Viikon mokutus 52/09

Yksin tulleita lapsia on julkisuudessa nimitetty ankkurilapsiksi. Tällä tarkoitetaan, että lapsi olisi lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään. Todellisuudessa perheenyhdistäminen kestää pitkään ja vain osalla lapsista on oikeus hakea sitä. Lisäksi monen lapsen isä on kuollut tai perhe on kadoksissa.

Kirsi Hytinantti ja Anna G. Mikkonen Hyysärin Vieraskynässä 28.12.2009.

Näin siis  humanitaarista maahanmuuttoa  elinkeinonaan (l. verovaroja) pitävä Pakolaisapu ry:ssä vaikuttava sekä kansainvälistä ihmiskauppaa ruokkiva kukkahattukaksikko.

Hytinantti on varatuomari joka on toiminut turvapaikkaa hakevien lasten lakimiehenä. Mikkonen on valtiotieteiden maisteri  joka toimii yksin tulleiden lasten edustajana.

Kun  Hytinantin rahastuskoneisto (Pakolaisapu ry) sai samasta puusta elävältä Amnesty Internationalilta vuoden 2008 kynttiläpalkinnon hän  totesi, että tänne tulevien ihmisten puolesta todella haluaa tehdä työtä, eikä työ ole millään tavalla turhaa.

Mikkonen puolestaan  peittää taustansa valtiotieteiden maisterin arvonsa taakse. Hän edustaa humanitaarisen maahanmuuton lisäksi toista samanlaista ( itse itseään kasvattavaa ja verovaroilla subventoitua) inhimillisen kärsimyksen rahastamiseen erikoistunutta alaa – yksityisellä sektorilla pyöritettyä  lastensuojelua.

Heitä yhdistää siis se, että humanitaarinen  maahanmuutto on elintärkeä asia – siis heille itselleen. He edustavat sitä joukkoa, joka on onnistunut rakentamaan itselleen elinkeinon toisten ihmisten kärsimyksistä – veronmaksajien kustantamana.

Heitä ei tunnu kiinnostavan se tosiasia, että heidän puuhastelunsa seurauksena huomattavia summia  suomalaisten veronmaksajien taskuistaan puristamia verovaroja siirtyy erinäisten välikäsien kautta ihmiskauppiaille ja kasvottomalle kansainväliselle rikollisuudelle.

Ylläpitääkseen elinkeinonsa kannattavana, heidän on pakko esittää yllälainatun kaltaisia epätosia väitteitä julkisuudessa.

Vielä hassummaksi tuo väite muuttuu, kun lukee tuon propagandakirjoituksen  jatkon:

Paraikaa on valmisteilla ulkomaalaislain muutos, jonka mukaan perheenyhdistämistä hakevan olisi oltava alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tähän saakka on ratkaissut hakijan ikä hakemuksen vireillepanohetkellä.

On epäoikeudenmukaista, jos viranomaismenettelyn kesto vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen elää perheensä kanssa. Lisäksi lainmuutoksen seurauksena saattaa olla, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi.

Niin?

Jos Hytinantin ja Mikkosen esittämän väitteen mukaan tällaista ns.ankkurilasta ei siis ole lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään, niin miten on mahdollista, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi?

Siitä toki täytyy olla Hytinantin ja Mikkosen kanssa samaa mieltä, että ulkomaalaislainuudistuksessa on tapahtumassa suuri virhe.

Uudesta laista pitää poistaa kokonaan laajamittainen (suomalaisen ydinperhekäsityksen vastainen) perheenyhdistäminen ja alaikäisille ei pidä antaa pysyvää  turvapaikkaa (etenkään perheenyhdistämistarkoituksessa).

Muutenkin tässä maassa olisi syytä käydä jo pikkuhiljaa vakavaa  keskustelua siitä, kenen etujen mukaista on  ihmisten salakuljettaminen maapallon toiselta puolelta (eri luonnonolosuhteiden, kulttuurin ja uskonnon)  piiristä Suomeen?

