Sakari Timonen – Like a Boss.

Kun julkaisimme kirjoituksen siitä, kuka on vastuullinen Euroopassa riehuvasta ääri-islamilaisesta terrorismista, ei kulunut vuorokauttakaan kun suvaitsevaiston kulttuurimarxilaisesta läävästä lensi ensimmäinen sontabläjäys sosiaaliseen mediaan.

Entinen kunnallisvirkamies ja nykyinen äitinsä nurkissa kortteeraava peräkammarinpoika , tyhjäntoimittaja sätkää käärivä peräkammarijuristi , Sakari ”Uuninpankkopoika” Timonen, aloitti ulinansa, volinansa ja kulttuurimarxilaisen asioiden vääristelyn Image-lehden maksamassa blogissaan.

Tämä mimosanherkkä punaveijari kaipaa kipeästi huomiota, joten sitä tulee nyt. Viittaamatta perussuomalaisiin mitenkään, tässä maassa on tavattu sanoa, että sitä saa, mitä tilaa.

Timonen on pystynyt nousemaan vihervasemmistolaisen hyväsisko-verkoston ja (kieltämättä) poleemisen tyylinsä ja besserwisseröintnsä kautta suomalaisen kansakunnan ymmärtämättömimmän, sivistymättömimmän, kouluttamattomimman ja kuitenkin hyvin tienaavan kansanosan suursuosikiksi.

Niiden liberaaliporvareiden ja vihervasemmistolaisten, jotka juovat punaviiniä, käyvät kaksi kertaa vuodessa etelässä lomilla ja joiden elämä pyörii oman kulutuksen ja hyvinvoinnin ympärillä.

Kun Timosta peukuttamalla voi olla ns.Hyvä Ihminen ja kantaa huolestumista maailman vähäosaisista sekä  siinä sivussa osoittaa julgisesti FB:ssa somesolidaarisuutta työttömille (”oikeasti, niiden oma vikahan se työttömyys on”), niin aneet on kannettu ja sielu taivaaseen kannettu.

Tämä on kieltämättä hieno suoritus Timoselta.

Timoselta, jonka todelliset sidosryhmät koostuvat äärivasemmistolaisista totalitaristeista ja anarkisteista.

Se on hyvä suoritus myös siksi, että Timosen retoriikan sisältö koostuu muilta varastetuista teemoista (kuten teema työttömyysorjuus, joka on varastettu suoraan meidän blogistamme) ja aito peittelemätön suomalaisviha.

Timonen pyrkii peittelemään suomalaisvihansa persuihin kohdistuvaksi,mutta tekee tässä itsensä lähinnä naurettavaksi kerta kerran jälkeen. Kun lukee Timosen viimeistä leperrystä (johon tämä kirjoitus siis viittaa) jää sellainen kuva, että persut/natsit/rasistit ajoivat Nizzassa kuorma-autolla väkijoukkoon.

Tai vähintään aiheuttivat sen.

Toinen Timosen retoriikan  perusteema on se, että kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ovat vähintään rasisteja/fasisteja/basisteja.

Aitona uustaistolaisena (tosin SDP:n suojassa luuraavana sellaisena) Timosen kontekstissa ”fasisti” on neuvostoliittossa käytettyä perua. Kaikki, jotka ovat eri mieltä Timosen kanssa ovat fasisteja. Tai natseja. Tai natsifasisteja.

Timosen tehokeino ”todistella” ihmisten fasistisuutta/basistisuutta on kuitenkin varsin nolo.  Kuin vanhat ämmät Juukan kyläpahaisen raitilla, Timonen juoruilee ja kertoo ihmisistä ilkeitä asioita.

Toisin kuin nämä kylän ämmät Timonen ei tee sitä selän takana. Peräkammarinpoika tekee sen julkisesti. Hän kuvakaappaa yksityisten ihmisten kommentteja Facebookista (nimineen kaikkineen) ja julkaisee ne sellaisessa yhteydessä, että uhri voisi hyvinkin tehdä rikosilmoituksen yksityiselämää loukkaavan tiedon julkaisemisesta (mediassa, sitähän Image on) ja kunnianloukkauksesta.

Jännä juttu on se, ettei Sakari ymmärrä tätä juristina.

Juridiikan ulkopuolellakin tuollainen kuvakaappausten levittely kertoo lähinnä levittelijän sivistyksen, käytöstapojen, keskustelutaidon, toisten ihmisten kunnioittamisen ja inhimillisyyden vajeesta. Se olisi tekijän kannalta vain  säälittävää, jos se ei vahingoittaisi muita.

Timosen ”paljastuksista” tulee mieleen se isätön äpäräpoika, joka kiduttaa eläimiä pahaan oloonsa ja kiusaa muita muksuja.

Meihin kohdistuva kiukuttelu Timosen suunnasta valuu kuin vesi hanhen selästä. Me emme välitä.

Se miksi tämä juttu on kirjoitettu johtuu vain siitä, että koulukiusaajan luonteella varustettu peräkammarinpoika haastoi isot pojat tappeluu, kaivoi verta nenästään ja sai mitä tahtoi.

Toimitus haluaa kiinnittää tässä huomion siihen,että  joko suomen kielen tai todellisuuden ymmärtäminen on puutteellista Timosen kohdalla. Ihan jo tämän leperrysten perusteella.

Timonen kirjoittaa:

Tämän sakin olisi syytä olla hieman huolissaan EU:n hajoamisen alettua. Sellainen päivä saattaa olla lähellä jolloin teot tutkitaan ja perseet tervataan.

Sieltähän se tuli. Selvä uhkaus ja ilmoitus siitä, että kohta ruvetaan tappamaan. Tapansa mukaan ”Kullervo Kalervonpoika” haaveilee kansantuomioistuimista eikä huomaa, että kertoessaan muslimiterroristeista tulee paljastaneeksi oman halunsa toimia täsmälleen samoin.

Just, joo ja silleen. Näinhän se sitten kai meni?

No, ei mennyt. Jokainen normaali suomalainen ymmärtää kielikuvan perseiden tervaus tarkoittaa väärintekijöiden vastuuseen saattamista. Ei kansantuomioistuimia.

Jännää on toki se, että Timonen tuli tuolla kansantuomioistuimellaan paljastaneeksi oman maailmankuvansa ytimen.

Juuri ja nimenomaan stalinistit aikoinaan noita kansantuomioistuimia perustivat.

Like a Boss, Sakari Timonen?

KK

 

Viikon mokutus 23/11

Halosen mukaan maailmasta on tullut kaikkien yhteinen kylä, ja pärjätäkseen globaaleilla markkinoilla Suomen on osallistuttava myös muiden maiden köyhyys- ja työllisyysongelmien ratkaisemiseen.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen Aamulehden mukaan.

 

Oppositio oli oikea päätös Soinilta

HS julkaisi hetki sitten uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin, että Timo Soini on ilmoittanut tänään, että perussuomalaiset eivät lähde mukaan Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (SDP) puuhaamaan EU:n Suomessa toimivaan nukkehallitukseen.

Onneksi olkoon, päätös oli oikea ja edusti korkeaa poliittista selkärankaisuutta ja moraalia nykyisessä ajassa. Vaikka osa äänestäjistä varmasti pettyikin, niin kannattaa miettiä sitä kumpi on parempi vaihtoehto, suoraselkäisyys vai sanojensa ja periaatteidensa myyminen.

Kukaan ei voi vaatia persuja ja Soinia pistämään Kataisen ja edellisen hallituksen tekemien lupausten takia päänsä uskottavuuden hirttoköyteen. Tämä taakka tulee (ja sen pitääkin tulla)  pääasiassa  kokoomuksen maksettavaksi ja siinä sivussa osansa saavat kaikki ne, jotka lähtevät mukaan tähän historiamme suomettuneimpaan ja nöyristelevimpään kuvernööripuuhasteluun mukaan.

Viisas johtaja ei hyökkää vastustajan päämäärien  puolesta –  eikä etenkään silloin, kun tuollainen hyökkäys on selvästi turha ja aiheuttaa itselle tarpeettomia ja omien tavoitteiden vastaisia tappioita. Oppositio on tässä tilanteessa ihan hyvä vaihtoehto – etenkin jos vanhat puolueet eivät vieläkään ymmärrä sitä, kenen asiaa ne palvelevat pistämällä päästämällä  persut oppositioon.

Edellinen hallitus on antanut EU:n todellisille hallitsijoille (salaisia) lupauksia (suljetuissa) kabineteissa. Sellaisia, jotka antamalla Katainen on antanut pallinsa EU:n kassakaappiin. Kataisen kohdalla on kyse kasvojenpelastukselta näyttävästä velallisen kiirastulesta. Kataisen on ilmeisesti henkilökohtaisesti pakko vetää edustamansa puolue ja jopa Suomen kansa itse aiheuttamaansa sotkuun mukaan. Tätä on jokaisen tervepäisen, isänmaataan ja lastensa tulevaisuutta ajattelevan suomalaisen syytä kuitenkin vastustaa.

