Ajateltuja ajatuksia


Media kertoo laajalla rintamalla siitä kuinka Forssassa kiehuu. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka alkaa näköjään löytämään jo kipurajoja.

Poliisin vahvistaman tiedon mukaan, 15-vuotias forssalaisnuorukainen pajoinpideltiin maanantaina 22.8.2016 Forssan Prisman parkkipaikalla kahden maahanmuuttajataustaisen miehen toimesta.

Tämä on siis fakta

Tämän seurauksena Forssassa on syntynyt useampia kärhämiä VOK:ssa oleskelevien (laittomasti maahan tulleiden) ns.turvapaikanhakijoiden ja alkuperäisväestön edustajien kanssa.

Netissä jaetaan aika selvää kuvaa ja tarinaa kertovia videoita siitä, kuinka turvapaikkaa hakeneet poloiset turvapaikanhakijat yrittävät muuttaa rautatangoin Forssaa samanlaiseksi paikaksi, josta he saapuivat Suomeen (hakemaan turvapaikkaa).

Kun nämä ns.turvapaikanhakijat ovat videoiden mukaan käyttäneet rautatankoja astaloina. Rautatankojen käyttäminen astalona herättää muutamia ajatuksia, jotka voi tiivistää kysymykseen, mistä kyseiset rautatangot yht´äkkiä löytyivät näiden rauhanrakastajien käsiin?

Tässä maassa rautatankoja ovat heilutelleet perinteisesti äärivasemmistolaiset anarkistit.

Ehkä poliisin olisi syytä selvitellä sitä onko jokin anarkistryhmittymä mukana jutussa?

Eräs valokuva on nyt noussut kuitenkin kaiken keskustelun yläpuolelle. Se on tämä.

uhri

Tämä valokuva esittää maanantaina pahoinpidellyn uhrin suuta.

Vihervasemmisto on huutanut jo kurkku suorana (esimerkiksi Sakari ”Uuninpankkopoika” Timosen FB-seinällä), että kyseessä olisi  ”epäonnistunut lävistys”. No eihän se ole sitä. Kuva kertoo suun alueelle osuneesta lyönnistä. Lyönnistä, joka on ollut onneksi niin kevyt, ettei hammaskalusto ole vaurioitunut

Jokainen lääkäri ja/tai muuten  väkivallan kanssa tekemisissä ollut tunnistaa huulista hampaiden tekemät haavat.

Tässä ei todellakaan ole kyse epäonnistuneesta lävistyksestä, vaikka Timosen seinällä hilluva kuukautisverensä huumaama feministilauma sellaista huutaakin.

Kyseessä on kuva pahoinpitelyn uhrista.

Toimitus palaa asiaan.

KK

Mainokset

(Useat lukijat ovat pyytäneet meiltä  tämän postauksen uusintaa tänään. Olkaapa hyvät.)

 

Työministeri Anni Sinnemäki on ottanut lisäaikaa selvittääkseen, miten valtion palkkatuen muutokset vaikuttaisivat (sosiaalisten ja humanitaaristen) järjestöjen työllistämiseen.

Nykyistä voimassa oleva palkkatukilakia pitää uudistaa, jotta se vastaisi EU:n säädöksiä. Uudistusta koskeva lakiesitys piti antaa eduskunnalle jo kuluneella viikolla. Sen on määrä tulla voimaan ensi keväänä.

Sosiaali- ja terveysalan (vapaaehtois)järjestöt ovat nyt hermostuneet tästä hankkeesta. Ne pelkäävät, että niiden mahdollisuudet työllistää ihmisiä romahtavat. Järjestöt työllistävät palkkatuella vuosittain 14 000 pitkäaikaistyötöntä tai muuten vaikeasti työllistettävää henkilöä.

Näiden työllistettyjen avulla esimerkiksi Suomen Punainen Risti pyörittää muun muassa Kontti-kierrätystavaratalojaan sekä vanhusten ystäväpalvelua.

Se mikä tässä on erittäin olennaista on määrittely. Nämä järjestöt puhuvat työllistämisestä – nämä järjestöjen palkkaamat ihmiset puhuvat orjuudesta.

Ja orjuudestahan tässä on asiallisesti ottaen kyse.

Homma toimii niin, että tällekin toiminnalle on kehitetty oma järjestelmänsä ja järjestelmän avainsana on palkkatuki. Palkkatuki (eli todellisuudessa työllistämistuki) on teoriassa tarkoitettu siihen, että yritys (eli tässä tapauksessa todellisuudessa järjestö) saa yhteiskunnallista tukea työttömän päivärahan suuruisen summan työllistäessään vaikeasti työllistettävän pitkäaikaistyöttömän.

