja puolustusvoimien budjettimäärärahoista leikataan ja toimintaa supistetaan? Eli jokaisen suomalaisen perusturvallisuus  on uhan alla.

Syy on aika selvä. Sen nimi on libertalismi ja sen nousujohteisena jatkona eräiden piirien kiima päästä sen kautta anarkokapitalismiin. Sen juoksupoikina Suomen tasavallassa hääräävät EU ja Kokoomus.

Kyse ei ole siitä, etteikö velalla (vielä toistaiseksi) kokoon  kaavitussa valtion budjetissa riittäisi rahaa turvallisuuden ylläpitämiseen (näkyy siitä riitävän varoja toisten EU-valtioiden yli varojensa elämisen maksamiseenkin).

Kyse on poliittisesta tahdosta.

Kokoomus on ajanut pitkään valtionhallinnon yksityistämispolitiikkaa ja eräs tärkeimmistä sen poliittiseen  koriin osuneista (mädistä) omenoista tottelee nimeä Kapiteeli.

Kapiteeli on avain siihen, miksi Sinun turvallisuutesi ( ja myös minunkin)  on kokenut vakavan särön – joka näköjään laajenee vuosi vuodelta laajemmaksi.

Kokoomus (ja muuan Häkämies) saivat aikaan sellaisen julkisten varojen siirron, jolla ei taida Suomen (eletyssä) historiassa olla vertaa.

Ns. demokratian keinoja käyttäen (oligarkian kumileimaisimena toiminut) Eduskunta päätti (ryhmyrien painostamana ja kokoomuksen aloitteesta) siirtää lähes vastikkeetta valtion infrastruktuuriin liittyvän omaisuuden kyseiselle yhtiölle – ja jättää valtion (siis yhteisen yhteisömme) turvallisuudesta huolehtivat viranomaiset oman omaisuutensa vuokranmaksajiksi ja torppareiksi.

Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö meillä olisi varaa ylläpitää uskottavaa puolustuskykyä tai palkata riittävästi poliiseja. Kyse on siitä, että meidän turvallisuuteemme uhraamat verorahat juoksevat kabinettisopimuksin  pääosin (ulkomaalaisille) kiinteistösijoittajille – eivät yhteiseen turvallisuuteemme.

Jos äänestät nyt kunnallisvaaleissa. muista se, että kokoomusta ja sen siipeilijöitä äänestämällä saavutetaan jossain vaiheessa tällainen tilanne:

Anarkokapitalismi ei ole absurdia vaan vakava vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli. Yksityinen tuomioistuin voi olla miljardibisnestä tekevän yhtiön omistama. Vaikka ei olisi, lahjonta ei silti välttämättä onnistu. Miljoona voi kiinnostaa, mutta useimmilla ihmisillä on omatunto, ammattiylpeyttä ja rangaistuksen pelkoa eivätkä he suostu toimimaan lainvastaisesti lahjusta vastaan. Isoilla yhtiöillä on valmis toimintamalli, miten toimitaan lahjustapauksessa: varmaankin jokin ulkopuolinen tuomioistuin pannaan käsittelemään lahjussyytettä eikä sen tuomioistuimen tarvitse olla biljoonabisnestä.

Siinäpä miettimistä meille jokaiselle – omasta(kin) turvallisuudestaan ja oikeuksistaan huolestuneelle. Tämän kehitysketjun päässä Suomen Armeija puolustaa kansainvälisen pääoman etuja ja rikoksen uhri tarvitsee rahaa saadakseen poliisin suojaamaan koskemattomuuttaan.

Lähteet: STT, HS, Homma

HP

 

Viikon mokutus 24/11

Se, että heidän lähtökohtansa on sellainen, että se ei ole turvannut heidän oikeuksiaan, niin se ei anna meille oikeutta sulkea silmiämme. Meidän pitäisi enemmän ajatella sitä, miten meidän palvelumme voisivat kohdata heidän tarpeensa. Heillä on siihen osittain oikeus, koska on kyse perustavaa laatua olevista palveluista, kuten perusterveydenhuollosta.

Epäpätevänä hakijana poliittiseen suojavirkaan nimitetty vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet Reporadion mukaan 15.6.2011.

 

Viikon mokutus 08/11

Ei ole poliisin intresseissä estää klinikan toimintaa, tai ottaa selville missä se sijaitsee,

Näin kommentoi  (saamastaan rikostuomiosta huolimatta edelleen poliittisella mandaatilla virassaan jatkava) poliisiylijohtaja Mikko Paatero (kok)  HBl:ssä laittomia maahanmuuttajia (laittomasti)  maaliskuun alusta hoitavan  Global Clinic puoskarointilaitoksen toimintaa.

 

Brax haluaa prostituution järjestäytyneen rikollisuuden monopoliksi

Oikeusministeri Tuija Brax (virheet)  esitteli eilen MTV3:n 45-minuuttia ajankohtaislähetyksessä omaa malliaan siitä, kuinka yhteiskunta pystyi vielä nykyistäkin enemmän tukemaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja poistamaan esteitä ihmiskaupan tieltä.

Braxin mielestä poliisin pitäisi käyttää maalaisjärkeä parituksen uhreilta seksiä ostavien kiinnisaamiseksi. Jos tämä ei onnistu, Brax väläyttää seksin ostamisen täyskieltoa.

Häiritsevään prostituution puuttumiseen on laissa riittävät työkalut. Esimerkiksi ratsiat olisivat hyvä keino saada ostajat kuriin.

Järjestyslain nojalla kaikki seksin ostaminen ja myyminen julkisissa tiloissa on kiellettyä – esimerkiksi yökerhoissa

Oikeusministeriön selvityksen mukaan kolmen ensimmäisen vuoden aikana seksinostajia on tuomittu vain vajaat 40. Tämä todistaa Braxin mukaan sen, että kaikki poliisit eivät valvo lakia riittävästi.

On poliiseja ja on poliiseja. Ei lain valvominen ole kaikille poliiseille yhtä vaikeata.

Pohjoismaissa eletään samassa todellisuudessa, mutta Suomessa laki on lievin. Suomi on kriminalisoinnut seksin ostamisen vain parituksen ja ihmiskaupan uhreilta. Ruotsi on kieltänyt ostamisen ja myymisen, Norja kaiken ostamisen.

Jos on viitteitä, että järjestäytynyt kansainvälinen kovan luokan ihmiskauppa on siirtynyt Ruotsista ja Norjasta Suomeen Suomen lain takia, niin tietysti se on erittäin vakava paikka. Lakia pitää tiukentaa nykyisestäkin.

Eduskunnan lakivaliokunta käsittelee asiaa maaliskuussa – sopivasti tässäkin asiassa enne tulevia eduskuntavaaleja.

Toisin kuin Brax, normaalisti ajatteleva kansalainen saattaa nähdä syy- ja seurausyhteyden siinä, että järjestäytynyt kansainvälinen kovan luokan ihmiskauppa on siirtynyt Ruotsista ja Norjasta Suomeen juurikin näiden maiden kiristyneen lainsäädännön vuoksi.

Vihreiden (naisten) ymmärrykseen tällainen looginen johtopäätös ei tietenkään mahdu. Toisaalta on aika huvittavaa katsella sitä, että minkälaisessa rikollisuudessa heidän mielestään pitäisi kiristää lainsäädäntöä ja minkälaisessa löysätä sitä.

(Yleisperiaatteena tuntuu olevan se, että murhamiesten pitäisi päästä teoistaan päänsilityksellä, ymmärryksellä, kimppahalilla ja  ehdonalaisella, ruman normaalimiehen pitäisi päätyä seksin ostamisesta linnaan ja sananvapauden käyttämisestä (vallitsevan vihreän dogman vastaisesti) pitäisi sitten ehdottomasti langettaa elinkautinen vankeusrangaistus.)

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, prostituutio on sellainen ala, johon kiellot eivät ole koskaan purreet. Kriminalisointi ajaa ammatinharjoittajat entistä ahtaammalle ja suoraan järjestäytyneen rikollisuuden syliin.

Saksalainen tapa (jossa huorat omistavat bordellin itse esimerkiksi osuuskunnan kautta) on tutkittaessa osoittautunut toimivimmaksi malliksi tämän ikuisuuskysymyksen ratkaisemisessa.

Kun liiketoiminta on ammatinharjoittajien omissa käsissä ja sen on laillista, myös yhteiskunta pystyy suojaa,maan ammatinharjoittajaa ja tämän elinkeinoa sekä hyötyy yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta verotulojen myötä.

Tällaisen yhtälön käsittäminen taitaa olla Braxin kaltaisille täysi mahdottomuus.

Lähde: MTV3

 

Sopiiko Mikko Paatero poliisiylijohtajan virkaansa?

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on avannut jälleen kerran sanaisen arkkunsa hieman viralleen sopimattomassa yhteydessä. Hän on unohtanut asemansa kansalaisvaltioon olennaisesti kuuluvan vallan  kolmijako-opin osana ja virkamiehenä.

Hän on tänään (varsin kaukana omasta toimenkuvastaan)  paheksunut vuolaasti syyttämättä jättämiseen liittyvässä päätöksessä erään kiukustuneen ja turhautuneen kansalaisen höyrynpurkauksesta ja vaatii sen perusteella sensuurin laajentamista ihan uusiin mittasuhteisiin yhteisessä  kansalaisvaltio Suomessamme.

Puuttumatta  tässä siihen (se on oikeuden tehtävä), minkälainen kirjoittelu täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkistön, jokaisen (jopa poliisiylijohtajan) toivoisi käyttävän maalais/kaupunkilaisjärkeä tällaisia asioita kommentoidessaan. Tuskin tällainen kirjoittelu muodostaa kenellekään todellista uhkaa, enemmänkin se pitäisi nähdä turhautuneen kansalaisen kiukutteluna huonoksi katsomiaan vallanpitäjiä vastaan.

Monet rivikansalaiset (syrjäytyneistä nyt puhumattakaan) törmäävät jokapäiväisessä elämässään siihen, että poliisilla ei ole resursseja (tai halua) huolehtia heidän kohtaamistaan todellisista turvallisuusuhkista.

(Moralisoimatta tätäkään, tekisi mieli kysyä kumpi on tärkeämpää;  meidän  jokaisen yksityisen kansalaisen ja hänen omaisuutensa  turvallisuus ja suoja, vai asioiden ajaminen niin pitkälle, että poliittisella eliitillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin  linnoittautua sensuurin ja poliisivallan muurien taakse?)

Toimitus irtisanoutuu täten viimeisen kerran kaikesta uhkailusta (kas, meillä kun  on huumorin sulkakynä nyrkissämme. Se, jonka mahti on vielä vahvempi kuin miekan), mutta vinkkinä tällaisten asioiden kommentoinnissa, haluamme  väläyttää mahtavalle polliisipiällikölle ei pystynyt mieltään malttamaan-klausuulin palauttamista rikoslakiin – sensuurin kiristämisen sijaan.

Ihan senkin vuoksi, ettei lastenlastenlasten muodostama  sukupolvi hirnuisi historiantunnilla nykyistä poliittista tyhmyyttä (tältäkin osin)  kuunnellessaan…

Päivän kysymys kuuluukin, sopiiko poliittisella virkanimityksellä virkansa saanut Paatero sopiva  poliisiylijohtajaksi? Onko hän henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan virkaansa sopiva (tämä on sitten taas  toinen tärkeä samaan asiaan liittyvä  kysymys) tai hallitseeko hän johtamansa hallinnonalan tarpeeksi hyvin?

Puhumattakaan nuhteettomuusvaatimuksesta. Pitää muistaa, että Paatero ei ole oikea poliisi – hän on kokoomuslainen juristi.

Tämä samainen poliisiylijohtaja Mikko Paatero haluaa nimittäin  pakollisen alkolukon ja nopeusrajoittimet kaikkiin autoihin. Hän haluaa myös laskea promillerajan 0.2:een maantie- ja 0.5:een meriliikenteessä. Tämän lisäksi hän vaatii nollatoleranssia ylinopeusvalvontaan.

Näin silti, vaikka hän Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajana toimiessaan  ajoi 78 km/h tietyömaa-alueella, jossa nopeusrajoitus oli 30 km/h. Paatero ei saanut (jostain syystä?) poliisilta tien päällä sakkoja, mutta myöhemmin syyttäjä määräsi hänelle 30 päiväsakkoa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Mikko Paateron poika, oikeustieteiden kandidaatti Sami Paatero, on entinen Anne Holmlundin erityisavustaja (2007–2009), viestintäministeri Suvi Lindenin erityisavustaja (2009), ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän nykyinen pääsihteeri (elokuu 2009–).

Onnea (tällä kertaa muissakin kuin Suomen kansallisomaisuuden hukkaamisessa ja Suomen monikulttuuristamiseen liittyvissä kokoomuslaisissa agendoissa) kaikille Teille, jotka äänestitte viime eduskuntavaaleissa kokoomusta tai ajattelette äänestävänne sitä seuraavissa.

Täältä päin tarkasteltuna, Paateron tulisi välttää lainvalvontakoneistonkorkeimpana johtajana (vallan kolmijako-opinkin mukaisesti) neuvomasta lainsäätäjiämme näiden työssään. Henkilökohtaisten tyräysten lisäksi näyttäisi siltä, että poliisiylijohtajalla on jäänyt virkaansa liittyvä alaistensa valvonta varsin  vähäiselle huomiolle.
Puhumattakaan niistä virheistä, joita Paateron alaiset tekivät aselupaviranomaisina Jokelan ja Kauhajoen surullisenkuuluisissa tapauksissa. Ehkä (puoluepoliittisesti sidonnaisen)  juristin pitäisi palata omiin hommiinsa ja jättää poliisin työt oikeille poliiseille?

Sillä, juttu menee nyt näin … mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

*   *   *

Korruptio? Eihän sitä Suomessa ole…

Eihän?

Lähteet: HS, US, Wikipedia

 

Viikon mokutus 21/10

Minulle tämä uutinen tuli ensin STT:n sähkeen kautta, jossa pääministerin väitettiin uskoneen, että kerjäämisen taustalla on järjestäytynyttä rikollisuutta. Koska tämä oli jo parin päivän aikana neljäs epämääräinen heitto järjestäytyneestä rikollisuudesta, niin minulla keitti yli. Kysyin heti tekstiviestillä pääministerin avustajilta mihin tämä Vanhasen usko perustuu, onko hänellä todisteita vai ei.

Amnesty Internationalia (järjestön periaatteiden kannalta kyseenalaisesti) Suomessa edustava Frank Johansson (vihr.)  Iltalehden blogissaan 26.5.2010.

(Jokainen  – myös Johansson – voi halutessaan tutustua  tähän aiheeseen liittyen myös viralliseen poliisin kantaan ja näkemykseen)

 

Viikon mokutus 20/10

”Hänellä pitää olla sama oikeus olla perheensä kanssa (Suomessa) kuin lasteni suomalaisella isoäidillä”

Karkotuspäätöksen saaneen egyptiläisen Eveline Fadayelin poika Maher Gerges. HS:n mukaan 25.5.2010.

 

Poliisihallitus tutki poliisihallituksen toimet?

Eilen julkisuuteen tulleen uutisen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi medialle, että poliisihallituksen sisäisessä tarkastuksessa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella poliisihallitukseen liitetyssä asekaappijutussa olisi syytä epäillä rikosta.

Tämä valtiollisen väkivaltaviranomaisen  itsetutkiskelu koski sisäasiainministeriön poliisiosaston vuoden 2006 muuton jäljiltä löytyneen kaapin vaiheita.

Poliisiylijohdon  oman ilmoituksen mukaan sen muuton yhteydessä unohtuneet aseet ovat olleet ampumakelvottomia. Tuonn saman ilmoituksen mukaan kaikki päiväkotiin matkalla ollutta 13 ampuma-asetta oli deaktivoitu määräysten mukaisesti. Myös kaikkien kahdeksan kaasusumuttimen säiliöt oli tyhjennetty ja puhkaistu – poliisin omanilmoituksen mukaan.

Niin tai näin – tämä epäillyn itseensä kohdistama tutkinta aseisiin liittyvässä asiassa ei täytä minkäänlaisia länsimaisessa kansalaisyhteiskunnassa perinteisesti käytettyjä puolueettomuuskriteerejä.

Mitä todennäköisemmin poliisiylijohto puhuu totta, mutta sen oman uskottavuuden vuoksi asiassa olisi ollut syytä suorittaa esitutkinta jonkin toisen viranomaisen toimesta. Poliisin itsenäisyys sitä koskevissa rikosasioissa on ongelma. Kun naapurikihlakunnan (valtiollinen) poliisi tutkii naapurissaan poliisiin (valtiolliseen) kohdistuvaa rikosepäilyä, epäily siitä, ettei korppi korpin silmää noki on (ja sen pitääkin olla) mukana tavallisen normivirtasen ajatuskuvioissa.

Tästä ikävästä ja poliisi uskottavuuteen varsin vahvasti purevasta jääviysongelmasta päästäisin eroon ainakin kahdella eri tavalla. Paikallispoliisin kunnallistamisella ja erillisellä oikeusministeriön alaisella (esimerkiksi hallinnollisesti Eduskunnan oikeusasiamiehen alaisuuteen  liitetyllä) poliisi- ja virkarikosten tutkintayksiköllä.

Paikallistasoinen kunnallinen poliisi olisi organisatorisesti erillään valtiollisesta KRP:sta, joten sen kontrollointi ja siihen kohdistuvien  rikosepäilyjen tutkinnan puolueettomuus   olisi nykyistä huomattavasti uskottavampaa. Jos tähän vielä lisäisi suoran kansanäänestyksen laajentamisen kunnallisiin johtaviin virkamiehiin, niin paikallispoliispäälliköllä pitäisi olla myös kuntalaisten luottamus toimessaan (kuten muillakin johtavilla virkamiehillä).

(Mikään ei tietenkään estä laajentamasta samaa käytäntöä myös valtiollisten virkamiesten valintatilanteisiin. Näin kansalaisten mielipide ja demokraattinen valvonta ulottuisi läpi koko yhteiskunnan ja kansanvaltaisuus vahvistuisi huomattavasti nykyisestä tilanteesta.)

Eduskunnan oikeusasiamiehen  alainen erillinen poliisi- ja virkarikosten tutkintayksikkö olisi toinen tärkeä askel kansalaisyhteiskunnan läpivalaisussa.

Tällainen erillinen yksikkö ei olisi minkään ministeriön alaisuudessa, joten sen pitäisi olla (ainakin teoriassa) koskematon korruptiolle ja poliittiselle käskyttämisellä. Se toimisi ainoastaan voimassaolevan  lainsäädännön mukaan itsenäisesti riippumatta siitä minkälainen hallituskokoonpano kulloinkin on Suomen peräsimessä.

Kun tämän asian yhteydessä miettii myös sitä faktaa, että poliisin hallinnollisen virheen vuoksi ampuma-ase myönnettiin sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksissa väärin perustein – ja kammottavin seurauksin –  niin herää kysymys siitä, että pitäisikö aselupahallintokin siirtää pois poliisilta ja jonkin toisen viranomaisen hoidettavaski?

Esimerkiksi puolustusvoimien alueorganisaation?

Lähde: STT

 

Rasismi keppihevosena

Rasismi on Suomessa pelottavan voimakasta ja estotonta, kun ministeri saa sontaa niskaansa pelkästään siksi, että vastaa maahanmuuttoasioista, ja kun maahanmuuttoasioihin perehtyneet tutkijat saavat viharyöpyn vastaansa aina julkisuudessa esiinnyttyään.

Entinen stalinisti ja nykyinen vihreä MEP Satu Hassi US-blogissaan 23.3.2010.

Tuo kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan läpi. Se valaisee hyvin viime viikolla mediassa pinnalle paukahtanutta rasismi-sitä-rasismi-tätä-teemaa.  Ainakin tämän pienen huomion  kirjoittajalle jäi sellainen kuva, että Hassi on sisäistänyt syvällisesti stalinismin ajatusmaailman.

Erilaisilla keppihevosilla (mukana tämä tutkijoihin liittyvä väite) ympyrää noitarovionsa ympärillä ratsastava Hassi pyrkii (rasismiksi leimaamalla) kieltämään kaiken maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan keskustelun.

Jo tuo lause  kun ministeri saa sontaa niskaansa pelkästään siksi, että vastaa maahanmuuttoasioista, kertoo pelkästään kaiken tarvittajan kirjoittajastaan. Hassin maailmassa ministeri on ilmeisesti hallitsija kansa alamaisia. Hallitsija on arvostelun ulkopuolella ja kansa pitäköön suunsa kiinni?

Tässä rasismiin liittyvän käsitteen  iloisessa inflaatiossa on Hassin poliittisessa viiteryhmässä tosin edetty jo harppoen (ja mielikuvitusta käyttäen) vieläkin kauemmas – jopa ilmastonmuutoskritiikki niputetaan hallituksen (itsensä julistaneen) ilmastoasiantuntijan puheenvuorossa iloisesti samaan nippuun rasismin kanssa.

Surkuhupaisinta koko farssissa on  akateemisten tutkijoiden vetäminen mukaan tähän sanavapaudenvastaisen viikon agendaan. Joukko tutkijoitahan esiintyi mediassa ja oli huolissaan siitä, että heitä uhkaillaan ja painostetaan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa.

Kannanottona uhkailuun ja painostamiseen haluan kertoa varsin selväsanaisesti sen, että tämän kirjoituksen kirjoittaja (ja koko blogin toimitus) tuomitsee uhkailun, häiriköinnin ja painostuksen – kohdistuu se sitten keneen keskustelun osapuoleen tahansa.

Se mikä tekee asian (sen vakavuudesta huolimatta) nurinkuriseksi, on asioiden kääntäminen päälaelleen.

Jos tutkija asettautuu jonkun tutkimuksensa kohteena olevan eturyhmän intressien taakse, hän on menettänyt samalla hetkellä uskottavuutensa. Sen voi tosin tehdä myös tuon tutkimuksen ulkopuolellakin – leimautumalla julkisuudessa jonkin osapuolen jäseneksi.

Osaan tutkijoista kohdistuu näihin asioihin liittyviä (aivan oikeutettuja) epäilyksiä ja keskustelun tukehduttaminen kuuluu aika huonosti akateemiseenkin maailmaan.

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto väitti siis viime viikon sananvapaudenvastaisen kampanjan yhteydessä HS:ssa, että:

“Sitä voi verrata sellaisiin historiallisiin tilanteisiin kuin Stalinin ajan Neuvostoliitto tai se, kun Galileo Galilei joutui katolisen kirkon inkvisition uhriksi”

MTV3:n toimittaja Timo Haapala lohkaisi  asian ytimeen varsin osuvasti blogissaan:

Voi herrajumala.

Stalinin ajan Neuvostoliitossa oli kyse valtioterrorismista omia kansalaisia kohtaan. Filosofian tohtorin itkunparahdukset ymmärtäisi, jos tieteenharjoittaja haettaisiin kotoaan sisäministeriön mustalla umpiautoautolla aamuyöstä ja vietäisiiin valtioelimen toimesta kylmään selliin odottamaan aamuista pikaoikeudenkäyntiä, johon ei olisi valitusoikeutta, mutta luodin hinta perittäisiin omaisilta. Sellaista se oli Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Toinen vaihtoehto saattoi jollekin filosofian tohtorille tai matemaatikolle olla, että reilut parikymmentä vuotta kului Gulagissa Siperian takana metsätöitä harjoittaessa.

Olisi mielenkiintoista nähdä, kuka valtion edustaja on tieteenharjoittajaa uhkaillut niin reippaasti, että tulee Stalinin Neuvostoliitto mieleen… Nytkin toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri oikein toivoo keskustelua aiheesta…

Niinpä niin…

Koko kupletin juoni on varsin selvä – maahanmuuttokritiikin vaimentaminen ja virallisen linjan kanssa eri mieltä olevien toisinajattelijoiden uhkailu, painostus ja loppupelissä suora rankaiseminenkin.

Tällainen ei kuulu kansanvaltaiseen demokratiaan ja se sotii ihmisoikeuksien perustana olevaa sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan. Rasimin käsitettä laajentamalla ja sananvapauden olemuksen  (kansalaisen suoja hallitsijan mielivaltaa vastaan) päinvastaiseksi hallitsijoiden toimesta kääntämällä astummekin sitten aimo askeleen kohti poliisivaltiota – ja orwellilaista dystopiaa 1984.

Se mihin se kuuluu on esimerkiksi juuri Hassin nuoruudessaan aktiivisesti ja avoimesti kannattamaan stalinismiin.

Kysymys kuuluukin – pääseekö koira koskaan karvoistaan?

Lähteet: US, HS, STT, MTV3, VL

 

Ärsyttääkö naapurisi? Ilmianna hänet

Suomi niminen valtio on ottanut jälleen kerran aimo askeleen pois kansalaisvaltiosta ja kohti poliisivaltiota. Poliisi on avannut aidon DDR:läisessä ja orwellilaisessa hengessä anonyymin ilmiantopalvelun kotisivuilleen.

Tällaisella ilmiantopalvelulla poliisi mahdollistaa perättömien ilmiantojen tekemisen vaivattomasti – ja jopa kannustaa siihen. Jos naapurisi ärsyttää ja tiedät tämän kirjoittelevan esimerkiksi blogia, voit käyttää näppärästi poliisia omaan kiusantekoosi tästä eteenpäin.

Samoin voit nyt työllistää poliisia usuttamalla sen pomosi, anoppisi, poliittisen vastustajasi, vihamiehesi  tai kenen tahansa sellaisen  kimppuun josta et pidä ja  joka toimii netissä.

