Näin toimii suora kansanvalta

Kuva: EPA / MARCEL BIERI

Tänään uutisvuossa on ollut  kokonainen hyöky uutisia ja kommentteja koskien erästä  nykyajan tuoretta puolustustaistelua – nimittäin eilen Sveitsissä kansanäänestyksen kautta syntynyttä minareettikieltoa.

Lähes 60 prosenttia ( 57,5 prosenttia) sveitsiläisistä kannatti minareettien rakennuskieltoa. Minareettikiellosta tulee maininta Sveitsin perustuslakiin, koska myös 26 kantonista 22 hyväksyi rakennuskiellon. Kansanäänestyksen tulos saattoi häpeään kyselyt, jotka olivat ennustaneet kansalaisten enemmistön torjuvan minareettikiellon.

Jo alkaen Hyysärin  toiveajatteluun perustuvasta uutisoinnista (kyllä se lakialoite kaatuu) paniikkinappulan painamiseen (rasistiset ja äärioikeistolaiset sveitsiläiset) saakka, oletettavissa oli tänään alkanut huonoitsetuntoisten ja näennäissuvaitsevaisten rähmälläänolijoiden monikulttuurinen paheksumisvyöry.

Hyysärin  penaalina kirjoittava Tellervo Yrjämä-Rantinoja itkee lehden painetussa versiossa, että minareettikielto on kova kolaus puolueettomuuttaan varjelevan Sveitsin maineelle.

Päinvastoin – tuo äänestystulos osoittaa todellisuudessa sen, että Sveitsi on aidosti puolueeton maa eikä taivu ulkopuolisen painostuksen edessä, vaan noudattaa omaa lainsäädäntöään ja perinteitään aidon suoran kansanvallan periaatteiden mukaisesti.

Samainen tyhjäntoimittaja itkee myös sen perään, ettei Sveitsi ole  EU:n jäsen eikä kuulu Natoon vieläkään.

Minä en tiedä minkälaisella  koulutaustalla Tellervo on päässyt nykyiseen työhönsä, mutta tällainen kommentointi osoittaa, joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai sitten täydellistä piittaamattomuutta, sittä millainen on itsenäisen valtion suvereeniteetti ja mitä tarkoittaa kansanvalta.

Mutta eipä tämä yllättänyt. Ei.

Myöskään se ei yllättänyt, että ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan minareettikielto loukkaa uskonnonvapautta.

On aika vaikea nähdä miten ihmisten  alistamisen ja islamin maallisen vallan symboleiksi miellettyjen  minareettien kieltäminen perinteiltään kristillisessä (ja sekularisoituneessa) eurooppalaisessa maassa voisi loukata uskonnonvapautta.

Asia on todellisuudessa täysin päinvastainen. Minareettien (ja muessinin kiljunnan salliminen) loukkaa tuollaisessa maassa vapaa-ajattelijoiden ja muiden uskontokuntien oikeuksia.

Minareetti on de facto  islamilaisen poliittisen ja maallisen vallan julkinen tunnus.  Euroopassa se on omia arvojamme polkeva valloituksen symboli.Kun  jonkun vastaanottajakulttuuriin  pyytämättä tulleen ja kulttuuriperältään täysin vieraan  uskonnon ekspansiivinen näkyvyys kielletään yhteiskunnan itsesuojelun vuoksi, kyse on puolustuksesta –  ei kiihottamisesta valtaajakulttuuria ja sen edustajia vastaan eikä todellakaan mistään uskonnonvapauden rajoittamisesta.

Uskonnonvapaus ja sen harjoittaminen sekä ekspansio ovat kaksi eri asiaa. Käykää huviksenne  kysymässä Helsingin tataareilta, miksi he eivät ole tarvinneet minareetteja.

Ehkä se johtuu siitä, että he ovat aidosti intgroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan, eivätkä tarvitse maailmanvalloitusta tai sen tunnuksia uskontonsa tunnustamiseen ja harjoittamiseen.

Nyt tullaan muuten siihen tilanteeseen, mihin minä olen valmis vetämään sananvapauden (ja uskonnonvapauden) rajan. Minun mielestäni kenelläkään sellaisella, joka vaatii toisen ihmisen sananvapauden rajoittamista, ei ole oikeutta henkilökohtaiseen sananvapauteen (eikä uskonnonvapauteen) – noiden rajojen piirissä, muuten kyllä.

