Kävelikö Pekka Haavisto jalkaväkimiinaan?

Mikähän muuten  mahtaa olla se sotilaallinen koulutus,   jonka pohjalta Pekka Haavisto esiintyy sotilasasioiden asiantuntijana?

Kun tämä vihreiden (ihan itse itsensä nimittämä) sotilasasiantuntija otti kantaa taannoin Ottawan sopimukseen ja jalkaväkimiinoihin, puurot ja vellit ainakin ovat hyvin sekaisin.

Suomi ei ole osa Afrikkaa, ei käy sotaa, on kansainvälisesti korkealle rankattu kansanvalta ja tärkeimpänä kaikista seikoista – suomalaiseen jalkaväkimiinaan kävelee ainoastaan Suomeen hyökkäävä vihollisvaltion sotilas. Tämän lisäksi ainoa potentiaalinen vihollinen ei ole sitoutunut luopumaan jalkaväkimiinoista.

Toisaalta (todellisuuskuvan vuoksi) on ihan kiva huomata vihreiden epärehellisyys tässäkin asiassa.

Se kuka on käynyt joskus  Kaunialan sotavammasairaalassa on  nähnyt sen, mitä vastuuntunnottomien ja ajattelemattomien poliitikkojen toimet ovat tehneet niille tavallisille suomalaisille miehille.  Niille tavallisille suomalaisille reserviläisille,  jotka lähetettiin kotimaisten  1930-luvun rauhanpoliitikkojen toimesta sotaan puutteellisesti varustautuneina.

Kun tänään on tullut myös julkisuuteen tieto siitä, mitä poliittinen päätös puolustusvoimien supistuksista ja säästöistä tarkoittaa puolustusvoimien komentajan näkökulmasta katseltuna, myös poliittisten päättäjien olisi syytä kertoa mitä nämä kaksi asiaa tarkoittavat yhteen ynnätytyinä.

Vaikka poliitikot ovat päätöstensä seurauksista hiljaa, niin ainakin everstiluutnantti (evp) Jarmo Niemisen US-blogissa on käyty varsin suoraa ja rehellistä kansalaiskeskustelua tästä muutoksesta ja sen todellisista seurauksista.

Lainaan tähän Ilari Kerttuojan varsin reipasotteista näkemystä:

”Tuo suunnitelma virallistaisi nykyisen poliittisen johdon näkemyksen siitä, että koko Suomea ei enää kriisitilanteessa puolustettaisi.

Arktinen prikaatikin olisi todellisuudessa (valmiusjoukkona) lähinnä hidastamassa etenemistä Ruotsin pohjoisosien kautta (Atlantin kuljetusten vuoksi Natolle elintärkeään) Pohjois-Norjaan.

Ajattelin tässä, että on ehkä ihan hyvä herättää ajatuksia siitä,mitä puolustusvoimien alasajo tarkoittaa elävässä elämässä. Hyvän avauksesi jälkeen.

Siinä voi Tarvaisen Kyösti olla ihmeissään pientilallaan siellä Nilsiän Nipasessa,kun aamulla herää ”kärjistyvään kriisiin”.

Jos kriisi onkin yllättäen kärjistynyt siihen, että Igor tyhjentää perheen arvoesineitä,Sergei jääkaappia ja Nikolai vie perheen dievustkaa väkisin banjaan…

Ja alueellinen puolustus on samaan aikaan kadonnut kuin pieru Saharaan ja Naton 10000 miehen iskujoukko odottelee jossain Nova Scotiassa lähtöä Suomen avuksi – Pohjois-Norjaan.”

Juuri tästä on kyse.

Lisäksi Haavisto aatetovereineen (etunenässä Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja) tekee näiden virallisen maanpuolustuksen hylkäämien ihmisten itsensä, omaistensa ja omaisuutensa puolustamisesta käytännössä mahdotonta – viemällä halvimman ja tehokkaimman asejärjestelmän näiden ulottuvilta – siis jalkaväkimiinat.

Onko todellakin näin, että vihreät haluavat ihan kaikessa erotella suomalaiset ihmiset parempiin (vihreisiin, jotka asuvat slummeissa radan varressa tai hienoilla omakotialueilla taajaman läheisyydessä) ja huonompiin (maaseudulla ja taajamien ulkopuolella asuvat ihmiset)?

Onko myös näin, että vihreät näkevät puolustusvoimien tehtäväksi suojella sosiaalisilla subventioilla eläviä kaupunkilaisia (sosiaalipummeja), niiden omavaraisten ( veroja maksavien) ja  syrjäseudulla asuvien kansalaisten kustannuksella?

Onko näin, etytä vihreiden lanseerama ns. kansalaistottelemattomuus (rikollisuus) on laajennettu koskemaan lainsäädäntöä yksityisen omistusoikeuden lisäksi myös esimerkiksi yhdenvartaisuuslain kohdalle?

Onko näin, että vihreiden maailmassa kaikki ovat toki yhdenvertaisia, mutta toisaalta vihreät ovat yhdenvertaisempia kuin muut?

Kaikkea tätä todellisuutta vasten tarkasteltuna Haaviston mahtipontinen julistus muuttuu aika groteskiksi:

”Toinen asia on Suomen kansallinen puolustuskyky. Siitä on tärkeä kantaa  huolta. En usko, että meidän puolustuksemme tulevaisuus on yhden asejärjestelmän varassa. Tämän syksyn aikana on tarkasteltava Suomen koko turvallisuuden kuvaa, myös uusia turvallisuusuhkia.”
”Maamiinakeskustelussa korostetaan vain yhtä turvallisuusuhkaa: massiivista maavoimien hyökkäystä itärajan ylitse Suomeen. Tänä päivänä meidän haasteemme ovat aivan muualla.”

Toisin kuin tämä presidenttiehdokas (ja vihreiden Ylin Ja Korkein Sotilasasiantuntija) Haavisto väittää., puolustusvoimien haasteet ja päätehtävät eivät ole missään muualla. Ja vaikka Haavisto olisikin jotain muuta mieltä, laki puolustusvoimista kertoo puolustusvoimien päätehtävät  (ja niihin liittyvät haasteet) varsin selvästi:

2 §

Puolustusvoimien tehtävät

Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen

Toki toisessa momentissa mainitaan ne muutkin tehtävät – ne jotka ovat yleishyödyllisiä muiden viranomaisten avustamistehtäviä (muiden viranomaisten tukeminen). Tähän kategoriaan lasketaan laissa mukaan myös osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Mutta – huomio tähän – nämä ovat siis vain ja ainoastaan kakkosluokan tehtäviä.  Maanpuolustus on puolustusvoimien tärkein tehtävä.

‎

Rehellisesti ottaen, minun on erittäin vaikea ymmärtää tällaista ajattelua Suomen puolustamisesta käytävän keskustelun yhteydessä:

”Toiseksi alueiden raivaaminen sataprosenttisesti kaikista miinoista oli lähes mahdotonta. Raivaustyötä ammatikseen tekevien rauhanturvaajien ja humanitääristen miinanraivaajien mukaan maastoon jää aina miinoja, joista syntyy ongelmia siviiliväestölle.”

Haavisto varmaan kertoo meille muille (sotilasasioista hänen tasollaan ymmärtämättömille höpsöille alamaisilleen) , kuinka moni siviili on kuollut suomalaisten joukkojen Suomen alueelle viime sodissa tekemiin miinoitteisiin?