Se kuinka paljon tällainen toiminta tulee sitten syömään poliisin resursseja, ei näytä kiinnostavan poliisijohtoa eikä näitä armaita päättäjiämme. Valvonta, sensuuri ja kuri näyttäisivät muodostuneen jo itsetarkoitukseksi tässä entisessä demokratiassamme.

Mielenkiintoista on tosin se, miten Orwellin totalitaristinen maailma tuli sitten Suomeen ihan muutamassa vuodessa-  ja nimen omaan liberaaleiksi julistautuneiden vihreiden hallitessa oikeusministeriötä Demlan tuella.

Historia tulee aivan varmasti muistamaan tämän päivän päättäjät – mutta ei välttämättä hyvällä.

Lähde: Poliisi

Jk. Myös Jarkko Pesonen kirjoittaa samasta asiasta.

 

Kriminaali-Ali

Ilmeisesti kaikki tietävät Kemikaali-Alin? Tuon tähän mennessä neljään kertaan kuolemanrangaistukseen tuomitun kansanmurhaajan, joka on edesmenneen Saddam Husseinin (صدام حسين عبدالمجيد التكريتي‎) serkku ja eräs hänen hallintonsa avainhenkilöistä.

Harva kuitenkin tietää, että tämä hänen oikea nimensä on Ali Hasan al-Majid ( ‏علي حسن عبد المجيد التكريتي‎). Tämä Kurdistanin teurastaja määräsi tuhansia kurdeja tappaneen myrkkykaasuhyökkäyksen vuonna 1988 ollessaan kurdialueiden johtajana. Hän johti Kuwaitin miehitystä vuosina 1990 ja 1991 ja oli maan sotilaskuvernöörinä elokuusta marraskuuhun 1990. Persianlahden sodan jälkeen hän komensi Irakin tasavaltalaiskaartin divisioonia, jotka kukistivat šiiamuslimien kapinan etelässä.

Ali Hasan al-Majid luokiteltiin sotarikolliseksi. Hänen uskottiin aluksi kuolleen liittouman pommituksissa Basrassa keväällä 2003. Liittouman joukot vangitsivat hänet 21. elokuuta 2003.

Tietääkö suuri yleisö sitten kuka on Kriminaali-Ali? Hän ei toki ole tämän luokan rikollinen, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen tapaus – ainakin nyt ja täällä Suomessa.

Kriminaali-Ali tuomittiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa (R08/9406) viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta kirjanpitorikoksesta sekä avustuksen väärinkäytöstä. Maahanmuuttajien tuki ry:n entisen hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Toiminnanjohtajana toiminut veijari sai samassa oikeudenkäynnissä neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Molemmat vastaajat tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan ulkoministeriölle korvauksia 20 000 euron edestä.

Oikeudenkäyntikulut (Kriminaali-Alin tapauksessa) reilut 6000 euroa jäivät valtion vahingoksi (eli veronmaksajien maksettavaksi).

Käräjäoikeuden mukaan nämä entinen hallituksen puheenjohtaja ja entinen toiminnanjohtaja käyttivät ulkoministeriöstä saatuja avustuksia väärin vuosina 2001-2004. Ministeriö vaati oikeudessa takaisin noin 140 000:ta euroa, jotka koskivat avustuksia Filippiineille ja Somaliaan. Somalia-hankkeen syyteoikeus oli (käräjäoikeuden näkemyksen mukaan) vanhentunut ja Filippiinien osalta ei löytynyt kaikilta osin näyttöä.

Oikeuden tuomion mukaan väärinkäytöksessä on kyse noin 20 000 eurosta. Näillä avustusvaroilla  on maksettu verovelkoja, palkkoja ja taksimatkoja – vastoin avustusten myöntämisehtoja . Summa vastaa vajaata kuudesosaa koko yhdistyksen saamasta avustuspotista.

Eli suomeksi – Kriminaali-Ali sai kavereineen 140000 euroa avustusrahoja, joita heidän ei tarvitse maksaa takaisin ja joiden väärinkäytöksen osalta he eivät saaneet minkäänlaista tuomiota – koska teot olivat syyttäjän ja käräjäoikeuden mukaan vanhentuneita.

Hieman ihmetyttää se, miksi näitä (selvästi samaan tekoon liittyviä asioita) ei viety syyttäjän toimesta jatkettuna rikoksena oikeuteen?  Tuossa tapauksessa rikoksen vanheneminen alkaa  viimeisestä rikosepäilystä.
Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta määräajaksi yli kahdeksan vuoden, vanhentumisaika on kaksikymmentä vuotta.Mikäli ankarin rangaistus on vapausrangaistusta yli kahden vuoden ja enintään kahdeksan vuotta, vanhentumisaika on kymmenen vuotta.

Vastaavasti jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta yli yhden vuoden ja enintään kaksi vuotta, vanhentumisaika on viisi vuotta. Mikäli rikoksesta säädetty ankarin seuraamus on vapausrangaistusta enintään vuosi tai sakkoa, vanhentumisaika on kaksi vuotta.

Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, rikos ei vanhennu koskaan. Murhan ainoa seuraamus on elinkautinen rangaistus.

Tappo sen sijaan vanhentuu kahdessakymmenessä vuodessa, koska tapon ankarin vankeusrangaistus on kahdeksan vuotta.

Vaikka syyte olisikin nostettu ajoissa, tuomittu vankeusrangaistus saattaa raueta, jollei rangaistusta ole laitettu lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä lukien määräajassa täytäntöön. Täytäntöönpanoa koskevat määräajat ovat osin syyteoikeuden nostamista vastaavat.

Kun Suomessa vingutaan sitä, että maahanmuuttoon kriittisesti tai kielteisesti suhtautuvat tahot eivät tee minkäänlaisia realistisia ehdotuksia maahanmuuttopolitiikan korjaamisen suhteen, niin kannanpa tässä korteni kekoon ja esitän muutaman aivan varmasti toimivan ehdotuksen.

Maahanmuuttopolitiikkaa tulisi ensinnäkin tarkastella ensissijaisesti suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Vapaa maahanmuutto ei ole subjektiivinen ihmisoikeus ja jokaisella suvereenilla ja tunnustetulla valtiolla on oikeus päättää kenet se laskee rajojensa sisäpuolelle ja antaa oleskella niiden rajojensa sisäpuolella – myös EU:ssa ja Schengen-sopimuksen piirissä.

Toisaalta samaa ajattelutapaa noudattaen, humanitaarisen maahanmuuton pitäisi olla aina väliaikaista. Se ei saisi muodostaa takaporttia pysyvään oleskeluun tai jopa kansalaisuuden saamiseen. YK:n pakolaisjärjestön  UNHCR:n periaatteiden mukaan pakolaisuuden tulisi luonteeltaan olla väliaikaista, väistöalueiltaan lähellä pakolaisen kotia ja perustua pakolaisen  mahdollisimman pikaiseen palaamiseen kotiin kriisin jälkeen. Nykyinen ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikkamme lyö tätä periaatetta pitkin korvia.

Nykyisellä humanitaarisella maahanmuuttopolitiikallamme edesautetaan etnisiä puhdistuksia, valtaussotia, uuskolonialismia, kehitysmaiden aivovientiä, ihmiskauppaa ja kansainvälistä rikollisuutta.

Maahanmuuttopolitiikan kohteet ovat kuitenkin ihmisiä – yksilöitä. Näin Kriminaali-Alinkin tapauksessa. Minusta heitä tulisi tarkastella myös yksilöinä, eikä ainoastaan harmaana tilastollisena massana.

Väliaikaisen humanitaarisen maahanmuuton ulkopuolelle jääviltä maahanmuuttajilta suomalaisella yhteiskunnalla on oikeus vaatia myös jotain.

Heiltä on aivan oikeutettua vaatia ammattitaitoa, kielitaidon opiskeluun sitoutumista, suomalaisen elämänmuodon kunnioittamista ja sitä, että maahantullessaan he eivät kilpaile halpatyövoimana suomalaisen työntekijän kanssa samoista työpaikoista.

Maahanmuuttajan kansallisuuden ehdoiksi pitäisi laittaa vala tai vakuutus Suomen tasavallalle, riittävä ja todellinen ammattitaito ja nuhteettomuus. Lisäksi reunaehdoksi (etenkin nykyisen kaksoiskansalaisuuden aikana) voitaisiin liittää myös uhka Suomen kansalaisuuden peruuntumisesta, jos kansalaisuuden saaja syyllistyy törkeisiin tai jatkettuihin rikoksiin.

*  *  *

Ai niin, takaisin Kriminaali-Aliin. Ikävä kyllä Alin kunniaa koskenut huippuottelu kansantaiteilija Seppo Lehtoa vastaan samalla areenalla (eli Helsingin käräjäoikeudessa) peruuntui pari viikkoa sitten kansantaiteilija sairauden vuoksi.

Celebrity Deathmatch: Seppo ”Somalinsuolistaja” Lehto vs. Ali ”The Synergic” Qassim kohtaavat Helsingin käräjäoikeudessa 5.1.2010 klo 13.00.

Nähtäväksi jää, toteutuuko tämä ottelu, joka on nyt siirretty ajankohtaan 9.2. klo 13.

Vai tulemmeko kuitenkaan koskaan näkemään tätä ottelua ringside-paikoilla jännittäen:

Lähteet: UM, HS, STT, Helsingin KO, Wikipedia, UNHCR. Kuva:Homma/kolki (kiitos)

 

Kuka on syyllinen Sellon tapahtumiin?

Edes lomaileva suomalainen ei ole voinut välttyä vuodenvaihteen ikäviltä uutisilta.  Suomessa oleskellut kosovolainen albaani Ibrahim Shkupolli tappoi Espoossa viisi suomalaista, jonka jälkeen hän riisti hengen itseltään.

Surmatyöt hän aloitti kiduttaen viiltelemällä entisen naisystävänä hengiltä tämän asunnossa Leppävaarassa. Hän jatkoi verityötään tappamalla luvattomalla 9 mm:n pistoolilla naisen neljä työtoveria Prisman myymälässä, Sellon kauppakeskuksessa. Tämän jälkeen hän ajoi kotiinsa Suvelaan, jossa hän pakeni maallista tuomiota itsemurhan kautta.

Kullervoblogin toimitus välittää syvimmän osanottonsa kaikille niille, joita tämä tragedia on koskenut. Samaan hengenvetoon täytyy myö todeta, että tämän kirjoituksen julkaiseminen on ollut vaikeimpia asioita Jokelan ja Kauhajoen lisäksi koko blogin historian aikana.

Lopputulos pitkän harkinnan jälkeen oli kuitenkin se, että vaikka tapauksesta on kirjoitettu paljon, jotain on jäänyt vielä kommentoimatta.

Asiasta on uutisoitu laajasti, joten lienee turha toistaa muualla kerrottuja faktoja muuten kuin lyhyesti lainaten.

Tässä kirjoituksessa ei kaivata Lahtista ja konekivääriä, vaan syyllisiä Sellon tapahtumiin.

Ibrahim Shkupolli on  pääsyyllinen näihin tapahtumiin – täysin ja henkilökohtaisesti, tietenkin.  Hän tappoi yhden ihmisen erityistä julmuutta osoittaen ja tämän tekonsa jälkeen hän murhasi kylmäverisesti neljä muuta ihmistä.

Shkupollilla oli hyvin viranomaisten tuntema aikaisempi rikostausta.

Hänet oli tuomittu 1990-luvulla Mikkelin käräjäoikeudessa  ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä. Tämän lisäksi Shkupolli oli samaisella 1990-luvulla useita kertoja tekemisessä poliisin kanssa.

Tuomiot jatkuivat 2000-luvulle tultaessa.

* Espoo 2003, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta
* Espoo 2004, käräjäoikeuden tuomio pahoinpitelystä
* Vantaa 2006, käräjäoikeuden tuomio asuntoyhtiön oven lukon murtamisesta
* Helsinki 2007, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä
* 2008 Poliisin antama lähestymiskielto
* Huhtikuu 2009 Laajennettu lähestymiskielto Selloon ja Prismaan.
* Syksy 2009 Lähestymiskiellon rikkominen useita kertoja.

Kuollessaan Shkupollia epäiltiin myös uudemmista rikoksista
* Espoossa syyteharkinnassa kaksi eri petosta
* Espoossa syyteharkinnassa laiton uhkaus
* Espoossa syyteharkinnassa laitoman maahantulon järjestäminen.

Viimeisestä käytetään myös nimeä ihmiskauppa.

Näistäkään tapahtumista huolimatta Shkupollia ei saatu karkoitettua Suomesta – tosin hänelle ei myöskään annettu Suomen kansalaisuutta. Se tästä vielä oikeudenmukaisuuden irvikuvasta olisikin puuttunut

Maahanmuuttoviraston mukaan poliisi ei missään vaiheessa esittänyt Shkupollia karkotettavaksi. Viraston mukaan tämä olisi tosin ollut turhaa, koska oleskeluluvalla Suomessa asunutta miestä ei olisi voitu hänen tekemiensä aiempien pikkurikosten perusteella karkottaa. Maastakarkotus onnistuu maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan vasta törkeiden rikosten perusteella.

Suomen lainsäädännön ja voimassaolevan tuomioistuinkäytännön mukaan karkottamisen edellytykset tuskin olisivat täyttyneet

Kyseisen viraston maahanmuuttoyksikön johtaja Heikki Taskinen kertoo ja jatkaa:

Karkottamiseen joutuu törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, joilla on ehdottomia vankeusrangaistuksia

Taskinen kertoo, että mikäli ulkomaalainen henkilö syyllistyy vakaviin rikoksiin Suomessa, tekee poliisi karkottamisesityksen maahanmuuttovirastolle. Tämän jälkeen maahanmuuttovirasto arvioi karkotetaanko henkilö vai ei.

Poliisi puolestaan sanoo, että se ei halua tehdä (resurssipulaansa vedoten) turhaa työtä. Poliisin mukaan kyseinen maahanmuuttovirasto hylkää 90 % poliisin tekemistä karkotusesityksistä.

Suomessa asuu tällä hetkellä noin 150 000 ulkomaalaista ja maasta karkoitetaan alle sata ulkomaalaista vuodessa.

Mitä laki siten sanoo? Millainen on sitten se kuuluisa törkeä rikos, jonka jälkeen maahanmuuttoviraston mielestä rikollinen maassaoleskelija voidaan karkottaa Suomesta?

Ulkomaalaislaki (jota tässäkin tapauksessa olisi pitänyt käyttää virantoimituksen pohjana ja perusteena) kertoo asiasta näin:

149 §

Maasta karkottamisen perusteet

Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:

1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;

2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;

3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka

4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.

Maasta voidaan 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä perusteella karkottaa myös ulkomaalainen, joka on jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 3 luvun 4 §:n nojalla.

Pakolaisen saa karkottaa 1 momentin 2―4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Eli – ulkomaalainen,  jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin, voidaan karkottaa Suomesta.

Kun katsoo Shkupollin rikossaldoa, niin ensimmäinen johtopäätös on se, että hän oli syyllistynyt toistuvasti rikoksiin.

Täten karkottamisen edellytykset olisivat täyttyneet – vastoin Taskisen kantaa – varsin selvästi hänen kohdallaan.

Kannattaa huomata myös sellainen seikka, että ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa Shkupollin kohdalla sitä, että Kosovon itsenäistyessä vuonna 2008, viranhaltijoilla olisi viimeistään ollut (virkavelvollisuuden lisäksi) mahdollisuus lähettää Shkupolli takaisin Kosovoon.

Tätä kaikkea vasten tarkasteltaessa on aika selvää, että maahanmuuttovirasto (ja etenkin sen ajama edesvastuuton maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikka) on yksi tärkeimmistä osasyyllisistä näihin tapahtumiin.

Eikä oikeusministeri Tuija Braxin johtama tuomioistuinlaitoskaan ole täysin syytön.

Vaikka oikeudessa tulee epäselvissä asioissa tulkita vastaajan edun mukaisesti, niin Shkupollin kohdalla ei voida puhua mistään epäselvästä tapauksesta.

Ovatko oikeuslaitos ja maahanmuuttovirasto syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen vai on kyseessä työtapaturma, lienee makuasia. Tässä (ja ilmeisesti monessa muussakin tapauksessa) lakia on mitä todennäköisimmin tulkittu väärin – tuhoisin seurauksin.

Shkupollin tapauksessa hänen pitkäaikainen oleskelunsa ja henkilökohtaiset siteet Suomeen olisivat maahanmuuttoviraston mielestä painaneet kupissa.

Tärkeimpänä siteenä maahanmuuttovirasto on pitänyt Shkupollin murhaamaa tyttöystävää. Toisena siteenä kyseinen virasto on pitänyt Shkupolin Kosovosta Suomeen tuomaa alistettua vaimoa ja perhettä.

(Löytääkö kukaan tästä minkäänlaista logiikkaa?)

Eräs Kainuun Sanomien haastattelema kajaanilaisnainen muistaa Shkupollin röyhkeänä. Koska mies osasi ruotsia, hänen ajatuksensa eivät jääneet epäselviksi.

Hänen vaimonsa oli alistettu, ja hän oli usein täysin rahaton. Autoin häntä ja lapsia, joilla ei ollut ruokaa.

Shkupollin vaimo odotti Kajaanissa kolmatta lastaan.Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa millään kielellä. Mies jätti Kajaanissa suomen kielen kurssin kesken ja ilmoitti lähtevänsä Kosovon vapautusarmeijaan.

Nämäkö sitten ovat kiinteitä siteitä Suomeen. Sellaisia siteitä, joiden vuoksi Shkupollia ei olisi voitu karkottaa Suomesta?

Seuraavaksi epäiltyjen listalla tuleekin sitten eräs toinen viranomainen. Tämän viranomaisen ylipäällikkö syyllistyi rikokseen aikaisemman uransa aikana ja silti hänet potkittiin yhteiskunnan lainvalvonta- ja väkivaltakoneiston johtoon.

Kun katsoo seuraavaa videota ja tietää, että (sinänsä asiallista) moraalisaarnaa nuorisolle pitävä poliisiylijohtaja on itsekin tuomittu liikenteen vaarantamisesta, niin tulee sellainen tunne, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa – etenkin tämän Sellon tragediaan liittyvän  uutisen yhteydessä:

Suurin ongelma poliisia koskevassa asiassa on (suomalaisen hallintoalamaisen kannalta katsoen) se, että toki kansalainen voi valittaa hallintoviranomaisen päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta poliisi on luonut itsestään varsin varsin itsenäisen ja vallastaan pöhöttyneen mastodontin. Tämä taas on eräänä osasyynä viime aikojen ikäviin ampuma-aseisiin liittyviin ikäviin uutisiin.

Poliisi juoksee nyt (itsensä jälleen kerran täysin munattuaan) poliitikkojen helmoihin ja hakee apua sieltä. Normaalissa kansanvaltaisessa yhteisössä ei tulisi kuuloonkaan, että poliisi kaataa omat virheensä erittäin suuren lainkuuliaisen kansanosan niskaan.

Eli suomeksi – poliisin tekemät käsittämättömät lupa- ja operaatiovirheet yritetään hukuttaa laillisten aseenomistajien syyksi – ja samaan aikaan poliisi ihmettelee sitä, että sen  toimet tuottivatkin täysin halutusta poikkeavan lopputuloksen.

Jotenkin enemmän tai vähemmän skitsofreenista ajattelua edustaa poliisin (ja sisäministeriön) näkemys siitä, että laittomat aseet vähentyisivät kieltämällä laillinen aseenomistus. Ja se,että tämä tapaus liittyisi jotenkin lailliseen aseenomistukseen ja laillseen aseharrastukseen.

Todellisuudessa tuollaisessa tilanteessa kävisi niin, ettän huomattava määrä aseita katoaisi – ja muuttuisi samalla laittomiksi. On typerää kuvitella aseiden kuitenkaan todellisuudessa katoavan Suomen kaltaisesta maasta hallitsijan mahtikäskyllä – se ei ole onnistunut aikaisemminkaan eikä se onnistu nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Samoin poliisin huolena oleva salametsästys saattaisi laajentua nykyisestä huomattavasti. Kun ase on laiton, niin voiko silloin metsästää enää laillisesti?

Kun luodaan yleistä oikeustajua vastaan olevaa lainsäädäntöä, pudotetaan myös lainrikkomiskynnystä.

(Toisaalta kun tietää, että yksityisaseiden holhoukseensaattaminen tai sosialisointi on eräs vasemmistön keppihevosista, niin ihmetyttää suuresti etteikö porvarienemmistöinen eduskunta saa näitä pula-ajan sosialisteja kuriin? Kaikki omaisuus on kuitenkin varmimmin hoidossa ja tallessa yksityisomistuksessa.)

Palataanpa kuitenkin takaisin  poliisiin – ja sen paniikkireaktioon. Poliisin komentoketju kaikissa viimeisten vuosikymmenten aikana sattuneissa kriiseissä (alkaen Mikkelin panttivankidraamasta 1986)on kerta kerran jälkeen osoittautunut heikoksi, olemattomaksi ja jopa täysin vastuuttomaksi.

Jokelan ja Kauhajoen verilöylyissä käsiaseen hallusapitoon oikeuttavan luvan (vastoin ohjeita tai varoituksia) myöntäneet poliisit eivät ole mitenkään (ainakaan moraalisesti) syyttömiä noihin tapahtumiin. Myös selkeät sekoilut toiminnassa, vastuuhenkilöiden puuttuminen ja rinnakkaisten järjestelmien (jotka hidastivat toimintaa, lamautuivat tai tekivät ristiriitaisia päätöksiä) keskinäinen toiminta eivät olleet varsinainen kukkanen poliisiorganisaation ja sen luotettavuuden hattuun.

Sellon verilöylyssä poliisi ei pystynyt eristämään aluetta, suorittamaan evakuointia, tiedottamaan asiallisesti, estämään kahta jälkimmäistä murhaa (Shkupolli pääsi ilman esteitä uudestaan Prismaan poistuttuaan sieltä jo kerran) eikä estämään tekijän liikkumista Suvelaan ja tämän itsemurhaa.

Jos miettii tämän vastuunpakoilun lisäksi myös poliisihallinnon tapaa syödä budjettiin kirjatut määrärahat jo vuoden kolmannella kvartaalilla loppuun – ja kerjätä sen jälkeen lisärahaa eduskunnalta – tuota tapaa liike-elämässä käyttäen johto saattaisi olla alle aikayksikön epäiltynä petoksesta.

Ongelman yksinkertaisin ratkaisu olisi se, että poliisin toimia tutkisi aidosti poliisin  ulkopuolinen (poliisivaltuuksin varustettu) erillinen viranomainen – sellainen jolla olisi munaa myös viedä poliisi käräjille saakka tarvittaessa.

Yksi ratkaisu olisi myös se, että tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset (poliisikin on siviili) alistettaisiin hakijoiden  koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen  jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.

Mutta epäiltyjen listalta löytyy vielä virkamiehiäkin suuremmista munauksista epäiltyjä tahoja. Virkamiehet noudattavat (tai heidän piäisi noudatta) lakeja ja asetuksia – tosin nykyään tulee vahva tunne siitä, että poliittinen ohjauskaan ei ole täysin olematonta.

Syyttävä sormi osoittaa myös poliitikkoja – yksin ja kokonaisena oligarkkisena ryhmänä. Poliitikot esittävät aloitteita lainsäädäntöön ja säätävät lakeja. Osa heistä johtaa ministereinä lakien toteuttamista – jokaisen meistä näkemin tuloksin.

Kun tämä monikulttuurihulluus aikanaan laantuu ja krapula iskee, siinä vaiheessa olisi syytä perustaa Suomeen totuuskomissio. Syyttömiä eivät ole nykyinen hallitus ja eduskunta eivätkä niiden edeltäjätkään.

Astrid Thors, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Anne Holmlund, Erkki Tuomioja, Sinikka Mönkäre, Liisa Hyssälä, Jan-Erik Enestam – ja monet muut. Suomen kansalla olisi oikeus kuulla puolueettoman tutkinnan jälkeen, ovatko poliitikkomme (ja poliittiset vrkamiehet)  hoitaneet yhteisiä asioitamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Unohtamatta demokratian ylikävellyttä Tarja Halosta ja hänen nimittämäänsä Ritva Viljasta.

Jokaisen itsenäiseen ajatteluun pystyvän kansalaisen nähtävissä on se, että maamme on matkalla kohti (monikulttuurista) helvettiä, jos poliittinen kulttuuri ei muutu pikaisesti eikä saalistajien konsensukseen perustuvalle jakopolitikalle ja poliittiselle sekoilulle  saada loppua aikaiseksi.

Aika suuret kertoimet voi kukin asettaa sille, että vaikka kaikki lailliset aseet maassa takavarikoitaisiin, tulemme sitä suuremmalla todennäköisyydellä näkemään tämän (laittomalla aseella) tehdyn verityön jatkumoita ja uusintoja.

Tämä nykyinen poliittinen johtomme ei pysty takaamaan yhteiskuntarauhaa eikä kansalaisten turvallisuutta. Kohta se ei pysty takaamaan enää edes hyvinvointivaltion rippeitäkään – eikä maksamaan koko ajan kasvavaa valtionvelkaa.