Paheksujien kuoroon ovat ehtineet mukaan myös muut. Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner tuomitsee päätöksen suvaitsemattomuuden osoituksena ja vaatii sen perumista.

Kouchnerin ruotsalainen kollega  Carl Bildt pitää äänestystulosta ennakkoluuloisuuden ja ehkä myös pelon osoituksena. Bildtin mukaan on selvää, että tämä on kaikin tavoin negatiivinen viesti. Bildt myös kummeksuu, että tällaisesta asiasta päätettiin kansanäänestyksessä.

Itävallan sisäministeri Maria Fekter toteaa, että Itävallassa on uskonnonvapaus ja uskonnonvapauteen kuuluvat myös uskonnolliset rakennukset- unohtaen sen, että minareetit ovat maallisen islamin (sharian) tunnuksia.

Ja unohtaen myös sen, että ne ovat täysin tarpeettomia muuten kuin valloitusmerkkeinä. Sveitsi on nimittäin kieltänyt rukouskutsujen kailottamisen noin muutenkin.

Saksaa tällä hetkellä  hallitsevan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen kansanedustaja Wolfgang Bosbach puolestaan katsoo, että äänestystulos on merkki islamin pelosta, jota on myös Saksassa. Berliner Zeitung -lehden lainaaman Bosbachin mukaan tämä pelko on otettava vakavasti. Saksassa tällainen äänestys ei kuitenkaan ole  mahdollinen eikä tarpeen.

Nämä kommentit kertovat omalla karulla tavallaan sen, missä EU:Ssa mennään kansanvallan ja sananvapauden saralla. Kummallakaan ei ole mitään merkitystä silloin, kun kansalaiset äänestävät väärin tai esittävät vääriä mielipiteitä.

(Ainoa mikä on toistaiseksi jäänyt uupumaan, on pääministeri Matti Vanhasen anteeksipyyntö muslimeilta sveitsiläisten puolesta…)

Edelleen varsin vähän yllättäen, muslimiryhmät Sveitsissä ja muissa maissa ovat tuominneet kansanäänestyksen tuloksen uskonnonvapauden ja islamin vastaisena.

Sveitsin islamilaisjärjestöjen liiton johtaja Farhad Afshar sanoo, ettei kivuliainta ole itse minareettien kieltäminen, vaan äänestyksen symbolinen viesti. Muslimit eivät tunne olevansa hyväksyttyjä uskonnollisena yhteisönä.

Tästähän ei ole kysymys. Kysymys on nimenomaan valloittavan ja maallisen islmain torjumisesta sveitsiläisten toiveen mukaan – heidän omassa maassaan.

Indonesian suurimman muslimiryhmän Nahdlatul Ulaman johtaja Maskuri Abdillah sanoo, että päätös osoittaa sveitsiläisten vihaa muslimiyhteisöjä kohtaan. Hän kuitenkin kehottaa muslimeja olemaan kostamatta päätöstä.

Egyptin mufti Ali Gomaa pitää äänestystulosta loukkauksena kaikkia maailman muslimeja kohtaan. Myös muun muassa Britannian ja Itävallan muslimien järjestöt ovat tuominneet päätöksen.

Mitä muuten luulette, suostuisivatko nämä suuret suvaitsevaiset  puolustamaan  katedraalin perustamista Mekkaan, Medinaan, Riadiin ja/tai  Jeddaan tai Hagia Sofian muuttamista alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa?

Aito islam maallista valtaa sharian kautta käyttämään pyrkivänä  (ja aidosti ekspansiivisena uskontona) on kaikesta vähättelystä huolimatta  aito uhka eurooppalaiselle kulttuurille ja elämänmenolle. Suosittelen kaikille tuota uhka vähätteleville tutustumista ainakin tähän videopätkään:

Islamin leviämistäkin suurempi uhka Euroopassa ovat omat ns. hyvätahtoiset idioottimme ja ateismia uskonnollisella kiihkolla levittävät ateistifundamentalistit.

Monilla agnostikoilla ja ateisteilla on lievää pahempi taittoharha siinä, että kieltämällä kristillisyys (sekä siihen kulttuurillisesti ja historiallisesti liittyvät asiat ja ilmiöt)  ja tarkastelemalla Eurooppaan maihinnousua tekevää islamia sekularistisesti, vapaus ja suvaitsevaisuus Euroopassa (muka) lisääntyisivät.

