Radio Jore Vaan: Jan Vapaavuori ja kansanedustajan rikostuomio

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  Miksi juuri Jan Vapaavuori on ensimmäisenä heittelemässä kiviä Halla-ahon sakkotuomion vuoksi, vaikka hänellä on itsellään takana kolme tuomiota sekä omaisuus-, väkivalta- että rattijuopumusrikoksista?

Me vastaamme; Duoda, duoda… (kuten Nikke Pärmi sanoisi) – juuri  ammattilaistahan tällaisessa hommassa tarvitaankin.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Kokoomus kiinnittää huomion tapaus Halla-ahoon – ja kusettaa kansaa

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

KK

 

Kenraali Makarov ja kotimaiset kohisijat

Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön , kenraali Nikolai Makarovin, tiistaina Helsingissä   Maanpuolustuskurssiyhdistykselle pitämä esitelmä aiheutti normaalista taustakohinasta hieman erottuvaa kohinaa.

Ensimmäisenä herää kysymys siitä, että yllättikö tuo varsin selvä ja suora kommentointi oikeastaan ketään asioista jollain lailla perillä olevaa?

Ei olisi ainakaan pitänyt.

Makarov puhui varsin selvästi ja suoraan (kuten aikaisemminkin) omaan virka-asemaansa perustuvista  lähtökohdista käsin sellaisessa tilaisuudessa, joka oli erinomaisen hyvä tällaisen viestin esittämiselle. Tällä kerralla olennaisinta ei ollutkaan se, mitä jätetiin sanomatta, vaan juuri se mitä Makarov sanoi.

Hän ilmoitti hyvin suorasanaisesti Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden olevan uhka Venäjälle ja aiheuttavan toimenpiteitä Venäjällä. Se mitä suomalaisessa keskustelussa ei haluta myöntää (tai ei kyetä edes ymmärtämään) Nato-puolueen puolelta, että viimeistään tämän kommentin jälkeen Suomen Nato-jäsenyys on virallisesti muuttunut suoraksi turvallisuusuhaksi maallemme.

Lisäksi kaikkien  natokiihkoilijoiden olisi syytä tutustua sodankäynnin, strategian ja historian perusasioihin – ennen mölyämistä reikiä päähänsä ekonomin tai merkonomin koulutukseen perustuvalla sodankäyntitaidollaan.

Kuten Makarov totesi, Suomi on harmaata aluetta Venäjän etupiirissä. Tämä on poliittinen, sotilaallinen ja maantieteellinen totuus. Tästä totuudesta  miehensä pahoittaminen osoittaa lähinnä sen, että mielensä pahoittanut henkilö  ei elä todellisuudessa.

Vain typerys tai sokea kiihkoilija ei pysty näkemään sitä, että Suomen kohtalo Naton jäsenenä olisi olla osa hapankaalivyöhykettä. Tehtävänämme olisi toimia Baltian ja muun Itä-Euroopan tapaan viivytystaistelualueena. Me suojaisimme Ruotsia ja Norjaa, hapankaalivyöhyke Länsi-Eurooppaa.

Mahdollisen sodan jälkeen olisimme kauppatavaraa rauhaa sovittaessa. Erinomaisen huono vaihtoehto ja tulevaisuus, vai kuinka?

Eduskunnan puolustusasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kommentoi asiaa tuoreeltaan. Hän totesi varsin viisaasti, että:

Se kuitenkin jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, kuten pääsin aamulla MTV3:n Huomenta Suomen uutisissa toteamaan, ettei kenraali Makarov Suomeen omiaan tule lämpimikseen puhumaan. Kyllä hänen viestinsä heijastavat Venäjän armeijan tuntoja ja jossain määrin myös Venäjän poliittisen johdon. Venäjä haluaa osoittaa, että se on suurvalta. Linja on tiukentumassa Putinin palattua presidentiksi.

Mielestäni Makarovin puheista ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan terästyä. Tämä ulostulo antaa aihetta suomalaisille pohtia puolustusratkaisuamme. Toimikoon se herätyksenä! Nimittäin ongelmamme ei ole kenraali Makarov, vaan pääministeri Katainen.

