Kokoomuksen ongelma

Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.

Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa)  uskalla sanoa mistä on kyse.

Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.

Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman  puutteet  sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.

Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen)  on se, että  Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.

Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.

 

Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita.  – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.

 

Kenen lauluja laulat?

Jussi Halla-aho on kirjoittanut erinomaisen oivaltavan kirjoituksen Kokoomuksen nykyisestä olemuksesta. Tuo kirjoitus on luettavissa Scriptasta,  joten toimitus ei  sitä tänne ja kehottaa Kullervoblogin lukijoita lukemaan  sen ennen kuin jatkatte tämän kirjoituksen tutkimista (myös Kullervoblogin tämän aihealueen kirjoituksiin voi lukija tutustua halutessaan).

Täältä suunnasta katsottuna Halla-ahon kirjoitus pitää sisällään erään erittäin suuren totuuden. Nimittäin sen, että epäkansallisen markkinapuolueen markkinointiosasto on onnistunut syöttämään monimielikuvaisen pullamössön (nykyisen monikulttuuri- ja globalisaatiouskon nimissä, tietenkin) suomalaiselle normivirtaselle.

Tämän todellisuuden valossa nykyisen Kokoomuksen äänestäjäkunta vaikuttaa joko jääräpäiseltä Kokoomuksen jo hylkäämiin arvoihin uskovalta eilisen ryhmältä tai (mitä todennäköisemmin) Suuren Kusetuksen nielaisseelta arvostelukyvyttömältä jees-ihmisten hölmöläislaumalta.

Oikein mikään muukaan ei tule mieleen, kun tarkastelee tuon puolueen äänestäjien ydinryhmää. Kokoomuksen uskollisin äänestäjäkaarti koostuu edelleenkin virkamiehistä ja PK-yrittäjistä. On aika vaikeaa nähdä yhteisiä intressejä heidän ja kokoomuslaisen politiikan suurimman hyötyjän – kasvottoman globaalin kapitalismin – välillä.

Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan  itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.

Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.

Ottamatta tässä ja nyt sen enempää muihin puolueisiin kantaa (vaaleihin on vielä aikaa ja jokainen tulee varmasti saamaan osansa…) haluan muistuttaa lukijoita siitä paradoksista, jossa suomalainen vasemmisto elää nykyään.

Oma vasemmistomme elää edelleen vuoden 1918-juoksuhaudoissaan ja on tukevasti kiinni jo kaksikymmentä vuotta sitten romahtaneessa kommunismissa ja siihen kiinteästi kuuluvassa internationalismissa (vihreät puolestaan elävät iloisesti irti todellisuudesta LSD-huuruisessa ihmemaassaan).

Suomalainen duunari puolestaan on aito patriootti ja monesti tiukkaakin tiukempi nationalisti. Hänen maailmankuvansa on aika helvetin kaukana jonkun Paavo Arhinmäen tai Eero Heinäluoman maailmasta – ja hänen isänmaalisuutensakin on konkreettisuudessaan aivan jotain muuta kuin tekoisänmaallisen liberaaliporvarin.

Aitoon nationalismiin nimittäin kuuluu olennaisena osana oman kansan ja kulttuurin rakastaminen ja suojeleminen – muita kansoja ja kulttuureja kunnioittaen näiden omilla alueilla.

Tämän asian ymmärtäminen tuntuu olevan nykyisille poliitikoille – niin oikealla kuin vasemmallakin – täysin mahdoton asia ymmärrettäväksi.

 

Sopiiko Mikko Paatero poliisiylijohtajan virkaansa?

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on avannut jälleen kerran sanaisen arkkunsa hieman viralleen sopimattomassa yhteydessä. Hän on unohtanut asemansa kansalaisvaltioon olennaisesti kuuluvan vallan  kolmijako-opin osana ja virkamiehenä.

Hän on tänään (varsin kaukana omasta toimenkuvastaan)  paheksunut vuolaasti syyttämättä jättämiseen liittyvässä päätöksessä erään kiukustuneen ja turhautuneen kansalaisen höyrynpurkauksesta ja vaatii sen perusteella sensuurin laajentamista ihan uusiin mittasuhteisiin yhteisessä  kansalaisvaltio Suomessamme.

Puuttumatta  tässä siihen (se on oikeuden tehtävä), minkälainen kirjoittelu täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkistön, jokaisen (jopa poliisiylijohtajan) toivoisi käyttävän maalais/kaupunkilaisjärkeä tällaisia asioita kommentoidessaan. Tuskin tällainen kirjoittelu muodostaa kenellekään todellista uhkaa, enemmänkin se pitäisi nähdä turhautuneen kansalaisen kiukutteluna huonoksi katsomiaan vallanpitäjiä vastaan.