Tuhoamalla kristillinen perintö vapautetaan ainoastaan uskonnollinen tyhjiö. Ja siihen tyhjiöön on helppo islamin kaltaisen (kaiken ja kaikki selittävän) uskonnon tulla ja täyttää se.

Sveitsiläisillä näyttäisi edelleen olevan terve suhde omaan kulttuuriperintöönsä – myös siihen kuuluvan kristinuskon suhteen.

Se mikä tässä tapauksessa oli parasta, oli perusasia siitä, että  kansa sai päättää itse omista asioistaan.

Näin toimii suora kansanvalta – siitäkin huolimatta, että se sotii esimerkiksi kansanvallasta  syvästi närkästyneen oligarkki  Osmo CheGuevaran ajatusmaailmaa vastaan. Odea nimittäin nakertaa tässä asiassa kaikkein syvimmältä se, että kansa äänesti näin hallituksen ja useimpien puolueiden vetoomuksista huolimatta.

Tai lähinnä huumoriin sekä sisältönsä, että tyylinsä puolesta kuuluva nimimerkki pettyneen kiukuttelu Hyysärin keskustelussa:

ei sopiva äänestyksen aihe pettynyt  |  29.11.2009 15:21

Tämä ei osoita muuta kuin sen, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Mihin on kadonnut länsimainen uskonnonvapaus? Se koskee myös muslimeja. Islamin uskon harjoittamisen kieltämisestä seuraa vain katkeruus ja radikaalisten islamilaisten ryhmien suosion kasvu. Kuka vielä muistaa ensimmäiset kristityt? Hekin olivat nykyisiin kirkkokuntien jäseniin verrattuina erittäin ideologista ja näkemyksiltään radikaalia sakkia, koska tulivat uskostaan vainotuiksi. Tällaista kansanäänestystä ei olisi pitänyt lainkaan järjestää, koska tässä länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen syvimmät periaatteet muutettiin irvikuvakseen, kun suvaitsematon väkijoukko päästettiin melskaamaan lainsäädännössä. Vain soihdut puuttuvat.

😀

Huono kansa? Vääriä päätöksiä? Ajatusrikos? Väärin äänestetty?

Ei vaan jotain aivan muuta.  Parlamentarismi on (sivistystason noustua tälle tasolle) muuttunut feodalismin kaltaiseksi riippakiveksi ja poliittiseksi muinaisjäänteeksi.

Suora demokratia on tätä päivää ja tulevaisuutta.

Lähteet:  HS, STT,YLE, Reuters

 

Luterilainen traditionalisti?

Mikä on luterilainen traditionalisti? Tätä kysymystä on kysytty näissä piireissä viime aikoina useasti – eri paikoissa ja eri muodoin. Asian selvittämiseksi piti tehdä hetken työtä ja pukea ajatus sanoiksi.

Sellainen on ihminen, joka on perinteisessä mielessä traditionalisti (konservatiivi  ja perinteistä kiinni pitävä), mutta jonka ajatteluun luterilaisuus ja sen perintö liittyvät erityisesti traditionalistisena maailmankatsomuksen osana.

Modernistien mielestä vain progressiivinen ja täysin sekulaariin yhteiskuntaan sulautunut oppi on rationaalista (ja heidän näkökulmansa kannalta hyväksyttävää). Materialistisella tasolla modermismissa  on olennaisena tekijänä tieteellistekninen edistysusko, jonka mukaan edistys on nousujohteista kulkua parempaan suuntaan pois entisestä.

Traditionalismi puolestaan perustuu konservatiivisuuteen ja vankkaan pysyvien arvojen kunnioittamiseen – jatkuvuuden ja vakauden varmistamiseksi. Ilman traditiota, tietty yhteiskunnallinen autoritäärisyys ja jatkuvuuden takia välttämätön elämäntapa, jää yleensä modernististen vaatimusten alle ja yhteiskunnallinen vakaus kärsii.

Traditionalismi ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä kiivasta konservatismia. Sellaista, jossa ahdas moraalikoodisto tekee arkisesta elämästä henkisesti ahdasta ja vaikea.

Myöskään modernismin ei tarvitsisi suhtautua yhteiskunnallisiin traditioihin niin kuin kyseessä olisi jotenkin häpeällinen reliikki – sellainen, josta pitäisi nopeasti päästä eroon.