Kokoomusvetoinen hallituksemme on ajamassa Suomea eräänlaiseen puolustukselliseen välitilaan. Kansallista puolustusjärjestelmäämme kuihdutetaan, mikä on vastuutonta politiikkaa. Puolustusvoimistamme leikataan käsittämättömän paljon, ja samaan aikaan ollaan valmiita menemään mukaan Nato-maan Islannin ilmavalvontaan.

Tämän tien päässä häämöttää Naton pakkojäsenyys, kuten puolustusvoimauudistuksesta käydyssä välikysymyskeskustelussa sanoin ja kuten myös tänään Ylen uutisille ja Ilta-Sanomissa (printtiversiossa) totesin.

Tuohon tämän artikkelin kirjoittajalla ei ole mitään lisäämistä.

Sen sijaan on syytä kiinnittää huomio muutamaan toiminnallaan  yhteiskunnallisesti lähinnä epätoivottuja asioita edistävään ja haittaa yleensä aiheuttavaan henkilöön

Ensimmäisenä tässä  joukossa loistaa tietenkin (jostain syystä vieläkin) ulkoministerinä toheloiva Erkki Tuomioja. Jos joskus suomalaisten miesten veri vielä virtaa maan joutuessa sotaan,  maanpuolustustamme sisältä käsin jo vuosikymmeniä tuhonnut (maanpetturin lapsenlapsi) Tuomioja on yksi tärkeimmistä tämän  yhteiskunnallisen painajaisemme arkkitehdeista.

Tuomioja  sanoo, ettei Suomen ja sotilasliitto Naton yhteistyö uhkaa kenenkään turvallisuutta. Hän sanoo myös, ettei Venäjäkään ole uhkaamassa tällä suunnalla kenenkään turvallisuutta.

Tuomioja toteaa, ettei Venäjän asevoimien komentajan lausuntoja ole tullut mistään muualta Venäjän kantoina, eikä niitä pidä ottaa vakavasti.

Tällaista kantaa edusti Tuomiojan edeltäjä ulkoministerinä, Eljas Erkko, joka jääräpäisyydellään ja kansainvälisen politiikan ymmärtämättömyydellään suurin kotimainen syypää ns. Jartsev-neuvottelujen kaatumiseen ennen talvisotaa ja sen jälkeiseen tilanteen ajautumiseen kohti sotaa. Hän oli myös osasyyllinen Suomen puolustusvoimien surkeaan tilaan ennen talvisotaa – kuten Tuomioja nykyään.

*  *  *

Ai niin, melkein unohtui.

Päivän toisen diledanttipalkinnon saa ylioppilas Larvanto

… ei kun, MEP Petri Sarvamaa.

Sarvamaan  US-blogissaan ulospäästämä ”Höpö höpö” kruunaa kaikki muutkin ylimieliset typeryydet, joita kyseinen kokoomuslainen itsensäedustaja on vuosien varrella partatupsunsa yläpuolelta ulos päästänyt.

Lisää tällaisia poliitikkoja, niin Suomi ei mitään ulkopuolista vihollista tarvitsekaan.

Lähteet; YLE, HS, IS, IL, US, STT

KK

 

Paavo Lipponen – sen lauluja laulat…

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (bemarit) kehui nykyisen pääministerin Matti Vanhasen (kepulit) hallituksen kaasuputkilinjaa.

MTV3:lle antamassaan haastattelussa Lipponen sanoi, että on hyvä, että hallitus pitää kaasuputkea vain ympäristökysymyksenä. Lipponen piti turvallisuuskysymysten kytkemistä putkiasiaan turhan pyörityksenä.

Lipposen kertoi myös, että  Suomesta pitää tulla energiaomavarainen, joten tänne tarvitaan lisää ydinvoimaa. Tästä syystä rakentamislupa tulisi myöntää kaikille kolmelle rakentamislupaa hakeneelle yritykselle.

Lipposen ensimmäinen kommenttiiin liittyy jotenkin (ehkä?)  se, että Lipponen toimii   venäläisen kaasuputkiyhtiö Nord Streamin neuvonantajajana.

Hänen toinen kommenttinsa saattaa liittyä jotenkin (ehkä?) siihen, että samainen Lipponen toimii myös ydinvoimaa rakentamaan haluavan energiayhtiö  Pohjolan Voiman konsulttina.

Ahkera mies tämä Lipponen.

