Kävelikö Pekka Haavisto jalkaväkimiinaan?

Mikähän muuten  mahtaa olla se sotilaallinen koulutus,   jonka pohjalta Pekka Haavisto esiintyy sotilasasioiden asiantuntijana?

Kun tämä vihreiden (ihan itse itsensä nimittämä) sotilasasiantuntija otti kantaa taannoin Ottawan sopimukseen ja jalkaväkimiinoihin, puurot ja vellit ainakin ovat hyvin sekaisin.

Suomi ei ole osa Afrikkaa, ei käy sotaa, on kansainvälisesti korkealle rankattu kansanvalta ja tärkeimpänä kaikista seikoista – suomalaiseen jalkaväkimiinaan kävelee ainoastaan Suomeen hyökkäävä vihollisvaltion sotilas. Tämän lisäksi ainoa potentiaalinen vihollinen ei ole sitoutunut luopumaan jalkaväkimiinoista.

Toisaalta (todellisuuskuvan vuoksi) on ihan kiva huomata vihreiden epärehellisyys tässäkin asiassa.

Se kuka on käynyt joskus  Kaunialan sotavammasairaalassa on  nähnyt sen, mitä vastuuntunnottomien ja ajattelemattomien poliitikkojen toimet ovat tehneet niille tavallisille suomalaisille miehille.  Niille tavallisille suomalaisille reserviläisille,  jotka lähetettiin kotimaisten  1930-luvun rauhanpoliitikkojen toimesta sotaan puutteellisesti varustautuneina.

Kun tänään on tullut myös julkisuuteen tieto siitä, mitä poliittinen päätös puolustusvoimien supistuksista ja säästöistä tarkoittaa puolustusvoimien komentajan näkökulmasta katseltuna, myös poliittisten päättäjien olisi syytä kertoa mitä nämä kaksi asiaa tarkoittavat yhteen ynnätytyinä.

Vaikka poliitikot ovat päätöstensä seurauksista hiljaa, niin ainakin everstiluutnantti (evp) Jarmo Niemisen US-blogissa on käyty varsin suoraa ja rehellistä kansalaiskeskustelua tästä muutoksesta ja sen todellisista seurauksista.

Lainaan tähän Ilari Kerttuojan varsin reipasotteista näkemystä:

”Tuo suunnitelma virallistaisi nykyisen poliittisen johdon näkemyksen siitä, että koko Suomea ei enää kriisitilanteessa puolustettaisi.

Arktinen prikaatikin olisi todellisuudessa (valmiusjoukkona) lähinnä hidastamassa etenemistä Ruotsin pohjoisosien kautta (Atlantin kuljetusten vuoksi Natolle elintärkeään) Pohjois-Norjaan.

Ajattelin tässä, että on ehkä ihan hyvä herättää ajatuksia siitä,mitä puolustusvoimien alasajo tarkoittaa elävässä elämässä. Hyvän avauksesi jälkeen.

Siinä voi Tarvaisen Kyösti olla ihmeissään pientilallaan siellä Nilsiän Nipasessa,kun aamulla herää ”kärjistyvään kriisiin”.

Jos kriisi onkin yllättäen kärjistynyt siihen, että Igor tyhjentää perheen arvoesineitä,Sergei jääkaappia ja Nikolai vie perheen dievustkaa väkisin banjaan…

Ja alueellinen puolustus on samaan aikaan kadonnut kuin pieru Saharaan ja Naton 10000 miehen iskujoukko odottelee jossain Nova Scotiassa lähtöä Suomen avuksi – Pohjois-Norjaan.”

Juuri tästä on kyse.

Lisäksi Haavisto aatetovereineen (etunenässä Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja) tekee näiden virallisen maanpuolustuksen hylkäämien ihmisten itsensä, omaistensa ja omaisuutensa puolustamisesta käytännössä mahdotonta – viemällä halvimman ja tehokkaimman asejärjestelmän näiden ulottuvilta – siis jalkaväkimiinat.

Onko todellakin näin, että vihreät haluavat ihan kaikessa erotella suomalaiset ihmiset parempiin (vihreisiin, jotka asuvat slummeissa radan varressa tai hienoilla omakotialueilla taajaman läheisyydessä) ja huonompiin (maaseudulla ja taajamien ulkopuolella asuvat ihmiset)?

Onko myös näin, että vihreät näkevät puolustusvoimien tehtäväksi suojella sosiaalisilla subventioilla eläviä kaupunkilaisia (sosiaalipummeja), niiden omavaraisten ( veroja maksavien) ja  syrjäseudulla asuvien kansalaisten kustannuksella?

Onko näin, etytä vihreiden lanseerama ns. kansalaistottelemattomuus (rikollisuus) on laajennettu koskemaan lainsäädäntöä yksityisen omistusoikeuden lisäksi myös esimerkiksi yhdenvartaisuuslain kohdalle?