Lähteet: Valtioneuvosto, Eduskunta, HS, TS, KS, KSML, SS, IL, IS, MTV3, YLE, HBL, Finlex, Edilex, YouTube, poliisi

 

Halosen ja Vanhasen jotkut muut touhut

Jotenkin somasti juuri presidentti Tarja Halosen jonnekin muualle tapahtuneen  vierailun ja Matti Vanhasen ”jos meidät löydetään”-hätäselityksen jälkeen,siellä  jossain muualla on joku muu lehti  kirjoittanut kaikki (jotkut muut) ovat tervetulleita Suomeen-artikkelin.

Maailmassa ei ole vanhan viisauden (tai jonkun muun)  mukaan sattumia.

Nyt alkaa olla se tilanne, että joko eduskunnan oikeusasiamiehen, poliisin , oikeuskanslerinviraston (tai jonkun muun)  olisi syytä käynnistää – noin aikuisten oikeasti – rikostutkinta (tai jotain muuta) siitä, ovatko presidentti ja pääministeri (tai joku muu)  syyllistyneet virka-asemansa väärinkäytökseen – tai johonkin muuhun.

Ja jos nuo instanssit ovat liian pelokkaita tai korruptoituneita (tai jotain muuta)asian eteenpäin viemiseen toivon, että edes eduskunnasta (tai jostain muualta) löytyisi yksi suoraselkäinen kansanedustaja – tai joku muu –  joka ottaisi asian eteenpäin vietäväksi.

Täältä katsottuna nimittäin näyttää siltä, että syytä epäillä-klausuuli (tai joku muu) saattaa olla kummankin (tai jonkun muun) kohdalla täyttynyt.

Mitenkään muuten ei tätä koko jonkun muun maan peräkammarinpojille Halosen vierailun ja Vanhasen lipsahduksen jälkeen mediassa  kohdistettua maahanmuuttokehotusta Suomeen voi käsittää.

Mitä muuten luulette – tuon taivaanrantoja maalaavan kirjoituksen jälkeen –  että  mietitäänkö jossain muualla, että olisiko Suomi houkutteleva muuttomaa?

Etenkin kun siellä jossain muualla GDP on per capita on n. 5400 dollaria ja Suomessa saa pelkästään maassa oleskelemalla 367 euroa kuukaudessa. Tämä taas tekee vuositasolla  6 360,49 dollaria.

Jonkun muun omin sanoin:

Like most immigrants, Ahmed and her husband took advantage of the free Finnish language lessons offered by the government, which pays immigrants 8 per day to attend. The government also provides immigrants with a free home, health care for their family and education for their children. In addition, they get a monthly stipend of 367 per adult to cover expenses until they start earning their own living. The government is able to pay for these services due to a progressive tax rate that can exceed fifty percent of a person’s income.

Mitä luulette?

(Juu – ei, en tosiaankaan uskonut tämän kirjoituksen aiheuttavan mitään sen kummempaa. Tuskin mitään muuta tässäkään tapahtuu, kuin syyttömien rankaiseminen ja humanitaarisen maahanmuuton räjähtäminen uusiin sfääreihin  – jos vanhat merkit pitävät paikkansa…)

 

Pieni vinkki Ilkka Mäkelälle

Kirjoitin pari päivää sitten EU:n käskytyspolitiikasta kalastuksen suhteen. Hyysäri on julkaissut samaan uutiseen  liittyen varsin uskomattoman haastattelun.

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä ei näe ongelmaa uudessa EU-säädöksessä, joka kieltää harrastajakalastajilta merisaaliin myynnin ensi vuoden alusta lähtien. Mäkelä tekee selvän eron ammatti- ja harrastajakalastajien välille.

”… minun mielestäni silloin ei ole enää kyse harrastekalastuksesta, vaan harmaasta ammattikalastuksesta. Vapaa-ajan kalastajat käyttävät saaliin perhepiirissä ja ystävien kesken. Ei meillä ole mitään syytä ryhtyä vaatimaan vapaa-ajankalastajille oikeutta myydä saalistaan.”

Mäkelä ei ilmeisesti ymmärrä mitä suustaan päästelee tai sitten hän kertoo tarkoituksella asioita, jotka eivät pidä paikkaansa? Luontaiselinkeinot (tietyin rajoituksin metsästyksen ja poronhoidon kohdalla) kun ovat sallineet jokaisen suomalaisen harjoittaman lisätulojen keräämisen (muuallakin kuin Pohjois-Suomessa) ilman verotusta esimerkiksi kalastamalla.

Kyse ei ole siis harmaasta taloudesta, vaan eurooppalaisen siirtomaahallinnon puuttumisesta alkuperäiskansan ikimuistoisiin nautintaoikeuksiin.

Tuollaista toimintaa on tavattu kutsua kolonialismiksi ja sen paikallisia juoksupoikia… tuota noin , yleisesti ja ajoittain,  aika rumillakin nimillä.

Lähde: HS

 

Suomen kansallisesta päätösvallasta

Päivän uutisvuo kertoo, että EU kieltää suomalaisia harrastelijakalastajia myymästä merialueelta veneestä pyytämiään saaliita. EU-maat päättivät asiasta tiistaina Luxemburgissa. Suomi vastusti kieltoa, mutta jäi muiden jyräämäksi.

Se sitten siitä kansallisesta päätösvallasta. Tässä on enää turha tuudittautua sokeimmankaan siihen harhakuvaan, että EU (ja Lissabonin sopimus) turvaisivat demokratiaa tai lisäisivät ihmisten mahdollisuuksia päättää paikallisesti itseään koskevista asioista.

Päätöksenteko on näköjään sitten lopullisesti siirretty ns.parempien ihmisten käsiin. Pahimmillaan – kuten tässä tapauksessa – puututaan rikosoikeudellisin sanktiouhkin alkuperäisväestön vuosisataiseen toimeentuloon ja lisäelinkeinoon.

Tämä sama kehitys on nähty jo aikaisemmin metsästyksen (etenkin haitta- ja tuhoeläintenpyynin) kohdalla. Vaikka sudet ja karhut aiheutaisivat taloudellisia vahinkoja syrjäseudulla asuville ihmisille ja uhkaisivat suoraan näiden perheenjäsenten ja kotieläinten turvallisuutta, niin ilmeisesti Brysselissä asuva (ja Etelä-Euroopasta kotoisin oleva) EU-byrokraatti tietää ja tuntee nämäkin asiat paremmin – karhu ja susi ovat söpöjä ja uhanalaisia eläimiä.

Vaikka tässä tilanteessa nämä luonnosta vieraantuneet (ja pohjoismaista yhteiskuntaa tuntemattomat) eläinten inhimillistäjät näkevät nämä suurpedot lähinnä puhuvina pehmoleluina, heille ei tuota tuskaa järjestää muuttolintujen joukkoteurastuksia Välimeren rannalla. Ja siellä ammutaan todellakin kaikki mikä lentää – uhanalaisuudesta, syötävyydestä, tarpeesta tai eläinsuojelusta pätkääkään välittämättä.

Omat Brysseliin päin rähmällään olevat eurostoliitolaisen kolonialismin juoksupoikamme  ja -tyttömme  (vihreät ) ovat hanakasti tukemassa tällaista toimintaa. Onhan se kuitenkin sivityneempää ja monikulttuurisempaa, kuin syrjäseudun asukin metsästäminen ravinnontarpeeseensa tai haittaeläinten hävittäminen.

Olen pitkään mietinyt, että kuinka kauas suomalainen voi ajautua luonnosta ja häntä ympäröivästä todellisuudesta. Erään vastauksen tähän kysymykseen saimme jo reilu vuosi sitten keväällä.

Seuraavaksi tässä vihreiden märkänä päiväunena toimivassa kehitysketjussa nähtäneen suomalaisten jokamiehenoikeuksien lopullinen niistäminen. Kuten kunnon siirtomaassa, meilläkin oikeus luontoon ja sen tuotteisiin tullaan sitomaan pääomaan ja EU-statukseen.

Paikallisilta kielletään metsästys, kalastus, sienestys ja marjastus- sekä tietenkin  liikkuminen vapaasti luonnossa. Väestö siirretään asutuskeskuksiin ja maaseudusta tehdään luontoreservaatti eurooppalaiselle yläluokalle (ja miksei muillekin varakkaille ja tärkeille).

Ette usko? No, katsotaan kymmenen vuoden kuluttua (jos EU-on vielä mahtipontisena  harvainvaltana pystyssä) olinko oikeassa. Miettikää huviksenne tätä ilmastonmuutospelleilyä ja siihen liittyvää Suurta Kusetusta.

Mitähän Inkoolaisen kotitarvekalastajan pitäisi tehdä näihin aikoihin vuodesta löytyvälle kuhasaaliille? Tuo saalis kun saattaa koostua yli sadasta –  yli kiloisesta – kuhasta.

Pitäisikö hänen antaa kalat ilmaisiksi esimerkiksi maahanmuuttajille (mitä sanoo elintarkilainsäädäntö)? Pitäisikö hänen EU:n mukaan kärrätä ylimääräinen saalis kaatopaikalle (mitä sanookaan jätelaki näin suuresta määrästä biojätettä)?

Vai pitäisikö hänen myydä kalat pilkkahintaan (pimeästi) ammattikalastajalle, joka tekee pimeällä tavaralla hyvän tilin? Näinkö suojellaan uhanalaisia lajeja – tekemällä niistä mustan pörssin kauppatuotteita?

EU on kuin entinen Neuvostoliitto – sitä hallisee pieni joukko nomenklaturan jäseniä ja sen päätöksissä ei ole päätä, ei häntää.

Lähde: HS

 

Rukous Suomen kansalle

Tämän päivän Honkajoen iltarukous

Varjele meitä vihollisen juonilta
ja ennen kaikkea hänen demlalaislta valtionsyyttäjiltään
sekä vähemmistövaltuutetuiltaan.

Suomalaisen köyhän kansaneläke ja työmarkkinatuki
saisi myös olla jonkin verran suurempi,
mikäli sinulla vielä on käyttämättömiä varastoja
lastesi tarpeisiin.

Anna siedettäviä ilmoja, että leipäjonossa
olisi hauskempi seisoa vartiossa.

Kuutamot öisin olisivat tervetulleita
jännityksen lieventämiseksi kaupunkien keskustojen puistoissa.

Asunnottomien ihmisten vähien kynttilöiden
sekä juopuneiden teinityttöjen vähien avunhuutoon
tarvittavien äänivarojen säästämiseksi.

Suojele kaikkia eläkeläisiä, duunareita, merenkulkijoita ja syrjäytyneitä,
mutta poliittisissa viroissa olevista ei ole niin suurta lukua.

Suojele ylipäällikköä ja pääministeriä
sekä pienempiäkin kihoja jos sinulta aikaa riittää.

Suojele kansanedustajia, edustajien henkilökohtaisia avustajia,
kunnanvaltuutettuja, ministereitä sekä erikoisesti maahanmuuttoministeriä

Ja lopuksi yleensä ja erikseen:

Varjele noita Suomen herroja,

etteivät ne toista kertaa
löisi päätään eurooppalaisen monikulttuurin mäntyyn

Aamen

Väinö Linnaa, kaikkia tuntemattomia sotilaita sekä Suomen hyvinvoinnin jälkeläisilleen rakentaneita ihmisiä muistaen.

Teidän uhrauksianne loukataan ja työnne hedelmiä jaetaan nykyään ilmaiseksi pois. Koska nykymaailma on niin kovin teknistynyt, tehostan tätä rukousta parin mediaesityksen voimin.

 

Jotain kummaa Tanskanmaalla?

Jos jotain pitäisi ottaa opiksi, niin naapureiden virheistä ainakin. Olen seurannut jo hetken aikaa varsin huolestuneena sitä, mitä Suomen naapurimaissa tapahtuu.

Ruotsin ja Norjan lisäksi katseeni (ja huoleni) on jonkin aikaa kohdistunut Tanskaan, jossa on käyty lähes avointa sisällisotaa maahanmuuttajien ja paikallisväestön kesken.

Kööpenhaminassa sijaitseva Nørrebron kaupunginosa, joka sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Strøgetin turistikadulta, on muodostunut erääksi päätaistelukentäksi sodassa, jossa ainakin kolme on kuollut ja kymmenkunta haavoittunut.

Blågårds Plads aukion ympärillä asuu ja oleskelee rikollinen maahanmuuttajajengi – jonka johtajia (tietoyhteiskunnaksi luokiteltavan) Tanskan poliisi ei jostain syystä tunne. Sillä on vastassaan etnisten tanskalaisten (poliisin mukaan ammattirikollisten) muodostama ryhmittymä AK81. Poliisin ilmoituksen mukaan AK81 tekee likaisen työn Helvetin Enkeleille.

25-vuotias Mustafa Hsownay oli tilanteessa, jossa häntä ammuttiin 27. helmikuuta lukuisia kertoja selkään tavalla, jota poliisi luonnehtii teloitukseksi.

Seuraavana yönä polkupyörillä liikkuneet hyökkääjät ampuivat toista maahanmuuttajaa pysäköidyssä autoonsa Nørrebrossa. 32-vuotias jäi eloon.

Vuorokautta myöhemmin tuli vastaus. Muutaman kilometrin päässä Amagerissa, lähellä Helvetin Enkeleiden kerhotilaa kaksi nuorta aseistettua maahanmuuttajaa pakottivat kahvilan edessä seisoneen miehen polvilleen.

Miehet tiukkasivat, oliko uhri AK81:n jäsen ja oliko muita jäseniä sisällä kahvilassa. Toinen miehistä ampui kymmenkunta kertaa kahvilaan. Yksi sivullinen kuoli, kolme haavoittui.

Lopuksi miehet ampuivat kadulle polvistunutta jalkaan ja selkään.

Minun näkemykseni mukaan on kyse etnisestä sisällissodasta – sellaisesta, jota ei ole totuttu näkemään pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan sisällä.

Tanskassa liiallisen humanitaarisen maahanmuuton kasvu tuottaa tulosta – yhteiskunnallisten normien luhistuminen ja koston kierre on käynnistynyt.

Hallitus on antanut poliisille lisää määrärahoja, jotta ylityötunnit saadaan maksettua – miettimättä kuitenkaan sitä, mistä nämä tapahtumat ovat saaneet alkunsa ja mistä ne johtuvat.

Kun Tanskan hallitus ja Kööpenhaminan kaupunki ovat tukkanuottasilla  ja syyttelevät kilvan toisiaan sosiaalityön epäonnistumisesta, oikeusministeri Brian Mikkelsen vaatii kovempia rangaistuksia ja ulkomaalaisten jengiläisten karkottamista.

”Muutama vuosi sitten leikattiin sosiaalimenoja. Nyt maksamme siitä laskua”

”Poliisille syydetään miljoonia, mutta sosiaalityötä supistetaan.”

Blågårds Pladsin kulttuuritalon puhemies Carsten Bo.

Tässä arkkitehtuuriltaan Helsingin Kallion kaltaisessa kaupunginosassa asuu 72 000 ihmistä, joista 20–30 prosenttia on maahanmuuttajia. Ongelmat eivät ole syntyneet itsestään – ne ovat selkeän kehityskulun summa.

Lisääntyvä maahanmuuttajavähemmistö, White Flight, työttömyys, segregoituminen, syrjäytyminen, kasvava rikollisuus – siinä vai osa tämän keiton mausteista. Pelkästään työttömyys ja joutilaisuus tuovat tullessaan huonosti luterilaiseen työmoraaliin (ja sen perustalle rakennettuun yhteiskuntaan) varsin huonosti soveltuvia lieveilmiöitä ja aktiviteetteja.

Tämäkin sota- kuten kaikki muutkin –  on saanut absurdeja piirteitä. Keväällä sosiaalitoimen vanhuspalvelu oli  joutunut useita kertoja tuomaan vanhuksille ruokaa poliisisaattueessa.

Huhujen mukaan (jollekin ns.tuntemattomalle miehelle) kävi ilmi, että yksi vanhuspalvelun käyttämän yrityksen autonkuljettajista oli AK81:n jäsen. Lisäksi yhtiön logossa oli ympyrä ja siivet, mikä sattumalta alkoi (näissä nopeasti kasvavissa urbaanilegendoissa) muistuttaa Helvetin Enkelien käyttämää siivekästä pääkalloa.

Helsingin Sanomien mukaan:

AK81-gangsteri vei mummoille ruokaa luotiliiviin pukeutuneena ja autossaan ladattu pistooli. Maahanmuuttajat luulivat, että koko firma on Helvetin enkelien peiteyritys, ja poliisi pelkäsi iskua ruokapalveluun.

Poliisi sanoo – poliitikkoja sormella osoittaen – olevansa voimaton perussyiden suhteen. Flemming Munchin sanoin:

”AK81 on syvällisesti ammattirikollista porukkaa. Maahanmuuttajien osalta kysymys on sosiaalisesta ongelmasta, epäonnistumisesta toisen polven maahanmuuttajien integroimisessa yhteiskuntaan. Vuosia television ääressä lojuneet työttömät isät eivät saa nuoria poikiaan kuriin, ja jengimaailma houkuttaa näitä”

Samaan aikaan maahanmuuttajataustaiset jengit (joiden johtajia Tanskan poliisi ei tiedä)  alkoivat suojella omia alueitaan vapaaehtoisilla partioilla, jotka pysäyttelevät ajoneuvoja estääkseen vihollisten pääsyn omalle alueelleen.

Mistä sitten on kyse pähkinänkuoressa? Kyse on yksinkertaisesti siitä, kenelle yhteiskunta kuuluu?

Niille ihmisille, jotka sen ovat rakentaneet ja heidän jälkeläisilleen, vai kaikkialta maailmasta saapuville sosiaalituristeille ja ongenonkijoille?

Ihmisille, jotka haluavat elää rauhassa omassa yhteiskunnassaan vai niille, jotka haluavat tulla sinne, kerätä hedelmät ja lopuksi muuttaa tuon yhteiskunnan omanlaisekseen.

Kuten NYT:in (ei Hyysärin Njetin vaan New York Timesin, pösilöt) toimittaja Christopher Caldwell asian tiivisti:

… suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Tämä kehitysketju on nähty ennenkin – päättäjät loittonevat tavallisesta kansasta ja (viimeistään tässä vaiheessa) syntyy yhteiskunnan perustaa murtava osapuolijako.

Osapuolten tavoitteet erkaantuvat toisistaan ja muuttuvat jossain vaiheessa päinvastaisiksi. Tässä vaiheessa päättäjät tekevät kansan enemmistön tarpeiden ja tahdon vastaisia päätöksiä – ja käyttävät yhteiskunnan väkivaltakoneistoja (poliisia, syyttäjänlaitosta ja oikeuslaitosta) tavoitteidensa väkisin jyräämiseen.

Kansa alkaa luottaa enemmän tässä vaiheessa omista riveistään nouseviin (rikollisiinkin) turvallisuusorganisaatioihin. Tässä tapauksessa on kyse moottoripyöräjengeistä – joilla kuten tunnettua, on vankka proletaarinen pohja.

Näin luodaan pohjaa järjestäytyneen yhteiskunnan murtumisprosessille – järjestäytyneen rikollisuuden esiinmarssille, etnisille väkivaltaisuuksille ja lopulta yhteiskunnan hajoamiselle.

Nämä ovat muuten ne kolme askelta joita anarkistien haluama yhteiskunnallinen kehitys pitää historiallisesti joka kerran sisällään.

Ainoa mikä tuosta puuttuu on se, että anarkialla on taipumus muuttua varsin nopeaksi feodalismiksi – sellaiseksi mitä vahvimmat hallitsevat ja jossa heikommat palvelevat vahvempia orjina.

Se ei kuitenkaan ollut ilmeisesti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan alkuperäinen tarkoitus?

Lähteet: US,HS, STT, Daily News

 

Kiihottaako HS kansanryhmää vastaan?

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – julkaisee mielipidesivuillaan kansalaisten mielipidekirjoituksia ja ohjeistaa kirjoittajia varsin selvästi.

Mielipidesivustollaan kyseinen lehti kertoo, että Helsingin Sanomien mielipidesivu on kaikille avoin keskustelufoorumi.  Kirjoittajaa ohjeistetaan kirjoittamaan napakasti. Ohjeissa lukee myös, että ota kantaa, mutta älä herjaa tai loukkaa ketään. Kirjoitusten on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia.

Nimimerkillä kirjoittamisen Hyysäri ilmoittaa hyväksyvänsä vain poikkeustapauksissa. Hyväksyttäviä syitä ovat kyseisen mielipideaviisin mukaan esimerkiksi omaan terveyteen, taloudelliseen asemaan tai muihin arkaluonteisiin aiheisiin liittyvät asiat.

Ilmeisesti suomalaisvihan lietsominen ja suomalaisten halventaminen riittää myös siihen, että HS julkaisee mielipidekirjoituksen nimimerkillä.  Minkäänlaista muuta johtopäätöstä ei voi tehdä tästä lehden omaksumasta linjasta, kun lukee tänään nimimerkillä julkaistun ehdan rasistisen roiskauksen tuolta mielipidesivulta.

Muslimimies päihittää suomalaismiehen mennen tullen
Kahdessa peräkkäisessä sunnuntain Hesarissa on ollut kirjoitus koskien islamia ja maahanmuuttajia. Molemmat ovat olleet hyvin mustavalkoisia, mutta jokaisellahan on oikeus mielipiteeseensä.

En ole kuitenkaan nähnyt vielä missään suoraa puhetta siitä, miksi suomalainen nainen ottaa mielellään miehekseen muslimin.

Yksi tärkeimmistä syistä on alkoholi. Muslimimies kun ei kumarra pyhälle perjantaipullolle ja seuraavana päivänä konttaa kankkusessa. Henki ei haise, ja seksi luistaa. Henkilökohtainen hygienia on myös aivan toista luokkaa kuin keskiverto suomalaismiehellä.

Tämän lisäksi perhearvot ovat kunniassa. Palkka tuodaan kotiin, ja vaimo päättää, mihin se käytetään. Vaimolle ei puhuta rumasti, ei haukuta eikä lyödä ja ruuasta kiitetään kauniisti.

Koskaan ei ole suomalainen mies arvostanut minua niin kuin muslimi.

Kaikki maahanmuuttajat, olkaa tervetulleita, käykää suomen kielen kurssi ja menkää töihin. Vaimo odottaa ilolla illalla!

ONNELLINEN ISLAMISTA
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kun tämä kansanryhmää vastaan kiihottaminen on viime aikoina ollut kovasti tapetilla – esimerkiksi Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin yhteydessä, teen tässä ja nyt anonyymin tutkintapyynnön poliisille.

Pyydän poliisia tutkimaan ovatko kyseisen kirjoituksen kirjoittaja kirjoittajana ja Helsingin Sanomat joukkotiedotusvälineenä, syyllistyneet erikseen tai yhdessä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Täyttääkö tämä teksti tunnusmerkistön sellaissen tekoon, joka määritellään rikoslaissa, että joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi?

Minun mielestäni se täyttää. Mitä mieltä sitten lukijat ovat?

Lähteet: Finlex, HS

 

Viikon mokutus 41/09

Vasemmistonuorten mukaan esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi rajoittaisi turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeutta, tekisi Suomesta harmaan talouden vyöhykkeen ja loisi maahan paperittomien siirtolaisten työmarkkinat eurooppalaiseen malliin.

Vasemmistonuorten mielestä ihmisten oikeutta työn kautta saatavaan toimeentuloon ei tule rajoittaa entisestään, sillä se tulee kalliiksi yksilölle ja yhteiskunnalle.

– On pöyristyttävää, että lailla rajoitetaan ihmisten oikeuksia rakentaa parempaa elämää itselleen ja perheilleen sekä heidän kotoutumistaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa,

hämmästelee Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

Lakiesitys on tulossa eduskunnan käsittelyyn marras-joulukuussa.

Kansan Uutiset 2.10.2009.

Koivulaakson näkemyksen mukaan Suomi kuuluu (ihan) kaikille.

 

Arveluttavaa oikeudenkäyttöä – lomamatkoja Ruandaan?

Oikeusjärjestelmämme tarkoituksenmukaisuus ja sen puolueettomuus on syytä ottaa hieman lähempään tarkasteluun.

Samoihin aikoihin kun valtakunnansyyttäjänvirasto käy taistelua sananvapautta vastaan Jussi Halla-ahon tapauksen tiimoilla, samainen virasto ja Porvoon käräjäoikeus ovat järjestäneet työntekijöilleen (sekä joukolle poliiseja) ilmeisen (ja turhan) lomamatkan Ruandaan.

Kun asiaa tarkastelee siltä kannalta, että rikos on tapahtunut Suomen ulkopuolella ja sekä vastaaja että mahdolliset kantajat ja uhrit ovat ulkomaalaisia, en oikein näe tälle oikeusfarssille muita syitä kuin lomamatkojen järjestämisen veronmaksajien rahoilla Afrikkaan.

Tämä farssi on tullut jo nyt kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle – ja kulukattoa ei ole vieläkään näkyvissä.

Jos ajatellaan sitä, että Keskusrikospoliisi ryhtyi vuonna 2007 tutkimaan tätä Ruandasta kotoisin olevaa henkilöä, jota epäillään joukkotuhonnasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.  Tutkimuksia tehtiin useamman poliisin voimin Afrikassa – ja pitkään. Kun varsinainen pääkäsittely  asiassa käynnistyi  Porvoon käräjäoikeudessa 1.9.200, tuli oikeudelle (ja valtakunnansyyttäjän virastolle) kiire päästä osingoille ja siirtää oikeudenkäynti (sekä etenkin itsensä) Ruandaan.

