Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö, joka keksittiin sata vuotta sitten poliittisiin tarkoituksiin… Se on kuvitteellinen, koska siinä kahden yksilön, esimerkiksi minun ja Timo Soinin, joilla ei ole mitään yhteisiä arvoja, tavoitteita tai asuinpaikkaa, ajatellaan kuuluvan samaan yhteisöön nimeltä Suomi.
Kuvataiteilija Jani Leinonen HS:ssa 4.3.2011
Ilman yhteistä identiteettiä yhteiskunnasta tulee epävakaa… pahimmillaan väkivaltainen, lievimmillään huvittava, kuten Belgiassa.
… Maahanmuuton suuri kysymys on, miten saadaan luotua nopeasti yhteisyyden tunne suurelle joukolle ihmisiä, joilla ei ole vielä yhteisiä suuria kokemuksia.
Yliasiamies Antti Arjava samassa hassunhauskassa propagandajutussa.
Kullervoblogin toimitus haluaa toivottaa erinomaisen hyvää Kalevalanpäivää kaikille suomalaisille. Kalevala on (kaikesta siihen nykyisenä monikulttuurisen dekadenssin aikana liitetystä lokaamisesta ja räkimisestä huolimatta) Suomen kansan ja suomalaisten kansalliseepos.
On surullista huomata sellainen asia, että innokkaimmin tähän Kalevalan (ja yleisesti kaiken suomalaisuuden) halveksintaan syyllistyvät juuri sellaiset ihmiset, jotka ovat kaikkein eniten nauttineet suomalaisen kansallisvaltion heille antamista palveluista, hedelmistä ja turvasta.
Ihminen joka on syntynyt suomalaiseksi (puhumattakaan vieraasta, joka asuu Suomessa) eikä arvosta kansallisvaltiota ja sen eteen tehtyjä uhrauksia, ei ansaitse myöskään kansallisvaltion tuottamia hyvinvointipalveluja. Tämänkaltaiset omaan pesään ruikkijat voitaisiin aivan tunnontuskia tuntematta jättää yhteiskunnan tuottamien palvelujen ulkopuolelle – jos et arvosta etkä kunnioita jotain saamaasi, silloin et ansaitsekaan sitä.
Tämä koskee sekä alkuperäisväestön mätämunia, kultalusikka suussaan syntyneitä pseudoliberaaleja että maahanmuuton mukanaan tuomia huonokäytöksisiä ja kovaäänisiä vieraita.
Maassa maan tavalla tai maasta pois ei ole mikään tyhjä klishee. Se on universaali totuus.
Tässä yhteydessä kunnioittamisella ja arvostamisella ei tarkoiteta sitä, että avionrikkojat pitää sotkea suohon ja verikosto on sallittua markkinarauhan ulkopuolella tai puhumattakaan siitä, että koko kansan pitäisi pukeutua tuohivirsuihin, patalakkiin ja pellavaiseen pukuun (unohtamatta kanteletta kainalossa).
Ei niin, kyse on kansallisen kollektiivisen ymmärryksen henkisestä perinnöstä ja sen sisäistämisestä – yhteisestä kielestä sekä yhteisestä kulttuurista ja tapanormistosta.
Meitä suomalaisia on vain murto-osa koko maailman populaatiosta. Kulttuurimme ja kielemme ovat millä mittapuulla tahansa arvioiden vanhoja. Diversiteetin ja lajille luontaisen itsesäilytysvaistonkin vuoksi, lajin (tässä tapauksessa kulttuurin) keskeltä kumpuava ksenofobia on biologisesti tarkasteltuna tervehenkistä.
Ksenofobisen itsesuojelun liittäminen yhtäläisyysmerkeillä rasismiin on puolestaan lähinnä naurettavaa – suomalaisuudessa kun on kyse kulttuurista, ei rodusta. Tämän asian ymmärtäminen tuntuu olevan edelelen vaikeaa jopa sellaisille ihmisille, jotka eivät hyväksy rotukäsitystä tai joilla on ideologisesti pää syvällä omassa takapuolessaan.