Tässä syntyy sellainen mielikuva, että Haavisto halveksii avoimesti suomalaista maanpuolustajaa – ja tämän ymmärrystä.

Annetaan Haaviston kuitenkin jatkaa valitsemallaan polulla:

‎”Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi voi omalta osaltaan heikentää jalkaväkimiinojen markkinoita ja näin vähentää niiden tuotantoa kaikkialla maailmassa. Tämä heijastuu suoraan Aasian, Kaukasuksen ja Afrikan konfliktialueille. Näillä alueilla toimivilla ryhmittymillä ei ole varaa hankkia korvaavia järjestelmiä, vaan siviiliväestöä vahingoittava asetyyppi jää hiljalleen kokonaan pois käytöstä.”

Roskaa. Suomi ei myy maailmalle jalkaväkimiinoja, niitä valmistetaan ainoastaan omaa (kriisin aikaista) käyttöä varten.

Niin kauan kun Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat toimittavat jalkaväkimiinoja (ei siis maamiinoja kokonaisuutena, panssari- ja viuhkamiinat ovat tuon sopimuksen ulkopuolella myös muiden osalta) kehitysapuna ja sille joka haluaa ostaa, niin Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheuttaa mahdollisen sodan alettua ainoastaan turhia suomalaisten ihmishenkien menetyksiä.

Vallattuaan munattoman miinattoman Suomen suurvaltavihollinen kylvää kyllä maaperämme täyteen jalkaväkimiinoja estääkseen vastatoimemme. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä.  Ja noita miinoja ei merkitä karttoihin, toisin kuin suomalaisia.

Haavistolle tämä tuntuu olevan sivuseikka, koska hän polkaisee aivan omiin sfääreihinsä:

‎”Suomen esimerkkiä ja toimia seurataan. Sillä, miten menettelemme kansainvälisten aseistariisuntasopimusten kohdalla, on merkitystä myös Suomen asemalle haettaessa YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä.”

Kysymys kuukin, että miksi ihmeessä Suomen pitäisi saada olla yksi kausi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä?

Etenkin kun kyseisellä neulontakerholla ei ole juurikaan sanomista suurvaltojen asioihin ja tekemisiin.

‎

”Jalkaväkimiinat jäävät konfliktin jälkeen omien siviilien uhkaksi vuosikymmeniksi. Suomessakin on kokemusta tästä Lapin sodan jäljiltä. ”

Rehellisyyden nimissä nuo miinat olivat saksalaisen suurvaltavihollisen kylvämiä. Haaviston historiantietämys ja logiikka  ontuvat tässä myös – ja pahasti (sodankäynnin perustiedoista nyt puhumattakaan).

Suomen liityttyä Ottawan sopimukseen maahamme hyökkäävä suurvaltavihollinen voi hyökätä rauhassa ylivoimansa turvin. Jalkaväkimiina edustaa passiivista tulta. Passiivisella tulella pyritään vihollisen liikkumisen hidastamisen lisäksi suuntaamaan vihollisen liike sille alueelle, jossa itse haluamme heikentämisen jälkeen käydä lopullisen tuhoamistaistelun.

Haaviston ajama ratkaisu ei siis luo lisää rauhaa maailmaan eikä  ei myöskään vähennä jalkaväkimiinojen määrää kuin yksipuolisesti (puolustajan puolelta) sotaa käyvässä Suomessa.

Vihollinen muistaa kyllä miinoittaa valtamansa alueet jalkaväkimiinoilla.

Haaviston mainostamaan ICRC:n raporttiin tämän kirjoituksen kirjoittaja suhtautuu aivan samalla tavalla kuin vihreiden näkemyksiin yleiselläkin tasolla  –  molemmat ovat yksisilmäistä propagandaa, joka on vahingollista  tavallisille suomalaisille ihmisille.

Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, nykyisen taistelijan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset taistelijat pystyvät rakentamaan saatavilla olevista ja tilapäismateriaalista huomattavasti teollllisesti valmistettuja jalkaväkimiinoja ilkeämpiä, tehokkaampia ja huonommin havaittavia miinoja ja ansoja.

Eikä miinantuotannon aloittaminen uudestaan ole todellakaan teollisestikaan mitään rakettitiedettä.

Lisäksi muistutan siitä, että Haavistolta on aikamoista hurskastelua väittää, että jotkut valmistajat ovat lopettaneet tuotannon sen vuoksi, että kaupallista kysyntää tälle asetyypille ei enää ole. Jos tämä vähentää jalkaväkimiinojen harkitsematonta käyttöä maailmalla, niin se on erinomainen asia.

Erinomainen asia olisi se, että Suomessa kuunneltaisiin kansan ääntä ja tietyt asiat alistettaisiin sitovan kansanäänestyksen alaisiksi.

Silloin kansalaiskeskustelu pitää huolen siitä, että näin vakavasta asiasta ja sen seurauksista on riittävästi tietoa saatavilla, ennen päätöstä.

Plus se, että Haaviston, Tuomiojan ja Halosen  kaltaiset ihmiset eivät tee päätöksiä (ainakaan kuulematta) meidän muiden puolesta.

KK

 

Päättäjät eivät ole oppineet historiasta mitään

Viimeisinä päivinä on käynyt erittäin selväksi sellainen totuus, että nykyiset päättäjämme eivät ole oppineet yhtään mitään omasta historiastamme. Se mikä asiasta tekee todella huolestuttavan, on tämän älyllisen dementoitumisen kohde.

Päättäjät (kokoomus etunenässä) ovat päättäneet ajaa Suomen puolustuskyvyn alas aina siihen malliin saakka, ettei maanpuolustukseen jää muuta vaihtoehtoja kuin Nato-jäsenyys. Nato-jäsenyys Suomen kohdalla tarkoittaa puolustusmenojen kasvua, turvattomuutta, 1300  kilometriä etulinjaa ja Suomen kokoista viivytystaistelualuetta, jolla puolustetaan Norjaa ja Ruotsia viimeiseen suomalaiseen saakka –  ja jopa jokamiehenoikeuksien rajoittamista.

Ja jotta tämä Suomen demilitarisointi ja asevoimien nöyryyttäminen saadaan vietyä kliimaksiin saakka, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Tasavallan presidentti Tarja Halonen masinoivat omien maanpuolustajiemme käsien selän taakse sitomisen – ja vetivät samalla koko puolustusvoimiltamme housut kinttuihin julkisesti.  Asiaa on käsitelty täällä aikaisemminkin.

Kun tähän ynnätään tavoite yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta – joka merkitsee myös vahvan maanpuolustustahdon tahallista romuttamista – ja nykyisen EU-jäsenyyden aikana tuhottu huoltovarmuutemme (joka on varmuusvarastoinnin hävittämisen ja  kotimaisen tuotannon lakkauttamisen lisäksi viety infrastruktuurinkin tasolle), katastrofi on käsissämme seuraavan kansainvälisen kriisin levitessä Suomeen .

Tällaista edesvastuuttomuutta on toki nähty aikaisemminkin omien päättäjiemme taholta. Sotien opetukset olivatkin sitten erinomaisen hyvin päättäjien muistissa aina Suomen EU-jäsenyyteen asti. Vuonna 1995 alkanut huoltovarmuuden, kansallisvaltion ja puolustuskyvyn romuttaminen on lähestymässä kohti surkeaa loppuaan nykyisen vallankäyttäjien puumerkkinä maamme historiaan.