EU tulee (vastoin siinä sitkeästi roikkuvien oligarkkien vaateita, ilmoituksia ja toiveita) ajautumaan taloudellisen kriisin kautta myös todelliseen olemassaolokriisiin. Todellisuudessa kyse on siitä, että Suomessa vuonna 2011 käydyt EU-vaalit pistivät liikkeelle sen kiven, joka aiheuttaa vyöryn.

Jos nyt joku epäilee vielä kansan poliittisen muistin lyhyttä, niin kannattaa pistää merkille se, että poliittinen kulttuuri on muuttumassa – perussuomalaisten oppositioon jäämispäätös on osa tätä kehitystä. Kun  persut eivät lähteneet takinkääntämisen tielle, se on (poliittisesta suunnitelmallisuudestaankin huolimatta) selvä merkki siitä, että tuuli on kääntynyt ja poliittinen kulttuuri on oikeasti muuttumassa.

Kataisen tiukasti EU:n hallitsijoiden tahdon mukaan ajaman hallitustunnustelun ja sen ehtojen seurauksena oli lopputulos, jossa kansan vapaissa vaaleissa osoittaman mielipiteen yli käveltiin ja demarit käänsivät takkiaan. Tulevan hallitusratkaisun välittömänä seurauksena on Suomen sitominen tiukemmin mukaan yleiseurooppalaiseen konkurssiin.

Kotimaassa (poliittisia) seurausvaihtoehtoja on tasan kaksi.

1. Kansa menetti uskonsa parlamentarismiin ja ryhtyy vaikuttamaan tulevaisuudessa ulkoparlamentaarisesti.
2. Kansa uskoo edelleen parlamentarismiin ja äänestää seuraavissa vaaleissa persuille murskavoiton.

Jos (niin kuin nyt näyttäisi)  sama meno jatkuu ja vaalitulosta ei kunnioiteta edes periaatetasolla, joko lainkunnioittamattomuus tai vaihtoehtoisesti suora kansanvalta ovat loikanneet jo kunnallisvaaleihin mennessä ison askeleen eteenpäin.

Nyt on loistava hetki näyttää suomalaisen parlamentarismin mädännäisyys ja antaa näiden vanhassa ajassa elävien veijareiden kiertää itse sitä silmukkaa vielä kireämmälle. Edellisen hallituksen kaikille-vähemmistöille-jotain-ja maksumiehiksi-enemmistö-politiikka tulee nykyisessä vaalien jälkeisessä ( ja EU:ssa kulman takana häämöttävän mahdottomuuden kera) jatkuessaan oksennuksena sitä jatkavien syliin.

Kokoomuksen korpitaival Kekkosen aikana on muuten klassinen esimerkki siitä, miten päähän potkittu poliittinen puolue saa Suomessa kansan sympatiat – etenkin kun kansan vaaleissa antama ääni sivuutetaan ja mitätöidään.

Me suomalaiset olemme hitaasti syttyvää sorttia, mutta emme tyhmiä. Vaikka Eurostoliitto ja uussuomettuminen olivat tavallaan ironisia väliheittoja, niin ironia näyttää muuttuvan parodiahorisontin ylitettyään todellisuudeksi.

Jos Katainen ja Urpilainen eivät ole oppineet mitään tähän mennessä, on jatkoläksyn aika. Kun tässä olen fundeerannut näitä asioita, niin mikään ei ole tosiaan  niin hieno alkuasetelma uudelle läksylle, kuin Sinipunahallitus vahvistettuna vihreillä ja ankkalammikon rasistipoppoolla.

Henkilökohtaisesti haluan (koko tämän shown jälkeen) nähdä vihreät edelleen hallituksessa. Eväätkin ovat valmiina. Uskokaa pois, tässä tulee hetki jolloin todetaan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kun vielä Thors, Brax ja Sinnemäki jatkaisivat ministereinä, niin asetelma olisi täydellinen.

*  *  *

Voin toki olla väärässäkin – kaikessa muussa kuin siinä, että EU:ta nuoleskelevan quislinghallituksen takuumiehen paikka ei ole persujen etujen mukainen.

Aika näyttää.

 

Halpatyövoimapulasta

On jollain tavalla herttaista, että tiettyjen poliittisten suuntausten keppihevoset hyppäävät tasaisin väliajoin esiin ja julkisuuteen.  Se vasta onkin superherttaista, että niinkin erilaisia poliittisia kantoja edustavia suuntauksia, kuten perinteistä vasemmistoa ja ns.oikeistoa, yhdistää eräs tällaisista asioista. Sen asian on Suomen monikulttuurisointi ja maahanmuuton lisääminen.

Kokoomuksen riveistä eduskuntaan (näyttävästi median tukemana) yrittänyt (ja tulokseensa selkeästi julkisuudessakin pettynyt) maahanmuuttaja Fathbardhe ”Fade” Hetemaj on tällä kerralla työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Hän kirjoittaa US:n Puheenvuorojen julkaisemassa blogissaan otsikolla Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa (9.5.2011) tästä samasta ikuisuusaiheesta. Hetemaj vaatii Suomea ottamaan lisää ulkomaalaista työvoimaa. Hän perustaa vaatimuksensa siihen, että työvoimapula tulee Suomeen kuin rutto.

Kyse ei ole kuitenkaan työvoimapulasta. Kyse on halpatyövoimapulasta. Hetemajn kommentti on inhimillisesti ymmärrettävissä hänen puoluesidonnaisuutensa, vaatimattoman elämänkokemuksensa  ja etnisen taustansa takia, mutta se ei tee kuitenkaan tästä hänen esittämästään vaatimuksesta mitenkään oikeudenmukaista suomalaista alkuperäisväestöä kohtaan.

Tämän erinomaisen selvästi Hetemajn omaa elämänkokemusta ja suomalaisuuden ymmärtämistä heijastavan vaatimuksen perustelu kuuluu tiivistettynä siten, että parhaimmillaan ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia, tekevät yrityksestä monikulttuurisen sekä auttavat yritystä kansainvälistymään. Lisäksi he tuovat tietoa oman maansa kulttuurista sekä kontakteja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin.

Lähemmin tarkasteltuna tällainen kommentti antaa sellaisen kuvan, että suomalainen alkuperäisväestö  ( joka on ihan itse rakentanut tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ilman ulkopuolisten apua)  ei pysty löytämään uusia näkökulmia ja on huonompi kansanryhmänä kuin maahanmuuttajat. Tästä välittyy myös sellainen kuva, että (Hetemajn näkemyksen mukaan) suomalainen alkuperäisväestö pitää korvata maahanmuuttajilla ja  siltä pitää ottaa pois oma kulttuuri ja korvata se monikulttuuri-ideologialla – meidän omassa maassamme ja yhteiskunnassamme.

Lisäksi tästä kommentista (ja sen takana olevasta ajattelusta) paistaa läpi vahvasti myös se, että suomalaiset ovat juntteja – sellaisia jotka eivät pysty, eivätkä ole aikaisemminkaan pystyneet , tekemään ulkomaankauppaa.

Olisiko tällainen kenties kansanryhmää vastaan kiihottamista – jonkun muun suusta ja johonkin muuhun etnisyyteen kohdistettuna?

Yllättäen  HS julkaisi eilen kiihkottoman vierastyövoimaa käsitelleen uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin rehellisesti, että suuri osa Suomen ulkomaisesta tilapäistyövoimasta paiskii töitä kotimaisia palkansaajia halvemmalla. Erityisesti siivous, ravintola- ja talonrakennusala käyttävät mielellään ulkomaista tilapäistyövoimaa, koska sitä saa nopeasti, sille voi maksaa suomalaisia alempaa palkkaa ja siitä pääsee tarvittaessa eroon helposti.

Tältä kannalta katsoen ne väitteet, joissa todetaan tällaisen järjestelmällisen lainrikkomisen huonontavan myös paikallisväestön työolosuhteita, näyttävät pitävän paikkansa.

Mikä on aika erikoista (Suomen kaltaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa) on se, että vaikka ulkomaisten työntekijöiden joukko kasvaa koko ajan, niin ,  määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska luotettavia tilastoja ei ole.  Puolitoista vuotta sitten tutkijat arvioivat, että Suomessa on 30 000-40 000 ulkomaalaista tilapäistyöntekijää – samaan aikaan alkuperäisväestön kohdalla tiedetään se, että Suomessa on noin 58 000 pitkäaikaistyötöntä. Myös se, että todellinen (koulutukseen, sairauslomille, kuntoutukseen ja niin edelleen piilotettu työvoima mukaan laskien) työttömien määrä on yli 500000 tuhatta suomalaista – vaikka viralliset tilastot kuinka puhuvat + 250000 työttömästä.