Jo ne muutamat asiat kuten; hän ehti useamman hallituksen piällysmiehenä ajamaan Suomen tarpeettoman syvälle EU:n integraatiokehitykseen, lähes lakkauttamaan kansallisvaltion, viemään nuoremman miehen vaimon, järjestämään entisen  vaimonsa kurimukseen ja muodostamaan Suomesta todella eriarvoisen yhteiskunnan, olivat jo niin suuria työnteon  saavutuksia, että jo pelkästään niillä pitäisi päästä historian kirjoihin.

Täytyy todella  ihmetellä sitä tarmoa, millä emerituspääministerimme on (vielä eläkeläisenäkin)  valmis antamaan auliisti Suomen turvallisuuden ja ympäristön venäläisille ja samaan aikaan hän on toisen energiahankeen konsulttina ajamassa 1970-luvulla kovasti kritisoimaansa ydinvoimaa.

Vai olisiko kuitenkin kyse siitä vanhasta totuudesta, että kenen lauluja laulat, sen leipää syöt?

Lähde: MTV3

 

Vihreät – luonnon suurin uhka

Tiistain Hyysäri kopaisi erästä vihreisiin liittyvää asiaa hieman toiselta kannalta. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että luonnonsuojelu ja vihreät eivät korreloi keskenään. Ja taas tämä asia osoittaututui todeksi

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi HS:n julkaisemassa uutisessa, että hän suhtautuu myönteisesti Santahaminan säilyttämiseen sotilassaarena myös tulevaisuudessa. Hän näkee – vanhana Laajasalolaisena – että Sipoon lounaisosien kuntaliitos sekä Helsingin edustan linnakesaarten avaaminen vaikuttavat Santahaminan asemaan. Santahamina juhlii parhaillaan 200-vuotista historiaansa sotilassaarena.

Puolustusvoimat ilmoitti viime vuonna luopuvansa neljän Helsingin edustalla sijaitsevan linnakesaaren hallinnasta. Alustavasti näitä saaria on kaavailtu helsinkiläisten ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Pajusen mukaan Kuivasaaren, Rysäkarin, Vallisaaren ja Kuninkaansaaren avautuminen helsinkiläisille vähentää paineita Santahaminan suunnalla. Tosin Pajunen toteaa myös, että Santahaminan käytöstä päättävät ensisijaisesti puolustusvoimat ja valtio.

Satamatoimintojen vetäminen Sompasaaresta ja Jätkäsaaresta on tuonut uutta tonttimaata Helsingin ydinkeskustan tuntumaan. Samaan suuntaan vievät myös Lounais-Sipoon alueliitokset.  Pajunen ei näe Santahaminan asuinrakentamista edes ajankohtaisena.

”Santahaminan merkitys tulevaisuuden asuinalueena on pienentynyt. Kun Östersundomin alue liitettiin Sipoosta Helsinkiin, se avasi huikeita rantarakentamisen alueita käyttöömme.

Mutta miten sitten asiaan suhtautuvat vihreät? Se tuskin on yllätys kenellekään, joka on menettänyt illuusionsa vihreiden olemuksesta ympäristöpuolueena.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara huomauttaa, että Santahamina on merkitty (virheiden painostuksesta)  yleiskaavassa selvitysalueeksi.

Toisin sanoen sen käytöstä ei ole päästy sopimukseen. On grande kaupunkirakenteellinen moka, kun kokoomus pitää keskustassa Santahaminan kokoista aluetta aivan joutavassa käytössä

Puolustuslaitosta vastustava – ja pääkaupungissa olevan varuskunnan merkityksestä mitään  ymmärtämätön –  Soininvaara möläyttää.

Vihreiden kaupunginvaltuutettun roolissa tällä kertaa esiintyvä  Soininvaara ei pidä Pajusen näkemyksistä. Soininvaara haluaa jatkaa Santahaminan rakentamisesta käytävää keskustelua – vaikka muut tahot sitä eivät haluakaan.

Ei maailma tähän lopu. Sipoon rannat ja vanhat satama-alueet on rakennettu vuoteen 2015 ja viimeistään 2025 mennessä, sitten tarvitaan jälleen rakennusmaata. Päätökset Santahaminan rakentamisesta pitäisi tehdä nyt

Edes Santahaminan saaren luontoarvot (ja siihen liittyvät lukuisat uhanalaiset lajit)  eivät tätä entistä – nykyistä – koijärveläistä betoninsuojelijaa  hetkauta eivätkä ne häntä kiinnosta.