 

Fundamentalistinen ateismi eurooppalaisen kulttuurin uhkana

Isokokoinen krusifiksi riippuu luokkahuoneen seinällä roomalaisessa koulussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tiistainen tuomio velvoittaa Italian valtion kouluja poistamaan ristiinnaulitun kuvat luokista.

TONY GENTILE / REUTERS

Ateismi – tai oikeastaan sen fundamentalistisin suuntaus – näyttäisi olevan aivan yhtä suuri uhka eurooppalaiselle kulttuurille kuin fundamentalinen islamismi.

Häpeä kyllä, suomalaissyntyinen Soile Lautsi on tällä kerralla päässyt etusivun otsikoihin saatuaan vähemmistössä olevalla ja maahanmuuttajaperäisellä mielipiteellään kukistettua italialaisen enemmistön mielipiteen – näiden omassa kotimaassaan.

”Tämä on meille juhlapäivä sekä hieno historiallinen hetki Italiassa”

kuvaili Lautsi  tunnelmiaan Abano Termen pikkukaupungissa Koillis-Italiassa. Lautsi voitti juttunsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT).

Tässä nimenomaisessa tapauksessa ”Lautsi vastaan Italia” EIT päätti, että koululuokkien seinillä komeilevat krusifiksit rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti.

Tässä herää se kuuluisa miljoonan ruplan kysymys siitä, että pitääkö tämän päätöksen jälkeen kaikki uskontojen tunnusmerkit (myös vapaa-ajattelijoiden), kieltää ja poistaa näkyvistä sen vuoksi, että ne rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti?

Italian valtio aikoo kuitenkin  valittaa päätöksestä. Jos EIT:n suuri jaosto ottaa valituksen vastaan, asia käsitellään vielä kerran.

Italiassa tapaus herätti tiistaina runsaasti huomiota. Vatikaani tuomitsi päätöksen ”järkyttäväksi, vääräksi ja lyhytnäköiseksi”.

Vaikka Vatikaani on mitä on, tällä kerralla sen mielipiteeseen on helppo yhtyä. Kaikki toiminta, joka on demokraattisessa järjestelmässä enemmistön mielipiteen vastaista on – Vatikaanin sanoin – vähintään järkyttävää, väärää ja lyhytnäköistä.

EIT:n kansanvaltaa halveksiva päätös oli Lautsin selätysvoitto Italian valtiosta, oikeudenmukaisuudesta, enemmistödemokratian säännöistä  ja piste seitsemän vuotta kestäneelle oikeustaistelulle italialaisissa tuomioistuimissa.

Lautsi tunnustautuu ateistiksi ja sanoo ateistiseen maailmankatsomukseen pohjautuvien arvojen puolustamisella olevan tärkeä rooli perheessään.

”Vähän schopenhauermaisesti meillä mennään: joko ajattelet tai uskot”

Lautsi sanoo.

Lautsi ei eroa uskonnollisista fundamentalisteista millään tavalla – hän on suorastaan kuin peilikuva kovan linjan islamistista.

Sellaisesta joka tulee esimerkiksi Suomeen ja ymmärtää  täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta hän onkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin hänelle.

Yli kaksikymmentä vuotta Italiassa asuneen Lautsin nokkapokka Italian valtiota vastaan alkoi vuonna 2002, kun hänen kaksi poikaansa kävivät yläastetta.

Vierailin koulussa ja kiinnitin huomiota joka luokassa aitiopaikalla koreilevaan krusifiksiin. Ei siinä tietenkään mitään uutta ollut, leikkikoulussa niitä oli seinällä kolme. Italiassa katolilaisuus tunkee sisään joka ovesta ja ikkunasta ja joskus on raskasta olla ateisti.

Onkohan Lautsi kuullut koskaan sellaisesta periaatteesta, että maassa maan tavalla tai maasta pois?

Jokainen valtio on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten ja sen kansalaisten omaksumille arvoille. On ensinnäkin äärimmäisen moukkamaista ja epäkohteliasta, että vieras neuvoo isäntäväkeä, miten nämä saavat elää omassa maassaan.

Lisäksi asioiden vieminen näin pitkälle ja oikeusistuimen käyttäminen astalona kolonialistisen vääryyden toteuttamiseen on lähinää kuvottavaa.