Palkan tulisi olla taulukon mukainen ja työn kokopäivätyötä, mutta näin ainakaan järjestömaailmassa todellisuudessa tapahdu eikä näin myöskään ole. Palkkatukea hyväksikäyttävät yhdistykset ja järjestöt toimivat niin, että ne maksavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta teettävät niin paljon lyhyempää päivää, että palkan maksuun riittää pelkkä palkkatuki.

Toinen yleisesti käytetty metodi on se, että saadulla rahamäärällä pyritään teetättämään työtä mahdollisimman monta tuntia vuorokaudessa. Jos työehtosopimuksen vähimmäispalkaksi on määritelty 8 euro /tunti, niin useista työehtosopimuksista löytyy nykyään (kiitos punakorporaatioiden) lisäklausuuli, jonka mukaan työllistämistuella työllistetyn työttömän palkkaa voidaan alentaa 15% pitkäaikaistyöttömyyden perusteella.

Eli työllistetyn tuntipalkaksi määräytyy 8 – (0,15 * 8   ,) = 6,8 e / h
Nyt työtöntä voidaan työllistää 6,8 eurolla tunti sen sijaan, että siitä pitäisi maksaa 8 e / h. Näppärää.

Kyseinen järjestö ei joudu siis ottamaan minkäänlaista taloudellista vastuuta työntekijästään, koska palkka maksetaan pelkästään yhteiskunnan subventoimalla palkkatuella.

Ja mitä tapahtuukaan yksilölle? Pitkäaikaistyötön saattaa menettää tällaiseen palkkatukityöpaikkaan siirtyessään myöskin mahdollisuutensa toimeentulotukeen.

Käytännössä hänen käteensä jää vähemmän rahaa kuin hänen ollessaan työttömänä ja hänen maksettavakseen lankeavat myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkölaskut. Tämä asia on sinänsä erittäin merkittävä monelle ihmiselle, koska valtaosa näistä pitkäaikaistyöttömistä on myös pitkäaikaissairaita, joita ei haluta päästää työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska (usein työkyvytön) työtön joutuu köyhyydessään entistä suurempaan ahdinkoon mennessään pelkästään palkkatuella palkattuun osa-aikatyöhön, kyse on puhtaasta puolustuskyvyttömän orjuuttamisesta.

Jotta elämä ei olisi tuosssa vaiheessa tarpeeksi vaikeaa, palkkatukiorjuudesta irtisanottu työtön saa myös ns. R7-merkinnän. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava 5 kuukautta töissä vapailla työmarkkinoilla tai sitten työelämävalmennuksessa ennen kuin hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen palautetaan.

Palkkatukiorjuus on klassista orjuutta pahempaa ja raaempaa. Entisaikojen maaorjien omistajat huolehtivat orjistaan koska he olivat hänen omaisuuttaan ja siis arvokkaita työntekijöinä – ja he perustivat bisneksensä omaan toimintaansa, eivät yhteiskunnalta saatuun tukeen ja yhteiskunnan maksamaan maaorjaan.

Nykyaikaisen palkkatukiorjan saa myös halutessaan (sosiaalista ja humanitaarista toimintaa harjoittava järjestö) irtisanoa koska tahansa (aivan mistä tahansa) mitättömimmästäkin syystä ja uuden palkkatukiorjan saa heti tilalle.

Ja näitä orjia riittää.

Hieman vanhahtavasta tilastosta nähdään, että erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä (eli huuhaakoulutuksen ja palkkaorjuuden piirissä) oli vuonna 2008 yli 81 000 henkeä. Jos tähän lasketaan vielä mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön rekisterissä olevat työttömät ja työttömyyseläkeläiset, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi noin 330 000 henkeä.

Ja jos ei riitä, otetaan käyttöön uudet keinot. Nykyinen hallitus on käyttänyt myös huomattavasti työaikaa ja yhteiskunnallisia varoja siihen, että ulkomailta saadaan haalittua näiden tilalle uusia orjia – uuden maahanmuuttolain puitteissa.

Nämä toimet tarkoittavat sitä, että inhimillinen surkeus jatkuu ja kasvaa. Kun tämä 330 000 orjan joukko on sitten ajettu hautaan, voidaan siirtyä uuden ulkomailta haalitun paarialuokan hyödyntämiseen.

