Nettikollektiivimme julkaisi eilen (vedonlyönnin seurauksena) varsin vähän  provokatiivisen kirjoituksen. Sen maalina oli omassa täydellisyydessään kukkona pöyhistelevä ja äärivasemmistolaisia blogikirjoituksia tehtaileva Sakari ”Uuninpankkopoika” Timonen.  Timonen siihen sitten tarttui ja vedonlyöntiin löytyi voittaja.

Uuninpankkopoika on tipahtanut henkisesti uuninpankoltaan ja  on  pöyhistellyt & kukkoilut viimeaikaisen valtamedian järjestämän julkisuutensa keilassa kuin Kukkokuningas.

Kun tähän lasketaan se pers´kärpästen määrä, joka käy Timosen laskemaa sontaa pöyhimässä ja punakaartin plutoonanpäällkön persausta nuolemassa, ei ole mitenkään ihme myöskään se, että sivullisesta saattaa näyttää pöyhistelevän kukon kaaliin nousseen litraakin enemmän kusta.

Kun tällaista omahyväistä, ylimielistä, suosiossa keikkuvaa, hipiästään herkkää ja nopeasti hiiltyvää kukkoa menee riipaisemaan tarpeeksi läheltä tikulla, niin sehän syttyy, palaa ja kipinöi.

Ja juuri näin kävi. Kiitos siitä Sinulle, Sakari, että lähdit mukaan leikkiin.

Timonen kirjoitti meidän kirjoitustamme  aikaisemmin varsin itsevarmasti, että mikään poliittinen ryhmä ei ole kansanryhmä. Hän viittasi tässä perussuomalaisiin, joista hän jakaa Side-Kickinsä Jori Eskolin kanssa paljon törkyä (kuten he ovat jakaneet jo aikaisemmissa nettivihaprojekteissaan).

Me puolestamme kaivoimme tuon pykälän esiin ja tuuppasimme verbaalisella liekinheittimellä lisää bensiiniä kytevään kokkoon. Kas näin:

Tämä väite on puhdasta roskaa. Valetta, fiktiota ja äärivasemmistolaista propagandaa. Par Excellence.

Perussuomalaiset ovat kansanryhmä. Ja Timosen esittämät väitteet saattavat täyttää näin ollen ”kansanryhmää vastaan kiihottamisen” tunnusmerkistön.

Miksi?

Siksi, että perussuomalaiset ovat lain suojaamia vakaumuksensa perusteella.  Tuossa lakitekstissä ei nimittäin puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta vakaumuksesta. Siihen on kirjoitettu hyvin selkeästi vakaumus. Sen luulsi jopa kuntajuridiikan kirjekurssin suorittaneen takametsien miehen ymmärtävän.

Tuossa lain pykälässä (Rikoslaki, 11 Luku, 10 §) sanotaan hyvin selvästi, että  ”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” 

Näin on.  Poliittinen vakaumus on vakaumus, ja sitä vastaan kiihottaminen on rikos. Tuossa lakitekstissä  ei nimittäin puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta vakaumuksesta. Siihen on kirjoitettu hyvin selkeästi vakaumus. Sen luulisi jopa Tampereen Punikkiyliopiston tai Hauhon Metsämieskoulun kuntajuridiikan kirjekurssin suorittaneen takametsien miehenkin  ymmärtävän

Ja bingo! Kas, Sakari lähti kiukkuisena leikkiin mukaan.

Tänään Timonen kirjoitti vastakirjoituksensa ja ilmestyi myös ryhmämme FB-sivulle melskaamaan ja möykkäämään.

Nyt pitänee hieman pahoitella, jos olisimme tietäneet kuinka paljon kipinää Saku ottaa, olisimme leikitelleet ajatuksena jollain muulla asialla. On siis aika  selventää se mistä on oikeasti kysymys.

Kumoamme Timosen väitteen hyvin yksinkertaisesti sillä, että tässä maassa ei ole mikään tuomioistuin (missään oikeusasteessa) määritellyt vielä sitä, mitä on ”vakaumus” tuon pykälän käsittämässä merkityksessä.
 
Mikä tämän ymmärtämisessä on vaikeaa?
 
Kun uskonto ja vakaumus rinnastetaan, kuvitteellinen ateistinen ja sekulaarinen suomalaisuus on mitä suurimmassa merkityksessä vakaumus.

Rautalangasta, kun kyseessä on esimerkiksi ateistinen kiihkoisänmaallinen vakaumus, se on  kuitenkin vakaumuksena samassa asemassa kuin esimerkiksi monoteistinen ja Ummaa ajava islam. Uskontona ja vakaumuksena.

 
Kuten jo totesimme, tämän pykälän voisi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena poistaa lainsäädännöstä tai sitten siihen pitää saada oikeasti tuomioistuimen tulkinta. Sellainen, joka kestää myös Eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja EIT:n tulevat tulkinnat.

Paras ratkaisu (jo valtion kolmijako-opin kannalta tarkasteltuna) olisi täysin valtiosta riippumattoman perustuslakituomioistuinmen perustaminen. Se poistaisi kaikki tulkintaongelmat.

Emmekä me tässä (kollektiivina) väitä mitään muuta kuin sen, että tämä pykälä pitää testata ennakkopäätöksillä. Sille pitää löytää rajat.

Tällä hetkellä meidän näkemyksemme (kollektiivina) on se, että vakaumus on vakaumus.

Piste.

 
Jk. Sananen vielä Sakarille. Ole hyvä ja jatka naiivia hiekkalaatikkoleikkiäsi. Tuolla herkkähipiäisyydellä ja ylimielisyydellä teet ihan itse itsestäsi pellen ja kaivat uskottavuutesi hautaa yhä syvemmälle.
 
Sinua on nyt toki hieman vedätetty. Luonteesi kun on sellainen ja itsehillintäsi on sitä tasoa, että ihme on sekin, ettet ole pahemmin itseäsi satuttanut. Sinä lähdit sitten mukaan siihen, kuin soitellen sotaan. Vedätykseemme.
 
Ja niistä laittomuuksista. Ei ole mitenkään herttaisen yhdentekevää, että juristi syyllistyy laittomaan uhkaukseen.
 
Jos se olisi yhdentekevää, tämä maa olisi silloin totalitaarisen äärivasemmistolaisen hallinnon johtama.

Toimitus