Historia muistuttaa myös edellisten haihattelijoiden toimien seurauksista verisesti. Puolustuskyvyn laiminlyöminen johti Neuvostoliiton hyökkäykseen 1939, koska  se piti Suomea sotilaallisena tyhjiönä. Sotien jälkeinen vahva reserviin perustuva kenttäarmeija ja aluepuolustuksemme doktriini ovat pitäneet vieraat Suomen rajojen ulkopuolella tähän saakka.

Tulevaisuus saattaa olla sitten aivan toisenlainen.

Talvi- ja jatkosodan tappiot  olivat sotaväen kohdalla kaatuneina ja kadonneina talvisodassa 22 830 ja jatkosodassa 66 044 eli yhteensä 88 874 miestä. Siviiliuhrien kanssa näiden sotien uhrien määrä nousee melkein sataantuhanteen turhaan kuolleeseen suomalaiseen – unohtamatta myöskään suoranaisten sotarikosten uhreja.

Laittomasta aggressiosta  uhrille (eli Suomelle) aiheutuneet aluemenetykset olivat valtavat. Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen Sallan ja Karjalan lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta.

Materiaaliset menetykset (sotakorvauksineen) olivat suunnattomat. Sodan tuhojen ja menetettyjen alueiden lisäksi Suomen piti maksaa hyökkääjälle ns. sotakorvauksia  300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa, ja korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty  (oma) omaisuus.

Tämän lisäksi maassa jouduttiin käyttämään oikeusjärjestyksemme vastaista takautuvaa lainsäädäntöä sotasyyllisyysfarssissa (jossa vihollisen avuliaana ajokoirana toimi Urho Kekkonen) ja maamme valui vuosikymmeniksi itäisen naapurin talutushihnaan kytketyksi rakiksi.

Näin kävi siksi, että vanha roomalainen viisaus oli unohdettu tyystin. Nimittäin Si vic Pacem, Para Bellum – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Kun lähdimme talvisotaan, sotaväellä ei ollut jakaa edes kaikille kiväärimiehille kivääriä –  asianmukaisista vaatteista ja muista varusteista nyt puhumattakaan. Esimerkiksi 3.12.1939 12. divisioonan materiaalivahvuudesta puuttui lähes 1000 kivääriä – ja näin huonosti varustetun joukon piti kuitenkin lähteä vastahyökkäykseen vahvan panssariaseen tukemaa  suurvaltavihollista vastaan.

Tykistön tilanne oli kuitenkin kaikkein surkein. Koko kenttätykistömme käsitti vaivaiset 500 tykkiä – joista suurin osa oli autamattomasti vanhentuneita. Lisäksi (kuin pisteenä iin päällä) ampumatarvikkeita tykistölle oli ainoastaan 280000 laukauksen verran – tuon määrän venäläisen armeijakunnan tykistö ampui talvisodassa yhtenä päivänä.

Panssaritorjunnan jälkikäteen luotu gloria on osittain todellinen – mutta se kuuluu suomalaiselle taistelijalle, ei päättäjälle.  Molotovin coctailit ja kasapanokset olivat päättäväisen puolustajan tilapäistarpeita vastustajan monituhantista panssarivoimaa vastaan. Niillä vajaalla sadalla pst-tykillä ei todellakaan torjuttu vihollisen panssarivoimaa.

Kun pääministeri Cajander onnitteli talvisodan sytyttyä armeijaa siitä, ettei sen tarvinnut raahata mukanaan vanhanaikaisia aseita, saa tämä kommentti lähinnä ironisen irvokkaan sävyn nykyään sitä tarkasteltaessa.

Tähän samaan tilanteeseen päättäjämme ovat ajamassa Suomen puolustusta uudelleen. Venäjällä kuohuviinipullot napsahtelevat auki ja suunnitelmia yksinkertaistetaan.Poliittinen johtomme on kyvytön näkemään sen, että yksipuolinen aseistariisunta pienen valtion taholta –  tai jäsenyys sen suurvaltanaapuria vastaan suunnatussa sotilasliitossa – ovat omiaan laskemaan suurvaltanaapurin hyökkäyskynnystä.

Jos me vielä joskus joudumme itänaapurin kanssa sotaan, syylliset tähän kansalliseen katastrofiin löytyvät tämän päivän päättäjien joukosta.

*  *  *

Jk. Valtio on muuten osoittanut myös luotettavuutensa ja lojaaliuutensa työnantajana niitä työntekijöitään  kohtaan, jotka kutsumuksensa mukaan varjelevat tätä maata.

… varjelkoon Luoja entistä tiukemmin Suomea – johtajamme kun eivät siihen kykene.

Lähteet: YLE, US, Puolustusvoimat, Wikipedia

KK

 

Viikon mokutus 21/10

Minulle tämä uutinen tuli ensin STT:n sähkeen kautta, jossa pääministerin väitettiin uskoneen, että kerjäämisen taustalla on järjestäytynyttä rikollisuutta. Koska tämä oli jo parin päivän aikana neljäs epämääräinen heitto järjestäytyneestä rikollisuudesta, niin minulla keitti yli. Kysyin heti tekstiviestillä pääministerin avustajilta mihin tämä Vanhasen usko perustuu, onko hänellä todisteita vai ei.

Amnesty Internationalia (järjestön periaatteiden kannalta kyseenalaisesti) Suomessa edustava Frank Johansson (vihr.)  Iltalehden blogissaan 26.5.2010.

(Jokainen  – myös Johansson – voi halutessaan tutustua  tähän aiheeseen liittyen myös viralliseen poliisin kantaan ja näkemykseen)

 

Jarkko Tontti ja kansalaisyhteiskunta

Hyvä tarkoitus kääntyy (valitettavasti ja säännöllisesti) Jarkko Tontin käsittelyssä jokaisen hänen käsittelemänsä aiheen kummallisesti vääristyneeksi irvikuvaksi. Kun lukee (lähes mitä tahansa)  Tontin kirjoittamaa tekstiä, niin  olo on kuin vaeltaisi  Liisana Ihmemaassa tai kuin olisi joutunut vahingossa sisään Tim Burtonin ohjaamaan elokuvaan.

Kuten tässäkin Tontin kirjoittamassa kansalaisyhteiskuntaa haikailevassa tekstissä. Tontti näkee (aivan oikein) Suomen liian autoritaarisena ja meritokraattisena yhteiskuntana. Allekirjoitan tuon – mutta hieman toisin perustein kuin Tontti ja lisää siihen mukaan oligarkia. Ennen sitä on hyvä tarkastella kirjoittaja Tonttia ja sitä, miten kansanvaltainen hänen oma historiansa on.

Tontti itse on kouluttanut  oikeustieteen tohtoriksi, yhteiskunnan maksaessa hänen opintona. Tämän jälkeen hän on jättänyt tämän ammatinsa ja ryhtynyt ”vapaaksi kirjailijaksi”. Kovin kauas sivuladulle kulkematta voisi kai sanoa, että Tontin kohdalla yhteiskunnan tarjoama opetus on mennyt suoraan Kankkulan kaivoon.

Voisi varmaankin sanoa myös, että Tontti on vienyt joltain sellaiselta ihmiseltä opiskelupaikan joka olisi aidosti ja kutsumuksesta halunnut olla juristi.