Tämän Astrid Thorsin (koko nykyhallituksen tukemana) junaileman ulkomaalaispolitiikan seurauksena saadaan sitten hoidettua (ilmeisesti varsin nopealla ajanjaksolla) nykyisen alkuperäisväestön syrjäytyneiden aiheuttama ongelma ja poistettua kauneusvirheet tehokkuuteen pyrkivästä yhteiskunnastamme.

Miinusmerkkisenä voi tosin joku iljettävä toisinajatelija nähdä sen, että tämä kehitys luo suurempia yhteiskunnallisia jänniteitä, tuo tullessaan aidon monikulttuurisen rasimin, lisää turvattomuutta ja rikollisuutta, kaventaa demokratiaa sekä sananvapautta ja tuhoaa suomalisen yhteiskunnan ja kulttuurin.

Mutta eihän se mitään. Tuohan on pieni hinta kansainvälisestä kilpailukyvystä – tosin joku voi taas ihmetellä, että mitä sillä tehdään kun ei ole enää mitään vientiteollisuuttakaan

Samasta aiheesta aikaisemmin ansiokkaasti kirjoittanut Kari Laurila esittää erinomaisen kysymyksen orjan juridisesta asemasta blogissaan:

Mielenkiintoinen ajatusleikki on myös, onko pitkäaikaistyötön rikollinen? Käräjäoikeuksien rikoksista tuomitsemat sankiot ovat teon vakavuusasteen mukaan sakko, ehdollinen vankeustuomio tai ehdoton vankeustuomio. Vakavimman, ehdottoman vankeustuomion voi muuttaa yhdyskuntapalveluksi jos vankeusrangaistus on lyhyehkö.

Yhdyskuntapalvelussa työtä tehdään näissä samoissa järjestöissä jotka järjestävät palkkatukitöitäkin, mutta työtä tehdään vain kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tunti yhdyskuntapalvelua vähentää yhden vankeuspäivän. Yhdyskuntapalvelu ei vaikuta tuomitun taloudelliseen asemaan esimerkiksi silloin, kun tuomittu sattuu olemaan työtön.

Palkkatukityöllistetty saa siis pahemman rangaistuksen kuin vankeusrangaistukseen tuomittu, koska hän joutuu tekemään pitempää päivää ja saa käteensä vähemmän rahaa. Onko pitkäaikaistyötön siis rikollinen vai vain kolmannen luokan kansalainen, rikollistakin pahempi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys – mikä on palkkatukiorjan oikeudellinen asema Suomessa (taitaa tosin olla myös aika turha kysymys….)?

Jotta tältä palkkatukiorjuudelta ei katoaisi uskottavuus, käytännön jatkuvuutta vakuutellaan valtiovallan taholta. Työministeriön jallitus hallitusneuvos Päivi Kerminen vakuuttaa SPR:lle ja muille järjestöille, että palkkatukeen tulee rajoituksia vain silloin, jos järjestöt tuottavat sellaisia maksullisia palveluja, jotka kilpailevat yritysten kanssa.

Nyt on käynyt sitten niin, että EU pyrkii lopettamaan tämän perustus- ja yhdenvertaisuuslakia vastaan sotivan palkkatukiorjuuden hienon ja loistavan työllistämismuodon.

Nyt haluan antaa hallitukselle neuvon – jotta ette taas joutuisi häpeämään nurkkaan EU-kokouksissanne (yhden tai kahden lautasen kanssa), yrittäkää hieman keskittyä työhönne.

Se kannattaa tämän kysymyksen kohdalla aloittaa siitä, että poistatte tällaiset kilpailua vääristävät ja ihmisoikeuksia rikkovat tukimuodot, päästätte sairaat työkyvyttömyyseläkkeelle, alatte kantaa todellista huolta suomalaisesta elinkeinoelämästä, suljette rajat ei-toivotulta sosiaaliturismilta ja katsotte hieman sen perään, että oikeasta työstä maksetaan myös oikeaa palkkaa.

Ei siten kuin Erkki Tuomioja asian näkee:

yritykset jotka palkkaa paljon väkeä pitäisi olla kevyt verotus ja päinvastoin

Järjestöiltä tekee mieli kysyä, että onko tämä palkkatukiorjuus mielestänne toimintanne kannalta todellakin kynnyskysymys?