Luontoarvot ovat kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä

Nyt ei kuitenkaan ollut kyse heinäsirkoista – nyt on kyse myös  200:sta uhanalaisluokituksessa olevasta kasvi- ja eläinlajista.

Miten tämä nyt sitten pitäisi ymmärtää? Homeenvihreän liikkeen suuren gurun tämän(kään)kertainen kommentointi ei ainakaan minua yllättänyt.  Pidin Odea joskus ihan fiksuna kundina, mutta olen nähnyt sen todellisen Osmonkin, joten verhot ja utu ovat kadonneet tämän tekovihreän ajattelijan ympäriltä.

Osmo Soininvaara ja Helsingin vihreät ovat ottaneet Santahaminan keppihevosekseen muutamasta varsin läpinäkyvästä syystä.

Vihreät ovat yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivä puolue.  He pyrkivät rikkomaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion perusteet – vaikka sitten hitaammallakin aikataululla. Tämän vuoksi konservatiivinen puolustuslaitos on joutunut näiden haihattelijoiden tulilinjalle.

Toiseksi on syytä muistuttaa siitä, että vihreät ovat pohjimmiltaan erittäin elitistinen järjestö – tavallisella kansalla ei ole asiaa vihreisiin, eikä heillä (virheillä) ole juuri mitään tarjottavaakaan normivirtaselle.

Jos et maksa kymmenyksiä ilmastonmuutos(kupla)uskonnolle, osta säännöllisiä kehitysyhteistyöaneita, kuljetuta ns. ekologisia elintarvikkeita maapallon toiselta puolelta vain itseäsi varten ja käytä muutenkin rahojasi pahan omantunnon poistamiseen (esimerkiksi tolkuttoman kalliita ekovaatteita ostamalla), et voi olla todellinen vihreä.

Tämän tietäen on varsin helppo päätellä, keitä ovat ne joiden  vihreät haluavat Santahaminassa asuvan tulevaisuudessa – joukon vihreitä napanaisia (ja pari vihreää puudelimiestä).

Vihreiden ympäristöystävällisyys kaavoituspolitiikan alueella on suuri kupla. Vihreät pyrkivät tiiviiseen kaupunkirakentamiseen – luonnosta ja ihmisten viihtymisestä välittämättä. Vihreät eivät usko niitä kokemuksia, mitä muualla maailmassa on saatu tiiviistä kaupunkirakentamisesta.

Nimittäin slummiutumista ja sen mukanaan tuomia muita erittäin ikäviä ilmiöitä. Kun tähän lisätään vihreiden ajama ”Suomi kuuluu kaikille”-politiikka,  avoimine rajoineen ja kaikille maahantulijoille jaettavien sosiaalisisten subventioiden kera, niin saadaan samaan vihreään slummisoppaan vielä eri etnisten vähemmistöjen välistä monikulttuurista syrjintää, vihaa ja väkivaltaa.

Puhumattakaan siitä, että myöskään joukkoliikenne ei ole saasteetonta eikä päästötöntä. Normaalilla matematiikalla laskettuna populaation kasvaessa myös liikenne ja siihen liittyvät päästöt kasvavat (mihin se ilmaston muutos nyt unohtui?). Näin ei taida kuitenkaan olla tuolla vihreässä todellisuudessa –  jossa asiaa lasketaan vihreällä (soininvaaralaisella) tilastomatematiikalla.

Eikä sekään riitä.  Sieltä mistä vihreä kaupunkisuunnittelu on kerran kulkenut yli, sieltä ei nouse kedon kukkaa eikä heinäsirkka siritä – enää koskaan. Tässäkin esillä olevassa tapauksesssa Santahaminaan kaavaillaan raitiovaunusiltaa kaupungista meren yli – piittaamatta edes  estetiikasta, joka on kuitenkin normivirtaselle tärkein luontoon liittyvä arvo.

Samaan aikaan  – tämä sama vihreä – ponipoppoo puuhastelee tuulivoimapuistojen kanssa – haluten pilata niin tunturi- kuin saaristomaisematkin.  Näiden helvetinkoneiden ympäristöystävällisyys katoaa esteettisen haitan lisäksi siihen, että ne tappavat lintuja ja että niiden aiheuttama meteli on infernaalinen (käykää huviksenne esimerkiksi Kielissä ja yrittäkää nukkua yönne hotellissa, joka sijaitsee tuulivoimapuiston viessä).