Onko näin, että vihreiden maailmassa kaikki ovat toki yhdenvertaisia, mutta toisaalta vihreät ovat yhdenvertaisempia kuin muut?

Kaikkea tätä todellisuutta vasten tarkasteltuna Haaviston mahtipontinen julistus muuttuu aika groteskiksi:

”Toinen asia on Suomen kansallinen puolustuskyky. Siitä on tärkeä kantaa  huolta. En usko, että meidän puolustuksemme tulevaisuus on yhden asejärjestelmän varassa. Tämän syksyn aikana on tarkasteltava Suomen koko turvallisuuden kuvaa, myös uusia turvallisuusuhkia.”
”Maamiinakeskustelussa korostetaan vain yhtä turvallisuusuhkaa: massiivista maavoimien hyökkäystä itärajan ylitse Suomeen. Tänä päivänä meidän haasteemme ovat aivan muualla.”

Toisin kuin tämä presidenttiehdokas (ja vihreiden Ylin Ja Korkein Sotilasasiantuntija) Haavisto väittää., puolustusvoimien haasteet ja päätehtävät eivät ole missään muualla. Ja vaikka Haavisto olisikin jotain muuta mieltä, laki puolustusvoimista kertoo puolustusvoimien päätehtävät  (ja niihin liittyvät haasteet) varsin selvästi:

2 §

Puolustusvoimien tehtävät

Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen

Toki toisessa momentissa mainitaan ne muutkin tehtävät – ne jotka ovat yleishyödyllisiä muiden viranomaisten avustamistehtäviä (muiden viranomaisten tukeminen). Tähän kategoriaan lasketaan laissa mukaan myös osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Mutta – huomio tähän – nämä ovat siis vain ja ainoastaan kakkosluokan tehtäviä.  Maanpuolustus on puolustusvoimien tärkein tehtävä.

‎

Rehellisesti ottaen, minun on erittäin vaikea ymmärtää tällaista ajattelua Suomen puolustamisesta käytävän keskustelun yhteydessä:

”Toiseksi alueiden raivaaminen sataprosenttisesti kaikista miinoista oli lähes mahdotonta. Raivaustyötä ammatikseen tekevien rauhanturvaajien ja humanitääristen miinanraivaajien mukaan maastoon jää aina miinoja, joista syntyy ongelmia siviiliväestölle.”

Haavisto varmaan kertoo meille muille (sotilasasioista hänen tasollaan ymmärtämättömille höpsöille alamaisilleen) , kuinka moni siviili on kuollut suomalaisten joukkojen Suomen alueelle viime sodissa tekemiin miinoitteisiin?

Tässä syntyy sellainen mielikuva, että Haavisto halveksii avoimesti suomalaista maanpuolustajaa – ja tämän ymmärrystä.

Annetaan Haaviston kuitenkin jatkaa valitsemallaan polulla:

‎”Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi voi omalta osaltaan heikentää jalkaväkimiinojen markkinoita ja näin vähentää niiden tuotantoa kaikkialla maailmassa. Tämä heijastuu suoraan Aasian, Kaukasuksen ja Afrikan konfliktialueille. Näillä alueilla toimivilla ryhmittymillä ei ole varaa hankkia korvaavia järjestelmiä, vaan siviiliväestöä vahingoittava asetyyppi jää hiljalleen kokonaan pois käytöstä.”

Roskaa. Suomi ei myy maailmalle jalkaväkimiinoja, niitä valmistetaan ainoastaan omaa (kriisin aikaista) käyttöä varten.

Niin kauan kun Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat toimittavat jalkaväkimiinoja (ei siis maamiinoja kokonaisuutena, panssari- ja viuhkamiinat ovat tuon sopimuksen ulkopuolella myös muiden osalta) kehitysapuna ja sille joka haluaa ostaa, niin Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheuttaa mahdollisen sodan alettua ainoastaan turhia suomalaisten ihmishenkien menetyksiä.

Vallattuaan munattoman miinattoman Suomen suurvaltavihollinen kylvää kyllä maaperämme täyteen jalkaväkimiinoja estääkseen vastatoimemme. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä.  Ja noita miinoja ei merkitä karttoihin, toisin kuin suomalaisia.

Haavistolle tämä tuntuu olevan sivuseikka, koska hän polkaisee aivan omiin sfääreihinsä:

‎”Suomen esimerkkiä ja toimia seurataan. Sillä, miten menettelemme kansainvälisten aseistariisuntasopimusten kohdalla, on merkitystä myös Suomen asemalle haettaessa YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä.”

Kysymys kuukin, että miksi ihmeessä Suomen pitäisi saada olla yksi kausi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä?

Etenkin kun kyseisellä neulontakerholla ei ole juurikaan sanomista suurvaltojen asioihin ja tekemisiin.