Onko se pakolaisen tai määränpäämaan kansalaisten (suomalaisten) etujen mukaista?

Vai palveleeko se paremmin diktaattorien, naapurimaiden valtaajien, etnistä puhdistusta harjoittavien, ekspansiivisen islamin, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskauppiaiden ja verovaroilla yksityistä bisnestä pyörittävien suomalaisten kukkahattuilijoiden etuja?

Joku rinnasti jossain suomalaisen työttömän ja sairaseläkeläisen samaan asemaan näiden verovaroilla varallisuuttaan kartuttavien juristien ja humanistien kanssa.

Minusta tuo rinnastus on väärä.

Työtön ja sairaseläkeläinen on pakkotilanteessa – verovaroja omaksi hyödykseen käyttävä ns.humanitaarista työtä tekevä kukkahattuilija on härski saalistaja.

Lähteet: HS, Amnesty

 

Viikon mokutus 18/09

Itse pidän Punavuorta sopivampana paikkana vastaanottokeskukselle kuin Kontulaa, koska Itä-Helsingissä on jo entuudestaan suhteellisen paljon maahanmuuttajia.

Vesa Hack US-blogissaan 28.4.2009

Kun Vesan tällä kerralla ulospäästämää idiotismia tutkii lähemmin, huomaa että tässähän meillä puhuu aito komentotaloutta edustava uusstalinisti – Vesan olisi ehkä syytä tutustua käsitteen White Flight merkitykseen.

Tämän sijoittamisen suurin ongelma on siinä, että nämä sinänsä pienet etnisyydestään kynsin hapain kiinni pitävät ryhmät eristäytyvät nyt yhteen kerättyinä tasaisesti ympäri kaupunkia – eli muodostavat näitä pienempiä (ja tiiviimpiä) ghettoja myös ns.paremmille alueille.

Olin eräässä suljetussa kokouksessa muutama vuosi taaksepäin. Tuossa kokouksessa erittäin korkeassa toimeenpanevassa asemassa oleva kaupungin asuntovirkamies kertoi meille, että tulevaisuuden asuntopoliittinen tavoite on vähintään 14% maahanmuuttajia jokaisessa Helsingin kaupunginosassa.

Kysymyksiin aikooko kaupunki laajentaa sosiaalista asuntotuotantoa myös näille ns. paremmille alueille, kyseinen virkamies sanoi, että siihen ei ole tarvetta – kaupungilla on olemassa Helsingin Asuntohankinta Oy. Tämä yhtiö on kaupungin omistama, mutta siihen ei päde sama poliittinen valvonta kuin kaupungin virastoihin ja laitoksiin. Sen tehtävänä on hankkia omistusasuntoja perinteisistä asunto-osakeyhtiöistä sosiaalisin perustein ja kaupungin työsuhdeasuntoiksi jaettaviksi vuokra-asunnoiksi.

”Näihin me tulemme ensisijaisesti tulevaisuudessa asuttamaan sosiaalisin perustein asuntoa tarvitsevia maahanmuuttajia, saadaksemme tavoitteemme (tuon mainitun vähintään 14%) toteutumaan”

Ei tarvitse tosiaan mennä Kontulaan saakka – käykääpä huviksenne näin keväällä tai kesällä iltaisin katsomassa esimerkiksi mallikaupunginosien Pikku-Huopalahden tai Ruoholahden ympäristöä (urheilukenttiä, metroasemaa jne), niin saatte erinomaisen kuvan siitä mistä on kysymys.

Kun nyt sitten puhutaan näistä vastanottokeskuksista, joissa asuu maahan vasta saapuneita ihmisiä vailla minkäänlaista tulevaisuutta (laman alla taistelevassa ja omalaatuisen alkuperäiskielen ja -kulttuurin piirissä) niin jokainen voi sitten kuvitella tuollaisen keskuksen vaikutuksen omaan naapuristoonsa ja asuntojen arvoon.