Se,  kuinka paljon tämä touhu on maksanut tähän mennessä, olisi erittäin mielenkiintoinen tieto. Luulen, että aika moni muukin normivirtanen on kiinnostunut siitä, kuinka paljon verovaroja tähän Afrikkaan suuntautuneeseen matkailuun on todellisuudessa käytetty – täysin turhaan.

Tätä asiaa ei olisi pitänyt alkuunkaan  käsitellä suomalaisessa tuomioistuimessa, eikä suomalaisen poliisin resursseja olisi pitänyt hukata tämän tapauksen tutkimuksiin alunalkenkaan.

Suomessa tämä asia tuli vireille sen johdosta, että joukkotuhonnasta epäilty vastaaja on oleskellut Suomessa. Rikosepäilyjen tultua poliisin tietoon Suomella oli (kansainvälisten sopimusten pohjalta)  velvollisuus joko itse tutkia tapausta tai luovuttaa epäilty sellaiseen valtioon, joka haluaa tutkia tapausta.

Ruandan hallitus pyysi Suomea luovuttamaan epäillyn Ruandaan, mutta oikeusministeriö (eli käytännössä demlisti Tuija Brax) päätti tammikuussa 2009 ettei häntä aiota luovuttaa. Perusteena oli se, ettei epäillylle  olisi voitu taata oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa.

Ruanda on erittäin tiukan kansainvälisen seulan alla (johtuen juurikin siitä, että siellä on tapahtunut joukkotuhonta). Niin tiukassa, että  tuskin kyseisen vastaajan päätä olisi kuitenkaan irroitettu nykytilanteessa corpuksesta machetella.

Enkä jaksa oikein muutenkaan usko siihen, etteikö vastaaja olisi saanut omaan kulttuurinsa kuuluvaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä (tästä asiasta paikallisetkin ovat valittaneet).

Ruandan kannalta suomalaisen oikeusjärjestelmän vienti on lähinnä uuskolonialismia.

Käytännössä koko touhusta  – samoin kuin oikeusjärjestelmämme politisoimisesta – on vastuussa joukko demlistejä. Demlistit ovat ns. oikeuspoliittisen yhdistyksen, Demla ry:n, jäseniä. Tämä Demla – entiseltä nimeltään Demokraattiset lakimiehet ry – on äärivasemmiston 1950-luvulla perustama äärivasemmistolainen ja näin  laillista yhteiskuntajärjestellmäämme murtamaan pyrkivä yhteenliittymä – varsinainen Hyvä Sisko-kerho.

Nämä demlistit ovat päässeet soluttautumaan kuin syöpä sisälle suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja edustavat ihan viime aikaisen uutisoinninkin pohjalta tarkasteltuna inhottavaa, kansanvallanvastaista ja Suomen itsenäisyyttä romuttamaan pyrkivää uusstalinismia.

Tuija Braxin osuminen oikeusministeriksi oli tuskin mikään sattuma, mutta se on vain jäävuoren huippu. Sellaiset nimet kuten Mika Illman, Jorma Kalske ja Mikko Puumalainen ovat tehneet pitkään määrätietoista työtä yhteiskunnallisen muutoksen eteen.

Jos jotain asialle haluttaisiin tehdä ihan todellisuudessa, se merkitsisi aika monen korkean oikeusviranomaisen erottamista jääviyden, todellisen oikeudenkäynnin tai siten vaikka totuuskomission kautta.

Kun molempien vetoomustuomioistuimien virkaa meillä tekevien oikeudenvaltontaviranomaisten – niin Oikeuskanslerinviraston kuin Eduskunnan oikeusasiamiehenkin – johtopaikat on miehitetty näillä demlisteillä, on typerää ja naiivia odottaa oikeudenmukaista kohtelua, etenkin  jos edustaa vastakkaista mielipidettä kuin vallaan kahvassa olevat demlistit.

Vielä kipeämpi paikka kansalaisoikeuksien kannalta on demlistien väkivaltakoneistona ja sananvapauden hiljentäjänä toimiva Valtakunnansyyttäjänvirasto. Tuo laitos näyttää olevan niin pahasti mädättynyt jo luomisestaan alkaen, että sille pitäisi tehdä sama asia kuin mitä Valtiolliselle poliisille (Valpo) tehtiin vuonna 1948 – se pitää lakkauttaa ja korvata kokonaan uudella laitoksella ja aivan uusilla kasvoilla.

Ennen sitä suomalaisen oikeusjärjestelmän uskottavuus on banaanitasavallan tasoa.

Jk.  Saa nähdä kauan kestää siihen, kun normivirtasen ärsyyntymiskynnys ylittää mukavuudenhalun. Tätä menoa se tulee tapahtumaan jossain vaiheessa – toivotaan kuitenkin kaikkien asianosaisten  kannalta, että se tapahtuu vielä silloin kun meillä on kansalaisyhteiskunta ja yhteiskuntarauha.

Siihen saakka saamme kaiketi katsella mediasta sitä, kun demlistit lomailevat ulkomailla – jakamassa siinä sivussa suomalaista oikeutta veronmaksajien piikkiin.

 

Tarja Halonen ja oikeuslaitos pedofilian suojelijoina?

Jussi Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta on todellisuudessa oikeuden päätöksellä  toteutettu islamin uskonnon nostaminen kaiken arvostelun yläpuolelle Suomessa.

Samalla kun islam on nostettu pyhäksi, suomalainen tuomioistuin on kieltänyt kirjoittamasta islamin ja pedofilian suhteesta rangaistuksen uhkalla yhtään mitään. Tämä ei voi olla – eikä se olekaan –  suomalaisen kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaista.

Helsingin käräjäoikeuden päätöksen mukaan islamilaisen oikeuden (sharian) mukainen tulkinta siitä, että seksi on sallittua ainoastaan avioliitossa mutta suojaikärajaa ei kuitenkaan ole, sai näin (de facto)  lainvoiman myös Suomessa – vastoin omaa lainsäädäntöämme ja ratifioimiamme ihmisoikeussopimuksia.

Eräs tämän kehityksen tärkeimmistä ylipapeista on Suomessa vaikuttava libanonilainen  imaami Chehab Khodr, joka on ilmoittanut identiteettinsä (kuten lapsensakin) olevan jossain muualla kuin Suomessa. Khodrin itsensä kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että hän haluaa virallistaa sharian ja hänen poikansa kohdalla sitä, että se sama maa mistä hän on saapunut turvapaikan hakijana henkilökohtaisen turvallisuutensa vuoksi Suomeen, on hänen pojalleen kyllin turvallinen.

Imaamimme avautui keväällä Kainuun Sanomille ja kertoi omista käsityksistään näin:

Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä?  Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.

Huomiomatta kovinkaan paljon tässä ja nyt sitä, että 13-vuotta ei ole Suomessa laillinen ikä mennä sänkyyn, niin koko tämä kommentti edustaa suomalaisen oikeudentajun kautta nähtynä  mitä iljettävintä pedofiilista ajattelumallia.

Joku saattaa ihmetellä sitä, miten Tarja Halonen liittyy aiheeseen? Presidentti halonen liittyy tiiviisti aiheeseen siten, että hän on kutsunut tämän pedofilian esipapin viisi kertaa Suomen tasavallan itsenäisyyspäiväjuhliin. Mielestäni näennäisuvaitseva arvo(ton)johtajamme antaa tällä valinnalaan myös oikeutuksen sharialain esiinmarssiin Suomessa – ja hyväksyy vanhana vasemmistolaisena ihmisoikeusjuristina lapsiavioliitot ja pedofilian ainakin henkisesti.

Jos Halonen kutsuu vielä kerran tämän libanonilaisen pedofilian puolustajan loukkaamaan menneiden sukupolvien uhrauksia ja suomalaisuutta itsenäisyyspäivänämme, lupaan omasta puolestani sen, että kun näen Halosen julkisella paikalla seuraavan kerran otan megafonin mukaan ja ilmoitan yleisölle:

Tuolta tulee presidenttimme, joka hyväksyy pedofilian puolustamisen, veteraanien ja menneiden sukupolvien halventamisen  ja ihmisten eriarvoisuuden kasvattamisen.

 

Muutama täky Illmanin Mikalle

Julkaistaan nyt sitten täälläkin tämä kirjoitus, jonka Helsingin käräjäoikeus – valtakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen kumileimasimena toimien – on katsonut rikkovan uskonrauhaa:

3.6.2008

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset ”törkeän kunnianloukkauksen” kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa ”täyttyi” Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan ”neekereistä” (vaikka ”neekeri” ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että …

a) … koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) … Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten ”kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

”Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa.”JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

Niinpä minäkin esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana): Tämän jälkeen Mika Illman meni itkemään Jorma Kalskeelle sitä kuinka häntä kiusataan ja toivotti niissä merkeissä sananvapaudelle hyvää yötä.

Lähde: Jussi Halla-ahon Scripta

 

Lainauksia: Miksi Jussi Halla-aho tuomittiin, Jouko Piho 080909

Jouko Piho Kertoo Hommassa oman näkemyksensä siitä miksi Jussi Halla-aho tuomittiin:

Jussi Halla-aho tuomittiin, koska syyttäjä ja tuomarit eivät ymmärtäneet oikein Halla-ahon kirjoituksia.
Tämä on sikäli outoa, että siitä toisesta eli somaleja koskevasta syytteestä luovuttiin, koska oikeus ymmärsi, että kyse oli satiirista, ei tahallisesta loukkaamisesta.

Myös tässä islamin pedofiilisuutta koskevassa asiassa kyse ei ollut siitä, että Halla-aho olisi halunnut loukata muslimeja. Halla-ahon taustalla oli nimittäin Kalevassa ollut pääkirjoitus, jossa esitettiin suomalaisista, että juopottelu ja väkivaltaisuus olisivat suomalaisten geneettisiä kansallisominaisuuksia. Halla-ahon mielestä sellainen kirjoittelu on kiihotusta kansanryhmää vastaan.
Siksi Halla-aho kirjoitti kirjoituksensa ”Muutamia täkyjä valtakunnansyyttäjä Mika Illmanille”, jossa Halla-aho kirjoitti kaksi esimerkkiä, toisen somaleista ja toisen islamista, että jos kerran suomalaisia saa loukata kansanryhmänä mennen tullen ilman oikeudellisia seuraamuksia, niin saako sitten tölväistä somaleja tai muslimeja ilman seuraamuksia.

Nyt se sitten nähtiin. Suomalaisia saa haukkua miten paljon vain ilman seuraamuksia, somaleita koskettanut juttu ymmärrettiin satiiriksi, mutta islamiin liittyvä Halla-ahon maininta (vaikka se on historiallisesti totta, koska Muhammedilla oli 9-vuotias Aisha-vaimo), toi tuomion, väärän tuomion.

Suomessa ei siis ole tasa-arvoa, vaan islamin usko on jostain syystä erityissuojelussa.

Halla-aho ei ole tehnyt mitään rikosta. Tuomarit eivät vain ole ymmärtäneet hänen kirjoitustyyliään, joka ei ole loukkaamaan tarkoitettua, vaan se on tarkoitettu poleemiseksi puheenvuoroksi ja keskustelun herättämiseksi. Halla-aho on itse kertonut parodioineensa sanomalehti Kalevan pääkirjoitusta, jossa esitettiin yleistävä väittämä suomalaisista humalaisina tappajina.

– Halusin osoittaa, että suomalaisista on luvallista esittää loukkaavia väitteitä, mutta muista kansanryhmistä ei. Eri ihmisryhmiä kohdellaan epätasavertaisesti.

Halla-aho aikoo valittaa hovioikeuteen. Toivon ja uskon, että ylemmissä oikeusasteissa on hiukan sisälukutaitoisempia ja sivistyneempiä sekä kielen eri tyylilajeja ymmärtäviä ihmisiä eikä tällaisia tosikkoja, jotka eivät tajua lukemansa tekstin todellista merkitystä.

Käräjäoikeus ei näemmä ymmärrä sen paremmin satiiria kuin parodiaa, vaan väittää Halla-ahon halunneen tositarkoituksella loukata muslimeja, kun Halla-aho halusi vain kiinnittää huomiota ilmeiseen epätasa-arvoon ja epäoikeudenmukaisten kaksoisstandardien olemassaoloon.

O, sancta simplicitas!

Katsoin juuri äsken Ajankohtaisen kakkosen ohjelman, jossa Halla-ahoa haastateltiin.

Siinä kävi ilmi sellainenkin asia, että Halla-aho vastustaa koko jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälää.

Mutta hän totesi myös, että sitä lakia ei ole sovellettu aikoihin kristinuskoon, jota on pilkattu viime aikoina jatkuvasti ilman mitään seuraamuksia.

Tämä on tärkeä huomio, eli jos on kansankiihotus- ja uskonrauhapykälä, niin sitten niitä lakeja pitäisi soveltaa kaikkiin, myös suomalaisiin ja myös kristittyihin eikä vain loukkaantuneisiin muslimeihin.

Minä olen sitä mieltä, että tosiasian sanominen ei voi olla rikos eikä laittomuus. Jos joku sanoo ääneen sen, minkä islamin omat kirjoitukset sanovat todeksi, eli että Muhammed nai 5-vuotiaan tytön ja oli hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä Aishan ollessa 9-vuotias, niin tällaisen faktan sanominen ei voi olla rikos.

Jos taas tästä tosiasiasta vetää sen johtopäätöksen, että koska islamin mukaan profeetta Muhammed oli pyhä mies ja kaikissa toimissaan esikuvallinen, niin silloinhan muslimimiesten pitää seurata esimerkillistä profeettaa ja naida alaikäisiä tyttöjä.

Jos tämä käytäntö on sitten OK islamin mukaan, niin se on muslimien käsitys. Muilla ihmisillä on kuitenkin oikeus sanoa, että heidän moraalinsa mukaan kyse on pedofiliasta ilman että siitä seuraa tuomio uskonrauhan rikkomisesta.

Mutta juuri niin kävi Halla-ahon kohdalla.

Länsimaisen sananvapauden mukaan on tähän asti ollut oikeus sanoa arvosteleva mielipiteensä eri asioista, ja varsinkin jos kritiikki perustuu tosiasioihin.

Nyt tämä arvostelu halutaan kieltää sillä perusteella, että arvostelun kohteena olevien muslimien uskonrauha järkkyy.

Tällainen perustelu on kestämätön. Maailma on täynnä erilaisia uskonnollisia, filosofisia ja poliittisia mielipiteitä ja niiden välisiä ideologisia taisteluita. Ei ketään pidä tuomita sakkoihin tai laittaa vankilaan sen takia, että hän on sanonut ääneen oman mielipiteensä.

Näin oli Neuvostoliitossa. Toisinajattelija passitettiin vankileireihin tai tapettiin.

Näin oli natsi-Saksassa. Hitleriä vastustavat surmattiin ja erirotuiset kaasutettiin kuoliaiksi.

Ja näin on tämän päivän Suomessa. Oikeutettua kritiikkiä antavat ajattelevat ihmiset tuomitaan sakkoihin.

Jouko Piho

Tämän varsin hyvin perustellun näkemyksen keskellä on eräs varsin tärkeä näkökulma:

Halla-aho ei ole tehnyt mitään rikosta. Tuomarit eivät vain ole ymmärtäneet hänen kirjoitustyyliään, joka ei ole loukkaamaan tarkoitettua, vaan se on tarkoitettu poleemiseksi puheenvuoroksi ja keskustelun herättämiseksi. Halla-aho on itse kertonut parodioineensa sanomalehti Kalevan pääkirjoitusta, jossa esitettiin yleistävä väittämä suomalaisista humalaisina tappajina.

Piho osuu sanansäilällään suoraan napakymppiin. Omat demlistimme (l. lainsäädäntövaltaa Suomessa käyttävät demlalaiset korkeat virkamiehemme) ovat ilmeisesti jautuneet niin kauas nykytodellisuudesta ja siitä miten kansa näkee asiat, etteivät he todellakaan pysty enää näkemään metsää puilta eivätkä ymmärrä mistä on kyse.

Se on surullista, mutta olemassaolevana asiana se on hyväksyttävä – siis hyväksyttävä vain ja ainoastaan  olemassaolevana asiana.

Toinen asia kokonaan on se, pitääkö se hyväksyä ajatuksen ja elämän tasolla vai pitääkö tuota asiaa pyrkiä muuttamaan?

Minusta meidän pitää pyrkiä muuttamaan tämä nykyinen kansanvallan irvikuva ja suoranainen painajainen.

Valta Suomessa kuuluu kansalle – ei näille demlalaisille virkamiehille.

Lähde: Homma / Jouko Piho

 

Jussi Halla-ahon näytösoikeudenkäynnin tuomio

Kuten varmaan lähes kaikki ovat huomanneet, Helsingin käräjäoikeus on antanut tänään kello 12.00 kansliapäätöksen Jussi Halla-ahon poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeus on tuominnut ns. nahkapäätöksenä Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta  30 päiväsakkoon, joista kertyy maksettavaa yhteensä 330 euroa.  Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylättiin.

Jotain perustavanlaatuisesti erikoista tässä tuomiossa kuitenkin on.

Nimittäin juttuhan on nyt niin, että Jussi kiisti tekonsa ja etenkin niiden tarkoituksellisuuden. Rikokseen nimeltä uskonrauhan rikkominen vaaditaan aina loukkaamistarkoitus.

Kun Halla-aho  on tuomittu vastoin omaa ilmoitustaan, niin oikeus on päätynyt (ainakin omasta mielestäni) aika erikoisen tulkinnan jälkeen tuohon tuomioon.

Tässä kohdassa voidaan aiheellisesti epäillä, että Halla-ahon tapauksessa eräs perinteinen oikeusperiaate on ohitettu kokonaan. Nimittäin nullum crimen, nulla poena sine previa lege poenali eli mikään sellainen teko ei voi olla rangaistava rikos, jota ei ole tekoa edeltävässä laisnsäädännössä määritelty rangaistavaksi rikokseksi.

(Tästä periaatteesta ja nykyisestä oikeuspolitiikasta on myös  edellinen toisinajattelusta näytösoikeudenkäynnin jälkeen tuomion saanut suomalainen, Mikko Ellilä, kirjoittanut jokin aika sitten.)

Halla-ahon tuomion jälkeen näyttää entistä selvemmältä, että virallisesta totuudesta poikkeavien mielipiteiden kohdalla noudatetaan – tuon edellämainitun oikeusperiaatteiden kulmakiven sijasta – aivan uutta periaatetta:

Lex Mika Illman; Nemo me impune lacessit.

Eli,  kukaan joka ärsyttää  Mika illmania ei jää ilman rangaistusta (sic!).

*  *  *

Jussi Halla-aholle toivon kaikkea parasta jatkossa ja totean uudestaan sen, että jonkun oli avattava tässä maassa suunsa omalla nimellään, että tämä nykyinen hullus saataisiin pöydälle ja jonkinlaiset suitset sen suuhun.

Meille muille, pieni ilmainen neuvo: kirjoittakaahan ihmiset vast´edes(kin)  –  tässä ihmisoikeuksien suurvallassa – anonyymeinä ja yhdysvaltalaisen palvelimen kautta. Se on kansalaisen perusoikeus ja sillä saa savun nousemaan eräistä korvista…

Päivitys (Kiitos Teemu Lahtiselle) 080909 1608:

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. USKONRAUHAN RIKKOMINEN
(8010/R/0103164/09)
Rikoslaki 17 luku 10 §

3.6.2008       HELSINKI

Jussi Halla-aho julkaissut lausunnon, joissa hän on
loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjannut ja
häpäissyt sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitetut
islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pitävät pyhänä.
Lausunnon sisältö on seuraava:

”Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on
pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto.
Pedofilia on Allahin tahto”

Halla-aho on toimittanut edellä tarkoitetun lausunnon
yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on
julkaissut 3.6.2008 internetissä olevalla sivustollaan
www.halla-aho/scripta. Halla-ahon julkaisema väite, joka
on sanamuodoltaan selkeä ja jota esitetään korostetulla
kirjoitustyylillä kahdesti kysymyksessä olevassa
kirjoituksessa, loukkaa Suomessa asuvien muslimien
uskonnollisia vakaumuksia ja tuntoja sekä vaarantaa
yhteiskunnassa vallitsevan uskonrauhan.

2. KIIHOTTAMINEN KANSANRYHMÄÄ VASTAAN
(8010/R/0103164/09)
Rikoslaki 11 luku 10 §

3.6.2008       HELSINKI

Jussi Halla-aho on yleisön keskuuteen levittänyt
lausunnon ja tiedonannon, joissa panetellaan ja
solvataan somaleista koostuvaa kansallista tai siihen
rinnastettavaa ryhmää. Lausunnon sisältö on seuraava:

”Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on
somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen
erityispiirre”.

Halla-aho on toimittanut edellä tarkoitetun lausunnon
yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on
julkaissut 3.6.2008 internetissä olevalla sivustollaan
www.halla-aho/scripta.

Halla-aho on kyseisessä kirjoituksessa myös todennut,
että ”kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi
verovaroilla” ja ettei hän käsittele väitetteen sisältöä
faktana. Halla-ahon lausuma, jonka mukaan ryöstely ja
verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen tai
geneettinen erityispiirre, sisältää asiallisesti
väitteen, että kysymyksessä olevaan ryhmään kuuluvilla
ihmisillä on ominaispiirre, joka ennalta määrätysti
johtaa heidän kohdallaan yleiseen rikollisuuteen ja
verovaroilla loisimiseen. Sanottu syrjivä ja vahvasti
yleistävä väite on siten sanottua ihmisryhmää solvaava
ja panetteleva, koska siinä kerrotuin tavoin kuvataan
kokonaiseen kansanryhmään kuuluvat ihmiset rikollisina
ja yhteiskunnan loisina ja muihin nähden ala-arvoisina.
Lausunto loukkaa näiden ihmisten ihmisarvoa.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun
lain 24 §:n 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä
päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin
sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta
rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä
päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää
tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen mukaan
apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, joissa on
kysymys sanotun syyteoikeuden käyttämisestä. Rikoslain
11 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetty kiihottaminen
kansan ryhmää vastaan ja 17 luvun 10 §:n 1-kohdassa
säädetty uskonrauhan rikkominen ovat julkaistun viestin
sisältöön perustuvia rikoksia (HE 54/2002 vp. s 68)

Syyttäjän muut vaatimukset

Muu vaatimus

Syytteissä 1 ja 2 tarkoitetut sisällöltään lainvastaiset
verkkoviestit on määrättävä poistettavaksi yleisön
saatavilta ja hävitettäväksi.

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 22
§:n 3 mom.

Vastaus

Halla-aho on kiistänyt syytteet uskonrauhan rikkomisesta
ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä vaatimuksen
verkkoviestien poistamisesta.

Syytteessä kerrotut lauseet oli irrotettu
asiayhteydestään. Halla-aholla ei ollut ollut tarkoitus
herjata ja häpäistä sitä, mitä uskonnonvapauslaissa
tarkoitetut islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat
pitävät pyhänä eikä panetella ja solvata somaleista
koostuvaa kansallista tai siihen rinnastettavaa ryhmää.
Halla-aho oli kirjoituksissaan arvostellut ajatusta,
että lauseen subjektiivinen loukkaavuus voisi johtaa
siihen, että sitä tulisi pitää rikosoikeudellisesti
loukkaavana. Tosiasioiden sanominen ei voinut olla
loukkaavaa, vaikka joku siitä loukkaantuikin.

Vaikka Muhammad oli pyhä hahmo, hän ei ollut immuuni
kritiikille vaan häntäkin historiallisena henkilönä oli
voitava arvostella.

Somaleita koskeva kirjoituksen osa oli parodia
sanomalehti Kalevan pääkirjoituksesta siten, että siinä
suomalaiset oli korvattu somaleilla. Halla-ahon esittämä
väite oli ilmeisen naurettava ja törkeä, mutta sillä oli
tarkoitus irvailla Julkisen sanan neuvoston ratkaisulle
Kalevan pääkirjoitusta koskevassa kanteluasiassa. Eri
kansanryhmiä tuli perustuslain ja lain mukaan käsitellä
samalla tavalla.

Halla-ahon kirjoituksissa oli kysymys sananvapaudesta ja
tasa-arvosta.

Todistelu          Syyttäjän todisteet
Halla-aho todistelutarkoituksessa

Halla-ahon laatima ja yleisön saataville toimittama
teksti (etptk liite 17 s. 1 – 3)
Halla-ahon kirjoitus 30.10.2008  ”Kommentteja
A-Talk-lähetykseen 30.10.2008
Halla-ahon kirjoitus 27.3.2009 ”Syytteestä lyhyesti”
Halla-ahon kirjoitus 3.4.2009 ”Pahoitteluni”

Halla-ahon todisteet
Sanomalehti Kalevan pääkirjoitus 20.5.2008
Islam Question and Answer, fatqa nro 22442
Jaakko Hämeen-Anttila: Islam-taskusanakirja, s. 28
Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 37
Aamulehti 2.4.2009
Kolme valtakunnansyyttäjänviraston ratkaisua

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen
Halla-aho on syyllistynyt siihen uskonrauhan
rikkomiseen, josta hänelle on kohdassa 1 vaadittu
rangaistusta. Kohdan 2 syyte kiihottamisesta
kansanryhmää vastaan on hylätty.