Onko toimintanne muuttunut yhteiskunnan tukemaksi (ja markkinoita vääristäväksi) orjuudella pyöritetyksi bisnekseksi? Se, että esimerkiksi SPR on tehnyt suomalaisella verellä bisnestä ei ole sinänsä uutinen. Se, että muutkin ovat mahdollisesti lähdössä mukaan, on taas ihan ilmeinen jatko tälle kehitykselle.

Kansalaisesta orjaksi ja sen jälkeen elinkaupan kohteeksi – tämäkö on tulevaisuudenkuva syrjäytyneiden osalta?

Lähteet: HS, IS, IL, EK, SAK; SPR, Kepa, Kari Laurila, anonyymi lukija

Nettikollektiivimme julkaisi eilen (vedonlyönnin seurauksena) varsin vähän  provokatiivisen kirjoituksen. Sen maalina oli omassa täydellisyydessään kukkona pöyhistelevä ja äärivasemmistolaisia blogikirjoituksia tehtaileva Sakari ”Uuninpankkopoika” Timonen.  Timonen siihen sitten tarttui ja vedonlyöntiin löytyi voittaja.

Uuninpankkopoika on tipahtanut henkisesti uuninpankoltaan ja  on  pöyhistellyt & kukkoilut viimeaikaisen valtamedian järjestämän julkisuutensa keilassa kuin Kukkokuningas.

Kun tähän lasketaan se pers´kärpästen määrä, joka käy Timosen laskemaa sontaa pöyhimässä ja punakaartin plutoonanpäällkön persausta nuolemassa, ei ole mitenkään ihme myöskään se, että sivullisesta saattaa näyttää pöyhistelevän kukon kaaliin nousseen litraakin enemmän kusta.

Kun tällaista omahyväistä, ylimielistä, suosiossa keikkuvaa, hipiästään herkkää ja nopeasti hiiltyvää kukkoa menee riipaisemaan tarpeeksi läheltä tikulla, niin sehän syttyy, palaa ja kipinöi.

Ja juuri näin kävi. Kiitos siitä Sinulle, Sakari, että lähdit mukaan leikkiin.

Timonen kirjoitti meidän kirjoitustamme  aikaisemmin
varsin itsevarmasti, että mikään poliittinen ryhmä ei ole kansanryhmä. Hän viittasi tässä perussuomalaisiin, joista hän jakaa Side-Kickinsä Jori Eskolin kanssa paljon törkyä (kuten he ovat jakaneet jo aikaisemmissa nettivihaprojekteissaan).

Me puolestamme kaivoimme tuon pykälän esiin ja tuuppasimme verbaalisella liekinheittimellä lisää bensiiniä kytevään kokkoon. Kas näin:

Tämä väite on puhdasta roskaa. Valetta, fiktiota ja äärivasemmistolaista propagandaa. Par Excellence.

Perussuomalaiset ovat kansanryhmä. Ja Timosen esittämät väitteet saattavat täyttää näin ollen ”kansanryhmää vastaan kiihottamisen” tunnusmerkistön.

Miksi?

Siksi, että perussuomalaiset ovat lain suojaamia vakaumuksensa perusteella.  Tuossa lakitekstissä ei nimittäin puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta vakaumuksesta. Siihen on kirjoitettu hyvin selkeästi vakaumus. Sen luulsi jopa kuntajuridiikan kirjekurssin suorittaneen takametsien miehen ymmärtävän.

Tuossa lain pykälässä (Rikoslaki, 11 Luku, 10 §) sanotaan hyvin selvästi, että  ”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” 

Näin on.  Poliittinen vakaumus on vakaumus, ja sitä vastaan kiihottaminen on rikos. Tuossa lakitekstissä  ei nimittäin puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta vakaumuksesta. Siihen on kirjoitettu hyvin selkeästi vakaumus. Sen luulisi jopa Tampereen Punikkiyliopiston tai Hauhon Metsämieskoulun kuntajuridiikan kirjekurssin suorittaneen takametsien miehenkin  ymmärtävän

Ja bingo! Kas, Sakari lähti kiukkuisena leikkiin mukaan.

Tänään Timonen kirjoitti vastakirjoituksensa ja ilmestyi myös ryhmämme FB-sivulle melskaamaan ja möykkäämään.

Nyt pitänee hieman pahoitella, jos olisimme tietäneet kuinka paljon kipinää Saku ottaa, olisimme leikitelleet ajatuksena jollain muulla asialla. On siis aika  selventää se mistä on oikeasti kysymys.