Lautsi valitti koulun johdolle krusifiksien rikkovan tasavertaisuusperiaatetta ja vetosi italialaisen tuomioistuimen vuonna 2000 tekemään päätökseen krusifiksien poistamisesta äänestyspaikoilta.

Koulu piti kuitenkin krusifiksinsa ja Italian opetusministeriö kehotti kaikkia italialaiskouluja toimimaan samoin.

Lautsi valitti venetsialaiseen tuomioistuimeen, josta valitus siirtyi vuonna 2004 edelleen perustuslakituomioistuimeen. Se kuitenkin palautti valituksen alueoikeuteen.

Vuonna 2005 aluetuomioistuin hylkäsi Lautsin valituksen katsoen, että krusifiksi ei ole vain uskonnollinen tunnus.

Krusifiksi symboloi tuomioistuimen mukaan Italian historiaa ja kulttuuria, jossa korostuvat tasa-arvoisuuden, vapauden ja suvaitsevuuden periaatteet. Italian valtion mukaan krusifiksi on katolisen kirkon ”lippu”, ja katolinen kirkko ainoana perustuslakiin kirjattuna kirkkona on keskeinen osa Italian tasavaltaa.

Lautsi valitti krusifikseista EIT:hen vuonna 2006 ja EIT määritteli koululuokkien krusifiksit tiistain päätöksessään uskonnollisiksi symboleiksi.

”Krusifiksien läsnäolo koululuokissa – jota on mahdotonta olla huomaamatta – voidaan helposti tulkita kaikenikäisten oppilaiden kannalta uskonnolliseksi symboliksi ja siten oppilaat voivat tuntea, että heitä kasvatetaan kyseisen uskonnon leimaamassa ilmapiirissä”

EIT:n tuomiossa sanotaan.

EIT määräsi Italian valtion maksamaan Lautsille 5 000 euron korvauksen.

”Kyse ei tietenkään ole rahasta, vaan nimenomaan moraalista. Italia julistautuu maalliseksi tasavallaksi, jolla ei ole valtion uskontoa, joten sen mukaan sopii sitten toimia.”

Lautsi ei halua kuvaansa lehteen, koska haluaa ”käydä maitokaupassa rauhassa jatkossakin”. Vuosien varrella Lautsin postilaatikkoon on löytänyt tiensä myös jokunen tappouhkaus ja kymmenittäin häirintäviestejä.

Historiallinen hetki tämä  aivan varmasti onkin. Eurooppalainen vetoomustuomioistuin kyykyttää yhden eurooppalaisen maan enemmistöä yhden maahanmuuttajan esittämän mielipiteen vuoksi ja pakottaa katolista  kansallisvaltiota luopumaan omasta kulttuuristaan ja sen tunnuksista.

Se perinteitä ja enemmistödemokratiaa halveksuva meno, jota olemme tottuneet näkemään täällä Suomessa, liittyy hyvin kiinteästi  nykyiseen yleiseurooppalaiseen kehitykseen. Vallan keskittyessä Lissabonin sopimuksen jälkeen yhä harvempiin käsiin ja yhä kauemmas kansasta sekä sen elämästä todellisuudesta, tulemme näkemään jatkossa enemmän ja enemmän yleisen oikeustajun vastaisia päätöksiä ja toimia.

Eurooppa on tällä menolla siirtymässä kiihtyvää tahtia harvainvaltaan.

Taitaa tässä olla myös juhlimisen aihetta -juuri  kaikille niille pikku idiooteille, jotka luulevat, että vähemmistön mielipiteen jyrääminen enemmistön mielipiteen  yli on oikeutta.

Ikävä kyllä, näitä eurooppalaisen kulttuurin tuhoamiseen kiihottavia mielipiteitä ei kuulu pelkästään fundamentalististen maahanmuuttajaryhmien joukosta.

Näitä vaatimuksia esittävät nykyään  entistä useammin ja ponnekkaammin alkuperäisistä eurooppalaisista koostuvat  ateistifundamentalistit.

Nämä rassukat,  jotka eivät ymmärrä sitä, että eurooppalainen oikeusjärjestys perustuu kristilliseen moraaliin ja kymmeneen käskyyn ja sitä, että koko eurooppalainen kulttuuriperintö on ollut viimeisen 2000 vuoden ajan vahvasti sidoksissa kristillisyyteen.

Nämä samat Jussi K. Niemelää messiaanaan pitävät (omasta elämästään vielä epävarmat) ihmispolot, eivät ymmärrä sitä että ilman kristinuskoa ei olisi olemassa nykyistä euroopplaisuutta eikä Eurooppaa.