Palataanpa pääaiheeseen ja päivänsankariin. Kalevala on eepoksena toki yhden miehen, Elias Lönnrotin, elämäntyö. Kalevalan runot eivät ole suoraan runonlaulajien laulamassa muodossa, vaan niitä on muokattu, niiden kieliasua on yhtenäistetty ja korjailtu, osia runoista on siirretty toiseen paikkaan ja eri asiayhteyteen kuin alun perin muistiin merkityissä runoissa.
Osan runoista Lönnrot on runoillut itse muodostamaan yhtenäisiä juonikuvioita ja selkeyttämään kokonaisuutta. Lönnrotin keräämät runot ovat kuitenkin pohjaltaan ja olemukseltaan kalevalaista runoutta ja ne on tehty kalevalaiseen runomittaan.
Tältä pohjalta tarkastellen Lönnrotia voidaan pitää asiallisesti kustannustoimittajana ja Kalevalaa suomalaisten aitona ja oikeana kansalliseepoksena.
Vuoden 2011 Kalevalanpäivän teemarunoksi, Kullervoblogin toimitus on valinnut viidesviidettä runon. Se kertoo muinaisista maahantunkeutujista:
Tässä on mielestäni hyvä esimerkki kielen merkityksestä ajattelulle. Minun suomalaiset aivoni eivät tule koskaan ymmärtämään miksi käytetään sanaa kotouttaminen, mielestäni saman pitäisi olla sopeuttaa suomalaiseen kulttuuriin.
Kotouttaminen näkyy olevan ideologia, joka sanoo maahanmuuttajalle, olkaan kuin kotonanne, älkää vain muuttuko suomalaisiksi!
Hyvä esimerkki tästä olivat Ruotsin eduskuntavaalit. Miksi äänestysohjeet oli painettu liki neljällekymmenelle kielelle? Jos Ruotsin valtiollisissa vaalissa äänioikeutettu tarvitsee äänestysohjeet vieraalla kielellä, niin millä oikeudella hänelle annetaan oikeus päättää Ruotsin asioista?
Mika Lako US Puheenvuorossa vastauksessaan Ana María Gutiérrez Soraiselle.
Näinä kiihkeän keskustelun ja yhteiskunnallisen murroksen aikoina sieltä täältä suvaitsevaiston keskuudesta kuuluu ääniä, joissa vaaditaan suvaitsevaisuuden nimissä ennakkosensuuria ja sananvapauden kaventamista.
Näitä vaatimuksia perustellaan yleensä määrittelemättömällä humanismilla ja ihmisoikeuksilla – unohtaen samalla, että sananvapaus on eräs ihmisoikeuksien kulmakivistä. Kullervoblogin toimitus on asettunut (tähän tultaessa) tiukasti sananvapauden puolustajien rivistöön.
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet niin, että toimitus katsoo aiheelliseksi täsmentää sananvapautta koskevaa kantaansa.
Nykyisen menon jatkuessa ja kiihtyessä blogin virallinen kanta on se, että sananvapautta voidaan (ja joissain olosuhteissa sitä pitääkin) kaventaa kansalaisyhteiskunnassakin. Tässä on esimerkki siitä, mitä se tarkoittaa:
Eilen julkaistu Maassa maan tavalla osoittaa, että ”maahanmuuttokritiikki” on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva nimitys.
Suomen Sisun, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Homma-foorumin kaltaisten järjestöjen pohjalta syntynyt rintama ei ole luopunut kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta eli rasismista. Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on isänmaan tulevaisuus.
Kyllä – sananvapautta voidaan ja näissä olosuhteissa sitä pitääkin kaventaa kansalaisyhteiskunnassakin. Kaventaminen täytyy tosin kohdistaa Sihvolan kaltaisiin totalitaristeihin – näihin näennäissuvaitsevaisiin uusstalinisteihin, jotka vaativat toisten sananvapauden kaventamista.
Sihvola ei ansaitse saamaansa sananvapautta – kieroutuneen ajatusmaailmansa ja totalitarististen kommenttiensa vuoksi.