Kumoamme Timosen väitteen hyvin yksinkertaisesti sillä, että tässä maassa ei ole mikään tuomioistuin (missään oikeusasteessa) määritellyt vielä sitä, mitä on ”vakaumus” tuon pykälän käsittämässä merkityksessä.
 
Mikä tämän ymmärtämisessä on vaikeaa?
 
Kun uskonto ja vakaumus rinnastetaan, kuvitteellinen ateistinen ja sekulaarinen suomalaisuus on mitä suurimmassa merkityksessä vakaumus.

Rautalangasta, kun kyseessä on esimerkiksi ateistinen kiihkoisänmaallinen vakaumus, se on  kuitenkin vakaumuksena samassa asemassa kuin esimerkiksi monoteistinen ja Ummaa ajava islam. Uskontona ja vakaumuksena.

 
Kuten jo totesimme, tämän pykälän voisi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena poistaa lainsäädännöstä tai sitten siihen pitää saada oikeasti tuomioistuimen tulkinta. Sellainen, joka kestää myös Eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja EIT:n tulevat tulkinnat.

Paras ratkaisu (jo valtion kolmijako-opin kannalta tarkasteltuna) olisi täysin valtiosta riippumattoman perustuslakituomioistuinmen perustaminen. Se poistaisi kaikki tulkintaongelmat.

Emmekä me tässä (kollektiivina) väitä mitään muuta kuin sen, että tämä pykälä pitää testata ennakkopäätöksillä. Sille pitää löytää rajat.

Tällä hetkellä meidän näkemyksemme (kollektiivina) on se, että vakaumus on vakaumus.

Piste.

 
Jk. Sananen vielä Sakarille. Ole hyvä ja jatka naiivia hiekkalaatikkoleikkiäsi. Tuolla herkkähipiäisyydellä ja ylimielisyydellä teet ihan itse itsestäsi pellen ja kaivat uskottavuutesi hautaa yhä syvemmälle.
 
Sinua on nyt toki hieman vedätetty. Luonteesi kun on sellainen ja itsehillintäsi on sitä tasoa, että ihme on sekin, ettet ole pahemmin itseäsi satuttanut. Sinä lähdit sitten mukaan siihen, kuin soitellen sotaan. Vedätykseemme.
 
Ja niistä laittomuuksista. Ei ole mitenkään herttaisen yhdentekevää, että juristi syyllistyy laittomaan uhkaukseen.
 
Jos se olisi yhdentekevää, tämä maa olisi silloin totalitaarisen äärivasemmistolaisen hallinnon johtama.

Toimitus

 

 

Huccareissu diversity pikkupoika homoparaatissa

 Kuva:Poliittisen Korrektiuden Parhaat


Viime viikonloppuna
Helsingin kaduilla näkyneen Helsinki Pride-tapahtuman tiimoilta eräs asia on noussut julkiseen keskusteluun kaikkea muuta voimakkaammaksi aiheeksi.

Muuan asemaansa ja virkapuvun käyttöä ymmärtämätön ylikersantti Juho Pylvänäinen nimittäin osallistui tähän homomarssiin merivoimien M36 kavaijipuvussa.

Tämän puvun käytöstä on mainittu virkapukuohjesäännössä ja se on asemaltaan ns. vierailupuku. Puvun kantaminen palveluksen ulkopuolella on sallittu ainoastaan perhejuhlissa ja hautajaisissa. Siinä pukeutuneena esiintyminen poliittisissa kokouksissa tai mielenosoituksissa on erikseen kielletty. Samoin kuin ammattisotilaan kuuluminen poliittiseen puolueeseen tai järjestöön on kriminalisoitu erikseen rikoslaissa.

Politiikastahan Helsinki Pride-kulkueessa on kyse. Yrittää nyt vihervasemmiston ja oikeistoliberalistien kastraattikuoro sitten veisata ihan mitä tahansa ”Kyseessä oli juhlakulkue”-värssyä. Sitä se nimittäin kaikkein vähiten oli.

Eräissä vihervasemmistolaisissa piireissä on kuolattu homospektaakkelin perään täydellisessä henkisessä erektiossa. Muuankin kovaääninen vihervasemmistolainen joutomies ehti jo vaatimaan puolustusvoimia osallistuman virallisesti homoparaatiin lausua loihien näin:

PV ei saisi kuulemma osallistua Prideen. Siis tapahtumaan, jossa juhlitaan tasa-arvoa ja tasavertaisuutta.

Missä PV:n sitten kuuluisi olla? Siis muualla kuin kunnioittamassa omia sekä yhteiskunnan arvoja?