Perustelut
Taustasta
Asiassa on riidatonta, että Halla-aho on 3.6.2008
julkaissut internetissä kotisivuillaan kirjoituksen,
niin sanotun blogin, otsikolla ”Muutama täky Illmanin
Mikalle”. Kirjoituksessa Halla-aho on ensin käsitellyt
erästä muun ohessa uskonrauhan rikkomista ja
kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaa
oikeudenkäyntiä, jossa valtionsyyttäjä Illman oli
toiminut syyttäjänä. Halla-aho, joka on ollut eri mieltä
käräjäoikeuden tuomion ja Illmanin kanssa siitä, oliko
jutun vastaaja syyllistynyt uskonrauhan rikkomiseen, on
kirjoittanut tummennettuna syytteen 1 kohdassa kerrotun
väitteen yläotsikolla ”Aion seuraavaksi heittää Mikalle
syötin:”

Syytekohdassa 1 kerrotun väitteen esitettyään Halla-aho
on perustellut sitä ja perustelujen jälkeen hän on
toistanut väitteen tummennettuna ja alleviivattuna.
Seuraavaksi Halla-aho on esittänyt syytekohdassa 2
kerrotun väitteensä väliotsikon ”Seuraava täky kuuluu:”
alla. Halla-aho on perustellut myös tätä väitettään ja
todennut lopuksi väitteen tummennettuna toistaessaan
”niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele
faktana):”  Kirjoituksensa lopuksi Halla-aho on lausunut
”näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa”.

Sovellettavaksi tulevista oikeusohjeista
Perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset
Suomen perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon
ja omantunnon vapaus.

Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on
sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista,
julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita
viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus
taataa myös Suomea sitovissa kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa, Euroopan neuvoston piirissä
hyväksytyssä yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi, sen 10 artiklassa, sekä
Yhdistyneiden kansakuntien piirissä hyväksytyssä
kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa
kansainvälisessä yleissopimuksessa, sen 19 artiklan 2
kappaleessa.

Perustuslain suojaama sananvapaus ei kuitenkaan ole
rajoittamaton, vaan sitä rajoittavat muun ohessa
rikoslain 17 luvun 10 §:n säännös, joka koskee
uskonrauhan rikkomista sekä rikoslain 11 luvun 10 §:ään
sisältyvä säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Uskonrauhan rikkominen
Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy muun ohessa henkilö,
joka julkisesti pilkkaa tai loukkaamistarkoituksessa
julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä
uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai
uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä.

Rikoslain 17 luvun 10 §:n perusteluissa (HE 6/1997)
todetaan, ettei uskonnollisen yhteisön asiallinen
arvostelu toteuta uskonrauhan rikkomisen
tunnusmerkistöä. Sitä ei lain esitöiden mukaan toteuta
myöskään ivallisessa sävyssä tapahtuva arvostelu, johon
sisältyy asiallisia perusteita. Kysymyksessä olevan
säännöksen soveltaminen edellyttää hallituksen esityksen
mukaan, että on ilmaistu pyhänä pidettävään seikkaan
kohdistuva käsitys, joka on omiaan halventamaan kohteen
arvoa toisen ihmisen silmissä. Teko voidaan katsoa
tapahtuneen loukkaamistarkoituksessa, kun herjaamisen
tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset
henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai
häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa
toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle.

Perustuslakivaliokunnan lakivaliokunnalle antamassa
lausunnossa (PeVL 23/1997) on todettu, että uskonrauhan
rikkomista koskevan rangaistussäännöksen suojelukohteina
ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet
sekä uskonrauha yhteiskunnassa. Säännöksen taustalla on
siten sekä yleinen järjestys että toinen perusoikeus,
hallitusmuodon 9 §:ssä turvattu yksilön uskonnonvapaus.
Näitä rajoitusperusteita perustuslakivaliokunta on
pitänyt tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 10 §:n
ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2
kappaleen mukaisina.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy henkilö,
joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita
tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan
jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai
uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta
kansanryhmää.

Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva säännös on
alunperin otettu lakiin vuonna 1970, koska Yhdistyneiden
kansakuntien hyväksymän kaikkinaisen rotusyrjinnän
poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen
ratifiointi edellytti kansallisen lainsäädännön
saattamista vastaamaan sopimuksen sisältöä.
Yleissopimuksen 4 artiklan a) kohdan mukaan sopimukseen
liittyvät valtiot sitoutuvat määräämään lain mukaan
rangaistaviksi teoiksi rodulliseen ylemmyyteen tai
rotuvihaan perustuvien aatteiden levittämisen,
rotusyrjintään yllyttämisen, jokaisen väkivallanteon tai
kiihottamisen sellaiseen tekoon jotain rotua tai muuta
ihonväriä tai etnistä alkuperää olevaa henkilöryhmää
vastaan sekä rotusortotoiminnan avustamisen tavalla tai
toisella, mukaan luettuna sen rahoitus.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista
Sananvapauden ja sen rajoitusten laajuutta tulkittaessa
on otettava huomioon paitsi kansallisten säännösten
tarkoitus myös sananvapauden rajoittamisen tulkinta
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lukuisissa
ratkaisuissaan arvioinut Euroopan neuvoston
ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sananvapauden suojaa
tapauksissa, joissa valittajat on tuomittu jäsenmaassa
rangaistukseen lausumista, joiden on katsottu ylittäneen
sananvapauden rajat.

Poliittiset mielipiteet kuuluvat sananvapauden ytimeen
ja niillä on vahvin sananvapauden suoja. Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti lausunut
perusteluissaan lähtökohdan olevan, ettei
ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohta anna juurikaan
mahdollisuutta rajoittaa sananvapautta poliittisen
puheen kohdalta tai yleisesti merkittävissä
kysymyksissä. Poliittista puhetta ei
ihmisoikeustuomioistuimen mukaan saa rajoittaa ilman
pakottavia syitä. Toisaalta ihmisoikeustuomioistuin on
poliittisia kannanottoja koskevissa ratkaisuissa ja siis
sananvapauden ydinalueen kysymyksiä käsitellessään
korostanut, että suvaitsevaisuus ja ihmisten välinen
tasa-arvo kuuluvat demokratian kulmakiviin.
Demokratiassa saattaa ihmisoikeustuomioistuimen
perustelujen mukaan tämän vuoksi olla välttämätöntä
määrätä seuraamuksia tai ryhtyä ennalta estäviin
toimenpiteisiin silloin, kun lausumilla yllytetään
suvaitsemattomuuteen, uskonnollinen suvaitsemattomuus
mukaan lukien, perustuvaan vihaan taikka luodaan,
edistetään, puolustetaan tai yritetään perustella sitä.
Seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava oikeassa
suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiin. Vihapuheet,
jotka saattavat loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä
eivät ansaitse 10 artiklan suojaa. Sille, onko kysymys
vihapuheesta on ratkaisukäytännössä annettu olennainen
merkitys.

Halla-aho on kunnallispoliitikko. Hän ei ole esittänyt
syytteessä kerrottuja lausumiaan varsinaisessa
poliittisessa keskustelussa. On kuitenkin mahdollista,
että hän pyrkii kirjoittamalla säännöllistä blogia
luomaan itsestään kuvaa, joka saattaa edistää myös hänen
poliittisia tarkoitusperiään. Vaikka Halla-ahon
kirjoituksissa liikutaan ainakin varsin lähellä
sananvapauden ydinaluetta, ei sananvapaus tuoltakaan
osin ole sovellettavaksi tulevien normien ja
oikeuskäytännön valossa rajoittamaton.

Kohta 1
Käräjäoikeus pitää riidattomana, että islam on rikoslain
17 luvun 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu uskonnollinen
yhdyskunta ja että Muhammad on islamissa säännöksen
tarkoittamalla tavalla pyhä. Riidatonta on niin ikään,
että Halla-ahon syytekohdassa 1 tarkoitettu väite on
esitetty lain tarkoittamalla tavalla julkisesti.

Halla-aho on syytteessä kerrotut väitteet esitettyään
pyrkinyt osoittamaan ne itse määrittelemällään tavalla
loogisten päättelyketjujen avulla todeksi sekä samassa
että myöhemmin blogi-palstallaan julkaisemissaan
kirjoituksissa. Halla-ahon perustelut lähtevät eräistä
uskonnollisen teoksen yksityiskohdista ja teoksesta
kysymyksessä olevassa uskonnossa esitetystä
totuudellisuusarvioinnista.

Halla-ahon väitteet on muotoiltu siten, että ne
yleistävät väitteen sisällön koskemaan paitsi islamin
pyhiä kohteita Muhammadia ja Allahia, myös koko
uskontokuntaa. Halla-ahon tarkoituksellisesti toistama
pedofilia-termi omaa poikkeuksellisen voimakkaan
kielteisen arvolatauksen. Jo Halla-ahon valitsema
sanamuoto on näin ollen omiaan halventamaan hänen
kirjoituksensa kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä.

Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten
uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä
keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan
esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä.
Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan
objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon
olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus
on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla
järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista
merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä
keskustelussa. Uskontoon liittyvien pyhäksi
määriteltyjen instituutioiden riitauttaminen ja
halventaminen johtavat tämän vuoksi helposti enemmän tai
vähemmän vakavaan kiistaan osapuolten välillä riippuen
siitä, miten voimakas uskonnon asema henkilölle tai
uskonnolliselle yhdyskunnalle on. Nämä seikat filosofian
tohtori Halla-aho on epäilemättä ymmärtänyt. Halla-ahon
perustelut väitteilleen ovat siten tosiasiassa
näennäiset siitä huolimatta, että ne näyttävät
loogisilta. Toisin olisi asia arvioitava esimerkiksi
siinä tapauksessa, että Halla-aho olisi asiallisia ja
tavanomaisia sanamuotoja käyttäen kritisoinut
esimerkiksi sellaisia konkreettisia tapauksia, joissa
nuoret muslimitytöt olisivat joutuneet uskontonsa
seurauksena huonosti kohdelluiksi.

Halla-ahon kirjoituksen erityispiirre on, että se on
osoitettu tämän kaltaisiin asioihin erikoistuneelle
syyttäjälle. Tuollainen väitetty sananvapauden- tai
syytekynnyksen rajojen selvittämistarkoitus ei oikeuta
menettelyyn, joka rikkoo lakia. On selvää, että
luettuaan Halla-ahon väitteet ja niiden perustelut myös
sellaiset henkilöt, joille Muhammad tai islam eivät ole
pyhiä ymmärtävät paitsi, että kysymys on herjaamisesta
ja häpäisemisestä, myös pitävät väitteitä loukkaavina.
Näin siitä huolimatta, että lukija on voinut todeta
Halla-ahon osoittaneen kirjoituksensa syyttäjälle.

Syytteessä kerrottujen väitteiden ja niiden perustelujen
tarkoituksena ei ole ollut käydä asiallista keskustelua
islamin uskon epäkohdista vaan näennäisesti
sananvapauden kustannuksella häpäistä kysymyksessä
olevan uskonnon pyhiä arvoja. Halla-ahon lausuma on
ollut omiaan ruokkimaan uskonnollista
suvaitsemattomuutta. Käräjäoikeuden johtopäätös on, että
Halla-aho on syytteen kohdassa 1 kerrotut väitteet
esittäessään toiminut loukkaamistarkoituksessa ja
syyllistynyt siten uskonrauhan rikkomiseen.

Kohta 2
Käräjäoikeus pitää kohdan 2 osalta riidattomana, että
syytteessä kerrottu väite on levitetty yleisön
keskuuteen.

Halla-ahon väitteen sisältö on tekstin kokonaisuudesta
irrotettuna tyypillinen niin sanottu vihapuhe.
Pelkästään kysymyksessä olevan lauseen lukemalla voisi
päätellä, että Halla-ahon tarkoituksena olisi ollut
yleistämällä halventaa ja solvata lukijoille
somalialaista alkuperää olevia maahanmuuttajia. Asiaa
ainoastaan tällä tavalla tarkasteltaessa olisi tultava
siihen tulokseen, että Halla-ahon menettely täyttäisi
kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön.

Kysymyksessä olevan lausuman perusteluista on kuitenkin
todettavissa, että Halla-ahon tosiasiallisena
tarkoituksena on tämän väitteensä osalta ollut
arvostella viranomaisten menettelyä siltä osin kuin nämä
eivät olleet puuttuneet sanomalehti Kalevan
pääkirjoitukseen, jossa oli arveltu päissään tappamisen
olevan suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan
geneettinen erityispiirre.

Syytteessä tarkoitetulla väitteellä Halla-aho on
selvästi pyrkinyt osoittamaan olevan mahdollista, että
maahanmuuttajat saattavat nauttia parempaa suojaa
viranomaisten taholta kuin alkuperäisväestö. Halla-aho
on väitteensä perusteluissa lisäksi nimenomaisesti
ilmoittanut, ettei hänen tarkoituksenaan ole yleistää
väitettään koskemaan kaikkia somaleita, hän on esittänyt
väitteensä perusteeksi tilastotietoja ja hän on
korostanut, ettei käsittele väitettään faktana.
Kirjoituksesta ilmenee, että Halla-ahon väite on
toteutettu satiirin keinoin viittaamalla sekä
sanomalehden pääkirjoitukseen että siitä kantelun
johdosta lausuneen Julkisen sanan neuvoston päätökseen.
Väitettä ei ole esitetty totuutena, eikä kirjoitusta voi
siten myöskään tulkita. Käräjäoikeuden johtopäätös on,
ettei Halla-ahon tarkoituksena ole ollut panetella tai
solvata somalialaisia vaan mainittu ihmisryhmä on
valikoitunut hänen viranomaistoimintaan kohdistamansa
kritiikin välineeksi lähinnä sattumaan verrattavista
syistä.

Halla-ahon kirjoituksesta ilmenee, että syytteen
kohdissa 1 ja 2 tarkoitetut väitteet on esitetty
erilaisessa tarkoituksessa. Kohdassa 2 esitetyn väitteen
osalta Halla-aholta on puuttunut panettelu- ja
solvaustarkoitus. Syyte kiihottamisesta kansanryhmää
vastaan hylätään.

Rangaistusseuraamus
Halla-aho on julkaissut uskonrauhan rikkomisena hänen
syykseen luetun kirjoituksen internetissä ja siten
periaatteessa rajattoman lukijakunnan saataville.
Kysymyksessä olevan kaltaisella blogi-kirjoittelulla on
kuitenkin todellisuudessa varsin rajallinen määrä
lukijoita. Laajempaan tietoisuuteen syytteessä kerrotut
väitteet ovat tulleet vasta, kun Halla-ahon joutuminen
syytteen kohteeksi on uutisoitu, ja kun hän on joutunut
kirjoittelustaan syytteeseen. Asian todellisuudessa
saaman julkisuuden määrää Halla-aho ei mitä
ilmeisimminkään ole kohdassa 1 käsitellyt väitteet
kirjoittaessaan voinut arvata. Halla-ahon menettelystä
ilmenevä hänen syyllisyytensä edellyttää näissä
olosuhteissa sakkorangaistuksen tuomitsemista.

Tuomiolauselma
Käräjäoikeus on syytteen ja muut vaatimukset enemmälti
hyläten ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä
tavalla.

Muutoksenhaku
Tähän tuomioon saa hakea muutosta valittamalla Helsingin
hovioikeuteen. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava
viimeistään tiistaina 15.9.2009.

Käräjätuomari          Jussi Sippola

Lähde: STT

 

Matts Dumell, Jaakko Laakso ja KGB

Vuonna 1983 maanpetoksesta vankeuteen tuomittu toimittaja Matts Dumell avautuu päivän Hyysärin Sunnuntaisivuilla ja kertoo joutuneensa sijaiskärsijäksi ja syyttää Suojelupoliisia turmeltuneeksi ja poliittisesti korruptoituneeksi  ’poliisiksi’, jota halveksittiin poliisin sisälläkin.

Se oli heille näytön paikka

Dumellin mukaan Supon miehiä ei pidetty edes poliisin sisällä poliisin terävimpänä huippuna.  Dumellin mukaan

Sinne oli kerääntynyt aika paljon vanhempia oikeistolaisia etsiviä. Vaikka sota oli loppunut 1944, he elivät vielä sotaa.

Vai niin?

Dumellilla on tietysti oikeus omaan näkemykseensä.  Dumell tuomittiin Helsingin hovioikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen maanpetoksesta 27. tammikuuta 1983. Maaliskuussa 1984 korkein oikeus muutti rangaistuksen kahdeksan kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi. Vaikka hän korostaa sitä, ettei ole katkeroitunut, minusta on kuitenkin syytä tarkastella aihetta ja Dumellin näkemyksiä hieman toisestakin näkökulmasta.

Mutta ennen kuin palaan tämän asian yksityiskohtiin, on syytä tehdä muutama asia ja käsite pohjiaan myöten selviksi – ilman sitä asiasta jää aika yksipuolinen kuva.

Kun puhutaan tuosta ajasta, pitää muistaa myös se, että elimme tuolloin valtiona, yhteiskuntajärjestelmänä ja kansakuntana poliittisesti varsin lähelläkoko  olemassaolomme kuilun reunaa.

Tuolloisen kylmän sodan aikaan Suomi kuului henkisesti länteen, mutta oli pakotettu olemaan (de facto) Neuvostoliiton sotilaallisessa etupiirissä ja YYA-sopimuksen (de jure) kautta sen tosiasiallinen sotilaallinen liittolainen. Neuvostoliitto ehdotti useampaan otteesseen jopa yhteisiä sotaharjoituksia. Nämä aloiteett saatiin kuitenkin torjuttua (lähinnä) tuolloisen presidenttimme Urho Kekkosen toimesta.

Neuvostoliitto harjoitti Suomessa laajaa ja aggressiivista tiedustelua ja pyrki ajoittain jopa muuttamaan markkinatalouteen perustuvan yhteiskuntajärjestelmämme omaansa – sosialismia – vastaavaksi. Viimeisin tällainen vakavampi tapahtunut yritys käynnistää – yleislakon kautta – vasemmoistolainen vallankumous tapahtui vuonna 1970. Tuolloin taistolaisliikkeenkin kulta-aikana Kekkonen piti linjansa ja soitti Kremliin, että NL: suurlähettiläs Aleksei Beljakov (joka puuhasi vallankumousta Suomessa) on vaihdettava.

Ja näin sitten tapahtuikin – rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä…

Näihin yhteiskuntaamme kohdistuviin vihamielisiin pyrkimyksiinsä (ja niiden toteuttamiseen) Neuvostoliitto tarvitsi – kyseisen diktatuurin luojan  V.I. Leninin määritelmän mukaisia – ns. hyödyllisiä idiootteja.

Ja näitähän riitti – Dumell on harvoja julkisuuteen päässeitä ja hieman ankaramman tuomion saaneita vieraan vallan avuliaita kätyreitäja oman maansa myyneitä maanpettureita.

Tämän todellisuuden pohjalta katsoen on todettava – vastoin Dumellin näkemystä – että Suomi oli vuonna 1983 edelleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan vielä vuoden 1944 jälkeenkin.Keinot ja sodankäynti olivat muuttuneet hiljaisiksi ja salaisiksi – mutta yhtä kaikki – edelleen päämäärältään  Suomen laillisen valtiojärjestelmän kaatamiseen pyrkiviksi.

Suojelupoliisi oli luotu vuonna 1949 korvaamaan pahoin (äärivasemmistolaisesti) korruptoitunut ja useisiin laittomuuksiin syyllistynyt Valtiollinen poliisi (eli Valpo).

Suojelupoliisi valvoi tuolloin ainoaa mahdllista yhteiskunnaliseen kumoukseen pyrkinyttä liikettä – äärivasemmistolaisuutta. Puheet poliisin oikeistolaisuudesta voidaan nähdä  Dumellin kohdalla poliittisesti tunnustautuneen ja maanpetoksesta tuomitun vallankumouksellisen henkilökohtaisiksi poliittiksi  näkemyksiksi.

Jo ennen hiljattain julkaistua Suojelupoliisin 60-vuotishistoriikkiakin, kaikki historialliset lähteet ovat antaneet kuvaa siitä, että Suojelupoliisi pysyi hankalasta poliittisesta tilanteesta huolimatta koko suomettuneisuuden ajan tilanteen tasalla ja pystyi hoitamaan tehtävänsä – Suomen suojelemisen.

On vaikea nähdä korruptiota ja turmelusta noin hyvin onnistuneen pitkäaikaisen viranhoidon perusteella. Päinvastoin – Suojelupoliisi on onnistunut työssään tuolloin erinomaisen hyvin.

Suojelupoliisi esti vasemmiston vallankumouksellisen toiminnan ja KGB:n vapaan toiminnan – suomettumisenkin aikana.

Mitä sitten Dumellin tapauksessa todellisuudessa tapahtui? Tämä tunnustuksellinen vasemmistolainen lähti Tammisaaressa ja Kirkkonummella vietetyn nuoruutensa jälkeen Helsinkiin opiskelemaan poliittista historiaa. Opinnot sujuivat ja niiden ohessa  Dumell ehti mukaan sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen.

Tuon ajan useimpien akateemisten sosialistien kotitausta oli akateeminen ja porvarillinen – näin  Dumellinkin tapuksessa.  Akatemisissa lukupiireissä tankattiin marxismi-leninismiä ja välillä vallattiin opiskelijajärjestöjä.

Taistolaisten takapiruna hääri terävä kaveri, jolla oli tuohon aatemaailmaan ja aikaan täydellisen katu-uskottava tausta.  Jaakko Laakso oli kasvanut vasemmistolaisessa työläiskodissa, ja hänen molemmat vanhempansa olivat punaorpoja. Laaksolla oli suora linja Skp:n vähemmistön johtoon ja Neuvostoliiton lähetystöön.

Dumell tutustui Laaksoon ja asiat lähtivät kehittymään kohti Dumellin maanpetosta. Dumell  kutsui sekä Laakson että tämän suositteleman ”ystävän” Viktor Taratunkinin (KGB) vuokraamalleen mökille Bromarviin ” joskus huhtikuussa 1975-76″. Dumellin mukaan mökillä pidettiin hauskaa ja juteltiin.

Nyt pitää muistaa se, että aloite tapaamiseen oli Dumellin. Tämän tapaamisen jälkeen Dumelliin tarttuivat myös kaksi muuta KGB: Helsigin osaston edustajaa – Ernst Russak ja Aleksei Savin (joka Supon mukaan värväsi Dumellin virallisesti mukaan  KGB:n toimintaan).

Dumellista  oli tullut lyhyessä hetkessä  Helsingissä KGB:n Kiinan asioiden vakoilija,  ns. postilaatikko, henkilötietojen välittäjä KGB:n illegaalisiivelle sekä henkilötietojen ja -arviointien antaja ja tekijä. Hän ei  siis ollut KGB:n Helsingin kuvioissa mikään pikku tekijä missään mielessä.

Kun Supo otti yhteyttä Dumelliin 8.9.1981, koko juttu alkoi purkautua ja johti lopulta Dumellin saamaan 8 kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon maanpetoksesta.

Jaakko Laakso pääsi – tässäkin tapauksessa kuin koira veräjästä ja jatkoi toimintaansa KGB:n ja Neuvostoliiton hyväksi.

Dumellin kohdalla nämä hänen  omaa toimintaansa puolustavat puheet ovat inhimillisesti katsoen aivan ymmärrettäviä. Minustakin Dumell on tietyllä tavalla ollut esimerkkitapaus – mutta se ei vähennä hänen aktiivisuuttaan tekemässään rikoksessa eikä sitä että hänet on tuomittu maanpetoksesta. Presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi armahtamasta Dumellia ja julkisti jopa osan tuomiosta.

Se mitä henkilökohtaisesti ihmettelen, on Jaakko Laakson rooli neuvostovakoilussa ja myyräntyössä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Laakso olisi pitänyt raahata leivättömän pöydän ääreen vimeistään sen jälkeen, kun Gennadi Janajevin kommunistijuntta ja sen tekemä vallankumousyritys kaatuivat Boris Jeltsinin vastatoimiin ja juntan kännäämiseen.

KGB:n auliit ja iloiset asiamiehet Laakso ja Esko-Juhani Tennilä nimittäin vierailivat Tehtaankadulla saamassa ohjeita juntalta hieman ennen juntan kaatumista.

Laakson touhuissa riittää suomalaiselle totuuskommisiolle aivan riittävästi työsarkaa ja mielestäni  Jaakko Laakson   Suomea vastaan ja  vieraan valtion hyväksi suunnatut toimet pitäisi saada päivänvaloon ja (ainakin moraalisen) tuomioistuimen arvioitaviksi –  näiden hyväuskoisten höppänöiden vetistelyjen sijaan.

Erikoiseksi asian tekee myös  se, että tätä loanheittokampanjaa ja historian vääristelyä ajamaan on valjastettu Helsingin Sanomat. Kun puolueettomaksi valtakunnalliseksi päivälehdeksjulistautuva media lähtee mukaan äärivasemmistolaiseen lokauskampanjaan, olisi jossain syytä olla vakavasti huolissaan.

Ei, en tarkoita virkakoneistoa – tarkoitan Hyysärin tilaajia ja lukijoita. Kun luette näitä selkeän asenteellisia mutta uutisiksi naamioituja kirjoituksia, miettikää myös niiden kirjoittajan (ja julkaiijan) tarkoitusperiä.

Mielen kersantit ovat ihan nykyistäkin arkipäiväämme – Sinua manipuloidaan.

Lähteet: HS, STT, Kimmo Rentola; Vallankumouksen aave, Jukka Seppinen; Neuvostotiedustelu Suomessa – strategia ja toiminta 1917-1991.