‎

”Jalkaväkimiinat jäävät konfliktin jälkeen omien siviilien uhkaksi vuosikymmeniksi. Suomessakin on kokemusta tästä Lapin sodan jäljiltä. ”

Rehellisyyden nimissä nuo miinat olivat saksalaisen suurvaltavihollisen kylvämiä. Haaviston historiantietämys ja logiikka  ontuvat tässä myös – ja pahasti (sodankäynnin perustiedoista nyt puhumattakaan).

Suomen liityttyä Ottawan sopimukseen maahamme hyökkäävä suurvaltavihollinen voi hyökätä rauhassa ylivoimansa turvin. Jalkaväkimiina edustaa passiivista tulta. Passiivisella tulella pyritään vihollisen liikkumisen hidastamisen lisäksi suuntaamaan vihollisen liike sille alueelle, jossa itse haluamme heikentämisen jälkeen käydä lopullisen tuhoamistaistelun.

Haaviston ajama ratkaisu ei siis luo lisää rauhaa maailmaan eikä  ei myöskään vähennä jalkaväkimiinojen määrää kuin yksipuolisesti (puolustajan puolelta) sotaa käyvässä Suomessa.

Vihollinen muistaa kyllä miinoittaa valtamansa alueet jalkaväkimiinoilla.

Haaviston mainostamaan ICRC:n raporttiin tämän kirjoituksen kirjoittaja suhtautuu aivan samalla tavalla kuin vihreiden näkemyksiin yleiselläkin tasolla  –  molemmat ovat yksisilmäistä propagandaa, joka on vahingollista  tavallisille suomalaisille ihmisille.

Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, nykyisen taistelijan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset taistelijat pystyvät rakentamaan saatavilla olevista ja tilapäismateriaalista huomattavasti teollllisesti valmistettuja jalkaväkimiinoja ilkeämpiä, tehokkaampia ja huonommin havaittavia miinoja ja ansoja.

Eikä miinantuotannon aloittaminen uudestaan ole todellakaan teollisestikaan mitään rakettitiedettä.

Lisäksi muistutan siitä, että Haavistolta on aikamoista hurskastelua väittää, että jotkut valmistajat ovat lopettaneet tuotannon sen vuoksi, että kaupallista kysyntää tälle asetyypille ei enää ole. Jos tämä vähentää jalkaväkimiinojen harkitsematonta käyttöä maailmalla, niin se on erinomainen asia.

Erinomainen asia olisi se, että Suomessa kuunneltaisiin kansan ääntä ja tietyt asiat alistettaisiin sitovan kansanäänestyksen alaisiksi.

Silloin kansalaiskeskustelu pitää huolen siitä, että näin vakavasta asiasta ja sen seurauksista on riittävästi tietoa saatavilla, ennen päätöstä.

Plus se, että Haaviston, Tuomiojan ja Halosen  kaltaiset ihmiset eivät tee päätöksiä (ainakaan kuulematta) meidän muiden puolesta.

KK

 

Päättäjät eivät ole oppineet historiasta mitään

Viimeisinä päivinä on käynyt erittäin selväksi sellainen totuus, että nykyiset päättäjämme eivät ole oppineet yhtään mitään omasta historiastamme. Se mikä asiasta tekee todella huolestuttavan, on tämän älyllisen dementoitumisen kohde.

Päättäjät (kokoomus etunenässä) ovat päättäneet ajaa Suomen puolustuskyvyn alas aina siihen malliin saakka, ettei maanpuolustukseen jää muuta vaihtoehtoja kuin Nato-jäsenyys. Nato-jäsenyys Suomen kohdalla tarkoittaa puolustusmenojen kasvua, turvattomuutta, 1300  kilometriä etulinjaa ja Suomen kokoista viivytystaistelualuetta, jolla puolustetaan Norjaa ja Ruotsia viimeiseen suomalaiseen saakka –  ja jopa jokamiehenoikeuksien rajoittamista.

Ja jotta tämä Suomen demilitarisointi ja asevoimien nöyryyttäminen saadaan vietyä kliimaksiin saakka, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Tasavallan presidentti Tarja Halonen masinoivat omien maanpuolustajiemme käsien selän taakse sitomisen – ja vetivät samalla koko puolustusvoimiltamme housut kinttuihin julkisesti.  Asiaa on käsitelty täällä aikaisemminkin.

Kun tähän ynnätään tavoite yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta – joka merkitsee myös vahvan maanpuolustustahdon tahallista romuttamista – ja nykyisen EU-jäsenyyden aikana tuhottu huoltovarmuutemme (joka on varmuusvarastoinnin hävittämisen ja  kotimaisen tuotannon lakkauttamisen lisäksi viety infrastruktuurinkin tasolle), katastrofi on käsissämme seuraavan kansainvälisen kriisin levitessä Suomeen .