 

Tämä jääköön aikakirjoihin kertomaan kalmean totuuden nykyisestä ajasta ja  siitä, kuinka vihervasemmisto haluaa vääntämällä vääntää kaiken nurinperin, muodottomaksi, sairaaksi ja omituiseksi.

PV:n ei kuulu missään tilanteessa ottaa minkäänlaista kantaa politiikkaan. Koko kansan muodostamaan reserviin perustuva kaaderiarmeija on tarkoitettu suomalaisen yhteiskunnan puolustamiseen ulkoapäin tulevia uhkia vastaan, se ei voi asettua kenenkään kannalle sisäpoliittisissa kysymyksissä.

Jos joku vähemmistö vaatii (kuten juuri nyt) puolustusvoimia asettumaan jonkin vähemmistön, kansanryhmän tai poliittisen ryhmittymän puolelle, ollaan tilanteessa joka johtaa sisäiseen terroriin tai sisällissotaan. Kun tällaisia asioita vaaditaan ns.suvaitsevaisten ihmisten puolelta se pitäisi herättää huolestumista kaikissa rehellisesti politiikkaan osallistuvissa kansalaisissa.

Kyse on kulttuurimarxilaisesta tavasta tehdä V.I.Leninin aikoinaan muokkaama vasemmistovähemmistön vallankumous ja vähemmistödiktatuuri.

Jos tällainen nykymuotoinen vasemmistolainen vallankumous onnistuu sen välitön seuraus on se, että ei-vasemmistolaiset toisinajattelijat katoavat terrorin yöhön sekä ns.hyödyllisinä idiootteina toimineet  kaikki seksuaaliset & etniset vähemmistöt lentävät roskakoriin, kansojen sulatusuunin ja pakkotyöleireille

Vastauksena tuon nettiin päivittäin verbaaliulostetta työntävän työttömän automaatioteknikon kysymykseen ”Missä PV:n sitten kuuluisi olla? ” lyhyesti ja ytimekkäästi:

Turvaamassa Suomen alueellista koskemattomuutta. Piste.

Virkapuvun käyttäminen poliittisessa yleisötilaisuudessa ja yleisön jäsenenä on siis vastoin lakia ja sitä soveltavia ohjeita. Se edustaa tässä tapauksessa sotilaalle sopimatonta käyttäytymistä ja Pylvänäisen esimiehen tulisi rangaista häntä tästä,  ennen kuin tulee itse virkavirheestä rangaistuksi.

Jokainen voi miettiä mitä tapahtuisi poliisin osallistuessa virkapuvussaan tuollaiseen kulkueeseen ja kulkueen keskeytyessä (syystä tai toisesta) sattuvaan järjestyshäiriöön.

Yleisön olisi mahdoton päätellä se, kuka poliiseista on mukana mielenilmauksessa ja kuka valvomassa järjestystä. Sama totuus koskee myös valtion muita väkivaltaelimiä, puolustusvoimia, rajavartiolaitosta ja tullia.

Se koskee myös pelastusviranomaisia. Ihmisten turvallisuuden kannalta olisi fataalia, jos näiden  mielenilmaisijoiden joukossa olisi virkapukuun pukeutuneita sairaankuljettajia ja palomiehiä. Pahimmassa tapauksessa hoidon sijaan eri tavalla ajatteleva saisi puukon kylkeen hellän anarkistihoiturin kädestä.

Virkapuvut ja viranomaiset eivät kuulu polittisiin tilasuuksiin ja mielenilmaisuihin muuta kuin virkatehtävissä ja virkavastuulla.

Tom Of Finland eli Touko Laaksonen on eräs suomalaisen homokulttuurin ikoneista. Homokulttuurissa hänessä muistetaan aina kertoa myös se, että hän oli sotaan osallistunut reserviupseeri. Tämä pitää paikkansa, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli.

Laaksonen soti sotansa IT-upseerina etulinjan takana – varsin itsenäisesti toimien. Kun hänellä oli varsin voimakas libido ja hän oli homoseksuaali, Laaksonen pääsi alaistensa kannalta varsin painajaismaiseen tilanteeseen. Laaksonen oli esimiesasemassa linjaorganisaatiossa – sota-aikana.

Kun Laaksonen ehdotti sukupuolista kanssakäymistä alaisilleen, näiden oli kuolemantuomion uhalla syytä alistua Laaksosen seksuaaliselle hyväksikäytölle ja tyydyttää perverssin esimiehensä perverssit himot.