 

Euroopan unioni – matkalla kohti diktatuuria

Tutustukaa itseännekin  koskevaan eurooppalaiseen tulevaisuudeen näkymään täällä.

Kansalaisoikeuksien nykyinen kehitys kulkee liittovaltiokehityksen rinnalla siihen suuntaan, että joudumme luopumaan eräistä perusoikeuksistamme –  tällä näkymällä varsin nopeasti.

Kansalaisyhteiskunnan kulmakivinä pidettyjä ilmaisun-, mielipiteen-, sanan- ja yhdistäytymisvapauksien kohtalo on ajautumassa siihen, että yleiseurooppaöainen EU-parlamentti on hiljakseen valmistellut sellaista lainsäädntöä, joka tulee  rajoittamaan kaikkia noita edellämainittuja osa-alueita.

Tämän näytöksen jälkeen tulemme kokemaan kansalaisoikeuksiltaan rajoitetun uuden liittovaltion synnyn – uusimperialistisen eurooppalaisen  maailmanvallan  nousun kilpailemaan muiden suurvaltojen uuskolonialismin saalistusalueista.

Kukaan kansallismielisesti (l.nationalistisesti) ajatteleva ihminen ei voi välttyä – luettuaan tuon tekstin ja ajaeltuaan sitä –  siltä ajatukselta, että seuraavat pogromit ja vainot tullaan Eurroopassa kohdistamaan kansallismielisiin ihmisiin – he häiritsevät uutta eurooppalaista yhtenäistymiskehitystä  pois kansanvaltaisuudesta kohti oligarkiaa – ja lopulta diktatuuria.

Kannattaa lukea myös ajatuksella tämä – erittäin hyvä – samaan asiaan  asiaan liittyvä eurooppalaisen  toisinajattelijan – Marco Cappaton -kommentti:

VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

Esittäjä Marco Cappato

Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi rasismin ja muukalaisvihan vastaisesta toiminnasta

(KOM(2001) 664 – C5-0689/2001 – 2001/0270(CNS))

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan, että ”jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta”. Nämä suvaitsevat periaatteet vaarantava lainsäädäntö, jossa kriminalisoidaan ”vakaumuksia”, on tyypillistä totalitarismeille.

Tämä on komission linja, kun se pyytää tekemään ”julkisesta yllytyksestä rasistiseen vihaan”, ”rasistisia ilmauksia sisältävien kirjoitusten levittämisestä” ja näihin ja muihin rikoksiin yllyttämisestä rikosoikeudellisesti rangaistavaa ja määrää niihin liittyvästä takavarikoinnista ja menetettäväksi tuomitsemisesta. Näiden toimien lisäksi, joista langetettava enimmäisrangaistus on vähintään kahden vuoden vapausrangaistus, kun ne liittyvät laittomaan yhdistystoimintaan, olisi loogista järjestää julkisia tilaisuuksia, joissa poltetaan ja tuhotaan merkittävä osa maailmankirjallisuudesta ja -taiteesta.

Populististen ja antieurooppalaisten liikkeiden riemuksi eurobyrokraattien hulluus jyrää alleen Voltairelta perityn suvaitsevuuden – ”je ne suis pas d’accord avec ce que vous dites, mais je me battrai jusqu’au bout pour que vous puissiez le dire” (vapaa suomennos: ”en yhdy mielipiteeseenne, mutta teen kaikkeni, jotta voisitte ilmaista sen”) – ja osoittautuu paljon vaarallisemmaksi kuin se ”hirviö”, jota vastaan väittää taistelevansa.

Asiasta on käyty keskustelua myös Hommassa.  Käykää tutustumassa.

Lähde: Euroopan parlamentti, Kiitos  Roopelle

 

Hölmöläiset aselainsäätäjinä

Suomessa on vahva perinne hölmöläistarinoiden kertomisen suhteen.

Kerrotaanpa tässä uusin hölmöläisjuttu.

Olipa kerran maa nimeltä Hölmölä. Hölmölässä asui kansa nimeltään hölmöläiset.

Suurin osa hölmöläisistä eli liian hyvän elintason keskellä ja kävi liian usein Thaimaassa, että he olisivat kiinnostuneet niistä hölmöläisistä – poliitikoista – jotka halusivat vallan kahvaan ja hallita toisia hölmöläisiä parlamentaarisen demokratian keinoin. Näin nämä hölmöläiset joutuivat omaa hölmöyttään suuren ja mahtavan Euroopan Hölmölän alamaisuuteen.

Elo Hölmölässä oli nousukauden aikana kuitenkin auvoisaa ja varsin mukavaa – etenkin niille hölmöläisille joilla oli rahaa ja mahdollisuuksia toteuttaa omia egotrippejään ja satsata oman elämyshistoriansa kartuttamiseen (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Samaan aikaan, kun Hölmölän normihölmöläiset viis veisasivat omasta tulevaisuudestaan tai yhteisistä asioista, nämä Hölmölän poliitikot saivat suuresta Euroopan Hölmölästä kuiskuttajia vieraikseen. Nämä Euroopan hölmöläiset saivat Hölmölän poliitikot vakuutettua siitä, että talouskasvu on rajatonta, työvoiman ja kapitaalien liikkuvuus on pelkästään hyvästä, ilmastomuutos on totta (ja sen torjumiseen tarvitaan ainoastaan Euroopan hölmöläisiltä kerättäviä veroravaroja) sekä – suurinpana isminä – monikulttuurisuus ja siihen liittyvä rajaton sosiaaliturismi kohti Hölmölää on vääjäämätöntä – ja myös ihmiskunnan hienoin keksintö (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Hölmölän ilmapiiriin ja arkeen alkoi tulla merkkejä saapuvasta taantumasta ja tulevista vaikeuksista – jopa sellaisista, jotka koskisivat myös egotrippejään toteuttavia normihölmöläisiä. Valtionvarainministeri Jyrki Hölmölä (Hölmölän Hajaannus) vakuutti normihölmöläisille, että talouden kehitys näyttää Hölmölän osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta. Jyrki Hölmölän mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Samaan hengenvetoon valtionvarainministeri Jyrki vakuutti normihölmöläisille, että ja jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Hölmölään muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Nyt alkoi jo kuulua nurinaa normihölmöläistenkin suista, Lomautukset lisääntyivät ja taloudellinen epävarmuus kasvoi kuin pimeys entisessä Hölmölän pirtissä.

Hölmölän poliitikoille tuli nyt hätä. Nyt jopa itse pääministeri Matti Hölmölän (Hölmölän Kes-kusta) oli pakko puuttua kesken naisseikkailujensa asioihin. Mutta eivät pääministeri Matinkaan vakuutukset rauhoittaneet sen enemmän keltaistta lehdistöä, muita poliitikkoja kuin normihölmöläisiäkään (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Nyt vaaditaan tiukempia otteita ja kansanvallan kaventamista, näin huusivat Hölmölän vihervasemmistolaiset ja kielivähemmistöpuolue kuorossa. Kansa tiukkaan kuriin, poliisille lisää oikeuksia ja sananvapaus pois!. Puhumattakaan asesita, ne pois hölmöiltä hallintoalamaisilta!

Mutta eivät hölmöläiset oikein uskoneet tuotakaan asiaa – kuten eivät myöskään sitä, että monikulttuuri on rikkaus. Hallituksella – ja sen muodostaneilla poliitikoilla oli ongelma;  kuinka saada nämä enemmän diktatuuriin kuuluvat tavoitteet toteutetuksi kansanvaltaisessa Hölmölässä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä)?

Kuin sattuman kaupasta tapahtui jotain, jolla oli käänteentekevä merkitys.

Hölmö-Jokelassa nimittäin poliisi oli antanut käsiaseluvan moniongelmaiselle pojalle (mutta hänkään ei ollut tärkeä). Näin silti, että lupa myönnettiin vastoin poliisin omia ohjeita. Pekka-Eric yhteiskuntaan suivaantuneena aloitti ammuskelun koulussa ja tappoi muutaman asioihin töysin syyttömän hölmöläisen (mutta hekään eivät olleet tärkeitä) jälkeen itsensä (pahat kielet tosin kertoivat, että poliisi antoi pahoin haavoittuneen Pekka-Ericin kuolla, mutta hänkään ei – juu – ollut tärkeä).

Nyt alkoi kauhistelu kaikkialla. Hölmölän mediasopulit toistelivat poliitikkojen mantraa, että aseet ovat pahasta ja että lailliset aseet tulee kieltää, koska laittomat aseet tulee kieltää. Jopa yltäkylläisyydessä elänyt (ja omia egotrippejään veronmaksajien kustannuksella harrastellut) kuningatar Tarja Hölmölä lähti arvojohtajana mukaan tähän leikkiin.

Poliitikot olivat huomanneet, että nyt heillä on käytössään keino, jolla yhteiskunnan kontrollointi ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen saadaan ajettua läpi. Tässä vaiheessa jopa Hälmölän oma maanmuuttoministeri Astrid Hölmölä (Hölmölän ns.kielivähemmistöpuolue) taputti yhteen karvaisia käsiään, kansa saadaan kuriin ja Hölmölä monikulttuuristettua (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Hölmölän poliitikot valitsivat asiaa hoitamaan sisäministeri Anne Hölmölän (Hölmölän Hajaannus). Hän kun oli myös vastuussa edeltäneestä kehityksestä, Hölmö-Jokelan poliisioperaation toteutuksesta ja ennen kaikkea hölmöläisen poliittisen tavan mukaan myös poliittisessa ministerivastuussa (mitä ikinä se tarkoittaakaan).

Saatiin aikaan työryhmä, joka toi kumileimasimena toimivalle Hölmölän kansanedustuslaitokselle Uuden Uljaan Aselain siunattavaksi – kumileimasimen tavoin.

Kas kummaa – sattui vielä toinen varsin hyvin näihin tapauksiin sopiva välikohtaus (juuri sopivasti Hölmölän ollessa jo valumassa taantumaan).

Nimittäin nyt kävi niin, että toinen moniongelmainen nuorukainen – nimeltään Matti Juhani Hölmölä – oli saanut pitää käsiaselupansa Juutuubissa julkaistujen uhkausvideoidensakin jälkeen.  Jälleen kerran Hölmölän poliisi teki virheen. Lupaa oltiin jo peruuttamassa, mutta jostain syystä lupaviranomainen antoi Matti Juhanin pitää aseensa (mutta hänkään ei ollut tärkeä).

Sen seurauksena Hölmö-Kauhajoella kuoli taas joukko syyttömiä ja ampujaakaan ei pystytty pelastamaan (mutta hekään eivät olleet tärkeitä).

Nyt tilanne muuttuikin sitten radikaalisti. Uusi Uljas Aselaki antoi poliisille oikeuden tarkastaa yksityisten hölmöläisten koteja ilman rikosepäilyä. Sisäministeri Anne Hölmölän valtiosihteeri Antti Hölmölä vertasi poliisille suunniteltua oikeutta tarkastuksiin esimerkiksi palotarkastuksiin tai moneen muuhun viranomaisvalvontaan.

Tämän lain perusteella poliisi saattoi kävellä vapaasti poliittisten toisinajattelijoiden koteihin suorittamaan kotitarkastuksia. Kun vankilat täyttyivät, toisinajattelijoita alettiin kerätä keskitysuudelleenkoulutusleireille. Näillä leireillä toisinajattelevia hölmöläisiä opetettiin Uuden Uljaan Monikulttuurisuuden Käyttäytymismalleihin.

(Osa näistä omaa parastaan ymmärtämättömistä hallintoalamaisista oli kerta kaikkiaan niin hölmöjä, että he eivät ymmärtäneet kumartaa uudelle järjestelmälle.

Näin ainakin kaksikymmentä Kullervo Hölmöläisenpojaksi epäiltyä yhteiskunnan vastaista hölmöläistä hirtettiin julkisesti  Iranista kopioidun mallin mukaan Senaatintorilla Pekkaniskan kraananvarteen – suorassa  Primetime-lähetyksessä.)

Hölmöläiset pelästyivät, luvattomien aseiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja ammatti- ja taparikolliset saivat uudenlaisen rauhan puuhastella laittomien aseiden kanssa elinkeinonsa parissa – poliisilla kun oli kiireitä laillisten aseenhaltijoiden ja toisinajattelijoiden kanssa.

Poliitikkojen helpotus oli hetkellinen. Kun operaatio oli saatu lainmuutolsen myötä vauhtiin, Hölmölän  demlistit ottivat poliisin avulla vallan ja myös Hölmölän Hajaannusta ja Hölmölän Kes-kusta´a edustavat poliitikot päätyivät leireille.

Ja Hölmölässä vallitsi tiukka kuri ja rauha. Poliisi oli munannut – ja saanut munauksensa takia (hölmöläiseen perinteiseen malliin) lisää pakkokeinoja ja oikeuden tukeutua kenen tahansa asuntoon.  Monikulttuurisuuteen kuuluvat väkivaltaisuudet ja järjestäynyt rikollisuus pitivät kansaa ottessaan silloin, kun Uuden Uljaan Hölmölän poliisivoimat eivät ehtineet rauhoittamaan normihölmöläisiä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Sen pituinen se.

Hyvää ötyä lapset – kauniita unia.

(Muistakaa, että tämä oli vain satu)

DISCLAIMER: Tämä tarina perustuu vain ja ainoastaan kirjoittajan vilkkaaseen mielikuvitukseen ja kaikki yhteydet todellisuudessa tapahtuneisiin tapahtumiin ja ihmisiin ovat vain lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

 

Viikon mokutus 32/09

Lomalla ehtii lueskella sellaisiakin blogeja jotka normaalisti eivät jaksa kiinnostaa. Täällä Uudessa Suomessa on poikkeuksellisen paljon junttioikeiston bloggaajia, ja etenkin kommentoijia, jotka käyttävät kaiken aikansa maahanmuuttajien leimaamiseen. Voi tietysti olla että kommenttien takana on vain muutama henkilö eri nimillä, nämä kun eivät yleensä uskalla omalla nimellään julistaa lapsellista sanomaansa.

* * *

Tänään törmäsin useassa blogissa väitteeseen, jonka mukaan Paavo Arhinmäki olisi ollut johtamassa autojen potkimista ”kuokkavierasjuhlissa” linnanjuhlien edustalla.

Porvoolainen vasemmistojuntti kommunisti ja mellakoitsija Jussi Saramo US-blogissaan 7.8.2009.

Saramo on löytänyt uuden ulottuvuuden rasismille. Jussin mielestä Paavoa eikä muitakaan vasemmistolaisia eikä monikultturisteja kun ei saa arvostella – se kun on nykyään näköjään rasismia (sekin).

Hyvät lukijat – olettteko tekin jo syyllistyneet paavorasismiin?

 

Ruotsin poliisin johtopäätös rikostutkimuksista

Ruotsin poliisin mukaan asialla eivät ole olleet ainakaan ruotsalaiset poliisit.

Eräs mätäkuun uutinen.

 

Viikon mokutus 30/90 bertta

”Minun tuntumani on, että rasistinen kirjoittelu on lisääntynyt selkeästi. Se on ilman muuta huolestuttavaa, koska se on helposti kasvupohja vakavammalle rikollisuudelle.”

Sisäministeri Anne Holmlund (epäkansallinen sekoomus) Hyysärissä 23.7.2009

Holmlundin kommentti on kuin suoraan Neuvostoliitosta.

Vai miten mielestänne mielipiteen ilmaiseminen voi olla kansalaisyhteiskunnassa pohja vakavammalle rikollisuudelle? Seuraavaksi ohjelmassa taitaa olla toisinajattelijoiden pakkohoito psykiatrisissa laitoksissa…

Tämä Holmlundin kommentointi – etenkään poliisiministerin asemassa –  ei sovi oikein kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan kuvaan.

 

Korruption kummisetä?

Verkkolehti Uusi Suomi avaa Hyysärin kokototuudesta poikkeavan käsityksen suomalaisen korruption – eli vaalirahoituksen – syvimmästä olemuksesta.

Otsikolla Vaalirahakytköksiin ei hevin kajota – tämän takia nimetyssä uutisessaan US kertoo, että kynnys tutkia vaalirahan ja päätöksenteon yhteyksiä on Suomessa keskusrikospoliisin mukaan korkea. Lakipykälien lisäksi tähän vaikuttaa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen linjaus vuodelta 2005.

Uuden Suomen mukaan Kalskeen kanta on selvä – rikosoikeutta voi soveltaa vaalirahoitukseen vain selvissä tapauksissa. Kalskeen kannan mukaan kyse pitää siis olla selvästi muusta kuin edustukselliseen demokratiaan kuuluvasta, hyväksyttävästä sidonnaisuudesta. Tutkittavan rahoituksen pitää myös olla selvästi omiaan vaikuttamaan luottamushenkilön toimintaan tai ainakin vaarantamaan yleistä luottamusta.

Kalske linjasi tätä asiaa siis jo vuonna 2005 syyttämättäjättämispäätöksessään, joka koski rakennusliikkeiden mainoksia järvenpääläisen poliitikon vaalilehdessä.

Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja pyysi kyseisiltä yrityksiltä maksulliset mainokset kunnallisvaalilehteensä syksyllä 2004. Kaupunginvaltuusto oli edellisvuonna hyväksynyt yrityksiä hyödyttäneen kaavamuutoksen. Paikallinen asunto-osakeyhtiö vei asian poliisin tutkittavaksi. Tapaus eteni syyteharkintaan, mutta sen enempää kuin kihlakunnansyyttäjä kuin apulaisvaltakunnansyyttäjäkään eivät nähneet asialliseksi nostaa syyteitä – korruptiota sivuavassa asiassa.

Vanha sanonta kuuluu, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Keskusrikospoliisi on hierarkisesti valtakunnansyyttäjänviraston alainen, joten tämän ei pitäisi nostaa yhtään olankohautusta kummempia kommentteja ajattelevassa (kansalaisyhteiskunnan) yleisössä.

Tämä päätös nimittäin nostettiin kaikessa hiljaisuudessa esiin keskusrikospoliisin tämänvuotisessa korruptiotilannekuvassa, eikä sen esiin nostaminen tuossa yhteydessä ole tuonut yhteisöstämme esiin yhtään krriittisiä äänenpainoja – ennen tätä nykyistä (lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa) vaalirahasotkua.

Kun tämä kuuluisa valtakunnansyyttäjänvirasto on nykyään keskittynyt lähinnä (kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen ja perustuslain vastaiseen) sananvapauden (ja sen myötä tärkeimmän kansalaisoikeuden) rajoittamiseen, niin on turha ihmetellä syitä siihen, miksi sen aika ja resurssit (sekä halu?) eivät riitä yhteiskunnan kannalta todella vakavien asioiden tutkimiseen.

Kalskeen päiväkerho on vallanpitäjien sylikoira, eikä se ole todellakaan kiinnostunut suomalaisen kansallisvaltion muuttamisesta (vastoin kansan enemmistön tahtoa) monikulttuuriseksi helvetiksi.

Se suosii ja puolustaa lainsäädännössä kirjatun yhdenvertaisuusperiaatteen romuttamista.

Se ei puutu vähemmistövaltuutetun viraston ylilyönteihin – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se eri puutu ns. positiiviseen syrjintään – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei puutu kansalaisoikeuksien rajoittamispyrkimyksiin – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei suojele perustuslaissa suojattua suomalaista kansallisvaltiota ja elämänmuotoa – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei puutu yhteiskuntaan muuttamaan pyrkiviin liikkeisiin  – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Ja tärkeimpänä kaikista näistä epäkohdista – se luo oikeuskäytäntöön linjaa, joka suosii ja kannustaa korruptiota.

Kysymys kuuluukin – – mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

Lähde: US

 

Viikon mokutus 28/09

Jo siksi, että kaikkien potentiaalisten EU-alueelta tulevien turistien kohdalla ei ole käynnissä vastaavaa tehokampanjaa, on ilmeistä, että kyseessä on etninen syrjintä.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso Hyysärissä 8.7.2009.

Poliisi puolestaan tutkii kyseisten kerjäläisten toimintaa. Krp pitää kerjäämistä järjestäytyneenä rikollisuutena.

 

Jyrki Kasvi on aito elitisti

Vihreä poliitikko Jyrki Kasvi blogissaan.

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla ajokortin tapainen asekortti, johon kuuluu opetusta, harjoittelua, psykologinen testaus ja loppukoe. Resursseja tähän ei kuitenkaan ole olemassa, ja asekortin tuhansiin euroihin nousevat kustannukset maksaisi ajokortin tavoin kortin hakija omasta kukkarostaan.

Aseharrastukseen tulisi korkea taloudellinen kynnys.

Jaha – mielenterveys ja vastuullisuus kasvavat sen mukaan kuinka varakas ihminen on? Kiitos vihreät ja kiitos Kasvi, tehän teette sen ihan itse…

Vihreät – varsinainen demokratiaan ja yhdenvertaisuuteen uskova työväenpuolue?

 

Viikon mokutus 22/09

Näiden sanojen myötä heteroseksuaalisuuden ylivalta on ohi!

Miten kukaan voi kuvitella, että on olemassa vain yksi tie jota on kuljettava, ja että tämä tie on valtion päällystämä ?

Kuka haluaa elää elämänsä byrokraattisen hallinnon suunnitelmien mukaan? Kuka haluaa antaa väestöpolitiikan ja sukupuolittuneen vallan määrätä ihmissuhteistaan?

Vaikka sinä haluaisitkin, me emme halua! Elämme ja valitsemme itse. Meidän kylkiluistamme ei muokata valtakuntia, eikä meidän äänillämme oikeuteta sotakoneistoa! Elämme mieluummin yhteisöissä, joissa kansallisuus ei määrää ihmisarvoa!

Akuliina iskä-järkkäsi-Ylelle-töihin Saarikoski TV-lupavaroin kustannetussa vallankumousohjelmassaan.

 

Päivän hyvä vihreä uutinen

On tässä tämän päivän uutisvuosta löydettävissä näköjään jotain hyvääkin.

Nimittäin se odotettu uutinen, että Virheet De Röda valitsi yksimielisesti puolueen puheenjohtajaksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi uusstalinistina, epäselvänä suullisena ilmaisijana ja monikulttuurihumppukistina tunnetun Anni Sinnemäen.

Sinnemäen valinta oli varsin selvä totuus jo pitkään – hänelle ei ilmaantunut vastaehdokasta. Hänet siis suorastaan huudettiin (Hyysärin Annia palvovan penaalin sanoin 😉 ) puheenjohtajaksi. Sinnemäen valinta puheenjohtajaksi merkitsee myös sitä, että hän siirtyy työministeriksi puheenjohtajuudesta luopuneen Tarja Cronbergin seuraajaksi.

Onnea virheille, Annille ja etenkin Suomen kansalle.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuunniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä erinomainen hajottamaan vasemmistoa, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja mahdollisesti antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan – niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana unohduksen yöhön.

Ensimmäinen asia jonka muuten haluan nähdä, on tämän uuden työministerimme tuleva tasapainottelu oman fix ideensä eli laittoman maahanmuuton laillistamisen sekä lamassa kärsivän kansallisvaltion aiheuttamassa ristiaallokossa.

Siitä tulee ennakkotietojen mukaan mitä hupaisin poliittinen farssi….

Tukea Annin on turha odottaa Kekkoseen ripustatutuneelta Maalaisliitolta – joka käy taistelua olemassaolostaan tai toiselta päähallituspuolueelta, Kokoomukselta. Kokoomus on nyt alkanut kuunnella kenttäänsä ja ottanut viimeinkin kantaa maahanmuuttoon.

Niin – ehkä pääsemme lopultakin eroon tästä vihreiksi kutsutusta jälkikommunistisesta painajaisesta ja ympäristöpolitiikkaa aletaan tekemään suomalaisen ympäristön ja Suomen kansan ehdoin?

Vihreät ovat nimittäin kansallisvaltiolle aiheuttamansa tuhon ja vahingon lisäksi mukana eturivissä lisäämässä maailman väestöräjähdystä politiikallaan – ja tuhoamassa näin yhteistä planeettamme.

Kysymys:
Suomalainen cityvihreä ja ympäristösuojelu, mitä yhteistä niillä on?
Ei mitään. Tuo sanapari on aivan yhtä yhteensopiva ja uskottava kuin Suomi ja kaupallinen banaaninviljely (tai demokratia ja EU)

Lähteet: US, HS, STT

 

Tappajan tuntomerkit valtamedian silmin

Hyysäri julkaisi tänään tällaisen uutisen:

Poliisi etsii Britanniassa etsintäkuulutettua naista Suomesta

Poliisi etsii Suomesta naista, joka on etsintäkuulutettu Britanniassa. Nainen on tuomittu Britanniassa 3,5 vuodeksi vankeuteen lapsen pahoinpitelystä.

Lisäksi hän on saanut tuomion perättömästä lausumasta. Nainen on syyttänyt synnytyssairaalan kätilöä syntymättömien kaksostensa kuolemasta, vaikka hänen epäillään aiheuttaneen itse lasten kuoleman.
STT

Ja  PunaYleisradiomme beesailee tovereitaan  Pravdan punatoimituksessa näin:

Poliisi pyytää yleisön apua löytääkseen Ison-Britannian etsintäkuuluttaman naisen. Nainen on saapunut Suomeen viime elokuussa ja hänen uskotaan oleskelleen maassa siitä asti.

Noin 35-vuotias nainen on mahdollisesti liikkunut pienen vauvan tai pienten lasten kanssa.