Tätä rakennetta vinouttaa siis omalta osaltaan ulkomaalainen vierastyövoima. Esimerkiksi rakennusalalla on paljon ammattitaitoisia, pitkän työkokemuksen hankkineita (alkuperäisväestöä edustavia) ihmisiä työttömänä samaan aikaan, kun rakennuksille palkataan (halvempia ja helpommin irtisanottavia) ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä.

Virallinen selitys on, että suomalaisilla ei ole juuri oikeaa ammattiosaamista tai että ammattitaito on rapistunut. Tilalle otettava henkilö saattaa kuitenkin olla sellainen, joka ei ole tehnyt päivääkään rakennustöitä

sanoo ylitarkastaja Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Kaikki nämä työvoimapulapuheet perustuvat jatkuvaan kasvuun väestönkehityksen suhteen.  Jatkuva väestönkasvu ei ole kuitenkaan mikään luonnonlaki. Itse asiassa, Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa (josta perusteollisuus poistuu halvemman kustannustason maihin) luonnollinen väestönkehityksen suunta on laskeva. Myös ekologisesti ajateltuna väestön pitäisi pienentyä.

Tulevaisuuden Suomessa väestön sopiva koko on 3,5 – 4 miljoonaa suomalaista. Me emme tarvitse kasvavaa maahanmuuttajien joukkoa maassa, jossa jo nyt

Hetemajn poliittinen viiteryhmä, kokoomus, on  puolueena  ajautunut varsin kauas perinteisestä isänmaallisuudesta – ja nyttemmin myös vapaasta markkinataloudesta. Kokoomuksen edustama aatemaailma on kuin kolikon kääntöpuoli kommunismista.

Nykyinen kokoomus voisi tosiaan rehellisyyden nimissä unohtaa puheet vapaasta markkinataloudesta. Se mitä kokoomus tukee ja ajaa on kaukana vapaasta markkinataloudesta.

Se mitä nykyinen kokoomus edustaa on ei-vapaa suunnitelmatalous. Kokoomus ajaa suuryritysten globaalia ylivaltaa – minimissään kartelleja. Sillä ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa – päin vastoin se on kuin peilikuva sosialistisesta suunnitelmataloudesta.

Erinomaisena esimerkkinä on kokoomuksen hanke jatkaa yhteisen omaisuuden alekauppaa Metsähallituksen yhtiöittämisen kanssa. Kauppatavarana on tosin kaikkien meidän suomalaisten yhdessä omistamat maa-, vesi-ja metsäresurssit- ilman meidän lupaamme.

Metsähallitus on sinänsä (kaikkien muiden vastaavien asioiden keskellä) näyttänyt jo suuntaa siitä mihin olemme matkalla.

MH:n virkistyspalvelujen yhtiöittäminen Villi Pohjolaksi sai nimittäin aikaan aika eriskummallisen vapaaseen markkinatalouteen liittyvän ilmiön. Valtio alkoi käymään tässä tapauksessa kilpailua yhtiönä pieniä elämys- ja ohjelmapalveluyrittäjiä vastaan. Lopputulos oli ennalta-arvattavissa (ja surullinen).

Käyttäen (monopoliasemassa) valtion varoja ja maaomaisuutta, MH löi laudalta pienyrittäjät. Eli valtio lähti markkinoille kilpailemaan yksityisyrittäjien kanssa – ja voitti. Jossain muualla kuin EU:ssa tilanne olisi ollut sopimaton ( ja onhan se vastoin EU:n peruskirjaakin, mutta…)

Peruskokoomuslainen esittää toki vastaväitteen:

Katainen on moneen kertaan todennut, ettei pääomalla ole moraalia ja on valtion tehtävä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan.

Niinkö?

Ei, asia on todellisuudessa aika tavalla päinvastainen. Jyrki Katainen oli mukana valtiojohtoisessa (ja valtion omistamassa)  Villi Pohjola-kuviossa – joka tappoi yksityisen elämysyrittämisen aika laajasti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tämä on ilmeisesti kokoomuslaisittain nähtynä malliesimerkki siitä,   miten valtion tehtävä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan. – kilpailemalla syrjäseuduilla koko voimallaan pienyrittäjiä vastaan ja tuhoamalla näiden elämän.

Hyvin harvoin kukaan huomauttaa julkisesti siitä, että kantaväestön syrjäytyneet, pitkäaikaistyöttömät ja kroonisesti sairaat on heivattu laidan yli ja heidät on hylätty näiden oman yhteiskunnan toimesta. Kun tähän todellisuuteen lisätään tekijäksi ulkomaalaisen (halpa)työvoiman aktiivinen houkuttelu paremmalla elämällä ja paremmilla sosiaalisilla tulonsiirroilla.

Tällainen ajattelu (ja suora syrjintä)  on lähinnä kuvottavaa. Lähes jokaisessa kulttuurissa paheksutaan ja pidetään  moraalittomana oman perheen ja lapset hylkäämistä – ja täysin vieraiden ihmisten ottamista näiden tilalle. Näin asia on myös suomalaisessa kulttuurissa, mutta ajassamme on suuria ongelmia. Nämä ongelmat ovat omiaan  vääristämään ja löysentämään ihmisten moraalia

Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on nykyinen itsekeskeisyys. Tämä itsekeskeisyys heijastuu kaikille elämänaloille ja sen seuraukset eivät ole positiivisia. Kun jatkuvaa oman edun tavoittelua ja ahneutta korostetaan kanssakansalaisten oikeuksien kustannuksella, olisi ihme jos sillä ei olisi seurauksia kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Myös nämäkään  ulkomaalaista halpatyövoimaa haalivat ja vaativat ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä sahaavansa ahneuksissaan poikki omaa oksaansa. Kun laillisuus ja yhteinen moraali murtuu jollain yhteiskunnallisella osa-alueella, sillä on taipumusta laskea lainkunnioittamiskynnystä myös kaikkialla muualla.

Jos nykyistä kehitystä ei saada ajoissa kuriin olemme lopulta sellaisessa tilanteessa, jossa monietniset vähemmistöt vaativat ja taistelevat keskenään ja alkuperäisväestö on jakautunut kahtia.

Tällainen tilanne ei pysty kehittymään mihinkään muuhun suuntaan kuin yhteiskunnalliseksi konfliktiksi – pahimmassa tapauksessa sisällissodaksi.

Tämä kannattaisi jokaisen omaan napaan katsojan ja monikulttuuriin ihastuneen hyödyllisen idiootin ymmärtää.

Vastuu on teidän ja kun maksupäivä tulee, siitä ei voi vääntäytyä irti.

Lähteet: HS, US

 

Viikon mokutus 07/10

Yliopistojen valtakunnallisessa Valoa-hankkeessa pohditaan, miten ulkomaalaiset korkeakouluopiskelijat saataisiin jäämään Suomeen töihin.

Söderqvistin tutkimuksen mukaan työnantajia ei välttämättä edes kiinnosta työnhakijan tutkinto.
” Riittää, että on hyvä tyyppi ja oikea asenne.”

Aalto-yliopiston erikoistutkija Minna Söderqvist Kansan Uutisten 18.2.2010 julkaiseman ns.uutisen mukaan.

Söderqvistin päiväuniin puuttumatta, suomeksi – työväestöä (muka) edustava ja internationalistista solidaarisuutta huutava kansandemokraattinen Vasemmistoliittomme haluaa riistää kehitysmaiden terävimmät aivot lääketieteellisen-, kaupallisen ja teknillisen korkeakoulutuksen jälkeen – tekemään Suomeen ns. viiden euron tunnin-töitä siivoamalla metroasemia ja muita julkisia tiloja.

… polkien samalla suomalaisen duunarin työoloja- ja ehtoja ja pätkääkään suomalaisesta työttömästä tai köyhästä välittäen.

 

Vihreää helsinkiläistä asuntopolitiikkaa

Kuva: Helsingin vihreät

Helsingin asuntolautakunnan puheenjohtaja Vesa Peipinen (vihr) ehdottaa, että kaupunki ostaa isoja asuntoja vapailta markkinoilta majoittaakseen suuria maahanmuuttajaperheitä.

Etenkin somalialaistaustaiset maahanmuuttajat asuvat pääkaupungissa liian pienissä asunnoissa, kun kaupungilla ei ole tarjota heidän vaatimustensa mukaisia  suuria vuokra-asuntoja.