Ihmisillä on oikeus itse saavuttamaansa elintasoon – tällainen päättäjien taholta tehty pakkosijoituspolitiikka ei ole mitenkään yhndenvertaisuusperiaatteen eikä kansanvallan perusteiden mukaista.

Mutta eihän Vesa sitä ymmärrä – virhe mikä virhe…

 

Rahastusta rautasormuksella

Nyt joku voi tempaista keilapallon sieraimeensa – mutta olkoon hyvä vaan.

Minun mielestäni uusi keräys, jossa hyödynnetään vuoden 1940 ilmapuolustussormusta on mauton.

Lokakuun 20. päivänä vuonna 1939 Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa oli seuraavanlainen kirjoitus:

Kultasormukset isänmaalle

Täällä kaukana kotoa tuumin yöllä päivystävänä upseerina isänmaan asiaa ja ehkä alkavia taloudellisia vaikeuksia. Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä miljoonia maanpuolustukseen.

Reservin vänrikki Jussi Lappi-Seppälä

Tuolloin – kevättalvella 1940 – kansalta kerättiin yli 300 000 kultasormusta ja tuhansia muita kultaesineitä.
Myös oma isoäitini vaihtoi omansa ja isoisäni vihkisormukset rautaisiin korvikkeisiin.

Isäni kantoi tuota ilmapuolustussormusta 1960-luvun alusta kuolemaansa. Ja minä hänen jälkeensä – ja kannan edelleenkin.

Niin monet kerrat olemme joutuneet selittämään tietämättömille hakaristin merkitystä tuossa rautaisessa sukukalleudessa. Mutta ajat näyttävät vaihtuneen – pois aidosta isänmaallisuudesta nykyisiin ahneuden ja saalistamisen aikoihin.

Tiedättekö muuten mitä näille sormuksille – ja niihin sisältyneille varoille – kävi?

Keräyksen tuloksena Puolustusministeriölle luovutettiin yhteensä yli 1750 kiloa kultaa. Tulos oli suuruudeltaan varsin merkittävä: kultamäärällä olisi saanut hankittua 30 hävittäjäkonetta tai saman verran 75 mm ilmatorjuntatykkejä. Sormusten lahjoittajia kannusti ajatus kotiseudun ilmapuolustuksen vahvistamisesta.

Keräyksen tulosta ei kuitenkaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin ennen jatkosodan syttymistä. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista. Hyvistä aikeista huolimatta kulta jäi makaamaan Suomen Pankin holviin. Arkaluontoisesta asiasta vaiettiin sodanaikaisen sensuurin turvin.

Kullan kohtalosta ei kyselty moneen vuoteen, mutta vuonna 1944 valtioneuvosto ryhtyi venäläismiehityksen pelossa puuhaamaan kultalastin siirtoa ulkomaille. Samana kesänä käynnistettiin salaiset kuriirikuljetukset Malmin lentokentältä Tukholmaan. Syksyllä 1944, välirauhasopimuksen jälkeen kyseinen lentokenttä suljettiin, mutta kultakuljetuksia jatkettiin Hyvinkään sotilaskentältä. Valtaa sodasta toipuvassa Suomessa pitivät tuolloin valvontakomissio ja uusi hallitus.

Tukholmassa kulta varastoitiin aluksi Suomen lähetystön kellariin, josta se sittemmin siirrettiin pankkiholviin. Kullan hyödyntäminen tuli ajankohtaiseksi syksyllä -45, kun Suomi oli ajautunut valuuttapulaan. Suomen Pankki tarjoutui ostamaan kultaerän valtioneuvostolta silloisella 140 miljoonalla markalla. Pankki myi suurimman osan kullasta ruotsalaisille ja ilmoitti rahoittavansa saaduilla 4 miljoonalla kruunulla kansanhuollolle tärkeitä hankintoja, lähinnä viljaostoja. Osa kultakoruista myytiin kotimaiselle kultasepälle sulatettavaksi. Valtion saamat rahat tuloutettiin ”satunnaisena tulona”.