Jarkko Tontti järjesti itsensä varusmiespalveluksensa aikana RUK:un ja jätti sen kesken. Tuhlaten jälleen yhteiskunnan varoja ja vieden joltainaidosti motivoituneelta ja sodanaikaisiin tehtäviin pystyvältä reservinupseerilta paikan tuossa koulussa.

Jarkko Tontti on toiminut myös oman toimensa ohella kirjailijoiden sananvapausjärjestön – PEN:in – varapuheenjohtajan. Jussi Halla-ahon (vähintään kuuluisan) farssioikeudenkäynnin aikana tämä(kansalaisyhteiskuntaa halajava) suuri humanistimme ja sananvapauden airueemme oli valmis poistamaan sananvapauden omista mielipiteistään poikkeavien mielipiteiden kohdalta.

Unohtamatta sitä, että kun Tontti puhuu kansalaisyhteiskunnasta, niin se työ mitä hän on tehnyt Tuija Braxin avustajana, on kaikkien mittaustapojen mukaan kaukana kansalaisyhteiskunnan todellisuudesta.

Voisikohan tuollaisesta toiminnasta käyttää sanaa aito poliittinen elitismi? Vai pitäisikö tässä lainata Tontin omaa määritelmää;

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on jättänyt taakseen kirkon, yliopiston ja virkamieselämän.

Ja viulut maksoi suomalainen kansalaisyhteiskunta veronmaksajineen…

Kun Tontti tarkkaillee kirjoituksessaan Helsingin senaatintoria, hän  sivuuttaa historialliset muistomerkit  ja keskittyy omasta mielestään perinteiseen ja traditionaaliseen. Näin kuva siitä millaista kansalaisyhteiskuntaa Tontti haluaa, kirkastuu entisestään.

Kävin äskettäin jäähyväiskahvilla Senaatintorin laidan Café Engelissä. Perinteinen kahvila sulkee ovensa remontin takia…

… Café Engelin vaatimaton rooli torin kokonaisuudessa kuvaa sitä hyvin. Kun modernia kansalaisyhteiskuntaa 1700-luvulla Euroopassa synnytettiin, kahvilat olivat keskeisessä roolissa. Niissä kokoonnuttiin, väiteltiin ja luettiin. Syntyi moderni julkisuus, kansalaiskeskustelun foorumi, kuten filosofi Jürgen Habermas on esittänyt.

Haluamatta viilailla hirveästi (tässä ja nyt) pilkkuja, niin pitää muistaa, että juuri Cafe Engel on näistä Tontin luettelemista Senaatintorin nähtävyyksistä nuorin. Se on perustettu  erinomaisen rikkaan suomenruotsalaisen  perijän (ja Tontin puoluekaverin ) toimesta 1980-luvulla.

Sitä ennen tuossa korttelissa toimi esimerkiksi Stockmannin tavaratalo – ja Helsingin poliisi.

Lyhyt (ja viherpoliittisesti tarkoituksenmukainen) on siis se metodi, miten Tontti määrittelee kulttuurin, tradition, historian ja perinteisen.

Tontti on siis huolestunut siitä, että Suomessa kansalaisyhteiskunta on aina ollut alikehittynyt. Minustakin se on huolestuttavaa, mutta minä hakisin hieman eri suunnasta syitä alikehittymiseen kuin Tontti.

Tontin mukaan:

Kansalaisjärjestöjen, kuten Amnestyn tai Greenpeacen jäsenmäärät ovat väkimäärän nähden vähäisiä. Vastaavasti poliisiin ja armeijaan luotetaan vertailumaita enemmän, presidentistä puhumattakaan. Edelleen puhutaan kansasta, ei kansalaisista.

Tässä tulikin sitten enemmän kuin riittävästi tietoa siitä, mikä on tämä Tontin haikailema kansalaisyhteiskunta.

Kun Tontti haikailee Amnestyn jäsenmäärän kasvua, hänen pitäisi muistaa se, että suomalainen normivirtanen on kansainvälisestikin hyvin koulutettu ja hän on osaa lukea nykyisin varsin mediakriittisesti – jotain hyötyä oli näköjään suomettuneisuudenkin ajasta.

Amnesty on lisäksi onnistunut viemään pohjan julkiselta uskottavuudeltaan Suomessa ihan itse. Se mitä Tontti näkee kyseisen järjestön Suomen osaston toiminnassa kansalaisyhteiskunnallisena, on todellisuudessa vahvasti poliittisesti leimautunutta ja elitististä.

Puhumattakaan sitten tästä Tontin toisesta keppihevosesta. Jos joku väittää, että Greenpeace kuuluu toimintatavoiltaan tai hallinnoltaan kansalaisyhteiskuntaan, hänen olisi syytä tarkastaa pikaisesti kalenterinsa ja karttansa.

Greenpeacen toiminta muistuttaa tavoiltaan suuresti eräitä Länsi-Euroopassa 1970-luvulla  toimineita painostus- ja terrorijärjestöjä ja sen demokratiaa halveksiva  hallinto on kuin suoraan eilisen Neuvostoliitosta.

Kertauksen vuoksi,  totuus on edelleen se, että Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö .

Tavallinen suomalainen ei voi liittyä Suomen Greenpeacen jäseneksi ja vaikuttaa yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon paikallisosastojen, piirijärjestöjen ja viime kädessä yhdistyksen yleiskokousten kautta.

Greenpeace ei siis ole demokraattinen järjestö, eikä sillä ole demokraattisen järjestön moraalista voimaa.

Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään.

Greenpeacella on kyllä Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa. He rahoittavat Suomen Greenpeacen toimintaa, mutta he eivät voi yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön vaikuttaa.

Tällainen on siis se kansalaisyhteiskunta, jota Jarkko Tontti haluaa. Minun täytyy todeta, että minä elän aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin Tontti.

Tontin mukaan:

Jo nyt valtiovalta on nivelletty osaksi Euroopan unionia. Nationalistiset fantasiat ovat kohdanneet todellisuuden. Ihmiskunnan kohtalonkysymykset ovat globaaleja ja niihin voidaan vastata vain globaalilla politiikalla.

Eli Tontin kansalaisyhteiskunnassa kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevii nasioihin on siirtetty muutaman harvan päättäjän käsiin – Euroopan Unionin ytimeen. Minusta tällainen ei ole kansalaisyhteiskunta – se on painajaismainen irvikuva aidosta kansalaisyhteiskunnasta.

Minun kansalaisyhteiskunnassani toimisi suora (alhaalta ylöspäin ohjattu)  aito ja alueellisesti pilkottu suora kansanvalta.

Minun kansalaisyhteiskunnassani  tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset  alistettaisiin hakijoiden  koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen  jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.

Minun kansalaisyhteiskunnassani jokaisella olisi oikeus tehdä lakialoite saatuaan sovitun määrän kannatusääniä ja jokaisella olisi oikeus äänestää hyväksymisen tai hylkäämisen puolesta jokaisen lain kohdalla.

Minun kansalaisyhteiskunnassani ei olisi poliittista joutosakkia ja kansanedustajilta vaadittaisiin aitoa osaamista ja ammatitaitoa.

Mutta tämähän nyt on ilmeisesti tähän mennessä tullut aivan selväksi – se mitä Tontti haluaa ja edustaa, on pois normaalilta normivirtaselta ja on omiaan edistämään harvainvaltaa.

Mutta tämänkin me jo tiesimme.

Lähde: Vihreä Lanka

 

Viikon mokutus 01/10

”Karkotukset asettaisivat ulkomaiset rikoksentekijät eriarvoiseen asemaan kotimaisiin rikoksentekijöihin nähden.”