Peipinen ehdottaa Helsingin vihreiden verkkosivuilla, että kaupungin asuntohankintayhtiö (Oy Helsingin Asuntohankinta Ab) voisi ostaa isoja asuntoja asunto-osakeyhtiötaloista ja vuokrata ne tarpeessa oleville perheille. Peipisen mukaan suunnitelmaa tukee, että isoja asuntoja on pitkään ollut myymättä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa todellisuudessa? Tähän kohtuuttomaan vaatimukseen liittyvällä juttusarjalla on testattu yleisön reaktiota – vaikka kabinetissa on jo tehty  päätös somalien asuttamisesta arvoasuntoihin ja arvokaupunginosiin. Heittäydyn tässä jälleen kerran ennustajaksi ja kerron näkemykseni siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Tällainen päätös tulee lisäämään suoraa rasismia somaleita kohtaan. Naapuriston vastustus tulee myös  kasvamaan – tästä nähtiin esimerkkejä jo Punavuoren ja Kallion vastaanottokeskusten tapauksissa. Tästä arvoasuntojen luovuttamisesta yhteiskunnallisilla tukimuodoilla eläville maahanmuuttajille tulee nousemaanvielä suurempi haloo kuin vastaanottokeskuksen sijoittamisesta Helsingin keskustaan.

Tällaisen eriarvoisuuden kautta tapahtuva katkeruuden ja vihan lisääntyminen normivirtasissa somaleita (ja vihreitä) kohtaan on ilmeisesti vihreiden mielestä OK – tai sitten sieltä puuttuu aidosti ymmärtämiskykyä.

Tätä ei voi ymmärtää mitenkään edes sellaisen sanahirviön kuin positiivinen syrjintä kautta. Tässä tapauksessa ei löydy mitenkään todellisen tasa-arvon luomista, ei vaikka tarkastelisi asiaa miltä kannalta tahansa.  Päin vastoin tämä on syrjintää sen kuvottamimmassa muodossaan.

Tässä nostetaan maahanmuuttajataustaiset (pääsääntöisesti sosiaalisilla tuilla elävät) ihmiset tavallisia alkuperäisasukkaita ylemmälle sosiaaliselle tasolle – verovaroin subventoituna.

Tällainen tietyn maahanmuuttajaryhmän sijoittaminen yhteiskunnan hankkimiin ja kustantamiin  luksusasuntoihin ehkäisee tehokkaasti integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan.Ei kai kukaan todellisuudessa kuvittele, että tällaiset maahanmuuttajataustaiset heimoperheet pystyisivät (suomalaiseen tapaan) itse kustantamaan asumisensa tämänkokoisissa asunnoissa Helsingin keskustassa?

Juuri tämän vuoksi äänekkäät vaatimukset ovat lisääntyneet ja kukkahattusakki juoksee perässä nöyryyttämässä itseään ja omaa kansaansa. samaan aikaan tavalliset helsinkiläiset joutuvat mietimään kuinka moneen lapseen ja kuinka isoon asuntoon (kaukana keskustasta) heillä on varaa.

Kun yhteiskunta hyväksyy paimentolaiskulttuurin kuuluvan heimokäsitteen perhemalliksi, asuttaa heimoperheet kaupungin parhaimmille alueille  ja syytää avokätisesti rahaa lisääntymiseen (lapsilisät ovat progressiivisia lapsimäärän kasvaessa) , on aika vaikea kuvitella, että minkäänlaista muutosta suomalaisen yhteiskunnan arvoihin tai edes vapaaehtoiseen työntekoon, ilmenee edunsaajien joukossa missään muodossa.

Eräs heimoperhemallin tukemista  vastaan puhuva tosiasia on se, että Suomessa ei tarvita vanhuuden vuoksi lukuisaa lapsiparvea. Sen on korvannut eläkejärjestelmä. Samaa järjestelmää Kelan osuudelta kuormittavat ja hyväksikäyttävät lapsilisien ja yhteiskunnallisten etujen kautta myös tällaiset heimopohjaiset maahanmuuttajaperheet.

Tukemalla tällaisia heimoperheitä, yhteiskunta hyväksyy myös moniavioisuuden eli polygamian, mutta vain ja ainoastaan maahanmuuttajaperheiden osalta.

Peipistä ja hänen viiteryhmäänsä ei tunnu kiinnostavan todellinen asuntopoliittinen häpeäpilkkumme – nimittäin alkuperäisväestöä edustavat asunnottomat.

Asunnottomuuden ongelma keskittyy meillä suuriin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Asunnottomien määrä on laman mukana ollut kasvussa. Suomessa on ainakin 10000 alkuperäisväestöä edustavaa vasunnotonta, joista joka toinen elää pääkaupunkiseudulla.

Täältä katsellen tarkastellen Peipisen ja vihreiden ajama asuntopolitiikka on rasistista ja ihmisen asunnon saaminen perustuu etnisyyteen ja ihonväriin – eli se on de facto suomalaisia syrjivää.

Toisaalta epäluuloinen ja nykyistä korruptiokehitystä huolissaan seurannut mieli herää miettimään myös sitä, miksi Peipistä kiinnostaa se, että isoja asuntoja on pitkään ollut myymättä.

Onko Peipisellä tai Peipisen lähipiirillä oma lehmä ojassa?

Niin tai näin. Yksi asia näyttää olevan tosi. On näköjään lottovoitto olla maahanmuuttaja Suomessa.

Lähteet:HS, Tilastokeskus

Päivitys 20112009 1612: Myös (ainakin) Octavius kirjoittaa samasta asiasta.

Päivitys 20112009 2056: Myös Jaska Brown kirjoittaa aiheesta.

 

Rukous Suomen kansalle

Tämän päivän Honkajoen iltarukous

Varjele meitä vihollisen juonilta
ja ennen kaikkea hänen demlalaislta valtionsyyttäjiltään
sekä vähemmistövaltuutetuiltaan.

Suomalaisen köyhän kansaneläke ja työmarkkinatuki
saisi myös olla jonkin verran suurempi,
mikäli sinulla vielä on käyttämättömiä varastoja
lastesi tarpeisiin.

Anna siedettäviä ilmoja, että leipäjonossa
olisi hauskempi seisoa vartiossa.

Kuutamot öisin olisivat tervetulleita
jännityksen lieventämiseksi kaupunkien keskustojen puistoissa.

Asunnottomien ihmisten vähien kynttilöiden
sekä juopuneiden teinityttöjen vähien avunhuutoon
tarvittavien äänivarojen säästämiseksi.

Suojele kaikkia eläkeläisiä, duunareita, merenkulkijoita ja syrjäytyneitä,
mutta poliittisissa viroissa olevista ei ole niin suurta lukua.

Suojele ylipäällikköä ja pääministeriä
sekä pienempiäkin kihoja jos sinulta aikaa riittää.

Suojele kansanedustajia, edustajien henkilökohtaisia avustajia,
kunnanvaltuutettuja, ministereitä sekä erikoisesti maahanmuuttoministeriä

Ja lopuksi yleensä ja erikseen:

Varjele noita Suomen herroja,

etteivät ne toista kertaa
löisi päätään eurooppalaisen monikulttuurin mäntyyn

Aamen

Väinö Linnaa, kaikkia tuntemattomia sotilaita sekä Suomen hyvinvoinnin jälkeläisilleen rakentaneita ihmisiä muistaen.

Teidän uhrauksianne loukataan ja työnne hedelmiä jaetaan nykyään ilmaiseksi pois. Koska nykymaailma on niin kovin teknistynyt, tehostan tätä rukousta parin mediaesityksen voimin.

 

Kasvava maahanmuutto – kasvava uhka

Tilastokeskus on julkaissut arvion Suomen väestökehityksestä. Olen jo aikaisemmin kertonut kantani  tähän – esimerkiksi  YLEn tänään julkaisemaan uutiseen – vai sanoisimmeko Tilastokeskuksen haitariorkesterin esittämään Huoltosuhdehumppaan ? Näin ollen, en näe  siinä edelleenkään mitään sellaista mikä edes teoriassa veisi omilta väitteiltäni pohjaa.

Päin vastoin tällaiset (automaattisesti toteutuvina) esitetyt väitteet esimerkiksi siitä, että Suomessa on vuonna 2042 jo yli kuusi miljoonaa asukasta, lisäävät esittämäni (ja aika monen muunkin tahon esittämän) arvion painoarvoa.

Siis sen, että kasvava maahanmuutto on kasvava uhka ja se on sitä periaatteessa kahdella eri tavalla.

Humanitaarinen – tai sosiaalinen – maahanmuutto on luonteeltaan sellaista, että se on omiaan vääristämään jo nykyisinkin hieman kallellaan olevaa yhteiskunnallista huoltosuhdettamme.

Jokainen humanitaarisen maahanmuuton kautta Suomeen tuleva henkilö (riippumatta siitä saako hän jäädä maahan vai ei) vie resursseja suomalaiselta vähäosaiselta.  Kun yhteiskunnan varat ovat rajalliset, niitä joudutaan jakamaan näiden rajojen puitteissa.

Tämä taas merkitsee sitä, että jokainen uusi nälkäinen suu vie jotain pois niiltä maahan syntyneiltä ja kasvaneilta köyhiltä, sairailta, vanhoilta, epäonnistuneilta, syrjäytyneiltä tai muuten vaan vähäosaisilta – etenkin nykyisen taloudellisen taantuman aikana, mutta tällä kehityksellä myös tulevaisuuden noususuhdanteessa.