Vastaavaa viherpuuhastelua on nähtävissä muuallakin pääkaupunkiseudulla. Vantaalla vihreät kannattavat kaupungin ainoan järven kupeeseen suunniteltua bussivarikkoa. Osa kokoomuslaisista vastustaa sitä, koska se vaarantaa Kuusijärven luonnon.

Espoon Histasta ollaan tekemässä vihreän näkemyksen mukaista ekologista asuinaluetta. Alueen osayleiskaavaehdotuksesta päätettiin eilen kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Vihreä piikki Lanka kertoo tänään, että Tiina Elo ja Espoon vihreät ovat tyytyväisiä eiliseen päätökseen.

Tämän lautakunnan varapuheenjohtajana toimiva  Elo kiittelee blogikirjoituksessaan päätöstä, joka sisälsi vihreiden keskeisimmät tavoitteet.

Haluamme Histan rakentuvan tulevaisuudessa uudenlaiseksi ekokaupungiksi junaradan varteen. Samalla edellytämme kuitenkin, että alueen poikki kulkevat toimivat viherkäytävät ja että Nuuksio säilyy erämaisena myös tuleville sukupolville.

Eli vihreät haluavat pilata pääkaupunkiseudun viimeisenkin yhtenäisen luonnonsuojelualueen. Erämaisuus on Nuuksiosta kaukana, mutta se on varsin viihtyisä ja kohtuullisen laaja yhtenäinen virkistysalue.

Kun sen yhteyteen rakennetaan tämä vihreiden kaavailema tiivis asutusalue, voidaankin sanoa hei, hei koko kansallispuistolle ja sen luonnonmukaisuudelle. Tehokas ja tiivis rakentaminen, joukkoliikenne sekä  luonnonrauha kun eivät oikein istu keskenään samassa paikassa.

Ehkä tulemme näkemään tulevaisuuden Nuuksion kansallispuiston Kontulan tai Kirstinmäen metsien kaltaisena nuorison ja spurgujen kaljoittelu- ja riehunta-alueena?

Koska kaupunki omistaa Histan alueella merkittävästi maata, voimme päättäjinä olla vaikuttamassa siihen, millaiseksi alue aikanaan rakentuu.

Öh? Anteeksi kuinka?  Minun ymmärtääkseni tämä julkinen maan omistus Histassa kytkeytyi Luukin-Nuuksion alueen virkistyskäyttöön, eikä slummin rakentamiseen pääkaupunkiseudun henkireiän välittömään yhteyteen.

Jos nyt joku vielä luulee, että vihreät ovat luonnonsuojelusta ja ympäristöstä vakavasti kiinnostunut puolue, niin suosittelen ottamaan korvatulpat pois korvista ja tarkistuttamaan näkönsä optikolla tai silmälääkärillä.

Vihreät ovat taloudellista kasvua haluava ja perinteisiä vasemmistolaisia arvoja edustava käskypuolue.

Lähteet: HS, STT, Vihreä Lanka

Jk. Mainostan tässä nyt vielä everstiluutnantti, kaupunginvaltuutettu Jarmo Niemisen (sit)  tuotantoa. Tämän aidon luonnonystävän tuotantoon ja ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

 

Yleinen vai yksityinen etu – isänmaan vai oman kukkaron asialla?

Viime päivinä ikioman nomenklaturamme mediaorkesteri on poistanut sordiinon Nato-trumpettinsa edestä.

Mistä on sitten oikeastaan kyse? Yleisestä vai yksityisestä edusta?

Muistamme varmaan kaikki mainiosti puolustusministeri Jyri Häkämiehen taannoiset lausunnot Washingtonissa ja niitä seuranneen pienen mediamyrskyn.

Häkämiehen puheet pitää kuitenkin laittaa tässäkin keskustelussa oikeaan kontekstiinsa. Häkämies heitti ns. pallon jolla hän testasi kuinka hereillä Venäjä on ja kuinka tähän – kabineteissa jo pitkään valmisteltuun asiaan – suhtaudutaan sekä kotimaassa että ns. ystävällismielisessä lännessä.