Amnesty Internationalin Frank Johansson YLE:n Radio Suomen Ajantasa -lähetyksessä 5.1.2009.

Tässä herää kysymys, että miten Amnestyn kaltaisen ihmisoikeusjärjestön kellokas ei tunne ihmisoikeuksia- ei edes niiden perustana yleismaailmallisesti pidettyä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta?

Siellä nimittäin on sovittu, että

13. artikla. 1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä. 2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.

Tämä koskee kunkin valtion kansalaisen oikeutta – ei turisteja, kansalaisuudettomia eikä etenkään ulkomaalaisia rikollisia. Vapaa ja rajoittamaton maahanmuutto ei ole ihmisoikeus.

Suomen kansalaisuudesta oma perustuslakimme toteaa seuraavaa:

5 §

Suomen kansalaisuus

Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella.

Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden.

Samassa laissa sanotaan myös näin:

9 §

Liikkumisvapaus

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.

Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.

Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu. (24.8.2007/802)

Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Niinpä niin… Tuntuu jotenkin käsittämättömältä se, että Johanssonin asemassa oleva ihminen ei ymmärrä edes näitä ihmisoikeuksiin liittyviä perusasioita.

Vielä käsittämättömämmäksi asia muuttuu silloin, kun tutkitaan Amnestyn itse ilmoittamia periaatteita. Amnesty International ilmoittaa Johanssonin kannasta täysin poikkeavan kannan tähän asiaan:

Amnestyn tavoite ja tehtävä

Amnestyn tavoitteena on maailma, jossa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksessa lausutut oikeudet ja vapaudet toteutuvat kaikille ihmisille. Amnestyn tehtävänä on tehdä ihmisoikeudet tunnetuiksi, tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia sekä kampanjoida niitä vastaan kaikkialla maailmassa.

Että sellainen ihmisoikeusjärjestö…

Seuraavaksi Johansson on mahdollisesti vaatimassa turisteille äänioikeutta suomalaisissa vaaleissa?

Lähteet: YLE, Finlex, Wikipedia. Vinkistä kiitos Ur-Ho-Manille

 

Viikon mokutus 52/09

Yksin tulleita lapsia on julkisuudessa nimitetty ankkurilapsiksi. Tällä tarkoitetaan, että lapsi olisi lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään. Todellisuudessa perheenyhdistäminen kestää pitkään ja vain osalla lapsista on oikeus hakea sitä. Lisäksi monen lapsen isä on kuollut tai perhe on kadoksissa.

Kirsi Hytinantti ja Anna G. Mikkonen Hyysärin Vieraskynässä 28.12.2009.

Näin siis  humanitaarista maahanmuuttoa  elinkeinonaan (l. verovaroja) pitävä Pakolaisapu ry:ssä vaikuttava sekä kansainvälistä ihmiskauppaa ruokkiva kukkahattukaksikko.

Hytinantti on varatuomari joka on toiminut turvapaikkaa hakevien lasten lakimiehenä. Mikkonen on valtiotieteiden maisteri  joka toimii yksin tulleiden lasten edustajana.

Kun  Hytinantin rahastuskoneisto (Pakolaisapu ry) sai samasta puusta elävältä Amnesty Internationalilta vuoden 2008 kynttiläpalkinnon hän  totesi, että tänne tulevien ihmisten puolesta todella haluaa tehdä työtä, eikä työ ole millään tavalla turhaa.

Mikkonen puolestaan  peittää taustansa valtiotieteiden maisterin arvonsa taakse. Hän edustaa humanitaarisen maahanmuuton lisäksi toista samanlaista ( itse itseään kasvattavaa ja verovaroilla subventoitua) inhimillisen kärsimyksen rahastamiseen erikoistunutta alaa – yksityisellä sektorilla pyöritettyä  lastensuojelua.

Heitä yhdistää siis se, että humanitaarinen  maahanmuutto on elintärkeä asia – siis heille itselleen. He edustavat sitä joukkoa, joka on onnistunut rakentamaan itselleen elinkeinon toisten ihmisten kärsimyksistä – veronmaksajien kustantamana.

Heitä ei tunnu kiinnostavan se tosiasia, että heidän puuhastelunsa seurauksena huomattavia summia  suomalaisten veronmaksajien taskuistaan puristamia verovaroja siirtyy erinäisten välikäsien kautta ihmiskauppiaille ja kasvottomalle kansainväliselle rikollisuudelle.

Ylläpitääkseen elinkeinonsa kannattavana, heidän on pakko esittää yllälainatun kaltaisia epätosia väitteitä julkisuudessa.

Vielä hassummaksi tuo väite muuttuu, kun lukee tuon propagandakirjoituksen  jatkon:

Paraikaa on valmisteilla ulkomaalaislain muutos, jonka mukaan perheenyhdistämistä hakevan olisi oltava alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tähän saakka on ratkaissut hakijan ikä hakemuksen vireillepanohetkellä.

On epäoikeudenmukaista, jos viranomaismenettelyn kesto vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen elää perheensä kanssa. Lisäksi lainmuutoksen seurauksena saattaa olla, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi.

Niin?

Jos Hytinantin ja Mikkosen esittämän väitteen mukaan tällaista ns.ankkurilasta ei siis ole lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään, niin miten on mahdollista, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi?

Siitä toki täytyy olla Hytinantin ja Mikkosen kanssa samaa mieltä, että ulkomaalaislainuudistuksessa on tapahtumassa suuri virhe.

Uudesta laista pitää poistaa kokonaan laajamittainen (suomalaisen ydinperhekäsityksen vastainen) perheenyhdistäminen ja alaikäisille ei pidä antaa pysyvää  turvapaikkaa (etenkään perheenyhdistämistarkoituksessa).

Muutenkin tässä maassa olisi syytä käydä jo pikkuhiljaa vakavaa  keskustelua siitä, kenen etujen mukaista on  ihmisten salakuljettaminen maapallon toiselta puolelta (eri luonnonolosuhteiden, kulttuurin ja uskonnon)  piiristä Suomeen?

Onko se pakolaisen tai määränpäämaan kansalaisten (suomalaisten) etujen mukaista?

Vai palveleeko se paremmin diktaattorien, naapurimaiden valtaajien, etnistä puhdistusta harjoittavien, ekspansiivisen islamin, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskauppiaiden ja verovaroilla yksityistä bisnestä pyörittävien suomalaisten kukkahattuilijoiden etuja?

Joku rinnasti jossain suomalaisen työttömän ja sairaseläkeläisen samaan asemaan näiden verovaroilla varallisuuttaan kartuttavien juristien ja humanistien kanssa.

Minusta tuo rinnastus on väärä.

Työtön ja sairaseläkeläinen on pakkotilanteessa – verovaroja omaksi hyödykseen käyttävä ns.humanitaarista työtä tekevä kukkahattuilija on härski saalistaja.

Lähteet: HS, Amnesty

 

Näin toimii suora kansanvalta

Kuva: EPA / MARCEL BIERI

Tänään uutisvuossa on ollut  kokonainen hyöky uutisia ja kommentteja koskien erästä  nykyajan tuoretta puolustustaistelua – nimittäin eilen Sveitsissä kansanäänestyksen kautta syntynyttä minareettikieltoa.