Kun joku tulee taas jossain vaiheessa heittelemään lähimmäisenrakkaudella, on syytä muistaa muutama perusasia ja kysymys lähimmäisistä välittämisestä kannattaa suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiin.

1. Jokainen yhteiskunta on rakennettu sen omia jäseniä varten.
2. Koko maailmasta huolehtiminen on sekä sinisilmäistä itsepetosta, että niin kovin turhaa työtä.
3. Hyväksikäyttöä ei pidä suvaita.
4. Nykymuotoinen kehitysapu(kin) on väärää ja saa aikaan vain tuhoa.
5. Ihmisluonteeseen kuuluu – kuten minkä tahansa eläimen luonteeseen – tutusta ja turvallisesta välittäminen ja vieraan hylkiminen.

Kansakunnan henkisen tason mittaa se, miten se pitää huolta omista  heikoista ja vähäosaisisaan – siis ennen kaikkea kunkin kansakunnan omista jäsenistä.

Otetaanko esimerkki tästä aiheesta? Helsingin kaupunki on ilmoittanut eilen, että se siivoaa tilastoja siirtämällä toistatuhatta pitkäaikaissairasta terveiden kirjoihin ja sosiaaliviraston hoiviin. Vaikka tässä näyttäisi ensisilmäyksellä siltä, että apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosella (Monikansallinen Hajaannus) olisi perin messiaaninen kosketus sairaisiin, kyse taitaa olla jostain muusta – vai kuvitteleeko kukaan aikuinen tosissaan, että sairaat parantuvat apulaiskaupunginjohtajan hallinnollisella päätöksellä ja hoidot poistamalla?

Miksi tähän tilanteeseen on sitten ajauduttu? Yleisen taantuman ja säästökuurin lisäksi pitää muistaa, että Helsinkiin on avattu juuri muutama uusi vastaanottokeskus – joiden kustannuksista vastaa Helsingin Kaupunki – ja että humanitaarisella perusteella (islaminuskoisista maista saapuneet) maahanmuuttajat valuvat ja slummiutuvat pääkaupunkiseudulle (vieden selvien toimeentuloeurojen lisäksi myös mahdollisuuden asuntoon monilta tuhansilta syntyperäisiltä syrjäytyneiltä).

Tämä koskettaa muuten muitakin kuin vähäosaisia ja köyhiä. Se koskettaa  jokaista keskituloista helsinkiläistä lapsiperhettäkin.

Monissa maahanmuuttajavaltaisissa kaupunginosissa on lasten koulunkäyntiin liittyen olemassa suora ja selvä riskitekijä – lapsi saattaa joutua luokalle, jossa on tositakymmentä kielitaidotonta maahanmuuttajalasta, jotka vievät kaikki resusrssit opetuksesta. Ikävimmillään luokalla on pari-kolme iältään muutaman vuoden vanhempaa maahanmuuttajapoikaa – jotka ovat kiinnostuneet opiimisen sijasta lähinnä pienempien oppilaiden terrorisoinnista.

Lisäksi haluaisin tavata sen ihmisen, joka Lastenklinikan jonoissa aikaansa sairaan lapsensa kanssa viettäneenä,  väittää nauttineensa eräiden kulttuureiden tarjoamasta päivystyssirkuksesta.

Koko suku kun on mukana silloinkin,  kun pikkualilla ei esimerkiksi suoli toimi. Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, että tilassa on oikeasti sairaita lapisa. Nämä eräät ryhmät ovat tottuneet vaatimaan, huutamaan  ja kuormitamaan muutenkin ylikierroksilla käyvää systeemiä kohtuuttomilla vaatimuksillaan tai asioilla, jotka voitaisiin hoitaa virastoaikanakin.

Kun siihen härdelliin  otetaan mukaan koko suku – toisen lapsen kädestä hedelmän varastavan pikku hellandudeliksen, huutavien setien ja enojen plus sokerina pohjalla kärttyisän (ja kielitaidottoman) isoäidin suomalaista sairaalakulttuuriakin rikastava joukko, niin en yhtään ihmettele, että ihmiset eivät halua viedä sairasta lastaan terveyskeskuspäivystykseen, vaan odottavat iltakymmeneen, että pääsevät suoraan poliklinikalle.

Se toinen maahanmuuttajien ryhmä, ns. työperäiset. Kuten jo totesin, nämäkään eivät ole suomalaisten kannalta alkuunkaan harmittomia.

Eräät ns.hapankaalivyöhykkeeltä peräisin olevat maahanmuuttajat (ja varsinaiset siirtotyöläiset) ovat vallaneet esimerkiksi rakennusalan suoritustason työpaikat. Tekemällä työnteettäjälle halvemmalla (toisen EU-maan verotuksen kautta) aliurakointia, nämä ovat vallaneet lamassa kuihtuvan suomalaisen rakennusalan työpaikat – ja työntäneet samalla monen suomalaisen duunarin työttymyyskassan jäseneksi.

Tässä ryhmässä on nähty paljon myös suoranaista talousrikollisuutta ja  harmaata taloutta, sellaista johon puuttumiseen tai sen ehkäisemiseen suomalaisilla ei ole hirveästi työkaluja – on syytä muistaa esimerkiksi (koko ajan myöhässä oleva) Olkiluodon ydinvoimalatyömaa ja sieltä paljastunut harmaa talous.

Uusin ilmiö mikä tässä ns. työperäisten maahanmuuttajien ryhmässä on havaittavissa, ei oikeastaan yllätä ainakaan minua. Viime aikoina tämä ryhmä on pyrkinyt tuomaan suomalaisen sosiaaliturvan piiriin myös maamme ulkopuolella koko elämänsä asuneet (ja pätkääkään työtä suomalaisen yhteiskunnan eteen tekemättömät) sukulaisvanhuksensa.

(Tuleeko joku väittämään, että tällainen ilmiö ei vie resursseja Hilman ja Hilkan hoidosta?)

En jaksa uskoa myöskään siihen, että suomalainen diplomi-insinööri näkee positiivisena ja mukavana sellaisen kehityksen, joka alkaa hänen monikansallisessa (alkujaan suomalaisessa) yrityksessä tapahtuvasta henkilökehityksestä. Ensin hän saa Euroopan ulkopuolelta saapuva esimiehen – ja huomaa osastonsa henkilöstön muuttuvan varsin nopeassa tahdissa uuden pomon kanssa samaa etnisyyttä edustavaksi (samaan aikaan omia potkuja odotellessaan).

Jos nyt joku väittää, että maahanmuuttajataustaiset yrittäjät rikastavat suomalaista kaupunkikuvaa, ovat yleishyödyllisiä eivätkä kilpaile suomalaisten kanssa, niin ensimmäinen väite voi pitää paikkaansa (kuka nyt sitten haluaa niitä rinnakkaisseurauksia tämän rikastumisen sivuvaikutuksina?),  mutta kaksi muuta ovat puhdasta puutaheinää.

Yleishyödyllisyys on sama tasoa kuin maahanmuuttajataustaisen tulkin kohdalla  – molemmat palvelevat maahanmuuttajia ja vievät alkuperäisväestöltä resursseja.

Kun maahanmuuttaja pystyy useamman kerran (kerta kerran jälkeen) saamaan starttirahan ja käyttämään sukulaisiaan ilmaisena työvoimana, hän vääristää kilpailua, polkee hintoja ja lopulta ajaa alkuperäisväestöä edustavan yritäjän joko selvitystilaan tai muuten pakkoon lopettaa liiketoiminta.

Tältä pohjalta, toivoisin itse kunkin miettivän sitä, kuinka hyödyllistä tämä kasvava  maahanmuutto meille sitten todellisuudessa  on ja onko se uhka meille ja kulttuurillemme?

Lähteet: Tilastokeskus, HS, YLE, STT, US, IL

 

Proletariaatin edustaja?

Onko meillä tässä on vähäosaisten nälkäänäkevä ja elämässään kärsinyt puolustaja ja edustaja?

Lähde:HS

 

Viikon mokutus 39/09

Vasemmiston tehtävänä on nimenomaan avata keskustelu toimeentulosta ja oikeuksien toteutumisesta myös siirtolaisten kohdalla, ja näin astua kokonaan suomalaisen äärioikeiston keskustelun ohi. Me emme voita mitään liittymällä liberaaliin monikulttuurisuuden kuoroon. Sen sijaan meidän on puhuttava materiaalisista asioista, kuten oikeudesta sosiaaliturvaan, asumiseen tai työlupaan ja liikkumiseen.