Tällaista edesvastuuttomuutta on toki nähty aikaisemminkin omien päättäjiemme taholta. Sotien opetukset olivatkin sitten erinomaisen hyvin päättäjien muistissa aina Suomen EU-jäsenyyteen asti. Vuonna 1995 alkanut huoltovarmuuden, kansallisvaltion ja puolustuskyvyn romuttaminen on lähestymässä kohti surkeaa loppuaan nykyisen vallankäyttäjien puumerkkinä maamme historiaan.

Historia muistuttaa myös edellisten haihattelijoiden toimien seurauksista verisesti. Puolustuskyvyn laiminlyöminen johti Neuvostoliiton hyökkäykseen 1939, koska  se piti Suomea sotilaallisena tyhjiönä. Sotien jälkeinen vahva reserviin perustuva kenttäarmeija ja aluepuolustuksemme doktriini ovat pitäneet vieraat Suomen rajojen ulkopuolella tähän saakka.

Tulevaisuus saattaa olla sitten aivan toisenlainen.

Talvi- ja jatkosodan tappiot  olivat sotaväen kohdalla kaatuneina ja kadonneina talvisodassa 22 830 ja jatkosodassa 66 044 eli yhteensä 88 874 miestä. Siviiliuhrien kanssa näiden sotien uhrien määrä nousee melkein sataantuhanteen turhaan kuolleeseen suomalaiseen – unohtamatta myöskään suoranaisten sotarikosten uhreja.

Laittomasta aggressiosta  uhrille (eli Suomelle) aiheutuneet aluemenetykset olivat valtavat. Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen Sallan ja Karjalan lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta.

Materiaaliset menetykset (sotakorvauksineen) olivat suunnattomat. Sodan tuhojen ja menetettyjen alueiden lisäksi Suomen piti maksaa hyökkääjälle ns. sotakorvauksia  300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa, ja korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty  (oma) omaisuus.

Tämän lisäksi maassa jouduttiin käyttämään oikeusjärjestyksemme vastaista takautuvaa lainsäädäntöä sotasyyllisyysfarssissa (jossa vihollisen avuliaana ajokoirana toimi Urho Kekkonen) ja maamme valui vuosikymmeniksi itäisen naapurin talutushihnaan kytketyksi rakiksi.

Näin kävi siksi, että vanha roomalainen viisaus oli unohdettu tyystin. Nimittäin Si vic Pacem, Para Bellum – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Kun lähdimme talvisotaan, sotaväellä ei ollut jakaa edes kaikille kiväärimiehille kivääriä –  asianmukaisista vaatteista ja muista varusteista nyt puhumattakaan. Esimerkiksi 3.12.1939 12. divisioonan materiaalivahvuudesta puuttui lähes 1000 kivääriä – ja näin huonosti varustetun joukon piti kuitenkin lähteä vastahyökkäykseen vahvan panssariaseen tukemaa  suurvaltavihollista vastaan.

Tykistön tilanne oli kuitenkin kaikkein surkein. Koko kenttätykistömme käsitti vaivaiset 500 tykkiä – joista suurin osa oli autamattomasti vanhentuneita. Lisäksi (kuin pisteenä iin päällä) ampumatarvikkeita tykistölle oli ainoastaan 280000 laukauksen verran – tuon määrän venäläisen armeijakunnan tykistö ampui talvisodassa yhtenä päivänä.

Panssaritorjunnan jälkikäteen luotu gloria on osittain todellinen – mutta se kuuluu suomalaiselle taistelijalle, ei päättäjälle.  Molotovin coctailit ja kasapanokset olivat päättäväisen puolustajan tilapäistarpeita vastustajan monituhantista panssarivoimaa vastaan. Niillä vajaalla sadalla pst-tykillä ei todellakaan torjuttu vihollisen panssarivoimaa.

Kun pääministeri Cajander onnitteli talvisodan sytyttyä armeijaa siitä, ettei sen tarvinnut raahata mukanaan vanhanaikaisia aseita, saa tämä kommentti lähinnä ironisen irvokkaan sävyn nykyään sitä tarkasteltaessa.

Tähän samaan tilanteeseen päättäjämme ovat ajamassa Suomen puolustusta uudelleen. Venäjällä kuohuviinipullot napsahtelevat auki ja suunnitelmia yksinkertaistetaan.Poliittinen johtomme on kyvytön näkemään sen, että yksipuolinen aseistariisunta pienen valtion taholta –  tai jäsenyys sen suurvaltanaapuria vastaan suunnatussa sotilasliitossa – ovat omiaan laskemaan suurvaltanaapurin hyökkäyskynnystä.

Jos me vielä joskus joudumme itänaapurin kanssa sotaan, syylliset tähän kansalliseen katastrofiin löytyvät tämän päivän päättäjien joukosta.

*  *  *

Jk. Valtio on muuten osoittanut myös luotettavuutensa ja lojaaliuutensa työnantajana niitä työntekijöitään  kohtaan, jotka kutsumuksensa mukaan varjelevat tätä maata.