Ikävä kyllä, nämä ihmiset ovat todellakin peilikuva lähetystyötä tekevästä fundamentalistisesta islamistista.

Niemelänkin kannattaa miettiä sitä, kuka suojaa häntä ateistina, jos kristiusko on hävitetty Euroopasta ja jos imaamit huutavat omaansa?

* * *

Minä häpeän sitä, että jaan Lautsin kaltaisen ihmisen kanssa saman kansallisuuden. Pyydän tässä italialaisilta anteeksi ainakin omastani (ja luulen, että monen muunkin suomalaisen)  puolesta.

Jos minä olisin teidän italialaisten asemassa, miettisin vakavasti lainmuutosta, jolla Lautsille saisi asetettua mononkuvan parsauksiin.

Ihan vinkkinä.

Lähteet: HS,Reuters, STT

Päivitys 06112009: Tästä huomattavan laajaa keskustelua herättäneestä asiasta ovat kirjoittaneet (ainakin) myös Hannes, Ruukinmatruuna ja Vasarahammer .

 

Kirkon ja ateistien välinen suhde?

Muhammed-piirroksistaan kuuluisaksi tullut – ja saman syyn vuoksi  kyllddyyrilehti Kaltiosta ulospotkittu – pilapiirtäjä Ville Ranta on aloittanut Helsingin seurakuntayhtymän lehden pilapiirtäjänä.

Hän toteaa uudesta pestistään itse näin:

Usein mietin, että uskonnosta voi puhua vain typeryyksiä. Ja voishan olla puhumatta mitään…

… jos sielunhätä sillä hellittäisi.

Ranta on kuvannut tämän viikon Kirkko & Kaupunki-lehdessä nykyisen (henkilökunnaltaan kauas juuriltaan ajautuneen) luterilaisen kirkon ja Jussi K. Niemelän edustaman hihhuliateismin välistä suhdetta:

Lähde: Kirkko ja kaupunki, kuva: Ville Ranta

 

Evoluution huipulla?

Olen hetken miettinyt kirjoitanko eräästä – tuohon yläpuolella olevaan merkkiin liittyvästä – näkemästäni tapauksesta. Ajattelin jättää (ihan lähimmäiseeni kohdistuvasta rakkaudesta ja myötähäpeästä johtuen) asian sikseen, mutta muuan Jussi K. Niemelä ja hänen hengenheimolaistensa käynnistämä ateistinen lähetystyökampanja aiheutti sen, että päätän nyt sitten kuitenkin krjoittaa aiheesta.

Olin jokin aika sitten paikalla todistamassa tilannetta, jota ei voi millään tavalla pitää evoluution huipulta lähtevänä toimintana.

Kuljin katua pitkin ja ihmettelin erään auton (joka oli siis varustettu ylläolevalla merkillä)  liikehdintää. Auton kuljettaja oli jostain minulle tuntemattomasta syystä pysäköinyt  pienen henkilöautonsa sellaiselle kadunpätkälle, joka oli varattu 4 tunnin pysäköintialueeksi kuorma- ja pakettiautoja varten.

Tämä pieni henkilöauto oli (ilmeisesti pysäköinnin jälkeen) jäänyt kahden kuorma-auton väliin ja auton kuljettaja ei saanut autoaan edessä ja takana olevista ylin metrin  raoista huolimatta takaisin kadulle.

Kuljettaja väänsi autonsa poikittain, jonka jälkeen auton takaosa kolahti kanttikiveen. Kuljettajalle tuli ilmeinen paniikki ja auton keula kolahti edessä seisovaan kuorma-autoon. Seuraavan hätäisen tempauksen jälkeen auton perä osui taakse pysäköityyn kuorma-autoon.

Seuraavaksi kuljettaja sai autonsa poikittain kadulle – ja aiheutti ruuhkan. Poistuin paikalta, enkä jäänyt enää katsomaan loppuhuipennusta.

Surullistahan ja myötätuntoa herättäväähän tämä sinänsä on. Myötähäpeä syntyy siitä, että kyseisen ajoneuvon kuljettaja välitti merkillään darwinismia ja evoluutiota- osoittaen käytöksellään se, ettei ainakaan hän ollut evoluution huipentuma.