Nainen on tuomittu Isossa-Britanniassa 3,5 vuodeksi vankeuteen lapsen pahoinpitelystä. Lisäksi hänellä on tuomio perättömästä lausumasta: nainen syytti sairaalan kätilöä syntymättömien lastensa kuolemasta, vaikka hänen epäillään aiheuttaneen itse lasten kuolemat.

Naisesta on tehty eurooppalainen pidätysmääräys. Viranomaisten mukaan naisella on yhteyksiä Suomeen.

Keskusrikospoliisilla on viitteitä siitä, että nainen on asunut Suomessa eri henkilöllisyyksillä ja että hän on voinut paeta Ison-Britannian tuomiota Suomeen. Hän oli raskaana kadotessaan Isosta-Britanniasta ja on voinut synnyttää Suomessa.

Ison-Britannian viranomaiset ovat huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Naisella on ollut yhteyksiä ainakin Helsinkiin, Vantaalle ja Tampereelle.

Havainnot pyydetään ilmoittamaan KRP:lle 046-896 7806 tai lähimmälle poliisille.

YLE

Eli uutisesta saa sellaisen kuvan, että poliisi etsii (valkoihoista) brittiläistä pahoinpitelystä ja perättömästä lausumasta tuomittua naista ja että tämä asia olisi varsin tuore.

Väärin.

Iltalehti uutisoi tästä viime elokuusta saakka karkuteillä olleesta rikollisesta ja samasta asiasta jo (sic!) 5.5. ja kertoi samalla hieman laveammin etsintäkuulutetun naisen tuntomerkeistä:

Piileskeleekö hän Suomessa?
Tiistai 5.5.2009 klo 11.20

Keskusrikospoliisi etsii naista, joka tuomittiin vankeuteen Englannissa.

PAKOMATKALLA The Daily Mail -kertoi perjantaina Faiso Sahilista, joka väitti syyttömän kätilön aiheuttaneen lastensa kuoleman. (WWW.DAILYMAIL.CO.UK)

Nainen, joka surmasi syntymättömät vauvansa ruiskuttamalla itseensä lääkettä, tuomittiin perjantaina vuosien vankeustuomioon Englannin Bristolissa.

Brittimedian tietojen mukaan poissaolevana tuomittu Faiso Sahil, 35, piileskelee sukulaistensa luona Suomessa.

– Kyllä häntä on etsitty täältä. Vielä ei ole saatu täyttä varmuutta siitä, että hän olisi Suomessa. Nainen esiintyy nykyään ehkä uuden henkilöllisyyden suojissa, mikä vaikeuttaa etsintöjä, rikostarkastaja Seija Havukainen keskusrikospoliisista sanoi eilen Iltalehdelle.

Syytti kätilöä kuolemista

Sahil odotti kaksosia bristolilaisessa Southmeadin sairaalassa keväällä 2007.

Koska Sahil pelkäsi, että viranomaiset ottavat lapset huostaan, hän halusi aikaistaa vauvojen syntymää kolmella viikolla. Aiemmassa kotimaassaan Somaliassa kätilön koulutuksen saanut Sahil otti hoitajien kärrystä Syntometrine-nimistä lääkettä ja ruiskutti sitä itseensä, jotta synnytys käynnistyisi.

Lääke tappoi vauvat hapenpuutteeseen pian pistoksen jälkeen. Sahil väitti, että häntä hoitanut kätilö Caroline Randall oli antanut hänelle lääkkeen. Syytös johti kätilön pidättämiseen ja määräaikaiseen erottamiseen.

Pahoinpiteli yhdeksänvuotiasta

Sahil tuomittiin perjantaina Randalliin kohdistamastaan perättömästä syytöksestä 14 kuukauden vankeusrangaistukseen. Sahil sai myös 3,5 vuoden tuomion yhdeksänvuotiaan tytön pahoinpitelyistä, jotka hän oli tunnustanut aiemmin.

Oikeudessa kerrottiin, että Sahil pieksi usein tyttöä, joka oli annettu hänen hoidettavakseen.

Kun lääkäri näki lapsen hän sanoi, että vammat olivat pahimmat, joita hän oli nähnyt kymmenen vuoden uransa aikana. Sahil ei saanut tuomiota vauvat surmanneen lääkkeen ruiskuttamisesta.

Oikeuden päätös oli suuri helpotus kätilölle, jota Sahil syytti kuolemista.

– Olen onnellinen tuomiosta. Tämä on piinannut minua kahden vuoden ajan. Nyt voin jättää tämän kaiken taakseni, Randall kertoi julkisuuteen antamassaan tiedotteessa.

Ja se alkuperäinen uutinenhan menee näin:

Niinpä niin…

Tällä kerralla näyttää siltä, että HS ja YLE eivät tyytyneet pelkkään salailuun ja poliittisesti korrektien puolitotuuksien syöttämiseen kansalle.

Tällä kerralla ylittyi suoran valehtelun kynnys – onneksi olkoon, nilkit…

* * *

Kommentoimatta sen kummemmin tätä asiaa yhtään tässä tätä enempää, esitänkin päivän kysymyksen:

Lähteet: STT, HS, IL, YLE, Daily Mail.

 

Eurooppalainen kansalaisyhteiskunta?

Viime aikojen uutiset ovat vahvistaneet entisestään kuvaani siitä  mikä on suomalaisen (ja yleisemminkin eurooppalaisen) kansalaisyhteiskunnan tila ja vointi.

Potilas (eli kansanvalta) voi huonosti – EU:n liittovaltiokehitykseen saumattomasti kuuluvana osana – kansanvaltaisina pidetyissä yhteiskunnissa.  Suomessa se alkaa olla jo henkihievereissään.

Vai mitä mieltä olette siitä, että eräässä kansainvälisessä vertailussa Suomi on jaetulla 45. sijalla samoilla pisteillä kuin Honduras, Mongolia ja Filippiinit?

Keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella?

Tähän saavutukseen kansalaisyhteiskunta Suomi yltää YK:n vertailussa. Tässä tuoreessa vertailussa mitataan valtioiden tapaa käyttää ict-teknologiaa kansalaisten mielipiteen kuulemiseen. Ruotsi ja Tanska ovat kärkisijoilla kaikissa tähän asiaan liittyvissä selvityksissä, muista ongelmistaan huolimatta.

Kansalaisten lähes kokonaan puuttuvat mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin  eivät kuitenkaan herätä keskustelua  nykyisessä nomenklatuuran pyörittämässä valtiodiktatuurissamme.  Siinä tekopyhässä teeskentelyssä,  jossa kansalaisvaikuttamisen ainoa muoto on äänioikeus (äänestyspakkoa odotellessa…). Tai puhumattakaan siitä, että kukaan vallan kahvaan kiinni päässyt poliitikko ottaisi asiakseen muuttaa nykyistä järjestelmäämme yhtään nykyistä enemmän kansanvaltaiseksi.

Monet – Suomea vähemmän kansanvaltaisina pidetyt – valtiot ovat jo huomanneet sen,  että internet on hyödyllinen keino  kansalaisten mielipiteiden kuuntelemiseen.  Suomessa  valtioneuvoston, vähemmistövaltuutetun, nykyisen apulaisoikeuskanslerin ja erään valtionsyyttäjän muodostama inkvisitiolautakunta pyrkii puolestaan  sensuroimaan internetiä ja rajoittamaan kansalaisten sananvapautta – jopa rankaisemaan kansalaisia ns.vääristä mielipiteistä

Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Mika Illman

Suomessa tätä asiaa pyrittiin maskeeraamaan surkuhupaisalla tavalla – muistatte varmaan oikeusministeri Tuija Braxin masteroiman  sähköisen äänestyksen farssin viime vaaleissa? Vaikka sähköinen äänestys saataisiinkin toimimaan, niin kyse on siitä, että kansaa tarvitaan antamaan äänensä vallanpitäjille – ei käyttämään valtaa ja kertomaan oma mielipiteensä asioista (vaikka perustuslaki alkaakin sanoilla Suomessa valta kuuluu kansalle…).

Useimmissa demokraattisina pidetyissä  maissa näiden kansalaisia autetaan (ja suorastaan yllytetään)  kertomaan näkemyksensä valmisteltavista asioista.  Suomessa sen sijaan ministeritason päättäjät  – ja muutamat virkamiehet, eli kansan palvelijat – ovat toinen  toisensa ja kerta kerran  jälkeen todenneet, että keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella.

Näin ei tapahdu kuitenkaan Suomessa.

Aika jännä juttu – eikö?

Kansalaiskeskustelu takaisi paremmin valmistellut päätökset

Suomessa on kuljettu iso askel kohti latinalaista hallintokulttuuria – ja korruptiota. Nykyään suomalaiset päättäjät nimittäin uskovat,  että (päättäjien keskinäiseen)  konsensukseen perustuva mahdollisimman  nopea ja salamyhkäinen toiminta ilman kansalaiskeskustelua on yhteiskunnallisesti taloudellisinta ja tarkoituksenmukaisinta (muualla  on jo tosin  alettu ajatella siten, että valtio palvelee paremmin kansalaisia, jos valtio tuntee kansalaisten tarpeet ja odotukset).

Aidossa kansalaisyhteiskunnassa  säästetään kuluissa ja tehdään vähemmän virhepäätöksiä silloin , kun asioista keskustellaan avoimesti  ennen päätöksiä. Tätä voisi pitää jopa liiketaloudellisesti tehokkaana toimintana.

Tuossa YK:n tekemässä vertailussa (kuten aikaisemmissa perusopetuksen tasoa koskevissa tutkimuksissakin) Suomen tärkein vahvuus on todistetusti  voimavara nimeltään maailman parhaiten koulutetut kansalaiset.

Poliittista nomenklaturaamme ei kuitenkaan kiinnosta se mitä kansalaiset ajattelevat. Inhimilliset resurssit jäävät todellisuudessa muutaman keskinkertaisen pyrkyrin keskenään tekemien päätösten jalkoihin – näin silti, vaikka samat poliittiset apinat jankuttavat kaikkialla – ulkoa opitun kuuloista – mantraa Suomen elämisestä huippuosaamisen kautta.  Kuten joku muukin on jo todennut, huippuyliopistojen perustaminen Suomeen on todennäköisesti  – vain ja ainoastaan –  rahan tuhlaamista maassa, jossa ihmisten ajattelukykyyn ei kuitenkaan luoteta.

Suurten ikäluokkien aiheuttama (kahdenkymmenen vuoden mittainen) tilastollinen työvoimapulakupla näkyy yhteiskunnassamme jo ensi vuodesta alkaen. Vaikka työttömyys kuristaa koko yhteiskuntaamme, niin julkisella sektorilla on entistä vähemmän työntekijöitä ja enemmän tekemistä. Tätä ei aukkoa ei pystytä täyttämään kieli- ja ammattitaidottomalla – ja vastoin kansan enemmistön tahtoa ja ilman mitään järkevää suunnitelmaa – maahantuodulla halpatyövoimalla.  Tehokkuutta on lisättävä näissä talkoissa ja nykyinen  tietotekniikka on tässä asiassa avainsana.

Suomen hallitus (suuressa viisaudessaan) on juossut näissäkin asioissa perse edellä puuhun (ja päänsä siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn). Väkisin tehty TV-kanavien digitalisointi (ja syrjäseuduilla asuvan kansanosan  hylkääminen samalla kerralla, analogisista palveluista järjenvastaisesti luopumalla). Itseään Suomen uudeksi diktaattoriksi nostavan Matti Vanhasen luotsaama hallitus ilmoittikin muutama viikko sitten, että valtio investoi nyt laajakaistaan ja uusiin sähköisiin palveluihin. Tämänkin on joku muu todennut jo ennen minua, mutta totuushan on se, että mitä helvetin hyötyä on satsata uusiin järjestelmiin, jos päättäjien omaksumat toimintamallit pysyvät samoina?

Totuus lienee kuitenkin se (ai prkkl kuinka inhoankaan tuota kielikuvaa…), että päättäjät näkevät laajakaistateknologian keinona alistaa kansa tiukemmin poliittiseen kontrolliin ja helpottaa kurinpidollisia toimenpiteiden kohdistamista ns. toisinajattelijoihin. Luuletteko ihan aikuisten oikeasti, että Braxin sähköinen äänestyskokeilu ei jättäisi takaportteja kansalaisten valvontaan?

(Hyödyllisempää olisi varmaankin taata kotimaisella polttoaineella palava tulisija jokaiseen suomalaiseen asuntoon – niin huoltovarmuuden kuin hallituksen salliman viestinnän tasonkin kautta – savumerkit kun eivät taida olla vielä uhka nomenklaturalle?)

Noin summa summarum – henkilökohtaisesti olisin valmis tukemaan ketä tahansa poliitikkoa, joka avoimesti (ja tarpeeksi vilpittömästi)  ilmoitta ajavansa todellista kansalaisyhteiskuntaa – sveitsiläistyyppistä demokratiaa.

Sananvapauden ihmemaa?

Demokratiana pitämämme Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia sananvapaustuomioita kuin mikään muu muista Euroopan neuvoston maista tai esimerkiksi muut Pohjoismaat.

Kymmenessä vuodessa Suomi on saanut seitsemän tuomiota, joissa on todettu ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklan rikkomus.

Lähelle Suomea rikkomusten määrässä pääsee Pohjoismaista Norja, joka on vuodesta 1999 lähtien tuomittu viisi kertaa sananvapauden rikkomisesta. Tapaukset ovat koskeneet lähinnä lehdistöä. Ruotsi on saanut samassa ajassa kahdet rapsut, Tanska ja Islanti eivät yhtään.

Ihmisoikeussopimuksen ratifioineista 47 maasta on Suomea enemmän langettavia sananvapaustuomioita saanut seitsemän maata. Vain Turkki (jota oma poliittinen nomeklaturamme kuolaa ja hinkuu EU:n jäsenmaaksi) pyörii näissä rikkomuksissa aivan omassa luokassaan  169 tuomiollaan.

Lehdistöä koskevissa tapauksissa EIT ottaa huomioon (kategorisesti ja ihmisoikeussopimusten mukaisesti)  myös yleisön oikeuden saada tietoa. Poliittisessa  Suomessa kiistat  ajatellaan  lehtikirjoituksen tekijän ja kirjoituksen kohteen välisiksi – ilman yhteiskunnallista merkitystä ( keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella).

Suomi ei ole saanut sananvapausjutuista yhtään vapauttavaa tuomiota.

Tämän maan valtaapitävät eivät tunnu edelleenkään ymmärtävän sitä , että:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Niinpä niin…

Eikä kuuntele myöskään EU

Tuore uutinen kertoo näin, että vasemmistoryhmien europarlamentaarikot ovat huolissaan mahdollisuudesta,
että ranskalainen äärioikeistolaispoliitikko Jean-Marie Le Pen saisi johtaa uuden EU-parlamentin avausistuntoa heinäkuun puolivälissä.

Tätä avausistuntoa on perinteisesti johtanut parlamentin vanhin meppi, ja on todennäköistä, että kesäkuussa 81 vuotta täyttävä Le Pen on kesäkuussa valittavan uuden parlamentin ikäpresidentti.

EU-parlamentin sosiaalidemokraattista ryhmää johtavan saksalaisen Martin Schulzin mielestä on sietämätön ajatus, että avausistuntoa johtaisi poliitikko, joka kiistää holokaustin eli juutalaisten joukkotuhoamisen tapahtuneen toisen
maailmansodan aikana. Schulz haluaakin muuttaa parlamentin sääntöjä tältä osin.

EU-parlamentin vihreiden johtaja, saksalainen (oikeasti ranskalainen, maansa rikoksen takia hylännyt) Daniel Cohn-Bendit pitää koko ikäpresidenttikäytäntöä vanhentuneena.

Meidän mielestämme avausistunnon puheenjohtajana pitäisi olla parlamentinnuorin edustaja. Ei Le Penin vuoksi, vaan siksi, että nuorin edustaja edustaatulevaisuutta

Eli suomeksi:

Nykyinen nomenklatura muuttaa härskisti sääntöjä – etenkin silloin kun säännöt eivät sovi sen tavoitteisiin. Tähän kun ynnätään vielä natsi/fasisti-kortin heiluttelu, vähemmistöjen nostaminen enemmistöjen yläpuolelle ja ehdottomuus vihervasemmiston ja seteliselkärankaisten oman asian suhteen, pääsemme tilanteeseen, että jäykkävasemmistolais-globaalikapitalistinen vuosi 1984 ei ole kovinkaan kaukana.

(Punaiseen Danyyn pitää suhtautua (kaikesta huolimatta) kaikella vakavuudella. Tämä virheiden nykyinen MEP on todellinen anarkomarkojen esi-isä.)

Tämä on – kaiken muun tuoreen uutistulvan sisällä – taas kerran osoitus siitä, että virheet ja sen ympärillä pyörivä loiskiehunta on kansanvallan pahin vastustaja koko Euroopassa.

Johdonmukainen jatko

Johdonmukaisena jatkona soraäänien hiljentämiselle ja oman valtansa pönkittämiselleen, ikioma nomenklaturamme on tullut siihen johtotulokseen, että tuomaria ei jatkossakaan voida panna viralta sen vuoksi, että hän on yksityiselämässään syyllistynyt vain sakolla rangaistavaan tekoon. Eduskunta on hylkäämässä hallituksen lainmuutosesityksen tältä osin.

Hallitus oli esittänyt, että tuomari voitaisiin panna viralta, jos hän on syyllistynyt tahalliseen rikokseen, josta rangaistus on ollut vähintään 60 päiväsakkoa. Eduskunnan lakivaliokunta ehdottaa, että tätä ei hyväksytä.

Tällä hetkellä tuomareiden viraltapanoa koskevat samat säännökset kuin muitakin virkamiehiä. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkautiseen. Pääsääntö se on silloin, kun tuomio on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Harkinnanvaraiseksi viraltapano muuttuu sitten, kun tuomio tahallisesta rikoksesta on alle kaksi vuotta vankeutta.

Hallituksen mielestä tuomarin syyllistyminen tahalliseen rikokseen yksityiselämässään voi osoittaa, että hän on sopimaton toimimaan tuomarina, vaikka rangaistus teosta olisikin lievä. Tästä tuli ehdotus 60 päiväsakon rajasta.

Ehdotukselle vastusti aiemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen mielestä hallituksen perustelut eivät olleet riittävät. Myös ehdotettu 60 päiväsakon raja vaikutti sattumanvaraiselta.

Vai niin?

Minusta taas näyttää siltä, että hallitus on kiinnostunut lähinnä siitä, että tuomarit toimivat sen sylikoirina ja jakavat ns.oikeita tuomioita –  virkakelpoisuudesta ja virkamiehen nuhteettomuudesta paskaakaan välittämättä.  Sopivuus – ja etenkin poliittinen sellainen – saattaa olla oikeudenkäyttäjien mittari entistä enemmän tulevaisuudessa.

(Puhu tässä nyt sitten kansalaisyhteiskunnasta…)

Lainaan tähän loppuun veli Valkean muualle hyvin muotoilemaa tekstiä:

Valtion viehtymys tunnustuksiin, pahoitteluihin, anteeksipyyntöihin, selontekoihin, jne. voidaan selittää sillä, että valtio haluaa olla kaikkinäkevä ja kaikkitietävä.

Anteeksipyyntö ja/tai pahoittelu on valtiolle, vaikkakaan ei aukoton, ennuste tulevasta käyttäytymisestä, ja sopeutumisesta ja alistumisesta valtion valtaan.

Rangaistusten lieventyminen 1790-1810 välillä  ei johtunut humaanisuuden lisääntymisestä valistusajan seurauksena kuten väitetään, vaan tehokkaampien, erityisesti armeijasta opittujen johtamis- ja hallitsemismetodien soveltamisesta siviilielämään, sekä hiukan myöhemmin lisääntyneestä kansaan (populaatioon = numeroiksi ja tilastoiksi muuttunut kansa) kohdistuvasta tiedonkeruusta ja valvonnasta, sen käyttäytymisen tarkemmasta ymmärtämisestä ja erilaisten metodien aiheuttamista vaikutuksista siihen, jne. Lisäksi talousrakenteiden kehittyminen vaati aiempaa suurempaa kansalaisten toimintavapautta ja vallan täytyi siksi toimia toisella tavalla, kuin monimutkainen yhteistoimintakoneisto.

Aiemmin rankaiseminen oli ollut hallitsijan kosto, monessa suhteessa tuntemattoman ja arvaamattomasti käyttäytyvän kansan kovaotteista kurissapitämistä, nyt siitä on tullut tarkoin tunnetun populaation tarkoin säädeltyä ohjailemista haluttuihin suuntiin. Ennen kovimmat rangaistukset olivat mahdollisimman julkisia ja ne oli tarkoitettu saamaan aikaan voimakas psykologinen efekti, esim. kuolemanrangaistus kiduttamalla. Ne olivat monessa suhteessa tärkeimpiä rangaistuksia, hallitsijan osoitus hänen kyvystään päättää kansalaisten elämästä ja kuolemasta.

Nyt tärkeimpiä rangaistuksia ovat pienet ja pienehköt rangaistukset, joita on paljon. Ne on tarkoitettu ohjaamaan kansan enemmistöä, sen lainkuuliaisinta, tuottoisinta ja tärkeintä osaa tarkoin lasketuilla keskimääräisillä efekteillä. Vähemmän tärkeät kovimmat rangaistukset on jätetty kovimmille rikollisille, joilta ei voi odottaa tuottoa, jotka eivät pidä yhteiskuntaa pystyssä (päinvastoin), ja jotka eivät useimmiten muuta käytöstään, ainakaan ennen kohtuullista ikääntymistä. Heidät pyritään eristämään määräajoiksi muusta yhteiskunnasta, jotta heistä aiheutuva haitta minimoituu.

Kommunismi ja kansallissosialismi olivat suoraa seurausta yhteiskuntien humanisoitumisesta; kansojen muuttamisesta abstrakteiksi numeroiksi, populaatioiksi, dehumanisoiduiksi laskennallisiksi yksiköiksi; yhteiskuntien toiminnan muuttamisesta teollista koneistoa muistuttavaksi; ideasta ”ihmisosien” lähes täydellisestä korvattavuudesta ja vaihdettavuudesta (tabula rasa, kansainvälisyys/ universaalisuus, kosmopolitanismi, jne.); kaikkialle ulottuvasta valvonnasta ja ohjaamisesta; jne. Nykyisen ”humaanin” suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen diktatuuriksi on luonnollinen ja mahdollinen kehityskulku, koska tämän muutoksen tarvitsemat elementit on sisäänrakennettu yhteiskuntaamme, ja nimenomaan sellaisiin käsitteisiin kuin ihmisoikeudet ja suvaitsevaisuus. Sanojen julkisen, retorisen ja tunnesisällön sijaan kannattaa tarkastella sanojen teknistä sisältöä, jotta näkee yhteiskunnan sellaisena kuin se on. (Lähde: Michel Foucault, eri vuosia)

– Men have dreamed of liberating machines. But there are no machines of freedom, by definition – Michel Foucault

Hyvää yötä kansalaisyhteiskunta…

Lähteet: Taloussanomat, KL, IL, HS, IS, STT,EIT, Valkea

 

Typeryyden tynnyreistä 230309

Tiedotustilaisuuden järjestäjät korostivat kutsuneensa vieraat Suomeen, koska Suomi ja suomalaiset poliitikot ovat vastuussa Viron kansalaispolitiikan kehityksestä.

Petri Krohn Putin Jugendin tiedotustilaisuudessa Helsingissä.

 

Suuren maahanmuuttokyselyn (osa 1) tulokset

Käynnistin tuossa hetki sitten  maahanmuuttokyselyn – osa1. Lupasin vastauksia viikolla 12/09. Tässä ne sitten ovat.

Pitäisikö Suomen pysyä somalien kiistojen ulkopuolella?
Kyllä 95%
Ei 5%

Painostivatko A-zoomissa olleet henkilöt Suomea?
Kyllä 94%
Ei 6%

Onko turvapaikanhakijana saapuneen ihmisen asiallista matkustaa Suomen ja lähtömaansa välillä?
Kyllä 3%
Ei 97%

Pitäisikö ei-syntyperäisen suomalaisen kansalaisuuteen asettaa ehtoja?
Ei 3%
Kyllä 34%
Kyllä, rikoksiin syyllistyneeltä voitaisin poistaa kansalaisuus 35%
Kyllä, kansalaisuus voisi olla turvapaikanhakijalle väliaikainen 9%
Kyllä, kansalaisuus pitäisi peruuttaa olojen muututtua lähtömaassa vakaiksi 19%
Muu vastaus, mikä? 1%

Onko nykyinen maahanmuuttopolitiikkamme onnistunutta?
Kyllä 1%
Ei 99%

Haluatko Suomen muuttuvan monikultturiseksi?
En halua 95%
Haluan 5%

Ruokkiiko maahanmuuttopolitiikkamme sosiaaliturismia?
Kyllä 97%
Ei 3%

Loukkaako nykyinen maahanmuutto edellisten sukupolvien uhrauksia?
Kyllä 93%
Ei 7%

Pitääkö maahanmuuttajan suomalaistua?
Kyllä 84%
Ei 16%

Onko oikein, että jotkut maahanmuuttajat lähettävät sosiaalisina tukimuoitoina elinkustannuksiin tarkoitettuja rahoja lähtömaahansa?
Kyllä 13%
Ei 87%

Pelkäätkö maahanmuuttajia?
Kyllä 33%
En 67%

Oletko huolestunut maahanmuutosta?
Kyllä 97%
En 3%

Kansa on puhunut – 15624 ääntä vs. Suomen Gallupin ja HS:n (noin 1000 ääntä/äänestys) tutkimukset (kiitos kaikille osallistuneille).