Kun pallo kimposi takaisin, Häkämies totesi isseekseen, ettei kannata strittailla luuvarttiin – se kun tulee omille kintuille – ja kutsui paikalle selityskuoron. Ja selityskuoro aloitti taustalaulunsa.

Niinpä, niin…

Nato-jäsenyys ei näyttäisi enää olevan mikään vaihtoehto. Siitä on olemassa tarvittava kotimainen poliittinen konsensus ja poliittiset oligarkit ovat tehneet päätöksensä vastoin kansan enemmistön tahtoa. Jotta sisäpolitiikka näyttäisi edes hieman demokraattiselta, nomenklatura on aloittanut propagandakampanjan muuttaakseen kansan mielipiteen edes vähemmän Nato-kielteiseksi.

Nykyisen suomalaisen oligarkian suurin työpanos näyttäisi kuluvan siihen, että se yrittää näyttää epätoivoisesti demokratialta.

Myös pääministeriksemme – jostain sattuneesta syystä – juurtunut Matti ”Dhimmi” Vanhanen kommentoi asiaa viime viikonloppuna. Hän totesi, että Nato ei ole minulle mikään ideologinen kysymys. Se on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys..

Vanhasen lausunto on harvinaisen suoraviivainen ja kertoo kaiken olennaisen lausujansa todellisista tarkoitusperistä.

Masa kysyy ja vastaa samalla itselleen:

Onko nyt olemassa sodan uhkaa, onko Natosta muodostumassa kriisinhallintajärjestö ja kallistuuko aseteknologia niin paljon, että Suomen kaltainen maa ei yksin pysty ylläpitämään esimerkiksi ilmavoimia.

Se koskee 2020- ja 30-lukua, jos aseteknologia koko ajan kallistuu. Silloin saattaa syntyä tilanne, jossa pienten maiden mahdollisuudet ylläpitää vaikkapa ilmavoimia vaikeutuvat. Paineet tehdä yhteistyötä kasvavat.

Tämä tarkoittaa, että myös Masa on valmis pyyhkimään kansallisvaltiolla, isänmaalla ja itsenäisellä puolustuskyvyllä takapuolensa säästääkseen rahaa tai ansaitaakseen sitä enemmän.

Raha, raha, raha…

Juuri tämän saman ajattelutavan vuoksi jouduimme 1939 vihamielisen invaasion kohteeksi täysin puutteellisesti varustautuneina. Se armeija, jonka piti suojella Suomea ja suomalaisia, oli varustettu pääasiallisesti varustuksella Malli Haihattelijat.

Tuon ajan poliittisten päättäjien kykenemättömyys, ajattelemattomuus, ahneus, itsekkyys ja säästäminen väärässä paikassa sai aikaan sen, että suomalaista verta vuoti aivan liian paljon ja aivan liian turhaan.

Olen sanonut joskus aikaisemminkin, että sotaväellä ja palokunnalla on kaksi yhdistävää tekijää. Kukaan ei oikeasti halua käyttää kumpaakaan siihen mihin ne on tarkoitettu, mutta toisaalta kumpikin pitää olla olemassa siksi, ettei sitä minkä torjuntaan ne on tarkoitettu pääse koskaan syntymään.

Vanhanen totesi muuten myös, ettei Venäjän pelon ei pitäisi antaa määritellä keskustelua.

Ja tästähän me pääsemme suoraan eiliseen korkean tason puheenvuoroon. Sellaiseen joka on tilattu virkamiestaholta oligarkkien tueksi.

Puolustusministeriön ylijohtaja Järvenpää nimittäin loihe lausumaan, että Nato-jäsenyys suojelisi Suomea sotilaalliselta uhalta. Samaan hengenvetoon hän toteaa myös, että kylmän sodan haamut on häädettävä Suomesta:

”Kaikki suomalaiset seisoisivat ulkona, ottaisivat toisiaan kädestä kiinni ja huutaisivat yhteen ääneen: Kylmä sota on ohi! Ehkä tällainen puhdistautumisrituaali ajaisi kylmän sodan haamuja Suomesta”, ylijohtaja Pauli Järvenpää puolustusministeriöstä pohtii.