Osana sotaväkeä ja sen organisaatiota.

Laaksonen on itse kertonut näistä sessioista avoimesti myöhemmin asuessaan Yhdysvalloissa. Hän kuvannut myös näitä homoseksuaalisia raiskauksia kuvissaan.

Juuri uniformujen vuoksi sotaväki on aina vetänyt puoleensa tietyn määrän hinttareita. Yleensä ottaen nämä ovat pystyneet pysymään kuosissaan, mutta kuten Laaksosen esimerkki kertoo, eivät aina.

1980-luvulla puolustusvoimissa löydettiin sattumalta erään va-kersantin tekemän itsemurhan jälkeen useamman vanhemman yksikköupseereina toimineen opistoupseerin muodostama hyväksikäyttörinki.

Nämä ylivääpelit ja sotilasmestarit toimivat ns.kesäkessujen esimiehinä ja vaativat seksuaalisia palveluita virkasuhteen jatkumiseksi sopiviksi katsomiltaan nuorilta miehiltä.

Sanomattakin on selvää minkälainen tällaisen nuoren kessun asema on ollut tuonaikaisessa sotaväen komentoketjussa. Eräs nuori mies ei kestänyt alistamista ja häpeää, teki itsemurhan ja jätti kirjeen jälkeensä.

Tästä tilanne alkoi purkautumaan ja lähikuukausina kyseisen ringin jäsenet hävisivät kaikessa hiljaisuudessa viroistaan. Hieman ennen eläkeiän täyttymistä.

Tää korutont´on kertomaa.

Tätäkö me haluamme? Tällaiseksiko haluamme puolustusvoimien muuttuvan?

Tuskin. Mutta meidän tulee enemmistönä myös vahtia sitä, ettei vähemmistö pääse painamaan parrua meidän peräämme.

HP

 

Children play in front of an apartment block where a concrete wall will be erected between a Roma gypsy neighborhood and a main road in Baia Mare

MadVentures-ohjelmalla alkujaan rikastunut, Kadettikoulusta maitojunalla palannut ja nykyisin verorahoitteisen YLE:n monikulttuurin sivussa vasemmistolaista propagandaansa Sinun verorahoillasi Sinulle työntävä Riku Rantala on keksinyt pyörän uudelleen.

Hän on saanut käynyt (ilmeisen pakosta)  Kolilla ja ahaa-elämyksen suomalaisen luonnon hyödyntämisestä luontomatkailutuotteiksi. Näin siitä huolimatta, että Suomessa on harjoitettu luontomatkailuun liittyviä elinkeinoja jo vuosikymmeniä.

Yleensä ne ovat onnistuneet parhaiten paikallisin voimin. Ilman Rantalan kaltaisten ulkopuolisten besserwissereiden sotkeutumista niihin.

Kun tämä elitistinen tyyppi puhuu luontomatkailusta ja siihen sisältyvistä arvoista, ollaan vihreän tekopyhyyden ytimessä.

Tämä ns. Hyviin Ihmisiin kuuluva rikas elämysmatkailija reissaa piripäissään pitkin maailmaa (joka ei ole mitenkään ekologista), tekee jälkikolonialistista pilkkaa paikallisista ihmisistä ja tekee vielä rahaa sillä.

Ilman foliohattuja, tässä kuuluu taustalla se vihreiden tavoite, jossa Suomesta tehdään luontomatkailureservaatti maailman rikkaille elämysmatkailijoille ja alkuperäisväestö tungetaan asumaan tiukkoihin betonilähiöihin.

Vihreät ja kokoomus ovat tehneet epäpyhän liiton jo jokin aika sitten. Toinen edustaa todellisuudesta vieraantunutta hihhulointia ja toinen rajatonta ahneutta.

Näiden yhteistuloksena Helsinki tulee olemaan ensimmäinen suomalainen tiiviisti rakennettu monikulttuurihelvetti. Sellainen paikka, jossa kukaan ei voi hyvin ja ns.Hyvät Ihmiset asuvat eristyksissä omilla alueillaaan.

Asia liittyy kiinteästi myös vihreiden  kaupunkibulevardihypetykseen sekä Malmin lentokentän uhraamiseen suolle rakennettavan (ja sinne Alppikylän tavoin) uppoavan uuden betonislummin eteen.

Tästä on varoitettu jo aikaisemminkin.