Pulinat pois.

 

Onko ääni muuttunut vähemmistövaltuutetun kellossa?

Uutisvuo kertoo meille, että vähemmistövaltuutettu on saanut viime päivinä useita yhteydenottoja verkkoyhteisö Facebookin rasistisiksi epäillyistä yhteisöistä.

Eniten yhteydenottoja on tullut ryhmästä, jonka tavoitteena on lähettää maahanmuuttajia takaisin kotimaahansa. Kyseiseen ryhmään on liittynyt jo yli 14 500 Facebookin käyttäjää.

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään mukaan nyt selvitetään, syyllistyykö ryhmä kiihotukseen kansanryhmää vastaan.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsinki Times -lehti.

Öh?

Nimenomaan juuri Helsinki Times? Eipä yllätä…

Tämä(kään) julkaisu on tuskin kovin tunnettu korkeasta journalistisesta etiikasta – se on eräs tärkeimpiä estottoman monikulttuurisuuden äänitorvia koko Suomessa.

Toisaalta, pari muuta (tärkeämpää) asiaa kiinnitti huomioni. Jossu totesi, notta:

Meillähän on jonkin verran niitä tapauksia, missä vedetään rajaa siihen, mikä on ja mikä ei ole kiihottamista kansanryhmää vastaan. Oikeuskäytännön valossa se kynnys on korkealla, että todella voitaisiin puhua kiihotuksesta.

Ja tämä:

Vähemmistövaltuutetun mukaan tällaiset tapaukset ilmoitetaan yleensä poliisille.

– Viime aikoina meillä on myös muutettu hieman toimintakulttuuria näissä tapauksissa, koska yhteydenottoja on tullut niin paljon. Lähinnä me olemme tehneet tietynlaisia koonteja ja pistäneet niitä eteenpäin poliisille, joille varsinaisesti kuuluu näiden asioiden selvittäminen.

Ehkä tästä blogeissa osoitetussa aktivismissa ja laillisuuden puolustamisessa on sitten saatu jotain aikaiseksikin?

Ehkä ne muutamat virkamiehetkin alkavat hiljalleen ymmärtämään ja tunnustamaan tosiasioita. Ne muutamat virkamiehet, joiden toimesta on Suomessa harjoitettu ristiretkeä sananvapautta vastaan. Ristiretkeä joka on kansainvälisen (Suomenkin ratifioiman) ihmisoikeus- ja sananvapausregulaation ja sitä säätelevän koodeksin vastainen.

Ja ehkä Jossun putkakin alkaa hieman ymmärtämään todellisen tehtävänsä? Ehkä myös työnantajaansa ja toimeenkuvaansa liittyviä realiteetteja?

Olisiko kenties jokin muu – hyvin hiljattain tapahtunut asia – myös osasyynä tähän (ilmeisesti vastentahtoisesti, lakia noudattaen ja hampaat irvessä) tehtyyn pieneen kurssinmuutokseen?

Sinänsä koko Facebookilla voi puolestani heittää poliittisessa elämässä vesilintua – näissä kuvioissa se on turha ja tarpeeton (jopa haitallinen) sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tämä on oma mielipiteeni. Jos sananvapautta halutaan puolustaa, pitää muistaa että, se on aivan yhtä arvokas kuin mikä tahansa muukin mielipide.

Kuten esimerkiksi jokin Facebookissa julkaistu poliittisesti epäkorrekti kannanotto.

Lähde

 

Identtiset kaksoset?

Josif Tshugasvili, Isä aurinkoinen – ja kaikkien kansojen ystävä


Johan Bäckman, dosentti – ja virolaisten ylin ystävä

 

EIT langetti jälleen Suomelle tuomioita

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi tiistaina Suomelle – jälleen kerran – kolme langettavaa tuomiota epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten rikkomisesta.

Yksi näistä tuomiosta tuli erikoisesta tapauksesta. Tässä tapauksessa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittu mies ei ollut saanut kunnolla puolustautua oikeudessa . Oikeudenkäynnissä käytettiin syyttäjän puolella avaintodisteena videota lapsen ja lääkärin keskustelusta. Syytetty ei saanut esittää lapselle kysymyksiä suoraan eikä myöskään avustajansa kautta välillisesti, vaikka ihmisoikeussopimuksen mukaan syytetylle pitää antaa mahdollisuus kyseenalaistaa häntä vastaan esitettyjä väitteitä.

Suomi on aiemmin saanut EIT:ltä ainakin kaksi tuomiota melkein samanlaisista tapauksista. Tähän mennessä kaikki ne tapaukset, joissa Suomi on ollut vastaajana ovat päätyneet langettavaan tuomioon.

Kahdessa muussa tiistaina annetussa tuomiossa oli kyse liian kauan kestäneistä oikeudenkäynneistä. Sellaisistakin on tullut lukuisia langettavia tuomioita.

Mitä jatkossa?

Vaikka tämä saattaa tuntua hieman toistolta, siihen on syynsä – kuten tulette huomaamaan.

Tätä uutista vasten voisi peilata myös kovasti pinnalla olevia kotimaisia sananvapausasioita – etenkin eräiden virallisten tahojen sananvapautta vastaan käynnistämän ristiretken valossa.

Jussi Halla-ahon tapauksessa sopivan rikollisen löytäneen, mutta sopivaa rikosta etsiessään, tuhansia poliisin työtunteja tähän sanavapauden kannalta arveluttavaan projektiin käyttänyt valtionsyyttäjä Mika Illman on ollut varsin hyvin esillä – muuallakin kuin tässä tai Halla-ahon blogissa.

Mihin valtionsyyttäjä perustaa laintulkintansa?

Kaikesta päätellen on helppo päätyä sellaiseen päätelmään, että valtionsyyttäjä Illman on käyttänyt aikaisemmissa ja nykyisissä prosesseissaan laintulkintansa pohjana omaa väitöskirjaansa Hets mot folkgrupp.

Kun tämä asia nousi julkisuuteen kuuluisan Mikko Ellilän irvokkaan näytösoikeuden käynnin aikana, valtionsyyttäjälle tuli kiire peitellä oikeussalissa saakka jälkiään. Seuraava lainaus on osa tuon oikeudenkäynnin kuvausta, joka löytyy Matias Turkkilan blogista. Illmanin loppupuheenvuoro:

Vetoaisin kirjallisuuslähteisiin [Toinen niistä on WSOY:n julkaisema ”Rikosoikeus”, toinen on Syrjinnän vastainen käsikirja, toimittanut Timo Makkonen – International organization for migration 2003. s. 128.].

Tässä kommentaari. Todetaan, että on tullut riidattomasti näytetyksi, että teksti on ollut yleisön saatavilla. Ei ole kyse siitä, etteikö mielipiteitä saisi olla. Tietynlaisten mielipiteiden levittäminen on säädöksen tarkoittamaa. Panetelussa ja kiihottamisessa on usein kyse yleistämisestä.

Vai niin – eipä vakuuta…

Motiivi?

Illman on kuvannut myös itse suhtautumistaan sananvapauteen – väitöskirjansa lisäksi – esimerkiksi Akkusatoori-lehdessä vuonna 2005:

Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla lainkäyttäjälle on jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.

Tämä kommentti paljastaa sellaisen karun totuuden, että Illman toimii täysin tietoisesti ymmärtäen sen , että hänen keppihevosenaan käyttämissä ns. sananvapausrikoksissa syyttäjän ja tuomioistuimen pelivara on erittäin suuri. Suomeksi sanottuna ttämä merkitsee sitä, että tavallisen kansalaisen on käytännössä mahdotonta tietää, mikä on lain mukaan kiellettyä kiihotusta ja mikä vastuullista sananvapauden käyttöä – Illmanin jumalaisen tulkinnan mukaan.

Mielenkiintoista onkin nähdä joskus tulevaisuudessa se, kuinka suuren korvaussumman ja kuinka monta langettavaa tuomiota tämä banaali ristiretki kansalaisoikeuksia vastaan aiheuttaa Suomen valtiolle.

The tolerance of individual points of view is an important component of the democratic political system.

Lähteet: HS ja Turkkilaista tuumintaa. Kiitos LOT ja Vasarahammer

 

Mika Illman kurkistaa Kalskeen selän takaa

Päivän uutisvirta on tuonut tiedon, että Jussi Halla-ahon blogikirjoittelu – tai jotkin osat siitä asetetaan syyteharkintaan. Syyteharkinnan tekee muodollisesti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske – mutta hänen selkänsä takaa näkyvät Mika Illmanin demlalaiset kasvot.

Vaikka julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, että tämä viranomaisten ja vallanpitäjien uskottavuuden kannalta lähinnä surkuhupaisa, mutta Jussi Halla-aholle totisinta totta oleva poliittinen ajojahti, perustuisi Vihreiden Naisten tutkintapyyntöön, niin totuus on aivan toisenlainen.

Kuka onkaan kaiken takana?

Vaikka ViNailijat pistivätkin prosessin käyntiin – VaNailijoiden seuratessa vanavedessä – niin juttu on muuttunut kansanvallan kannalta vastenmieliseksi matkan varrella. Kun Halla-ahon Rosa ”vittuhaiseehyvältä” Meriläistä koskevasta – ja ehkä hieman tölvivästä – kirjoituksesta ei löytynyt kuitenkaan rikosta (rikokseen yllyttämistä ei ole olemassa ilman päätekoa) , eikä tutkintapyynnössä ollut näin ei päätä eikä häntää, niin valtionsyyttäjä Mika Illman huomasi ilmeisesti tilaisuutensa tulleen.

Tilaisuuden hyökätä julkisen vihamiehensä ja Illmanin kannalta vaarallisen toisinajattelijan kimppuun korkeasta virka-asemastaan käsin ja yhteiskunnan väkivaltakoneistoa hyväksikäyttäen.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että Illman on löytänyt (vanhaan neuvostotyyliin) sopivan syyllisen – rikos pitää vielä löytää ja kirjata.

Sitä varten poliisikin ilmeisesti on Illmanin mielestä olemassa – minulle kun oli jäänyt sellainen hassu kuva, että poliisin päätehtävä on turvata yleinen järjestys… hassua miten sitä näköjään voiki olla väärässä… ). Muutenkin ylityöllistetty poliisi sai nimittäin Illmanilta käskyn käydä läpi koko Halla-ahon kirjallinen tuotanto – jos sieltä löytyisi edes kontekstista erotettuna jotain sopivaa syytettä varten.

Ja kuten uutinen kertoo, löytyihän sieltä – siis ainakin Mikan ihka ikiomasta mielestään – jotain. Jussi Halla-aho on itse kommentoinut tätä asiaa Scriptassaan (Tässä on muuten syytä muistaa se, miten laki määrittelee Mikan tehtävät valtionsyyttäjänä… ).

Ristiretki sananvapautta vastaan jatkuu

Tämä episodi on viimeisin näytös eriskummallisessa ja kansanvallan vastaisessa ristiretkessä sananvapautta vastaan, jonka Mika Illman ja Mikko Puumalainen käynnistivät Mika Illmanin kiistellyn väitöskirjan pohjalta.

Tässä maassa nähtiin sitten sekin aika, että valtionsyyttäjä perustaa näkemyksensä ja henkilökohtaisen kampanjansa omaan väitöskirjaansa sen sijaan, että hän perustaisi toimensa voimassaolevaan lainsäädäntöön.

Täsä maassa nähtiin myös se, että eräät tekopyhät – ja ilmeisen vallanhimoiset – ihmiset alkoivat määritellä sanan rasismi kautta sitä, kenellä on oikeus sananvapauteen ja vapaaseen ilmaisuun Suomi-nimisessä demokratiassa. Siis sellaisen sanan, jota jota ei löydy Suomen lainsäädännöstä ja joka jätettiin eduskunnan valiokuntakäsittelyn takia tietoisesti ja tarkoituksella pois lainsäädänöstämme. Olen kirjoittanut tästäkin aikaisemmin, lainaten Eduskunnan omia dokumentteja.

Tämä oli kuitenkin – vääryydestään ja ilmeisestä lainvastaisuudestaan huolimatta – oletettavaa viimeistään silloin, kun Halla-aho kertoi Scriptassaan Mika Illmanin patistaneen poliisin tutkimaan koko tuon blogin sisällön. Mitään syytekynnyksen ylittävää sieltä ei hakemallakaan löydä, joten Illman kaivoi muutamia lauseita irti asiayhteydestään ja perusti näin varsin olemattomalle pohjalle koko esitutkinnan.

Illmanin käskyn pohjanoteeraus oli Halla-ahon kirjoituksesta Muutama täky Illmanin Mikalle kaivettu lause – vinoilu, jonka kaikki muut paitsi Mika Illman ja tämän ajokoirat ymmärsivät parodiaksi.

Jos tämä menee oikeuteen saakka, niin oikeusvaltiossa noudatettavan laintulkinnan ja oikeuskäytännön pohjalta tällaiset jutut kaatuvat omaan mahdottomuuteensa – ja lainvastaisuuteensa – viimeistään hovioikeudessa.

Toisaalta olisi hauska nähdä kuinka joku huonosti työnsä hoitava ja virkaansa omien tavoitteidensa ajamiseksi käyttänyt virkamies saisi kuonoonsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Eiköhän sekin tulla jossain vaiheessa näkemään… 😉

Lähteet: HS, STT, YLE

Jk. Mika Illmanin tavasta hoitaa virkaansa juontuvaa sananvapauden rajoittamistoimintaa kutsutaan nykyään muuten illmanismiksi. Nimimerkki P määritteli illmanismin viime kesänä näin:

Illmanismi on sananvapauden rajoittamiseen ja ns. sananvapausrikoksiin liittyvä oppikunta, jonka mukaan maahanmuuttajien ja maahanmuuton arvosteleminen faktapohjaisestikin on kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaikka arvosteleminen ei sisältäisi minkäänlaisia kehotuksia syrjintään, väkivaltaan tai mihinkään rikolliseen. Samoin yhteiskuntien ja kulttuurien vertaileminen faktapohjaisesti nimeten vertailukohteet on kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Tunnusomaista kuolukunnalle on luja usko illmanin teesiin – arvostelu on sallittua, jos sitä ei lausuta ääneen, jolla ilmanistit pyrkivät kiertämään kritiikin ajatusrikosten/ajatusrikollisten jahtaamisesta.
Illmanismiin liittyy tarve siteerata Mika Illmanin laatimaa väitöskirjaa virkatoimien perusteena esitutkintavaiheesta syyttämiseen ja medianhallintaan.

Väitöskirjalla perustellaan väite syytekynnyksen ylittymisestä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, vaikka se ei kyseisen lain kirjaimen , eikä esitöiden valossa voi ylittyä Illmanin väitöskirjan venytetyllä tulkinnalla.

 

Jussi Halla-ahon esitutkintaan liittyen

Jussi Halla-aho on päivittänyt Scriptassaan tietoja häneen kohdistetusta esitukinnasta.

Koko esitutkinnan läpi paistaa se, että Mika Illmanhan se taas on asialla.

Kysymykset, sanamuodot, koko aineiston läpi suoritettu kahlaus (minusta ilman edes syytä olettaa-pohjaa, tai ainakaan sen näkymistä) sekä muukin verovaroilla ja poliisin vähillä resursseilla toteutettu varsin läpinäkyvistä mahdollisista henkilökohtaisista syistä (julkisuushaku, omat poliittiset ambitiot, väitöskirjan mainostaminen?) aloitettu ja jatkettu ajojahti.

Tällä ei minun nähdäkseni ole mitään tekemistä valtionsyyttäjälle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien kanssa. Tässä ei voi todellakaan välttyä siltä vaikutelmalta, että asian eteenpäin ajaminen (sakkorangaistus mielipiteeseen ja sananvapauteen perustuvassa rikosepäilyssä) on varsin henkilökohtaista. Tämän vuoksi, suosittelen Jussille seuraavaa:

a) Illmanin jääväämistä julkisena vihamiehenä.
b) vetoamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaan sananvapauskysmyksissä.

Tuo kohta b) menee siis näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Tällainen yhden tai muutaman poliittisesti aktiivisen virkamiehen ajama ristiretki sananvapautta ja omasta poliittisesta näkökulmastaan poikkeavia poliittisia näkemyksiä vastaan on täysin Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon kuulumatonta.

Etenkin, kun se perustuu yhden virkamiehen omaan (kiistanalaiseen) väitöskirjaan.

Toivoisin jokaisen tähän prosessiin joutuvan jatkavan asian tarpeksi pitkälle eri oikeusasteissa. Tämä ei voi, eikä saa olla, alku suomalaiselle kansalaisoikeuksien rajoittamiselle hallltsijoiden voimatoimin.

Lisäksi toivon jokaisen asiaan närkästyneen ja tätä prosessia vääryytenä pitävän aktiivikansalaisen kampaavan ns. pitkällä kammalla tutkintaan yllyttäneiden tahojen kaikki toimet – oikeusprosessia varten.

Voimia Jussille ja perheelle.

 

Poliisin toiminnan prioriteetit?

Vuodenvaihde tuo tullessaan muutoksia myös poliisin toimintaan.

Vuodenvaihteen jälkeen Suomessa on jäljellä enää 24 maakunnallista poliisilaitosta. Tällä hetkellä poliisilaitoksia on 90. Poliisin palvelupisteiden määrä putoaa 129:stä 60:een. Yhteispalvelupisteiden määrän taas pitäisi nousta 45:stä noin 120:een.

Tällä kenttätyöhön ohjatulla palvelutasolla poliisin pitää siis hoitaa ensi vuoden alusta päätehtävänsä – järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaaminen yleisillä paikoilla. Vaikka poliisiylijohtaja Mikko Paatero on vakuuttanut, että palvelutaso ei laske, niin epäilys herää, että kuinka mahtaa onnistua.

Näyttöä on nimittäin aikaisemmastakin. Poliisilla on ollut vuodesta toiseen jatkuvia ongelmia pysyä budjettikehyksensä viitoittamissa raameissa ja valvoa annetun rahan riittävyyttä koko vuoden toimintaan. Myös poliisikoulutuksessa on selvästi kipupisteitä, koska suuri osa koulutetuista poliiseista päätyy työttömyyskortistoon koulutuksensa jälkeen.

Poliisin toiminnan kipupisteitä

Poliisin tehtäviin kuuluu myös rikostutkinta. Tavallisena rivikansalaisena olen ollut myös tuosta hieman huolestunut jo useamman vuoden ajan. Omaisuuttani on varkauksien ja murtojen vuoksi kateissa kohtuullisen huomattava määrä rahallisesti arvioituna. Poliisi on ilmoittanut, että esimerkiksi polkupyörävarkauksia eikä kellarimurtoja tutkita resurssipulan vuoksi juuri ollenkaan – omaisuus palautuu takaisin, jos se löytyy jonkun muun tutkinnan yhteydessä ja omistaja pystyy todistamaan sen omakseen ja poliisilla on tiedossa laillinen omistaja.

Eli näissä tapauksissa omaisuuden takaisinsaanti on varsin pitkälle kiinni uhrin omasta aktiivisuudesta.

Poliisin päätehtävän – järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen yleisillä paikoilla – onnistumiseksi, hälytyksen ja siitä saatavan vasteen välinen aika pitäisi olla mahdollisimman lyhyt. Jos tuo vaste on Helsingin kokoisessa kaupungissa yli puoli tuntia väkivaltarikoksissa, niin maaseutu on vielä huonommassa asemassa.

Otetaan esimerkiksi vaikka Lappi. Lapin läänissä on pahimmillaan kaksi partiota liikkeessä. Jokainen voi mielessään kuvitella sen, mikä mahtaa olla vaste silloin kun Enontekiöllä puukotetaan jotain ja poliisipartio lähtee hälytyskäynnille Torniosta.

Kun nyt poliisin palvelupisteiden määrä pudotetaan 129:stä 60:een, se ei ole omiaan ainakaan lisäämään kansalaisten uskoa poliisin nopeaan toimintaan eikä turvaamaan järjestystä ja turvallisuutta.

Rahaa kuitenkin riittää?

Rahaa näyttäisi kuitenkin riittävän muuhun – ilmeisesti tärkeämpään toimintaan.

Poliisi on lähtenyt mukaan entisen ja nykyisen vähemmistövaltuutetun sekä erään valtionsyyttäjän ristiretkeen tärkeimmän kansalaisvapautemme – sananvapauden – kriminalisoimiseksi. Tähän sekä internetissä 24/7 roikkumiseen rahaa näyttäisi riittävän. Epäolennaista on ilmeisesti se, että tässä saatetaan kulkea säädetyn lainsäädäntöjärjestyksen, perustuslain takaaman sanan- ja ilmaisunvapauden sekä ihmisoikeuksien yli maihinnoususaappaat tahdissa paukkuen.

Jälleen kerran, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemys sananvapaudesta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut näin useammassa eri päätöksessään, mielipidettä ei voi kriminalisoida moniarvoisessa, suvaitsevaisessa, avarakatseisessa ja kansanvaltaisessa yhteiskunnnassa.

Isänmaan etu ensimmäisenä?

Helsingin yliopiston dosentti ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimustiimin päällikkö Arno Tanner varoittaa päivän Hyysärissä ilmestyneessä Vieraskynä-kirjoituksessaan massiivisesta Afrikasta Eurooppaan kohdistuvasta nälkäpakolaisuuden uhkasta.

Hän käsittelee uhkaa asiallisesti, kyllä:

Nälkämuutto yleistyy ruoan niukkuuden takia. Afrikka on riippuvainen ruoan viennistä, ja oman väestön ruokkimisen sijaan Afrikasta viedään ruokaa niihin maihin, jotka pystyvät maksamaan siitä enemmän. Tämä pitää ruoan hinnan huomattavan korkealla myös Afrikan kotimarkkinoilla.

Hän toteaa myös, että ongelman ydin (afrikkalaisittain) on se, että Afrikan maita uhkaa massiivinen nälkäpakolaisuus ja aivovuoto.

Ratkaisuksi hän tarjoaa seuraavaa:

Mitä tehdä, kun afrikkalainen pakolaisuus ja muuttoliike lisääntyvät? Osa muuttoliikkeistä on Afrikan sisäisiä, mutta itsekin heikentyvät naapurivaltiot saattavat olla haluttomia vastaanottamaan muuttajia. Lähialueilla olisi kuitenkin ymmärrettävä ajoissa migraatiokriisin mahdollisuus ja tuettava alueellisia organisaatioita, demokratiakehitystä ja laillista muuttoa.

Vaikka kriisinhallinta tapahtuu ensisijaisesti lähtöalueiden lähellä, se vaatii vahvaa kansainvälistä tukea. Välimeren yli ja Lähi-itään kohdistuu vastedeskin kova paine. Euroopalla on tulevasta kriisistä vastuunsa: kehitysapua Afrikkaan, erityisesti vakautta edistäviin hankkeisiin, on pidettävä yllä.

Aivan, pakolaisuuden huonoimpia ratkaisumalleja on raahata ihmisiä kauas kotiseuduiltaan – vieraan kulttuurin ja ilmaston piiriin. Pakolaispolitiikan tavoitteena on ollut se, että sen tehtävänä on suojata pakolaisia välittömältä uhkalta ja mahdollistaa kotiinpaluu mahdollisimman pian.

Nykymuotoinen kehitysapu sietää ja ansaitsee tiukan ravistelun ja tarkastelun. Nykyisellään se on suoraa tulonsiirtoa rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille. Se ylläpitää kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, diktatuureja, asekauppaa, huumekauppaa ja sotia ympäri kolmatta maailmaa.

Hänen ehdottamansa keinot ovat kuitenkin – tavoiteasettelunkin kannalta katsoen – hieman kyseenalaiset:

Myös Suomessa on varauduttava kriisiin esimerkiksi kohdentamalla oikein pakolaiskiintiöitä. Kansallisten maahanmuuttoviranomaisten maatiedustelukoneistojen on oltava hyvin valmistautuneita akuuttia turvapaikanhakua varten. Siten todellista hätää kärsivät pystytään tunnistamaan ja heille kyetään antamaan suojaa.

Näinkö?

Lähettämällä suomalaisia virkamiehiä valitsemaan sopivia pakolaisia tuotavaksi Suomeen ja puuttumatta pakolaisuuden todellisiin syihin? Unohtuiko tässä se aivovuoto?

Onko tämän pohtiminen ja väärään johtopäätökseen päätyminen todellakin poliisikorkeakoulun (ja siis samalla poliisin toiminnan) tehtäviä?

Minusta suutarin kannattaisi pysyä lestissään – ja poliisin lakisääteisissä tehtävissään ja budjettikehyksessään.

Poliisihallintoon näyttäisi näin pesiytyneen niitä samoja ikäviä piirteitä, mitä muihinkin valtionhallinnon aloihin on EU:n jäsenyyden ja kansainvälisen yhteistoiminnan lisääntymisen aikana pesiytynyt. Isänmaan ja yksityinen etu hämärtyvät ja toimintaan tulee mukaan oman taloudellisen hyötymisen elementti.

Ei, en tarkoita korruptiota – tarkoitan ulkomaankomennuksia ja niistä kilvoittelemista sekä niiden kautta saatavan oman taloudellisen hyödyn mahdollista maksimoimista. Se on inhimillistä, mutta silti jokseenkin kyseenalaista.

On ilmeisesti aika kysyä – mitkä ovat poliisin toiminnan prioriteetit?

Lähteet: HS, poliisi.fi, Edilex