Hänen mielestään vanhat ”ajatushaamut” leimaavat suomalaista keskustelua sotilasliitto Natosta. ”Kuvitellaan, että Eurooppa on jakautunut, Yhdysvallat jyrää Natossa ja Nato on suunnattu Venäjää vastaan.”

Totta, mutta sotilasmaantiede eikä asemamme Venäjän naapurimaana ole todellakaan muuttunut miksikään. Eikä myöskään se, että Venäjä on ja pysyy suurvaltana.

Tämä on viisaus joka pitäisi meidän kaikkien suomalaisten muistaa aina. Myös politiikkojen.

Henkilökohtaisesti en näkisi ollenkaan pahana asiana paluuta J.K. Paasikiven oppeihin virallisellakin tasolla.

”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”

Järvenpää näkee puolustuspolitiikan kovimman ytimen täysin eri tavoin kuin nationalistisesti ajatteleva ihminen. Hänen mielestä Nato-jäsenyys on kuin palovakuutus: Se auttaa vahingon sattuessa eli sotilaallisen voimankäytön uhatessa.

Oma kansallinen ja kansalliseen puolustukseen motivoitunut ja hyvin varustettu armeija on se todellinen palovakuutus – ei Nato.

Koko touhun taustalla on edelleen raha. Tämä – jos mikä – on yhteiskunnallinen arvostuskysymys. Kansalliseen puolustukseen satsaaminen ei kaada vauraan maamme kansantaloutta eikä ole mikään mahdoton taloudellinen rasite myöskään veronmaksajille – eli meille joita varten tuo puolustus on rakennettu.

En usko maanpuolustustahdon kasvavan siitä, jos suomalaiset puolustavat Naton – tai EU:n – lipun alla globalisaatiota, kasvotonta ylikansallista pääomaa tai uuskolonialismia.

Päin vastoin.

Enkä usko Naton – tai EU:n – olevan kiinnostunut suomesta muuta kuin puskurivaltiona – sanoi kuka mitä muuta tahansa – kasvavaa ja epävakaata suurvaltaa – Venäjää – vastaan. Se on entisen itäblokin ja Baltian maidenkin asema tuossa yhteistyössä.

Euroopassa ei hänen mielestään ole jakolinjoja, pienetkin maat vaikuttavat tutkimusten mukaan Natossa sekä Naton Venäjä-neuvostossa Nato ja Venäjä tekevät yhteistyötä. Silti täällä toistellaan vanhoja käsityksiä ja pelotellaan niillä kansaa, hän ihmettelee.

Tämä onkin pienenpien maiden kannalta kaikkein pelottavin skenaario koko asiassa. Nimittäin se, että Nato ja Venäjä menevät yhteistyössään pidemmälle. Muistatte varmaan mitä seurasi eräiden herrojen – A.Hitlerin ja J.Stalinin – keskinäiseen sopimukseen perustuneesta yhteistyöstä?

Häkämies on kahdeksas puolustusministeri, jonka alaisuudessa Järvenpää työskentelee. Häkämies on aloittanut kautensa joidenkin arvioiden mukaan harkitsemattomasti ja tallonut varpaita.

”Olisiko parempi, ettei ministeri kertoisi kantojaan? Pitäisikö hänen istua hiljaa hiirulaisena nurkassa?”, ministerin oikeaksi kädeksi luonnehdittu Järvenpää kuittaa.

Eli jäljet johtavat sylttytehtaalle – jälleen kerran…

Ylijohtaja Järvenpää on työskennellyt puolustushallinnossa 1970-luvun lopulta. Nykyisin hän on puolustuspoliittisen osaston päällikkö, puolustusministeriön toiseksi korkein virkamies ja merkittävä taustavaikuttaja.

Häntä pidetään yhtenä Häkämiehen kohutun Venäjä-puheen kirjoittajista. Tätä Järvenpää ei halua kommentoida mutta pitää loukkaavana ajatusta, että ministeri olisi jonkun virkamiehensä äänitorvi. Hän sanoo puheesta nousseen keskustelun osoittavan, että perustuslaissa piilee miina: tulkinnanvarainen kirjaus siitä, kenellä on oikeus käyttää valtaa Suomen ulkopolitiikassa.

Järvenpää on Suomen tunnetuimpia Nato-jäsenyyden kannattajia. Hänen mielestään jäsenyys nostaisi kynnystä uhata Suomea sotilaallisesti ja takaisi maamme turvallisuuden tarvittaessa.