HP

Kun seuraa juuri nyt  tässä ajassa vellovaa poliittista keskustelua ja katsoo näitä kahta kuvaa, jollekin ulkopuoliselle saattaisi syntyä varsin groteski ja surrealistinen kuva nykyisestä Suomesta.

 

HP

Site Meter

Verotusoikeus on kuulunut perinteisesti suvereenin valtion valtiosääntöoikeudellisiin perusoikeuksiin. Kotimaamme Suomen kohdalla pitää muistaa nyt kuitenkin se, että Suomi ei ole ollut pitkään aikaan suvereeni valtio. Se on ollut jo parisenkymmentä vuotta EU:n kuvernementti.

Tällä pohjalla verotusoikeus on siirtynyt yleisneuvostoliitt.. korjaan…  yleiseurooppalaiselle keskushallinnolle.

Verotus on tapa rahoittaa yhteisestä päätöksestä syntyneitä hankintoja, julkisia palveluja, julkista omaisuutta ja sen ylläpitoa. Kun tällaisista asioista päättävien ijhmisten joukko supistuu muutamaan (korruptoituneeseen) politiikkoon ja heidän näistä päätöksistä hyötyvään lähipiiriinsä, ollaan kaukana kansanvaltaisesta päätöksenteosta.

Ja kun tätä kaikkea säätelee ja komentaa (muutamaa hassua suomalaista lukuunottamatta)  yhteiskuntamme ulkopuolisista ihmisistä koostuva EU, ollaan tilanteessa, jossa Suomi on muuttunut Eurostoliiton syrjäiseksi kuvernementiksi.

Kun Suomessa toimiva EU:n kuvernementin senaatti (leikillisesti, Suomen valtioneuvosto) ilmoitttaa ”rakennemuutoksesta” ja ”umpirehellisesti tehdystä budjetista”, jokaisen veronmaksajan on syytä poistaa varmistin tajunnastaan.

Nykyisen hallinnon aikana on nähty sellaisiakin innovaatioita, että verotus on laajennettu myös ns. perinteiseen talkootyöhön  – joka on verottajan kannalta ns. pehmeä ja hyvä kohde,. Näillä ihmisillä on toistaiseksi ryöstämätöntä omaa rahaa ja he ovat yhteiskunnan valvonnassa suomalalisuutensa kautta –  toisin kuin romanialaisilla kerjäläisillä, pimeää rakennusduunia tekevillä virolaisilla tai ihmiskaupan uhreina tänne päätyneillä thaimaalaisilla puolukanpoimijoilla.

Suomalaisesta veronmaksajasta on tällä toiminnalla tehty EU:n omistama maaorja.

Merkillepantava on se, että verotuksen kiristämistä (ja sen kautta ihmisten elämän kurjistamista), ulkomaalaisen halpatyövoiman ja pitkäaikaistyöttömien ja osittain työkyvyttömien ihmisten orjatyöhön ajamista ajavat vihervasemmistolaiset veijarit.

Nämä, jotka kaikissa julkisissa puheenvuoroissa vastustavat (muka) pätkätyötä, eriarvoistumista ja tuloerojen syntymistä.Todellisuudessa he ovat tukevasti istuneet mukana Jyrki Kataisen Kansallisen Katastrofihallituksen päätöksissä, niillä joilla on pyritty ja päästy siihen tilaan, että Suomi olisi entistäkin pahempi paikka tulevaisuudessa

Samaan aikaan jatkuu oman ns.valtiomme ottaman velkarahan kaataminen Kreikan moolokinkitaan  ja Paavo Arhinmäki on vahvasti sitä mieltä, että entiset velat pitää antaa anteeksi.

Juuri ne piirit ja toverit, joilla ei ole mitään jaettavaa ja/tai menetettävää, ovat valmiita kuppaamaan muiden ihmisten työn hedelmät ja jakamaan ne ulkopuolisille (tai itseään lähellä oleville tahoille).

Se, jota oikeasti  verotetaan, on kuitenkin hyvin hiljainen. Ei siksi, että hän olisi samaa mieltä verottajan kanssa.

Hän on hiljaa siksi, että hänen aikansa kuluu omaa verovelvoitettaaan kerätessä ja sitä verottajalle (byrokratian ehdoin) tilastoidessa, dokumentoidessa ja  maksaessa.

Jopa orjalle suodaan tietty lepoaika. Se ei kuitenkaan koske verovelvollista.

Koska verovelvollinen on nykyään yksityisyrittäjä – ja sitä kautta yhtiö.

Ei työntekijä oikeuksineen.

KK

Site Meter

Seuraava sivu »