Lähes 60 prosenttia ( 57,5 prosenttia) sveitsiläisistä kannatti minareettien rakennuskieltoa. Minareettikiellosta tulee maininta Sveitsin perustuslakiin, koska myös 26 kantonista 22 hyväksyi rakennuskiellon. Kansanäänestyksen tulos saattoi häpeään kyselyt, jotka olivat ennustaneet kansalaisten enemmistön torjuvan minareettikiellon.

Jo alkaen Hyysärin  toiveajatteluun perustuvasta uutisoinnista (kyllä se lakialoite kaatuu) paniikkinappulan painamiseen (rasistiset ja äärioikeistolaiset sveitsiläiset) saakka, oletettavissa oli tänään alkanut huonoitsetuntoisten ja näennäissuvaitsevaisten rähmälläänolijoiden monikulttuurinen paheksumisvyöry.

Hyysärin  penaalina kirjoittava Tellervo Yrjämä-Rantinoja itkee lehden painetussa versiossa, että minareettikielto on kova kolaus puolueettomuuttaan varjelevan Sveitsin maineelle.

Päinvastoin – tuo äänestystulos osoittaa todellisuudessa sen, että Sveitsi on aidosti puolueeton maa eikä taivu ulkopuolisen painostuksen edessä, vaan noudattaa omaa lainsäädäntöään ja perinteitään aidon suoran kansanvallan periaatteiden mukaisesti.

Samainen tyhjäntoimittaja itkee myös sen perään, ettei Sveitsi ole  EU:n jäsen eikä kuulu Natoon vieläkään.

Minä en tiedä minkälaisella  koulutaustalla Tellervo on päässyt nykyiseen työhönsä, mutta tällainen kommentointi osoittaa, joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai sitten täydellistä piittaamattomuutta, sittä millainen on itsenäisen valtion suvereeniteetti ja mitä tarkoittaa kansanvalta.

Mutta eipä tämä yllättänyt. Ei.

Myöskään se ei yllättänyt, että ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan minareettikielto loukkaa uskonnonvapautta.

On aika vaikea nähdä miten ihmisten  alistamisen ja islamin maallisen vallan symboleiksi miellettyjen  minareettien kieltäminen perinteiltään kristillisessä (ja sekularisoituneessa) eurooppalaisessa maassa voisi loukata uskonnonvapautta.

Asia on todellisuudessa täysin päinvastainen. Minareettien (ja muessinin kiljunnan salliminen) loukkaa tuollaisessa maassa vapaa-ajattelijoiden ja muiden uskontokuntien oikeuksia.

Minareetti on de facto  islamilaisen poliittisen ja maallisen vallan julkinen tunnus.  Euroopassa se on omia arvojamme polkeva valloituksen symboli.Kun  jonkun vastaanottajakulttuuriin  pyytämättä tulleen ja kulttuuriperältään täysin vieraan  uskonnon ekspansiivinen näkyvyys kielletään yhteiskunnan itsesuojelun vuoksi, kyse on puolustuksesta –  ei kiihottamisesta valtaajakulttuuria ja sen edustajia vastaan eikä todellakaan mistään uskonnonvapauden rajoittamisesta.

Uskonnonvapaus ja sen harjoittaminen sekä ekspansio ovat kaksi eri asiaa. Käykää huviksenne  kysymässä Helsingin tataareilta, miksi he eivät ole tarvinneet minareetteja.

Ehkä se johtuu siitä, että he ovat aidosti intgroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan, eivätkä tarvitse maailmanvalloitusta tai sen tunnuksia uskontonsa tunnustamiseen ja harjoittamiseen.

Nyt tullaan muuten siihen tilanteeseen, mihin minä olen valmis vetämään sananvapauden (ja uskonnonvapauden) rajan. Minun mielestäni kenelläkään sellaisella, joka vaatii toisen ihmisen sananvapauden rajoittamista, ei ole oikeutta henkilökohtaiseen sananvapauteen (eikä uskonnonvapauteen) – noiden rajojen piirissä, muuten kyllä.

Paheksujien kuoroon ovat ehtineet mukaan myös muut. Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner tuomitsee päätöksen suvaitsemattomuuden osoituksena ja vaatii sen perumista.

Kouchnerin ruotsalainen kollega  Carl Bildt pitää äänestystulosta ennakkoluuloisuuden ja ehkä myös pelon osoituksena. Bildtin mukaan on selvää, että tämä on kaikin tavoin negatiivinen viesti. Bildt myös kummeksuu, että tällaisesta asiasta päätettiin kansanäänestyksessä.

Itävallan sisäministeri Maria Fekter toteaa, että Itävallassa on uskonnonvapaus ja uskonnonvapauteen kuuluvat myös uskonnolliset rakennukset- unohtaen sen, että minareetit ovat maallisen islamin (sharian) tunnuksia.

Ja unohtaen myös sen, että ne ovat täysin tarpeettomia muuten kuin valloitusmerkkeinä. Sveitsi on nimittäin kieltänyt rukouskutsujen kailottamisen noin muutenkin.

Saksaa tällä hetkellä  hallitsevan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen kansanedustaja Wolfgang Bosbach puolestaan katsoo, että äänestystulos on merkki islamin pelosta, jota on myös Saksassa. Berliner Zeitung -lehden lainaaman Bosbachin mukaan tämä pelko on otettava vakavasti. Saksassa tällainen äänestys ei kuitenkaan ole  mahdollinen eikä tarpeen.

Nämä kommentit kertovat omalla karulla tavallaan sen, missä EU:Ssa mennään kansanvallan ja sananvapauden saralla. Kummallakaan ei ole mitään merkitystä silloin, kun kansalaiset äänestävät väärin tai esittävät vääriä mielipiteitä.

(Ainoa mikä on toistaiseksi jäänyt uupumaan, on pääministeri Matti Vanhasen anteeksipyyntö muslimeilta sveitsiläisten puolesta…)

Edelleen varsin vähän yllättäen, muslimiryhmät Sveitsissä ja muissa maissa ovat tuominneet kansanäänestyksen tuloksen uskonnonvapauden ja islamin vastaisena.

Sveitsin islamilaisjärjestöjen liiton johtaja Farhad Afshar sanoo, ettei kivuliainta ole itse minareettien kieltäminen, vaan äänestyksen symbolinen viesti. Muslimit eivät tunne olevansa hyväksyttyjä uskonnollisena yhteisönä.

Tästähän ei ole kysymys. Kysymys on nimenomaan valloittavan ja maallisen islmain torjumisesta sveitsiläisten toiveen mukaan – heidän omassa maassaan.

Indonesian suurimman muslimiryhmän Nahdlatul Ulaman johtaja Maskuri Abdillah sanoo, että päätös osoittaa sveitsiläisten vihaa muslimiyhteisöjä kohtaan. Hän kuitenkin kehottaa muslimeja olemaan kostamatta päätöstä.

Egyptin mufti Ali Gomaa pitää äänestystulosta loukkauksena kaikkia maailman muslimeja kohtaan. Myös muun muassa Britannian ja Itävallan muslimien järjestöt ovat tuominneet päätöksen.

Mitä muuten luulette, suostuisivatko nämä suuret suvaitsevaiset  puolustamaan  katedraalin perustamista Mekkaan, Medinaan, Riadiin ja/tai  Jeddaan tai Hagia Sofian muuttamista alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa?