Olen edelleen eri mieltä. Ainoa todellinen vaihtoehtomme on Pohjoismainen puolustusliitto. Olen sivunnut asiaa aikaisemminkin kirjoituksissani. Niitä löytyy esimerkiksi täältä.

Lainataanpa vielä suoraan tuota uutista. Näin päästään kirjoitukseni todelliseen ytimeen:

Naton jäsenyyshakemus jätetään hänen arvionsa mukaan 2010-luvun alkuvuosina. Ja missä on Järvenpää Nato-lippuineen silloin? Eläkkeellä puolustushallinnosta?

Eläkkeellä ehkä, mutta ei nykyisestä tehtävästään. Hän tähyää ennen eläkevuosiaan vielä uusiin tehtäviin, mahdollisesti suuriin kansainvälisiin järjestöihin.

Eli nyt pääsimmekin koko asian syvimpään olemukseen.

Kyse ei eräiden virkamiesten ja poliittisten päättäjien kohdalla ole missään nimessä yleisen edun – l. Suomen ja suomalaisten – valvomisesta, ajamisesta tai puolustamisesta. Kyseessä on puhtaasti yksityisen – l. oman kukkaron, aseman ja meriitin – ajamisesta.

Ja tänään jatketaan saman aiheen parissa. Uutisvuo kertoo meille, että Suomi hakee johtopaikkaa EU:n puolustusvirastossa.

Uutisen mukaan Suomi tavoittelee paikkaa Euroopan puolustusviraston johdossa. Puolustusvoimien sotavarustepäällikkö, insinööriprikaatikenraali Jukka Juusti on tarjolla viraston puolustusmateriaaliosaston johtoon.

Asiasta kertoi maanantaina Ylen uutiset. Ylen mukaan Juusti on loppusuoralla ehdolla osastopäällikön virkaan ja päätöstä odotetaan lähipäivinä. Puolustusviraston tehtävänä on kehittää EU:n puolustusyhteistyötä, pysyä perillä tulevaisuuden sotilasteknologiasta ja edistää hankintojen koordinointia jäsenmaiden kesken.

Periaatteessa kannatettava ajatus. Pääsemme edistämään oman puolustusteknologiamme myymistä ja seuraamaan näköalapaikalta naapureiden teknologian kehittymistä.

Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa.

Miksi sitoutuisimme sellaiseen aseteknologiaan, joka on napin painalluksella tai logistiikkahanat sulkemalla suljettavissa maamme rajojen ulkopuolelta?
Miksi jakaisimme omaa tietämystämme samoille tahoille ja heikentäisimme vapaaehtoisesti omaa asemaamme?

Ja olennaisin kaikista:

Onko tässä natoilussa kyse yleisestä vai yksityisestä edusta?

Puolustusministeriön ja eri esikuntien käytävillä vaeltaa sankka joukko sellaisia esiupseereita, jotka odottavat Suomen liittyvän Natoon.

Syy tähän odotukseen ei ole kuitenkaan välttämättä isänmaallisuus – siis yleinen etu.
Syy on Naton kautta avautuvat korkeapalkkaiset virat ja ulkomaankomennukset – siis yksityinen etu.

Kuten Järvenpään kohdalla – ja hän ei sentään ole sotilasvirassa.

Ja tästä on helppo jatkaa ajatusketjua niihin tahoihin, joille raha ja mammona muodostavat koko elämän tarkoituksen.

Minulle on muodostunut ajan mittaan varsin surullinen kuva. Kuva surullisesta itsekeskeisyyden ja omaneduntavoittelun ajasta. Ajasta jolloin yhteisöllisyys toimii ainoastaan huussipaperina.

Kun tämän päivän haihattelijat miettivät sitä, pitääkö Suomen puolustus ulkoistaa ja samaan aikaan sisäistää isänmaa monikulttuuriseksi, kannattaa myös miettiä sitä miten jo nyt osa vieraaseen kulttuuriin hurahtaneista syntyperäisistä suhtautuu Suomen puolustamiseen.

Ikävä kyllä, yksityinen etu näyttäisi menevän yleisen ohi – näinä itsekkyyden kulta-aikoina.

Lähteet: Wikipedia, Puolustusministeriö, STT, TS, YLE, Verkkouutiset, HS, Aamulehti