… varjelkoon Luoja entistä tiukemmin Suomea – johtajamme kun eivät siihen kykene.

Lähteet: YLE, US, Puolustusvoimat, Wikipedia

KK

 

Lainauksia 20.5.2011: Kokoomus ja Häkämies jakomiehinä (Homma)

Toimitus haluaa lainata Hommafoorumilla käydyn keskustelunpätkän. Tämä osoittaa erinomaisen hyvin sen, mitä kokoomus tekee Suomelle ja suomalaisille (koko keskustelu on luettavissa täältä).

Kokoomuksen ideologia on myydä valtion omistukset pois vaikka pilkkahintaan ja ilman avointa tarjouskilpailua koska kauppakamari-ideologian mukaisesti yksityinen omistus on AINA parempi kuin valtionomistus joten voittoa tuottavat toiminnot haluttaisiin myydä ja jättää tappiot veronmaksajille niinkuin esim. Elina Lepomäen kirjoituksista hommassa pystyi lukemaan.

Älähän nyt kuitenkaan valehtele. Lueppa niitä Lepomäen kirjoituksia ihan ajatuksella. Siellä ei sanota, että yksityinen on AINA parempi kuin julkinen… Ei taideta myöskään ehdotella tuottavien yritysten yksityistämistä… Ilmeisesti lämpimikseen huutelu ilman viitteitä on hienoa.

Lepomäki haluaisi yksityistää VR:n kannattavat osat ja pitää tappiota tuottavat reitit valtion vastuulla niinkuin hän minun kysymykseeni vastasi.

Tämä juuri on kokoomuksen voitot yksityisille ja tappiot valtiolle linjaa jota Häkämiehen tekemä Kemira Growhown myyminen pilkkahintaan ja Soklin lahjoitus siihen päälle myöskin edustaa.

Häkämies tuli ministeriksi sillä asenteella että jotain pitää myydä koska vain pitää myydä koska ideologia sanoo että yksityinen omistus on AINA parempi ja myi sitten monopoliasemassa olevan Kemira Growhown ja suomen lannoite-esiintymät tuhoten suomen kansallista ja strategisesti hyvin tärkeää omaisuutta täysin vastuuttomasti.

Monopoliasemassa olevan ja huoltovarmuuden kannalta välttämättömän yrityksen myymisen pitäisi olla maanpetokseen verrattavaa toimintaa mutta nyky-kokoomuksessa Häkämies vain jatkaa hymyilemistä ja päätyy todennäköisesti taas ministeriksi.

Lannoitteiden hinta on noussut nopeasti Häkämiehen vastuuttoman toiminnan takia ja tämä nousu on nostanut vuorostaan ruuan hintaa joten jokainen suomalainen voi kaupassa käydessään kiittää kokoomusta ja Häkämiestä siitä että ruokalasku on korkea.
Tämä ruokalaskun kokoomus/häkämies lisä on isommassa ruokalaskussa useita euroja.

Lähde: Homma

 

Maitotuotteet nousevat huoltovarmuuskysymykseksi

Uutisvuo on työntänyt tullessaan jälleen erittäin huolestuttavan uutisen rannoillemme.  Suomen suurin osuuskauppa HOK-Elanto täyttää  maitohyllyjään tästä eteenpäin  ainoastaan osittain ruotsalaisomisteisen Arla Ingmanin maidoilla.

Huolestuttavinta koko uutisessa on se , että avainlipputunnusta avoimesti markkinoinnissaan käyttävälle yhteistoiminnalliselle  osuusliikkeelle, kotimaisen osuusmeijerin – Valion – tuotteet eivät kelpaa, vaikka Valio on suomalaisten maidontuottajien osuuskuntien omistama yritys.

Valion maidot poistuvat suuren osuusliikkeen valikoimasta – erikoismaitoja lukuun ottamatta. Valion rasvatonta maitoa sekä kevyt- ja kulutusmaitoa on HOK-Elannon S-marketien, Prismojen ja Alepojen hyllyistä saatavissa ainoastaan  niin kauan kuin tavaraa riittää.

Käytännössä tässä on kyse erittäin huomattavaa taloudellista suuruusluokkaa edustavasta ja  yhteiskunnallisesti varsin merkittävästä asiasta. HOK-Elanto myi viime vuonna noin 50 miljoonaa litraa maitotuotteita, joista puolet oli peräisin Valion meijereistä.

Tämän päätöksen tehneellä (ja osuustoiminnallisesti johdetulla) HOK-Elannolla on pääkaupunkiseudulla 143 elintarvikemyymälää ja yli puoli miljoonaa asiakasomistajaa. Päätöksen syiksi HOK-Elannosta kerrotaan  Arla Ingmanin tarjoama edullisempi hinta ja logistiset edut.