Aito islam maallista valtaa sharian kautta käyttämään pyrkivänä  (ja aidosti ekspansiivisena uskontona) on kaikesta vähättelystä huolimatta  aito uhka eurooppalaiselle kulttuurille ja elämänmenolle. Suosittelen kaikille tuota uhka vähätteleville tutustumista ainakin tähän videopätkään:

Islamin leviämistäkin suurempi uhka Euroopassa ovat omat ns. hyvätahtoiset idioottimme ja ateismia uskonnollisella kiihkolla levittävät ateistifundamentalistit.

Monilla agnostikoilla ja ateisteilla on lievää pahempi taittoharha siinä, että kieltämällä kristillisyys (sekä siihen kulttuurillisesti ja historiallisesti liittyvät asiat ja ilmiöt)  ja tarkastelemalla Eurooppaan maihinnousua tekevää islamia sekularistisesti, vapaus ja suvaitsevaisuus Euroopassa (muka) lisääntyisivät.

Tuhoamalla kristillinen perintö vapautetaan ainoastaan uskonnollinen tyhjiö. Ja siihen tyhjiöön on helppo islamin kaltaisen (kaiken ja kaikki selittävän) uskonnon tulla ja täyttää se.

Sveitsiläisillä näyttäisi edelleen olevan terve suhde omaan kulttuuriperintöönsä – myös siihen kuuluvan kristinuskon suhteen.

Se mikä tässä tapauksessa oli parasta, oli perusasia siitä, että  kansa sai päättää itse omista asioistaan.

Näin toimii suora kansanvalta – siitäkin huolimatta, että se sotii esimerkiksi kansanvallasta  syvästi närkästyneen oligarkki  Osmo CheGuevaran ajatusmaailmaa vastaan. Odea nimittäin nakertaa tässä asiassa kaikkein syvimmältä se, että kansa äänesti näin hallituksen ja useimpien puolueiden vetoomuksista huolimatta.

Tai lähinnä huumoriin sekä sisältönsä, että tyylinsä puolesta kuuluva nimimerkki pettyneen kiukuttelu Hyysärin keskustelussa:

ei sopiva äänestyksen aihe pettynyt  |  29.11.2009 15:21

Tämä ei osoita muuta kuin sen, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Mihin on kadonnut länsimainen uskonnonvapaus? Se koskee myös muslimeja. Islamin uskon harjoittamisen kieltämisestä seuraa vain katkeruus ja radikaalisten islamilaisten ryhmien suosion kasvu. Kuka vielä muistaa ensimmäiset kristityt? Hekin olivat nykyisiin kirkkokuntien jäseniin verrattuina erittäin ideologista ja näkemyksiltään radikaalia sakkia, koska tulivat uskostaan vainotuiksi. Tällaista kansanäänestystä ei olisi pitänyt lainkaan järjestää, koska tässä länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen syvimmät periaatteet muutettiin irvikuvakseen, kun suvaitsematon väkijoukko päästettiin melskaamaan lainsäädännössä. Vain soihdut puuttuvat.

😀

Huono kansa? Vääriä päätöksiä? Ajatusrikos? Väärin äänestetty?

Ei vaan jotain aivan muuta.  Parlamentarismi on (sivistystason noustua tälle tasolle) muuttunut feodalismin kaltaiseksi riippakiveksi ja poliittiseksi muinaisjäänteeksi.

Suora demokratia on tätä päivää ja tulevaisuutta.

Lähteet:  HS, STT,YLE, Reuters

 

Globaalia tekohumanistista painostusta

Homma-foorumia selatessa silmiini osui eräs nimimerkki Riston linkittämä alunperin  Turun Sanomissa julkaistu (tämä nimenomainen) uutinen, joka on jostain syystä mennyt minulta hieman ohi.

Uutinen koski siis Guantanamon vankilasta pois päästettävien terroristirikollisten sijoittamista länsimaihin (kaikkien länsimaalaisten turvallisuutta vähentämään) – ja etenkään kysymättä paikallisilta asukkailta sitä, että haluavatko he kenties Al Quaida-veijarin naapurikseen. Tätä asiaa on käsitelty muualla sen verran paljon, että säästän teidät – raakkkat lukijat – koko asian uudelleen repostelulta ja keskityn siihen, mikä asiassa pisti silmääni.

Vankien ihmisoikeuksia puolustava järjestö Reprieve haluaa yhdelle Guantanamo Bayn vangeista asuinpaikan Suomesta. Somalialaisen Ismail Mahmoud Muhammadin kolme siskoa asuu jo Suomessa.

Haluan – tässä ja nyt – kuitenkin keskittyä siis erääseen tuossa uutisessa olleeseen – periaatteen tasolla varsin häiritsevään – yksityiskohtaan.

Tässä lauseessa onkin tiivistettynä lähes kaikki se mitä inhoan nykyisessä globalisoituneessa monikulturismissa – ainoataan huutava työvoimapula ja sen paikkaaminen paarialuokalla (tässä tapauksessa rikollisella) puuttuu:

Suomi olisi Muhammadille sopivin paikka, sillä hänen siskonsa ovat hänen lähimmät sukulaisensa. Vaikka hän ei puhu suomea, niin sujuvan englannin ja korkean koulutuksensa ansiosta hän varmaan sopeutuisi maahan hyvin, Reprieven juristi Cori Crinder kertoo.

Joku corigringer, jostain reprievestä, katsoo oikeudekseen kävellä kansanvaltaisen kansallisvaltion kansalaisten, itsemääräämisoikeuden ja demokratianyli.

Hän on sijoittamassa – kieleltään, väestöltään ja kulttuuriltaan kaikista muista länsimaista huomattavasti poikkeavaan – varsin syrjäiseen maahan terroristiepäiltyä sen vuoksi, että kyseinen sijoitettava puhuu englantia ja hänen kolme siskoaan on jo sijoitettuna Suomeen.

Huomioimatta paikallisten mielipidettä tai tutustumatta yhtään siihen, kuinka hyvin nämä siskot ja heidän heimolaisensa ovat Suomeen todellisuudessa sopeutuneet – englanninkielen taidosta tai sen puutteesta huolimatta.

Asiaa ei paranna myöskään se, että omat monikulttuuriuskovaisemme, vihreät aneiden ostajat ja muu ns.suvaitsevaisto on takapuolipystyssä rähmällään näiden kaiken maailman gorigridereiden edessä. Suomeen kohdistuva kolonisaatio on muuttanut muotoaan alkuperäisestä, mutta se on edelleen olemukseltaan sama paha kuin aikaisemminkin.

Missä ne alkuperäisväestön, YK:n peruskirjassa sekä Geneven sopimuksessa määritellyt oikeudet nyt ovatkaan?
Missä on suvereenin kansallisvaltion kansalaisten oikeus päättää omista asioistaan?

Kun meidät vietiin vuonna 1995 EU:iin, meille puhuttiin kaupan esteiden poistamisesta – ei valtioliitosta. Nyt huomaamme elävä,mme keskellä Uutta Uljasta (monikansallista ja – kulttuurista sekä vahvasti imperialistista) Euroopan Liittovaltiota.

Meitä on kusetettu ja huolella.

Humanitaarinen maahanmuutto on globalisoitunut ja se pitäisi (kuten nykymuotoinen kehitysyhteistyökin) pistää jäihin ja toteuttaa aivan toisin kuin miten sitä nykyään toteutetaan.