Toisaalta tässä tuli mieleen, että äänekkäimmät ateistihihhulitaha toimivat samalla tavalla – ensin suhtaudutaan välinpitämättömästi ohjeisiin ja sääntöihin, sen jälkeen tulee paniikki ja paniikkia seuraa vahinko ja rytinä. Mikään muu kuin ismin nimi  ei erota näitä hihhuleita uskonnollista hihhuleista.

Jussi K:n seuraavaa kommenttia odotellessa…

 

Ateistihihhulit monikulttuurin asialla?

Jussi K. Niemelä pääsi viime keväänä jälleen kerran tapetille henkilökohtaisen lähetysuskonsa saarnamiehenä.

Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton yhteiskampanjassa bussien kyljistä ostettiin mainostilaa ja niin liimattiin mainoksia, joissa lukee ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”.

Kampanjan tarkoitus oli – Niemelän omin sanoin:

Emme pyri käännyttämään ketään, vaan rohkaisemaan ihmisiä huomaamaan oma uskonnottomuutensa.

Vai niin? Joko lainaus on huono tai Niemelä ei huomannut lauseensa olevan varsin paradoksaalinen. Tuota samaa kielikuvaa huomaamaan oma uskonnollisuutensa on käytetty kristillisessä sisälähetystyössä iät ajat pehmentämään kuvaa käännyyttämisestä ja ristiretkestä.

Tällainen toiminta on mielestäni hieman enemmän kuin vähän eettisesti arveluttavaa. Vielä arveluttavammaksi sen tekee tapa käyttää jumalattomuutta lähetystyön sisältönä. Näin ateismi muuttuukin hetkessä lähes uskonnoksi ja sen eteen tehtävä työ aivan yhtä vastenmieliseksi kuin esimerkiksi kristillinen tai islamilainen pakkokäännytystyö.

Vanhakantainen ateismi edusti ihmisen oikeutta omaan ajatteluun ja yksilönvapauden toteutumista. Niemelän ja hänen aisankannattajiensa edustama suuntaus on sen sijaan varsin aggressiivista, pakottavaa, ahdistavaa ja julistavaa – se sisältää niin paljon (käännyttävälle) uskonnollisuudelle ominaisia piirteitä, että sitä on syytä tarkastella uskonnollisena isminä.

Jotenkin minua ihmetyttää myös se vimma, millä näissä Niemelän johtamissa ateistipiireissä pyritään todistelemaan tieteellisesti Jumalan olemattomuutta. Ei se kuulkaa pojat kovin kauas mene siitä, että joku pyrkii todistelemaan tieteellisesti Jumalan olemassaoloa.

Kovin vähän löytyy kummallekaan väitteelle tieteellistä pohjaa… (usko onkin sitten aivan eri asia ).

Kovin kauas taas tämä eräs länsimaisen yksilönvapauden kulmakivistä (siis ateismi) on kulkeutunut oikeasta paikastaan (tai ehkä sillä on kiviitetty jotain vastustajaa?) näiden ateistihihhuleiden käsissä. Hihhulointi on kuitenkin pohjimmiltaan hihhulointia ja hihhuli on aina hihhuli – olkoon sitten ateistihihhuli tai muslimihihhuli. Hihhulit eivät rakenna yhteiskuntaa – he pyrkivät rikkomaan yhteiskuntaa päästäkseen valtaan tai aivan itsekkäästi pyrkimyksestä saada itselleen privilegioita ja päästääkseen korostamaan oman narsisminsa erinomaisuutta.

Kansallisuusmielisyyteen tuollainen toiminta sopii varsin huonosti, koska kansallisuusmielisyys on joukkuepeliä. Joukkuepeliä, joka jakaa yhteiset arvot mutta suvaitsee myös yksilöllisyyttä.

Suomalainen nykykulttuuri ja elämänmeno perustuu luterilaiseen moraaliin ja se taas perustuu Raamatun kymmeneen käskyyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisen kulttuuriin kasvaneilla ateisteilla olisi jotenkin erilainen moraalikäsitys – päin vastoin.

Jokainen suomalaiseen yhteiskuntaan kasvanut ja sitoutunut kansalainen omaa samat perusarvot. Olitpa siten tapakristitty, hihhulikristitty, agnostikko tai ateisti, moraalimme on pojaltaan samaa. Moraalin rappeutumisen suurimmaksi ongelmaksi näyttäisi kuitenkin – uskonnollisuutta tai uskonnottomuutta vahvemmin ja huolestuttavammin – nousevan nykyinen itsekeskeisyyden ja yhteisvastuuttomuuden aikakausi.