Monet rivikansalaiset (syrjäytyneistä nyt puhumattakaan) törmäävät jokapäiväisessä elämässään siihen, että poliisilla ei ole resursseja (tai halua) huolehtia heidän kohtaamistaan todellisista turvallisuusuhkista.

(Moralisoimatta tätäkään, tekisi mieli kysyä kumpi on tärkeämpää;  meidän  jokaisen yksityisen kansalaisen ja hänen omaisuutensa  turvallisuus ja suoja, vai asioiden ajaminen niin pitkälle, että poliittisella eliitillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin  linnoittautua sensuurin ja poliisivallan muurien taakse?)

Toimitus irtisanoutuu täten viimeisen kerran kaikesta uhkailusta (kas, meillä kun  on huumorin sulkakynä nyrkissämme. Se, jonka mahti on vielä vahvempi kuin miekan), mutta vinkkinä tällaisten asioiden kommentoinnissa, haluamme  väläyttää mahtavalle polliisipiällikölle ei pystynyt mieltään malttamaan-klausuulin palauttamista rikoslakiin – sensuurin kiristämisen sijaan.

Ihan senkin vuoksi, ettei lastenlastenlasten muodostama  sukupolvi hirnuisi historiantunnilla nykyistä poliittista tyhmyyttä (tältäkin osin)  kuunnellessaan…

Päivän kysymys kuuluukin, sopiiko poliittisella virkanimityksellä virkansa saanut Paatero sopiva  poliisiylijohtajaksi? Onko hän henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan virkaansa sopiva (tämä on sitten taas  toinen tärkeä samaan asiaan liittyvä  kysymys) tai hallitseeko hän johtamansa hallinnonalan tarpeeksi hyvin?

Puhumattakaan nuhteettomuusvaatimuksesta. Pitää muistaa, että Paatero ei ole oikea poliisi – hän on kokoomuslainen juristi.

Tämä samainen poliisiylijohtaja Mikko Paatero haluaa nimittäin  pakollisen alkolukon ja nopeusrajoittimet kaikkiin autoihin. Hän haluaa myös laskea promillerajan 0.2:een maantie- ja 0.5:een meriliikenteessä. Tämän lisäksi hän vaatii nollatoleranssia ylinopeusvalvontaan.

Näin silti, vaikka hän Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajana toimiessaan  ajoi 78 km/h tietyömaa-alueella, jossa nopeusrajoitus oli 30 km/h. Paatero ei saanut (jostain syystä?) poliisilta tien päällä sakkoja, mutta myöhemmin syyttäjä määräsi hänelle 30 päiväsakkoa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Mikko Paateron poika, oikeustieteiden kandidaatti Sami Paatero, on entinen Anne Holmlundin erityisavustaja (2007–2009), viestintäministeri Suvi Lindenin erityisavustaja (2009), ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän nykyinen pääsihteeri (elokuu 2009–).

Onnea (tällä kertaa muissakin kuin Suomen kansallisomaisuuden hukkaamisessa ja Suomen monikulttuuristamiseen liittyvissä kokoomuslaisissa agendoissa) kaikille Teille, jotka äänestitte viime eduskuntavaaleissa kokoomusta tai ajattelette äänestävänne sitä seuraavissa.

Täältä päin tarkasteltuna, Paateron tulisi välttää lainvalvontakoneistonkorkeimpana johtajana (vallan kolmijako-opinkin mukaisesti) neuvomasta lainsäätäjiämme näiden työssään. Henkilökohtaisten tyräysten lisäksi näyttäisi siltä, että poliisiylijohtajalla on jäänyt virkaansa liittyvä alaistensa valvonta varsin  vähäiselle huomiolle.
Puhumattakaan niistä virheistä, joita Paateron alaiset tekivät aselupaviranomaisina Jokelan ja Kauhajoen surullisenkuuluisissa tapauksissa. Ehkä (puoluepoliittisesti sidonnaisen)  juristin pitäisi palata omiin hommiinsa ja jättää poliisin työt oikeille poliiseille?

Sillä, juttu menee nyt näin … mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

*   *   *

Korruptio? Eihän sitä Suomessa ole…

Eihän?