Vihkisormuksensa ja muut sukukalleutensa isänmaan hyväksi lahjoittaneet kansalaiset eivät välttämättä koskaan saaneet tietää mihin heidän kultaesineensä päätyivät. Saattaa olla, että he eivät olisi pitäneet kuulemastaan. Historiallisesti arvokkaimmat kultaesineet myytin näet Kansallismuseoon ja maakuntamuseoihin nimellisellä arvolla.

Kultakeräystä selviteltiin perusteellisesti 50-luvulla, mutta sen jälkeen paperit hautautuivat Suomen Pankin holveihin. YLE:n radio-ohjelmaa varten 80-luvulla esiin kaivetut asiakirjat osoittavat, että vaikka kultaa ei käytetty alkuperäisen tavoitteen mukaisesti ilmapuolustukseen, keräyksessä ei ollut kyse huijauksesta. Keräyksen tuotto jäi vain realisoimatta sodasta aiheutuneiden muuttuneiden olosuhteiden takia. Kauppoja ei saatu aikaan ja tuotto jäi käyttämättä kansan tarkoittamaan kohteeseen.

Näin kävi. Ja sille ei voi enää mitään. Mutta tälle voi.

Alunperin rautaisena vihkisormuksen korvikkeena hädässä lanseeratun sormuksen uuden ja uljaan hopeisen rahastusversion voi tilata täältä.

Näitä sormuksia oli alunperin kahta eri mallia. Oli sileä – heraldisella ruusukkeella varustettu – rautasormus:

sekä tuo jo aikaisemminkin esitelty, hakaristillä varustettu ilmapuolustussormus.

Jostain syystä hakaristisormus teki paremmin kauppansa ja näitä sileitä – vihkisormuksen tapaisia – jäi varastoihin huomattavasti enemmän.

Näitä jäljelle jääneitä sormuksia myytiin jokin aika sitten veteraanien hyväksi kampanjalla. Tämän vielä hyväksyn. Mutta hopeisen myyntiversion tekeminen rautaisesta korvikkeesta – etenkin sen jälkeen kun suurin osa veteraaneista on kuollut – on mielestäni härski välistäveto – ja kylmää rahastusta Rahapaja Monetan piikkiin.

Kyseisen tekeleen tulojen luvataan menevän sotiemme veteraaneille ja kyseisen hankkeen suojelijana on ikipasifisti Tarja Halonen. Tukijoukoissa seisoo myös ex-vasuri Mikko Kivinen.

Näin on suomalainen hakaristi päässyt valtaa pitävien suojelukseen.

Nimen omaan juurikin nyt. Nyt kun viimeiset veteraanisukupolvet ovat haudan partaalla ja muualla mietitään sitä, mihin veteraanien omaisuutta voitaisiin käyttää hyvällä isänmaallisella omallatunnolla.

Jossain mättää nyt – ja pahasti.

Jos joku nyt tuon sormuksen ostaa, niin kannattaa muistaa eräs perusasia. Rahasi eivät mene maanpuolustukseen, eivätkä -edes pääasiassa – sotiemme veteraaneille. Ne menevät pääasiassa ahneille saalistajille ja sellaiselle Suomelle, jota ollaan hyvää vauhtia häpäisemässä ja josta ollaan myymässä pois kaikki se kunnia mikä liittyy veteraaneihin ja heidän perintöönsä. Rahat menevät ahneiden lisäksi veroina monikulttuurista Suomea puuhaaville astrideille ja isänmaansa hylänneelle kukkahattusakille.

Heille, jotka käyttävät verovarojamme esimerkiksi tähän – näin budjettivuoden umpeutuessa.

Jos joku tulee esittelemään minulle moista tekelettä – näytän hänelle aidon asian ja totean; tuo on pelkkä halpa kopio.

Lähteet: YLE /Tarina rautasormuksista/ Olli Ihamäki, rautasormus.fi