Mitä se taas pitää sisällään, on voiton maksimointi – yhteiskunnallisista  arvoista ja kokonaisuudesta pätkääkään välittämättä. Käytännössä tässä on taas eräs EU:n mukanaan tuoma koko Suomea ja kansallisvaltiomme tulevaisuutta koskeva loukkaus.

Peruslähtökohtana tässäkin asiassa on EU:n peruskirjaan kirjattu tavaroiden vapaa liikkuvuus. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä EU:n alueellisen tasa-arvon kanssa – puhumattakaan  ihmisten oikeudesta asua kotiseudullaan ja elättää itsensä työllään.

Arla Ingman aloitti keväällä maidon tuonnin Ruotsista. Halvan hinnan ryydittämänä tuontimaidon määrän arvioidaan kasvavan tänä vuonna 50 miljoonaan litraan. Jo viime vuonna tuontimaidon määrä nousi 19 miljoonaan litraan.

MTK:n johtokunnan jäsen ja maitovaliokunnan puheenjohtaja Eero Isomaa on (varsin aiheellisesti) huolissaan siitä, että tuontimaidolla ja HOK-Elannon kaltaisilla päätöksillä horjutetaan Suomen maitoon ja maitotuotteisiin liittyvää huoltovarmuutta.

Ingmanin ankkalammikkopääomaa edustava  toimitusjohtaja Robert Ingman kertoo  puolestaan, että

”Arla Ingmanilla on 26 prosenttia Suomen maitomarkkinoista ja Valiolla noin 60 prosenttia. Kilpailun avulla nostamme markkinaosuutemme 30 prosenttiin. Pystymme maksamaan tuottajille Valioa korkeamman tilityshinnan”,

Tämän jälkeen näitä tilityshintoja voidaankin  tarkastella aivan uudelta tasolta.

Kun Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa lähdetään purkamaan yhteiskunnallisen elintarvikehuollon rakenteita, ainoastaan taloudellinen voitto tähtäimessä, ollaan heikoilla jäillä.

Valion kertoman mukaan, sen periaatteena on ollut, että maito haetaan kaikilta tiloilta Utsjokea myöten. Esimerkiksi Itävallassa ja Espanjassa meijerit eivät hae jokaiselta tilalta maitoa. Jobbarit ovat hakeneet sen jälkeen tiloilta maitoa kymmenen sentin litrahinnalla. Jopa 600 000 litran villejä maitoeriä on liikuteltu Euroopassa.

Jokainen ajatteleva kansalainen varmaan ymmärtää pahimman mahdollisen tilanteen – eikä päättäjiä vieläkään huolestuta. Olennaista on se, että raha liikkuu ja kerääntyy entistä pienemmän piirin taskuun.

Välittämättä siitä missä tuo piiri vaikuttaa, kunhan jokainen päätösketjun osallistuva saa oman osuutensa kakusta. Tällä asialla on rumempikin nimi – korruptio.

Tämän maassamme kukoistavan poliittisen korruption johdosta, kaikesta – jopa huoltovarmuudesta – on tullut kauppatavaraa isänmaan kauppiaiden käsiin.

Huoltovarmuus on jokaiselle itsenäiselle maalle vakava kysymys. Suomelle se on sotilasmaantieteellisen asemamme vuoksi suorastaan kysymys elämän ja kuoleman välillä.

Yleisesti ottaen huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa.

Suomalaisittain kansallisen huoltovarmuustoimintamme tarkoituksena on analysoida kriittisiin toimintoihin kohdistuvia uhkia ja riskejä ja kehittää keinoja haavoittuvuuksien hallintaan. Häiriöissä ja poikkeusoloissa taloudelliset toiminnot pyritään säilyttämään mahdollisimman lähellä normaalitilaa.

Ikävä kyllä, myös huoltovarmuuden ammattilaitoksen –  puolustusvoimien – hallinnoimissa  25 muonituskeskuksessa on varusmiehille tarjottu jo kahden vuoden ajan pelkästään Arla Ingmanin maitotuotteita.

Tämä on erinomaisen huono esimerkki siitä, miksi kaikkia asioita ei voida mitata taloudellisilla mittareilla.

Kun yhteiskunnalliset  turvallisuus- ja palveluorganisaatiot (puolustuslaitos, rajavartiolaitos, poliisi, pelastustoiminta ja terveydenhuolto) alistetaan taloudellisen tuottavuuden alttarille, ne menettävät suuren osan luonnollisesta toimintakyvystään.

Pahimmassa tapauksessa nykyinen priorisointi kulkee siihen suuntaan, että koko maata ei puolusteta sodan syttyessä, poliisi huolehtii ainoastaan yhteiskunnallisesti merkittävien ihmisten turvallisuudesta ja omaisuudensuojasta, rajavartiolaitos päästää suurimman summan maksavat maahan, ambulanssit kuljettavat vain suhteellisen terveitä ja varakkaita, palokunta sammuttaa maksusta ja terveydenhuollon piiriin pääsee vain osa väestöstä.