Lähteet: HS, US, Wikipedia

 

Henkilökohtaisesti

Kun kesä on nyt lopuillaan (ja kaksi  muuta tämän blogin kolmesta muskettisoturista ovat jo ehtineet aukaista sanaisen arkkunsa) on ehkä syytä,  että myös minä palaan valituksen ja perisuomalaisten itkuvirsien pariin.

On aika mennä henkilökohtaisuuksiin, siis omiini. Tämä mielipide koskee ismejä, ei ihmisiä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen länsimaihin suuntautuva kulttuurillinen ja poliittinen islam on syvältä ja poikittain.

Se toki noudattaa Koraanin sanomaa siinä, että se pyrkii käännyttämään ja muokkaamaan ns. yleistä ilmapiiriä itselleen ja omille tarkoitusperilleen sopivaksi. Näissä tavoitteissaan se on kuitenkin länsimaalaiseen yhteisöön täysin sopimaton.

Omaan ympäristöömme tunkeutuva ekspansiivinen (valloittava) islam on häijy ja loppupeleissä ei-toivottu vieras.

Sekä käyttää härskisti hyväkseen omaksumaamme suvaitsevaisuusperiaatetta. Ja pyrkii samaan aikaan murskaamaan sen.

Tällainen valloittaja lukee lainsäädäntömme tarkkaan ja on jokaisessa mahdollisessa tilanteessa valmis kärkkäästi vaatimaan itselleen erioikeuksia. Omaa suvaitsevaisuuttamme apunaan käyttäen.

Se vaatii erityiskohtelua (muka-suvaitsevaisuuden nimissä) ja hakee oikeutta oman oikeudentajumme vastaisille traditioilleen. Se haluaa alistaa naiset,lapset, seksuaaliset vähemmistöt ja kaikki muutkin sen agendasta poikkeavat ajatukset. Se haluaa istuttaa suvaitsevaiseen yhteiskuntaamme ns. kaksoisstandardin kautta oman suvaitsevattomuutensa ja sen feodaalisen lainsäädännön ja moraalin.

Se vaatii äänekkäästi omia oikeuksiaan, haluten samaan aikaan loukata toisella tavalla uskovien (ja etenkin uskonnottomien)  oikeuksia ja moraalikäsityksiä.

Sen lopullinen tavoite on käännyttää valtaväestö islamiin(paluu Ummaan) ja romuttaa kaikki se, mitä me olemme pitäneet tärkeänä.

Hyvästi vapaus, veljeys (ja etenkin sisaruus) sekä tasa-arvo.

Henkilökohtaisesti inhoan jotain muuta vielä fundamentalistista islamiakin enemmän.

Nimittäin kotoista kulttuurirelativismiamme.

Monet näistä kulttuurirelativismiin uskovista (pikku hörhöistä) ovat sitä mieltä, että kaikki aatteet ja ismit ovat yhdenvertaisia. Samaan aikaan nämä hyödylliset idiootit ajavat islamilaisen kulttuuriekspansion lisäksi homoseksuaalien oikeuksia, naisten oikeuksia ja lasten oikeuksia – puhumattakaan niistä sadoista vähemmistöistä,joiden oikeuksia nämä puolustavat samaan hengenvetoon ekspansiivisen islamin (joka tuo tullessaan dragonisen sharia-lainsäädännön ja alkuvaiheessa lainsäädännöllemme vieraan kaksoisstandardin) oikeutta elää yhteiskunnassamme.

Suomeksi sharia koostuu silmä-silmästä periaatteesta- kunniamurhista, verikostoista, kivittämisistä, silpomisista, ei-muslimien oikeuksien halveksimisesta ja alistamisesta  sekä uskonolla pyhitetyistä vaimon- ja lapsenpieksäjäisistä.

Ehkä näillä kulttuurirelativisteilla on joko ns. järki hukassa (löytäjä saa pitää) tai sitten he luulevat todellakin olevansa infideleinä jotenkin toisessa asemassa kuin muut ei-uskovaiset islamin silmissä?

Jos Euroopassa (ja lännessä tai missä muualla tahansa, noin ylipäätään) tullaan näkemään uskonsotia tai pogromeja, nämä kulttuurirelativistit ovat se ainoa ja oikea syypää tällaiseen kehitykseen.

Kun kulttuurirelativismiin kuuluu se kuuluisa oppi siitä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, herää kysymys siitä, miten mahtaa islam suhtautuu esimerkiksi aitoihin pedofiileihin, sodomisteihin, nekrofiileihin, ateisteihin ja homoseksuaaleihin?

Toivottavasti en joudu olemaan henkilökohtaisesti paikalla tuota kulttuurirelativismin  huippuhetkeä todistamassa.