Kumpikin ruokkii kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, orjuutta, nälänhätää, sosiaaliturismia, ääri-islamismia, ,maailaman väestöräjähdystä, ilmastonmuutosta sekä (pahimpana kaikesta) vallan keskittymistä muutamille globaaleille tahoille ja muutaman ihmisen käsiin.

Tällainen kehitys on erittäin epätoivottavaa tavallisen ihmisen ja koko maapallon ekosysteemin kannalta.

Humanitaarista apua tulee antaa hädässä oleville (YK:n määrittelemän perusperiaatteen mukaan) mahdollisimman lähellä näiden ihmisten kotiseutua. Suojaväistö pitäisi saada toteutettua tarpeeksi lähelle ihmisten juuria ja sen pitäisi kestää mahdollisimman lyhyen ajanjakson verran. Ihmisten raahaaminen näennäishumanitaarisin perustein toiselle puolelle maapalloa – toisenlaisen kulttuurin ja ilmaston – keskelle on karhunpalvelus kaikille muille paitsi rikollisille ja sosiaalituristeille.

Tällaisella kansainvaelluksella on myös taipumus tuhota alkuperäiskulttuureita. Jokaisen kannattaa mielessään pohtia sellaista seikkaa, että hyökkäjä ei välttämättä kanna asepukua ja että hyökkääjänä ei välttämättä ole valtio.

Eräs muu minua häiritsevä asia liittyy sitten vielä samaisen Grinderin toiseen tuossa uutisessa julkaistuun lainaukseen.

Selvää on, ettei Somalian pääkaupunki Mogadishu ole Muhammadille nyt turvallinen paikka.

Koko tätä keskustelua (l.kansainvälistä Yhdysvaltain ohjailemaa painostusta) on leimannut ihmisoikeusaktiivien käsittämätön naiivius.

Nämä vangit edustavat ääri-islamilaista terrorijärjestöä Al Quaidaa. Miten heidän olonsa voi mahdollisesti olla kovinkaan turvaton ääri-islamistien (kuten Mogadishu) hallitsemilla alueilla? Hehän ovat valmiita sankareita kyseisten ryhmien keskuudessa.

Eräs asia mikä kuitenkin lienee varsin selvä on se, ettei Suomi ole välttämättä yhtä turvallinen paikka suomalaisille, jos Muhammad sijoitetaan Suomeen.

Lähteet: Homma, TS

Jk. Tätä(kin) uutista vasten olisi muuten mielkiintoista tietää tuoreen työttömyysministerimme Anni Sinnemäen nykyinen mielipide rajattomasta maailmasta. Minä nimittäin uskon, että tämä lausunto on poliittista jargonia puhtaimmillaan

 

Rikkoiko Tuusulan käräjäoikeus ihmisoikeuksia?

Sananvapausrintamalta kuuluu ikäviä uutisia.

Nimimerkki TomaShot on tuomittu Tuusulan käräjäoikeudessa tänään kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
Tuomio on 825 € sakkoja. Lisäksi oikeus määräsi TomaShotin pitämän nettisivuston suljettaviksi.

Missä ovatkaan nyt Amnesty International

ja Human Rights Watch?

TomaShot kertoo asiasta itse näin:

Vaikka vaadin että sivuillani ollut täysin faktapohjainen osio
”UUTISIA SUOMESTA”, jossa uutisoitiin maahanmuuttajien tekemistä rikoksista, olisi säilytettävä, niin myös se tuomittiin suljettavaksi.

Tuomio oli taloudellisesti todella rankka, eikä perheellisellä
ihmisellä ole varaa leikitellä tällaisten summien kanssa. Sen johdosta minun on nyt pidettävä sivustoni lopullisesti suljettuina. Oikeudenkäynnistä jäi kyllä sellainen maku, että kaikki olisi jo ennalta päätetty. Mielestäni perustelin asiani ja kantani aivan asiallisesti ja hyväksyttävästi, joten aika heppoisin perustein tämä
tuomio minulle kyllä lätkäistiin, siis vain siitä syystä että uskalsin olla eri mieltä ja tuoda ankeaa realismia monikulttuurisuudesta kaikkien nähtäville.

Mutta tämä juttuni nyt oli yksi näistä ”esimerkkitapauksista”, jolla totuuden ääni halutaan vaientaa.

Tämä on erittäin surullinen tapaus.

Surullinen tietysti TomaShotin kannalta, mutta myös ihmisoikeuksien, sananvapauden, perustuslaillisuuden ja kansanvaltaisuuden kannalta.

Aloitin itse tämän blogin kirjoittamisen viime keväänä siitä syystä, että Mikko Puumalaisen käynnistämä ristiretki sananvapautta ja ihmisoikeuksia vastaan alkoi ärsyttämään minua aivan toden teolla. Tämä blogi on suunnattu eräitä suomalaisia virkamiehiä, politiikkoja ja toimittajia vastaan.

Näitä minun maailmankatsomukseni kannalta tarkasteltuina vastenmielisiä, muka-suvaitsevaisia, tekopyhiä, epäisänmaallisia, itsekeskeisiä, elitistisiä ja kansanvallan vastaisia poliittisia toimijoita vastaan.

Ja tämä on henkilökohtainen poliittinen mielipiteeni.

Ottamatta sen ihmeellisemmin tässä kantaa TomaShotin sivustoon, haluan muistuttaa kaikkia – myös Tuusulan käräjäoikeuden jäseniä – siitä mitä mieltä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ihmisoikeudeksi luokiteltavasta sananvapaudesta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin muun muassa täällä.

Otan osaa TomaShotin puolesta ja toivon Sinulle voimia.

Toivottavasti jaksat katsoa asian käräjäoikeutta pidemmälle. Jos syyttäjä ei valita mutta valitat itse tuomiostasi hovioikeuteen, et voi saada ainakaan ankarampaa rangaistusta. Kannattaa siis odotella valitusajan loppuun.

Mutta muista hankkia itsellesi jatkossa kelpo lakimies. Sellainen, joka on erikoistunut ihmisoikeuskysymyksiin.

Sillä niistähän tässä on nimen omaan kyse.

Lähteet: EIT, Amnesty International, Human Rights Watch, Wikipedia

Päivitys 16.22: Aiheesta kirjoittaa myös- ainakin – Tupla-Jii
Päivitys 15.1. 00.36: Ja Ruttuvaari.
Päivitys 15.1. 13.19: Myös Tapio Turkki ja Tundra Tabloids ovat kommentoineet asiaa.

Tuomiolauselmakin on löytynyt

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 5.1.2007

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1 25 päiväsakkoa a 33 euroa = 825 euroa

LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 11 luku 8 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Sisällöltään lainvastaiset verkkoviestit, sivustolla http://tomashot.pp.fi olevat artikkelit
”Sekalaisia artikkeleita Suomesta”, ”Palstoilta poimittua” ja ”Uutisia Suomesta” määrätään poistettaviksi yleisön saatavilta ja hävitettäviksi.

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 22 § 3 momentti.

Päivitys 15.1.2008 13.57: Myös Uutiskynnys on julkaissut asiaa koskevan uutisen.

Päivitys 15.1.2008 23.21: Ja Yrjöperskeles, muropaketti, FlashBack, FutisForum pakkopoisto sekä Gates of Vienna.

Päivitys 16.1.2008 00.07: Joukkoon on tullut lisää ulkomaisia kommentoijia. Esimerkiksi LockAndLoad, Fire Base America, Atlas shrugs.

Ja kotimaisista Vasarahammer.