Ja kriisin tullessa vain etuoikeutetut kuuluvat huoltovarmuuden piiriin.

Vieläkin omituisemmaksi tämän HOK- Elannon päätöksen tekee se, että HOK-Elanto käyttää markkinoinnissaan avainlipputunnusta – kuten tässä kirjoituksessa jo mainittiinkin.

Tämä osuusliike on saanut oikeuden tuohon tunnukseen, tehtyään päätöksen palkata vakituisiin työsuhteisiin nuoria suomalaisia – ikävä kyllä HOK-Elannossa työskennelleet ja tapaamani nuoret eivät ilmeisesti ole ymmärtäneet samalla tavalla kuin heidän työnantajansa käsitettä vakituinen työsuhde.

Kun samainen osuuskauppa lähtee tietoisesti murentamaan suomalaista maataloutta ja siihen liittyvää osuuskuntatoimintaa, suosien samalla halvinta mahdollista, eikö osuustoimintamiesten olisi syytä poistaa avainlippu firmansa mainoksista?

Ja kun kyseinen osuusliike on poliittisin perustein valittujen luottamusmiesten käsissä, herää kysymys siitä, että ovatko he aidosti yhteiskunnallisessa valvontatehtävässä vai keräämässä henkilökohtaisia etuuksia meidän muiden suomalaisten asiakasomistajien kustannuksella?

Samalla suomalaista yhteiskuntaa, elinkeinoelämää ja kansallista huoltovarmuuttamme murentaen.

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, Puolustusvoimat, Huoltovarmuuskeskus

 

Kaukolämmön riskit realisoituivat

Kirjoittelin taannoin huoltovarmuudesta ja pelkkään kaukolämmön kaikkivoipaisuuden harhan  uskomiseen liittyvistä riskeistä. Nyt kuluneen talven aikana nämä riskit ovat realisoituneet.

Olkoon tämä kirjoitus (jälleen kerran) esimerkkinä siitä kuinka viherhöperöiden idealismi on irti todellisuudesta – ja etenkin täällä pohjoisessa Suomessa asuvien ihmisten arjesta.

Tämän talven uutiset ovat kertoneet kaukolämmön ongelmiin liittyviä uutisia enemmän kuin kylliksi.

Olemme lukeneet siitä, kuinka Suomussalmella hytistiin jouluna ruostuneen kaukolämpöputken putken vuoksi. Asuntojen lämpötilat palautuivat normaaleiksi vasta iltapäivästä alkaen tapaninpäivänä Suomussalmella.

Myös Turussa hytistiin viime viikonloppuna.Noin 150 000 ihmistä jäi Turussa lauantai-iltana ilman lämpöä kaukolämpöputken rikkoutumisen takia.

Eikä pääkaupunkiseutukaan ole jäänyt tästä asiasta kokemuksia vaille. Jo ennen tätä talvea nähtiin esimakua pahimmasta mahdollisesta. Vantaalla kaukolämmön toimitus katkesi lähes koko 150 000 asukkaan kaupungissa 20.2.2007 illalla noin kello 18, kun kaukolämpöverkon pääjohto repesi Myyrmäessä Vaskivuorentiellä. Vika saatiin paikattua aamuyöllä puoli kahden aikaan, jolloin pystyttiin aloittamaan myös Martinlaakson lämpölaitoksen lämmönjakelu.

Mitä tästä sitten pitäisi oppia? Se, että lämpö ei aina tule putkesta eikä sähkö välttämättä seinästä. Etenkin silloin, jos tässä maassa noudatetaan vihreiden haihatteluja energiapolitiikassa.

Kaukolämpö on erinomainen tapa hyödyntää muun energiantuotannon (esimerkiksi ydinvoimaloiden)  ja teollisuuden hukkalämpöä, mutta pelkästään sihen ei voi luottaa.Kuten olen aikaisemminkin todennut, Suomen kaltaisessa (kylmässä ja pohjoisessa) maassa olisi hyvä olla myös lämmitykseen liittyviä varajärjestelmiä.

Kun kerran  lainsäädäntömme velvoittaa rakentamaan tietynkokoisiin asuinkiinteistöihin väestönsuojat,  se voisi myös velvoittaa rakentamaan varalämmityslaitteeksi varaavan takan kaikkiin asuntoihin – myös ja etenkin kaukolämmön varassa oleviin  kerrostaloasuntoihin.

Kotimaisen uusiutuvan luonnonvaran energiakäytöstä syntyvät hiukkaspäästöt ovat noissa tilanteissa pienin huolemme- (tai puhumattakaan ilmastonmuutoskuplasta noin yleisesti ottaen). Kun tämä rakennusvelvoite kohdistuisi toteutuessaan ainostaan asuntojen uudistuotantoon – turvallisen, kotoisan lämpimän, viihtyisän ja perinteisesti hieman savulle tuoksuvan – tuloksen saavuttaminen tietysti kestäisi oman aikansa.