Tältä pohjalta tarkastellen jokainen hyökkäys kansallisvaltion moraalista pohjaa vastaan on minun mielestäni luokiteltavissa samaan myyräntyöhön, jota vihervasemmisto ja monikulttuuriuskovaiset harjoittavat. Myös Niemelän levittämä julistava ateismi on kansallisvaltion pohjaa ja moraalia rappeuttava (Mutta Jussi Koohan onkin virheä, mikä yllätys…)

Lyhyesti ottaen asia voidaan jakaa karkeasti kahtia – maahanmuuttokriittisyys pohjautuu kansallisvaltioon ja näin ollen se on luonteltaan konservatiivista. Maahanmuuttomyönteisyys pyrkii muuttamaan kansallisvaltiota, joten se on luonteeltaan revolutionalistista.

Jos taas itseään kämynä pitävän ja kuitenkin Niemelän julistavaa ateismia seuraavan ihmisen maahanmuuttokriittisyyden pohjana on jokin ihmeellinen ajatus länsimaalaisuudesta tai valkoisesta rodusta, silloin puhutaankin WPWW-hörhöilystä. Ja sillä ei ole mitän tekemistä kansallisuusaatteen kanssa – isänmaallisuudesta tai vastuunkannosta nyt puhumattakaan.

Sana sekularisointi toistuu usein näiden hihhuliateistien puheissa ja kirjoituksissa. Sekularisointi tarkoittaa kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Tämä sekularisointia koskeva ajatus on – ainakin Suomessa – kaksiteräinen miekka.

Se antaa mahdollisuuksia uskonnon varjolla samanlaiselle vähemmistöjen suosimiselle ja ns. positiivisille syrjinnälle, kuin kaikki muutkin (periaatteessa hyvää tarkoittavat) yhteiskunnan ääriliberalisointitoimet.

Niemelä tuntuu kyvyttömältä näkemään sitä, että luterilaisuus ja valtionkirkko pitävät edelleen maallistunutta kansallisvaltiota pystyssä ja toimivat näin myös suojamuurina vihamielisille vaikutteille – esimerkiksi Niemelän kovasti karsastamalle islamisaatiolle.

Jos (nykykehityksen mukaisesti) kirkolta leikataan pallit pois ja vähemmistöille annetaan enemmistöä enemmän oikeuksia, tilanne muuttuu vääjäämättä ajan mittaan sellaiseksi, että islam Suomessa vahvistuu näiden sekularisaatiotoimenpiteiden mukaan todellisuutta vahvemmaksi ja (yhteiskunnan suojamuurina ja yhdistäjänä toimivan) evankelis-luterilaisen kirkon asema romahtaa todellista tilannettaan heikommaksi.

Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu – tämä koskee myös Niemelää.

Lopuksi on hyvä varmaan todeta pari asiaa omasta ajatusmaailmastani.

Olen (kuten olen jo muualla kertonutkin) vakaumuksellinen luterilainen traditionalisti. Olen käynyt kehityskulun, joka alkoi lapsenuskosta luopumisesta, agonostikoksi kasvamisen kautta ateistiksi tunnustautumiseen – ja henkilökohtaisen kokemuksen sekä sitä seuranneen ajatteluketjun kautta tunnustukselliseksi traditionalistiseksi luterilaiseksi kasvamiseen.

Minä en käske enkä käännytä – suvaitsen sitä mikä kuuluu suomalaisuuteen (esimerkiksi ateismia). Sen verran suomalainen olen, että en myöskään katso hyvällä mitään käännyttämään pyrkiviä hihhuleita – en kristittyjä, hinduja, buddhalaisia, muslimeja enkä myöskään ateisteja.

Minulla on Suomessa oikeus omaan ajatusmaailmaani, juuri niin kauan kuin se ei tekoina sodi yhteiskunnallisesti määriteltyjä arvoja tai sopimuksia vastaan.

Ja sitä samaa odotan myös muilta kanssakansalaisilta.

Ai niin, minusta Jussi K. Niemelä on lähinnä säälittävä agendoineen. hän ei tajua tekevänsä kiihkossaan itselleen ja edustamalleen aatteelle puhtaita karhunpalveluksia.

Lähde: YLE Uutiset