Rasismin vastaisen kamppailun pitäisi olla taistelua ihmisten oikeuksista ja hyvinvoinnista, mikä on ja ainoana asiana voi olla vasemmiston kannatuksen peruste ja olemassaolon syy. Tämä on ainoa tie, jolla Soinin äänestäjät ja nukkuvat maahanmuuttajat voidaan saada ymmärtämään, että vasemmisto on se voima, joka voi tarjota heille mahdollisuuksia parempaan elämään. Ei siis puhe yleistävästä kulttuuritaustasta.

Aleksi Lilleberg Kansan Uutisten lukijain leperryksiä-osastolla 12.9.2009.

Lässyn, lässyn.

Ympäripyöreää äärivasemmistolaista retoriikkaa joka kumisee jälleen onttouttaan.  Vasemmistoliitto on unohtanut täydellisesti ja kokonaan suomalaisen köyhän ja syrjäytyneen – duunareista enää puhumattakaan.

Nämä anarkomäet eivät ole kiinnostuneet suomalaisten toimeentulosta ja oikeuksien toteutumisesta – rajoittamattomasta maahanmuutosta ja näennäissuvaitsevaisuudesta on tullut uskontoon verrattattava mantra vasemmistoliitolle, joten he eivät pysty näkemään, kokemaan ja tekemään sitä mikä heidän kannaltaan olisi elintärkeää – puolustaa suomalaista heikko-osaista.

Tässäkin tapauksessa nähdään se totuus, että kun toiselle (maahanmuuttajat) kummarrat, niin toiselle (suomalaiset köyhät) pyllistät.

Niin kauan (ikuisesti?) kun vasemmisto ei uskalla kyseenalaistaa maahanmuuttoa ja nostaa suo,alaista vähäosaista koskevaa kissaa pöydälle, se ajaa itseään kauemmas ja kauemmas sekä duunareista että vähäosaista.

Toisaalta – minä en näe vasemmistoliiton tulevaisuuden kannalta mitään pahaa tuossa kehityksessä.

On jotenkin sopivaa, että kuolleen hirmuvallan ideologiaa edustava jälkistalinistinen puolue kokee saman kohtalon kuin esikuvansakin.

 

”Suomesta saa discorahaa”

Eilisessä Hyysärissä oli kyseisen lehden normaalista tyylistä hieman poikkeava kirjoitus (kiitos nimimerkki Hyysärille 😉 (sic!) sen linkittämisestä tänne).

Tuossa uutisessa käsiteltiin varsin avoimesti kohti Suomea suuntautuvaa ja entisestään kiihtyvää pakolais- ja turvapaikanhakijaliikennettä – unohtamatta myöskään todellista sosiaaliturismia.

Komisario Henry Reponen, Imatran Etelä-Karjalan poliisin ulkomaalaistutkinnasta, sanoi näin:

Tuntuu, että suomalaisen sosiaaliturvan taso on tiedossa paremmin kuin meikäläisillä virkamiehillä. Hyvin monet kertovat suoraan, että ovat tulleet Suomeen rahan perässä. He ovat hyvin avoimia etenkin silloin, kun on jo tiedossa, että tulee lähtö Suomesta.

Reponen jatkaa:

Jotkut pojat kertovat, että Suomesta saa diskorahaa. Toiset sanovat, että täältä saa rahaa lähetettäväksi kotimaahan. Monethan elävät minimiruualla, ja silloin toimeentulotuesta riittää lähettäväksi.

Kiva – onhan se ihan hauska tietää mihin ne verorahat, jotka on tarkoitettu hädänalaisten suomalaisten hengissäpitämiseen kuluvat – ainakin osittain:

… kun samaan aikaan tavalliset suomalaiset joutuvat tyytymään leipäjonoihin pysyäkseen hengissä…

… kun samaan aikaan yli 80-vuotias sotaveteraani asuu näin.

Lähteet: HS, Homma/KariQVA

 

Ja mitä saakaan sitten 72000:lla eurolla?

Etäisesti liittyen aikaisimpiin kirjoituksiini – kun kysyin sitä, että mitä saa 12000:lla eurolla ja mitä saa puolestaan 57000:lla eurolla – on ihan pakko jatkaa sarjaa kysymyksellä, mitä sitten saakaan 72000 eurolla?

Sillä rahalla saa Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaiselle uudet ja uljaat 72 000 euron toimistokalusteet upeisiin toimistopuitteisiinsa.

Sosiaalijohtaja Voutilainen katsoo puheiden mukaan kauas eteenpäin. Hänellä on kirkas visio Helsingin tulevaisuudesta ja hän kantaa huolta Helsingin maahanmuuttajista (kantaväestö pärjätköön sitten vaikka siltojen alla ja skutseissa) ja hän haluaa monikulttuurista stadia (vaikka stadilaisten enemmistön mielipiteen vastaisesti) .

Yhdennentoista kerroksen avarista ikkunoista onkin varmasti helppo nähdä pitkälle. Edessä avautuu upea maisema yli Kaisaniemen lahden. Tokoinranta on kuitenkin lähellä.

… niinpä niin….

Voutilainen teetätti arkkitehdilla sisustussuunnitelman ja hankitutti (vastoin kaupungin ohjeita) kilpailuttamatta suurjohtajatasoisen ökysisustuksen (moottoroitune työpöytineen) työtilaansa. Voutilaisen lakeijat ja alamaiset ovat jo ehtinet hänen puolestaan selittämään, että edellisen (160 cm pitkän) johtajan jälkeen (190 cm pitkälle) äijänköriläälle piti saada sopivammat kalusteet.

Toki, toki… mutta; niitä löytyy myös normaaleista konttorikalustevalikoimista.

Unohtamatta sitä, että tämä sosiaalijohtajan tekemä ökyilevä kalustehankinta on ristiriidassa sosiaalivirastolle asetettujen tavoitteiden, kaupungin toiminnalle määriteltyjen arvojen ja eettisten periaatteiden sekä hankintalain ja kaupungin hankintasäännön kanssa ja toisaalta unohtamatta sitä, että se rikkoo ilman kilpailuttamista hankintalaissa ja Helsingin kaupungin valtuuston hyväksymässä hankintasäännössä määriteltyjä kynnysarvoja ( joiden mukaan hankinnat on kilpailutettava 15 000 eurosta alkaen) niin asiassa on eräs vielä tärkeämpi näkökulma.

Nimittäin se, että onko ihminen joka tekee sosiaalijohtajan asemassa näinä vaikeina aikoina tällaisen päätöksen, täysin (tai mitenkään) sopiva tehtäviensä tasolle?

Millaisen signaalin tällainen sosiaalijohtaja antaa niille ihmiseille, jotka joutuvat henkensä pitimikseen nöyrtymään ja pyytämään mitättömiä sosiaalisia almuja sosiaalivirastolta?

Etenkin kun sama sosiaalijohtaja vaatii samaan aikaan päivähoidon, harkinnanvaraisen toimeentulotuen, vanhustenpalvelujen ja muiden menojen leikkaamista.

Ja etenkin, kun tämä sama sosiaalijohtaja on aivan samassa tilanteessa asiakasjoukkonsa kanssa – hän ei nimittäin ole sanan varsinaisessa merkityksessä mikään veronmaksaja – hän saa palkkansa samoista varoista joista maksetaan myös sosiaalituet.

Tuolla 72000:lla olisi saanut (taas lyhyen laskutoimituksen jälkeen, 72000 jaettuna kuukauden toimeentulotuella 375 euroa) 192:lle ihmiselle kuukauden toimeentulotuen.

(Turha tulla itkemään – budjetoitu yhteiskunnallinen raha on aina jostain muualta (tässä tapauksessa ihmiseten toimeentuloedellytyksistä) pois.)

Tässäkin nähdään taas kerran se, mitä tarkoittaa suomalainen priorisointi.

Sosiaalijohtajalle on tärkeämpää ostattaa kaupungilla (eli meillä veronmaksajilla) omaan käyttöönsä johtajatason kalusteita sekä suunnitteluttaa työhuoneensa sisustus arkkitehdilla – kuin huolehtia perustehtävästään, eli hädänalaisten ihmisten auttamisesta.

(Jumalauta!)

Samaan aikaan yhteiskunnallemme on tärkeämpää auttaa jokaista maamme rajojen takaa tänne rantautuvaa ihmistä, kuin taata hyvinvointiyhteiskunnna tarjoama hyvinvointi ja turvallisuus kaikille omille jäsenilleen.

(Oksettaa…)

Luojalle kiitos, että vanhempieni eikä isovanhempieni tarvitse nähdä tätä nykyistä järjettömyyden kilpalaulantaa. Hullu on maailma nykyään ja hulluja olemme me, jotka hyväksymme tämän hulluuden.

(Perkele!)

Lähde: IS

Jk. Myös (ja ainakin) kanssasyyllinen Octavius kirjoittaa samasta taudista.

 

Mitä saa 12000:lla eurolla?