Mutta jostainhan on aina aloitettava.

Lähteet: STT, YLE, IL

 

Kaukolämpö – palellaan kimpassa

Eilinen Hyysäri kirjoittaa, että omakotiasujat vaihtavat ryminällä öljystä ja sähköstä kaukolämpöön

Saman uutisen mukaan suurissa kaupungeissa omakotiasukkaiden ryntäys kaukolämpöön on niin suuri, ettei kaikkia halukkaita ennätetä liittää verkkoon. Viime vuonna Rovaniemellä asennettiin sataan ja Oulussa yli neljäänsataan omakotitaloon kaukolämpö, kun aiemmin liittyjiä oli 30–50 vuodessa. Sama tahti on jatkunut tänäkin vuonna. Myös Helsingin Energia on saanut paljon tarjouspyyntöjä kaukolämmöstä.

Huomattava osa liittyjistä on lämmitysjärjestelmän vaihtajia, sillä 1960- ja 1970-luvulla asennetut öljykattilat vaativat uusimista.

Tällä hetkellä tarjouksessa oleva kaukolämpöenergian hinta ja huolettomuus olvat ne seikat, jotka houkuttelevat omakotitalossa asuvia suomalaisia liittymään kaukolämpöverkkoihin. Jatkuvat sähkön ja öljyn hinnankorotukset pistävät ihmiset kyselemään vaihtoehtoja.

Helsingin Energia on tällä hetkellä Suomen suurin kaukolämpöä myyvä yritys. Sen verkossa on noin 13 000 kiinteistöä. Moni öljyllä omakotitaloaan lämmittävä joutuu lähivuosina uusimaan kattilansa. Myös uudisrakentajat ovat ymmällä.

Vaikeutena on se, että asukkaat ovat markkinamiesten armoilla. Puuttuu puolueetonta tietoa.

Kaukolämmön hinta on vuodesta 1986 ollut kaikkein vakainta. Vielä vuoteen 2000 saakka öljy oli kaukolämpöä ja sähkölämmitystä huokeampi omakotitalon lämmitysmuoto. Vertailussa ei ole mukana maalämpöä eikä pellettilämmitystä.

Kysymys kuuluukin, kuinka voikaan huoltovarmuus?

Olen ammattini puolesta nähnyt kauhuskenaarioita kylmästä pakkastalvesta.

Pelkkä talvi ei kuitenkaan hyydä Kullervoa. Mietin kauhulla kuinka kylmä taajamissa olevissa kerrostaloissa on kriisin sattuessa. Kun kaukolämpö katkeaa, niin kaupungissa palellaan yhdessä.

Ja kohta myös maaseudulla.

Tämän tarjonnan ja idean takana täytyy olla varma tieto kasvihuoneilmiön voimistumisesta ja usko siihen, että Suomessa ei ole kohta enää talvia.

Vihreäthän tätä ovat toitottaneet jo pitkään. Tämä sakki on ollut myös varsin kiinnostunut tuomaan maahan vähemmän pakkasta kestävää siirtoväestöä.

Alkaisiko asiassa olla jo hieman salaliittoteorian makua?

Nimittäin:

Tapio ”Jakenpoika” Laakso (uusstalinistit) kirjoitti myös omassa blogissaan oman mielipiteensä tästä aiheesta. Tapsan mielestä tämä on erinomainen asia ilmaston kannalta.

Juuri tämän kehityksen vauhdittamiseen pyritään myös niillä energiaverojen korotuksilla. Varsinaisia korotuksia tärkeämpää on kuitenkin signaali. Sähkön ja öljyn hinta tulee nousemaan myös tulevaisuudessa, joten kaukolämpöön tai muihin järjestelmiin (maalämpö, lämpöpumput, pelletit) vaihtaminen on järkevää. Samoin energian säästämiseen pyrkiminen.

Jep…

Sähkö tulee pistorasiasta, vanha vihreän viidakon sananlasku.

Minä haluaisin ihan noin aikuisten oikeasti nähdä, miten maalämpö ja pelletit ratkaisevat tulevaisuuden energiantarpeemme? Tai miten sitä kuuluisaa ja autuaaksitekevää kaukolämpöä tuotetaan ilman fossiilisia polttoaineita tai ydinvoimaa?

Aivan samoin kuin haluaisin kuulla – en todellakaan nähdä – miten vihervasemmisto aikoo ratkaista ns. työvoimapulan ammatti- ja kielitaidottomalla siirtotyövoimalla?

Ajoittain mieleeni tulee mieleen vahvasti Ruotsin kuuluisan rautakanslerin Axel Oxenstjärnan (1583-1654) kuuluisat sanat kuolinvuoteellaan:

”Poikani, et usko kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan.”

Tuon väitteen minä muuten allekirjoitan.