Kysyin taannoin mitä saa 57000:lla eurolla. Vastaus löytyy täältä.

Astrid Thors on nyttemmin kertonut meille sen, mitä suomalainen veronmaksaja saa 12000:lla eurolla. Tuolla summalla saadaan katettua yhden turvapaikanhakijan aiheuttamat kulut suomalaiselle yhteiskunnalle yhden vuoden ajan.

Thors on vastannut Etelä-Saimaassa ihan henkilökohtaisesti tähän kysymykseen.

Turvapaikkamenettelyä nopeutetaan
21.4. 04:00

Etelä-Saimaassa 10.4. julkaistussa Seppo Ahon mielipidekirjoituksessa esitettiin huoli turvapaikanhakijoiden Suomelle aiheuttamista kustannuksista.

Kuten kirjoituksessa arveltiinkin, valtion talouden kannalta on edullisempaa lisätä väliaikaisesti turvapaikkahakemusten käsittelijöiden määrää Maahanmuuttovirastossa, jolloin hakijoiden oleskelu vastaanottokeskuksessa ei pitkity.

Yhden turvapaikanhakijan kustannukset vastaanottokeskuksessa ovat keskimäärin 12 000 euroa vuodessa.

Maaliskuun tietojen mukaan normaalissa menettelyssä turvapaikkapäätösten käsittelyaika on keskimäärin 199 vuorokautta.

Arviolta noin 0,6 milj. euron lisämäärärahalla, joka kohdennetaan turvapaikkahakemusten käsittelyyn, voidaan vuositasolla säästää noin viisi miljoonaa euroa vastaanottokustannuksissa.

Turvapaikanhakijoiden määrä kääntyi Suomessa nousuun viime vuoden loppupuolella.

Turvapaikanhakijoiden määrät ovat vaihdelleet aina, mutta viime vuoden hakijamäärä on toistaiseksi suurin.

Sisäasiainministeriössä tehdään parhaillaan selvitystä Suomen turvapaikkapolitiikasta. Selvityksessä tehdään muun muassa vertailua turvapaikkamenettelyistä Pohjoismaissa ja ehdotuksia turvapaikkamenettelyn nopeuttamiseksi Suomessa.

Sellaiset hakemukset, jotka ovat ilmeisen perusteettomia tai joiden tutkinnasta on vastuussa toinen EU-valtio, pyritään nykyäänkin ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti.

Tässäkin on pitkälti kysymys siitä, saadaanko turvapaikkamenettelyyn riittävästi voimavaroja.

ASTRID THORS

maahanmuutto- ja eurooppaministeri

Muutama nopea laskutoimitus.

199 vuorokautta jaettuna 30:lla (eli kuukauden keskipituudella) tekee tulokseksi noin 6.6 kuukautta.
Kun tämä kerrotaan taas (kahdelletoista jaetulla 12000) 1000:lla eurolla saadaan 6600 euroa.

Tämän verran – 6600 euroa – siis maksaa keskimäärin yksi turvapaikanhakija (turvapaikkaan liittyvän käsittelyprosessin kuluessa) suomalaiselle yhteiskunnalle.

Joukossamme on lukuisa joukko työmarkkinatuen perusosalla tai kansaneläkkeellä kituuttavia yhteiskuntamme syntyperäisiä jäseniä.

Heidän saamansa yhteiskunnallinen tuki on keskinmäärin noin 500 euroa kuukaudessa. Kun laskemme saman kaavan mukaan 199 vuorokautta jaettuna 30:lla (eli kuukauden keskipituudella) tekee tulokseksi noin 6.6 kuukautta. Kun tämä kerrotaan 500:lla saadaan 3300 euroa.

Tämän verran – 3300 euroa – siis maksaa keskimääräisellä yhden turvapaikanhakijan käsittelyajalla yhden suomalaisen sairaan, työttömän tai syrjäytyneen ylläpito suomalaiselle yhteiskunnalle.

Kummasti näyttää siltä, että ns. hyvinvointiyhteiskuntamme on valmis priorisoimaan kenet tahansa yhteiskuntamme ulkopuolelta saapuneen ihmisen omien kansalaistensa etu- ja yläpuolelle.

Onko tässä mitään laitaa?

Päivän kysymys:

EDIT: Kiitos AnttiT:lle pilkkuvirhestä huomauttamisesta.

 

Vallananastajat

Pravdasta löytyi vaihteeksi mielenkiintoinen kirjoitus. Kirjoituksessa valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen tekee muutamia johtopäätöksiä siitä, kenelle – kansalle kuuluva – valta on Suomessa siirtynyt. Martikaisen mukaan puolueiden puheenjohtajille on yhtäkkiä keskittynyt hirveästi valtaa.

Valtaa on siirtynyt puolueille, ja puolueessa ylivoimaisessa asemassa on puoluejohtaja. Puolueet tuskin ovat kansanvaltaisesti hallittuja elimiä.

Vaikka juhlapuheissa ja julkisuudessa puhutaan ja paasataan parlamentarismin vahvistumisesta, uuden perustuslain myötä onkin käynyt toisin.

Vaikuttaa siltä kuin eduskunta olisi vastuullinen hallitukselle, eikä päinvastoin.

Hallituksen asema suhteessa eduskuntaan on vahvistunut, ja kun hallituksen jäsenistä – pääministeristä ja ministereistä – päättävät puolueet tai puolueiden puheenjohtajat, hämmästyttävä vallan siirtymä puolueiden voitoksi on tapahtunut.

Martikaisen mukaan samasta epätoivotusta ilmiöstä oli kyse myös silloin, kun ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) erotettiin.

Oikeastaan (kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri) Jyrki Katainen erotti Kanervan, vaikka Kanerva oli hallituksen jäsen.

Martikainen sanoo, että vastaavanlainen muutos on nähty Britanniassa, jossa parlamentin rooli suhteessa hallitukseen on heikentynyt.

Henkilökohtaisesti näen tämän – epätoivotun – kehityksen isänä Paavo Lipposen. Lipposen härski ja ylimielinen tapa hallita Suomea ja suomalaisia sai erinomaisen uuden poliittisen kulttuurin perintöprinssin Matti Vanhasesta.

Vanhasen aikana politiikka on viihteellistynyt ja valta on keskittynyt kansanvallan vastaisesti ja varsin ikävällä tavalla muutamiin – kuten Martikainenkin toteaa – puolueita johtaviin käsiin. Vanhanen on osoittautunut vallanhimoiseksi ja pikkusieluiseksi valtapoliitikoksi – pohjaltaan ja tavoiltaan varsin samanlaiseksi kuin edeltäjänsä Lipponenkin. Eikä valtapoliitikoista Kataisenkaan omena kauas tästä puusta putoa – puhumattakaan uusstalinistisesta hörhölaumasta, Virheet De Dorkasta tai … no, antaa olla… Tajusitte varmaan mitä tarkoitan?

Pahemmaksi näyttäisi päivä päivältä menevän.

Päivänpolitiikan ulkopuolella – ns. harmaaksi amanuenssiksi suomalaisten kiusaksi jääneen – vaikuttavan Paavo Lipposen viimeaikaiset vaatimukset ns. pitkistä listoista ovat avokas kansanvallan korvalle ja pippurikaasusuihke suomalaisen äänestäjän kasvoille. Tällaisessa järjestelmässä puolue (eli viime kädessä puolueen puheenjohtaja ) päättää kenet se asettaa Sinun äänelläsi eduskuntaan. Äänestäjä ei valitse tässä järjestelmässä – vastoin suomalaiseen yhteiskuntaan juurtunutta kansanvallan perinnettä – edustajaa vaan puolueen.

Puolue tietää Sinua paremmin.

Tämä Lipposelle – ja muillekin vallananastajille – sopiva järjestelmä on käytössä esimerkiksi kansanvallan irvikuvaksi muuttuneessa pakkososialidemokratiavaltiossa nimeltään Ruotsi. Ja Lipposen nykyinen – eräs asemaansa reittä pitkin kiivennyt vallananastaja – vaimo pelottelee kansalaisia olemattomilla kummituksilla ja pyrkii rajoittamaan (perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) omasta mielipiteestään eroavien mielipiteiden ilmaisun.

Toisaalla Vanhasen käytös Susanna Kurosen oikeustapauksessa osoittaa Matin olevan sekä herkkähipiäinen että henkisesti pienimunainen. Se osoittaa myös sydämetöntä suhtautumista vastapuoleen ja häikäilemätöntä valta-aseman hyväksikäyttöä. Sekä – jälleen kerran – vallassa olevan henkilön pyrkimystä rajoittaa sanan- ja mielipiteenvapautta.

Kun pääministerin asemassa oleva ihminen hyökkää lakimiesarmeijan kanssa yksinhuoltaja-yksityisyrittäjää vastaan, se on – sanalla sanoen – kuvottavaa. Etenkin kun sama Matti on avannut aikaisemmin kotinsa ja suhteensa juorulehdille.

Ja samaan aikaan kansan suoraan valitsema arvojohtaja on kiinnostunut lähinnä virka-asemansa käyttämisestä henkilökohtaiseen elämysmatkailuun ja kansan enemmistön halveksimisesta. Pyrkien myös rajoittamaan sanan- ja mielipiteen vapautta.

Olemme varmaan kaikki huomanneet tähän asiaan liittyvän viimeisen ns. jäit-kiinni-housut-kintuissa-ilmiön. Tämä vaalirahoitussotku on varsin mielenkiintoista myös tätä aihetta vasten tarkasteltuna.

Jos – ja kun – poliitikko toimii jonkun tai jonkin tahon marionettina samaan aikaan, kun hän kahmii enemmän ja enemmän valtaa itselleen, ollaan matkalla kauas kansanvallasta. Hyvä tuore esimerkki on liikemies Toivo Sukarin pyrkimys murtaa edustuksellista tietä pitkin valmisteltu ja päätetty yleiskaava – omien liiketoimintaan liittyvien henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Palaan asiaan…

Näinä aikoina demokratian vahtikoira – media – juoksee pääsääntöisesti näiden vallanpitäjien touhuissa täysin kritiikittömästi. Helsingin Sanomat ja sen nykyinen toimituspolitiikka on – yleisesti, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta – varsin hyvä merkki kansanvallan ja sananvapauden alemmuustilasta Suomessa vuonna 2008.

Vuonna 1991 maailma ja tulevaisuus näyttivät suomalaisestakin näkökulmalta – lamasta huolimatta – lupaavilta ja valoisilta. Neuvostoliiton romahtaminen loi uskoa tulevaan.

Se oli kuitenkin harhakuva.

YYA-sopimuksen jälkeinen aika muutti poliittisen – ja koko kansakunnankin – moraalin. Yhteisöllisyyden, yhteisen rakentamisen ja muista välittämisen tilalle nousivat egosentrisyys, ahneus ja kaiken maailman huuhaa-liikkeet.

Nykyisistä prekariaatti- ja anarkistipuuhailuista mieleeni nousee vääjäämättä mielikuva Länsi-Saksassa 1970-luvulla toimineista ääriliikkeistä ja kommuuneista. Näitä tuettiin hiljaisesti – mutta vahvasti – taloudellisin keinoin DDR:n toimesta. Kuinkahan moni näistäkin hippaheikeistä ja sen ajan anarkisteista lopultakin ymmärsi mitä heille olisi tapahtunut ns.sosialismissa? Kansandemokratiat eivät sulattaneet dekadenssia.

Olin muuten toisaalta aikanaan tavattoman hämmästynyt miten uuden vaurauden ja ahneuden aikana päättäjät pystyivät ajamaan kansalaisoikeuksiamme rajusti kaventaneet poliisi- ja pakkokeinolakien muutokset. Ja kuten huomaamme – sama linja jatkuu. Uusi valmiuslaki ja sen valmistelu jatkaa samaa hiljaisen hyväksynnän perinnettä.

Thaimaan lomat, uusi auto, uudet keittiökoneet ja tanssit tähtien kanssa ovat korvanneet osan kansalaisoikeuksista hiljalleen. Halpa on ollut hinta vallan siirtämiselle muutamiin käsiin ja sen pönkittäminen kansanvallan pelisääntöjen vastaisesti.

Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne ja miettikää tarkkaan tätä; mitä Te haluatte tulevaisuudeltanne. Kohta tahtonne voi olla kokonaan jonkun muun taskussa.

Lähde: HS

 

RKP – syrjitään suomen kieltä Suomessa

Eräät asiat eivät kaikista kaunista sanoista ja hyvästä uskosta huolimatta muutu.

RKP on Suomen rasistisin puolue ja sen tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää – kuin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin vahingoittaminen – mahdollisesti jopa hävittäminen – Suomesta.

Tuoreimpana esimerkkinä on kyseisen marginaalijoukon 22.5.2008 Helsinkiin masinoima rasistinen monikulttuuritilaisuus.

Käsikassarana nämä multikultistit käyttävät RKP:n organisaatiota joka on nimetty – tulevaisuutta ja lopullista tavoitetta ennakoiden – Multicultural Finlandiksi. Suomalaisilla – etenkään suomenkielisillä alkuperäisasukkailla – kun ei ole sijaa tämän alle viittä prosenttia koko väestöstä edustavan joukon taivuttaessa demokratian sääntöjä tahtonsa alle.

Kyseisen organisaation työkielet ovat ruotsi ja englanti – suomenkielinen ei ole tervetullut päättämään itseään koskevista asioista näissä piireissä.

Tilaisuutta mainostetaan näin (kiitos vinkistä tiedonantajalle):

Koko humpuukin keskeltä nousee edelleen muutama kysymys.

Miksi nämä eliittiin kuuluvat ankkalammikon omistajat ja kasvatit tekevät tätä?
Eivätkö he ymmärrä, että jokainen kasvava vähemmistö kaventaa heidän – suhteettoman suurta – vähemmistöasemaansa?
Onko heillä mitään ymmärrystä huoltosuhteesta – kuka maksaa tämän lystin silloin kun veronmaksajat loppuvat?
Vai onko kyse siitä, että he edustavat piirejä, joille halpa – lähes ilmainen orjatyövoima – työvoima on liiketoiminnan ja oman ahneuden tärkein tekijä?
Mihin tämä rasistisakki aikoo pistää syrjäytyneet tai työvoimana liian kalliit alkuperäisasukkaat?

Pihalle, kadulle vai leireihin?

Eivätkö he usko maailmalta löytyviä esimerkkejä monikulttuurin mukanaan tuomista seurauksista?

Tärkeimpänä tietysti: he kysyvät väärällä kysymyksellä. Oikea kysymys kuuluu tietysti miksi ihmeessä Suomeen pitää saada 100000 maahanmuuttajaa?

Koska työvoimapula on vain suurien ikäluokkien aiheuttama kupla, nyt näyttää siltä, että tarkoitus on korvata alkuperäisasukkaat muualta tuodulla väestöllä. Kuten Baltian maissa tehtiin Neuvostoliiton miehityksen aikana.

RKP = Rasistinen Kielipuolue.

Tämä on taas niitä päiviä jolloin hävettää se, että olen myös puoliksi suomenruotsalainen. Ei siksi, että häpeäisin perimääni tai esi-isiäni. Minua hävettää joutua leimatuksi tällaisen saalistavan elitistijoukon kanssa samaan ryhmään – rasistina.

Ei kiitos.

Lähde: SFP:n taisteluorganisaatio MCF.

 

Elitisti – Tarja Halonen

Presidentti Tarja Halonen järjestää kuudennen Presidenttifoorumin lempiaiheistaan monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Presidentinlinnaan saapuu liuta poliitikkoja, virkamiehiä, tutkijoita sekä uskontokuntien ja kansalaisjärjestöjen edustajia, kuten Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi. Keskustelua voi seurata suorana Ylen nettisivuilla. TV1 lähettää koosteen torstaina.

Esitän Teille – rouva Tasavallan presidentti – kysymyksen:

Aiotteko kenties – ja mahdollisesti koska – järjestää Presidenttifoorumin niistä ikävimmistä aiheista?

Työttömyydestä, syrjäytymisestä, mielenterveyshuollon surkeasta tilasta, terveydenhuollon ongelmista, sosiaaliturismista, poliitikkojen suhteista rahoittajiinsa, korruptiosta, politiikan viihteellistymisestä, oligarkiasta, demokratiamme irvikuvaksi muuttuneesta parlamentarismista, köyhyydestä, tuloloukuista, maaseudun tyhjenemisestä, lasten ja nuorten pahoinvoinnista, yksinäisten vanhusten asemasta, hoitolaitosten tilasta, avohoidon tilasta, slummiutumisesta, ghetoista, white flightistä, sensuurista, sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä, käänteisrasismista, lähestyvästä taantumasta, väkivallasta, naisten asemasta, avioeroisien asemasta, lasten hyväksikäytöstä, islamisoitumisesta, yhteisöllisyyden katoamisesta, anarkistisista ja muista omankäden oikeuteen liittyvistä pyrkimyksistä, ekoterrorismista, monikulttuurin mukanaan tuomista ongelmista ja suomalaisen alkuperäisväestön syrjinnästä omassa kotimaassaan?

Tuskin – nämä asiathan eivät merkitse – näiden kommenttienne ja puuhasteluidenne perusteella – kaltaisellenne etuoikeutetulle ihmiselle yhtään mitään. Kuten ne eivät näköjään merkitse mitään muuta kuin poispeiteltäviä ikäviä asioita myöskään muullekaan poliittiselle eliitillemme.

Panem & Circus

Mutta kuinka pitkään?