Yhtenäistä Suomen kansaa ei ole olemassakaan, on vain erilaisia ihmisiä, joilla on samanlainen passi ja jotka yleensä asuvat samojen mielivaltaisesti metsään hakattujen rajojen sisällä. Emme edes pidä toisistamme. Ehkä meitä yhdistää vain se, että pidämme muista vielä vähemmän.
Toimitus kyseli taannoin kulttuurirelativistien kantaa ismien törmäilystä. Kysymys numero kaksi kulttuurirelativisteille kuuluu; oletteko te nyt aivan rehellisiä isminne kanssa?
Kulttuurirelativismin olemukseen nimittäin kuuluu se, että kaikki ismit, opit ja uskonnot ovat samanarvoisia. Kulttuurirelativismin mukaan jokaisen yksilön teot ja käsitykset tulee ymmärtää ainoastaan hänen oman kulttuurinsa käsitteiden kautta.
Koskeeko tämä myös satanisteja, pedofiileja, sukurutsareita, kannibaaleja, – tai vaikkapa esimerkiksi rasisteja?
Ja ihan yhdenvertaisuuden vuoksi, kysytäänpä samaa myös yleisöltä:
Kun kesä on nyt lopuillaan (ja kaksi muuta tämän blogin kolmesta muskettisoturista ovat jo ehtineet aukaista sanaisen arkkunsa) on ehkä syytä, että myös minä palaan valituksen ja perisuomalaisten itkuvirsien pariin.
On aika mennä henkilökohtaisuuksiin, siis omiini. Tämä mielipide koskee ismejä, ei ihmisiä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen länsimaihin suuntautuva kulttuurillinen ja poliittinen islam on syvältä ja poikittain.
Se toki noudattaa Koraanin sanomaa siinä, että se pyrkii käännyttämään ja muokkaamaan ns. yleistä ilmapiiriä itselleen ja omille tarkoitusperilleen sopivaksi. Näissä tavoitteissaan se on kuitenkin länsimaalaiseen yhteisöön täysin sopimaton.
Omaan ympäristöömme tunkeutuva ekspansiivinen (valloittava) islam on häijy ja loppupeleissä ei-toivottu vieras.
Sekä käyttää härskisti hyväkseen omaksumaamme suvaitsevaisuusperiaatetta. Ja pyrkii samaan aikaan murskaamaan sen.
Tällainen valloittaja lukee lainsäädäntömme tarkkaan ja on jokaisessa mahdollisessa tilanteessa valmis kärkkäästi vaatimaan itselleen erioikeuksia. Omaa suvaitsevaisuuttamme apunaan käyttäen.
Se vaatii erityiskohtelua (muka-suvaitsevaisuuden nimissä) ja hakee oikeutta oman oikeudentajumme vastaisille traditioilleen. Se haluaa alistaa naiset,lapset, seksuaaliset vähemmistöt ja kaikki muutkin sen agendasta poikkeavat ajatukset. Se haluaa istuttaa suvaitsevaiseen yhteiskuntaamme ns. kaksoisstandardin kautta oman suvaitsevattomuutensa ja sen feodaalisen lainsäädännön ja moraalin.
Se vaatii äänekkäästi omia oikeuksiaan, haluten samaan aikaan loukata toisella tavalla uskovien (ja etenkin uskonnottomien) oikeuksia ja moraalikäsityksiä.
Sen lopullinen tavoite on käännyttää valtaväestö islamiin(paluu Ummaan) ja romuttaa kaikki se, mitä me olemme pitäneet tärkeänä.
Hyvästi vapaus, veljeys (ja etenkin sisaruus) sekä tasa-arvo.
Henkilökohtaisesti inhoan jotain muuta vielä fundamentalistista islamiakin enemmän.
Nimittäin kotoista kulttuurirelativismiamme.
Monet näistä kulttuurirelativismiin uskovista (pikku hörhöistä) ovat sitä mieltä, että kaikki aatteet ja ismit ovat yhdenvertaisia. Samaan aikaan nämä hyödylliset idiootit ajavat islamilaisen kulttuuriekspansion lisäksi homoseksuaalien oikeuksia, naisten oikeuksia ja lasten oikeuksia – puhumattakaan niistä sadoista vähemmistöistä,joiden oikeuksia nämä puolustavat samaan hengenvetoon ekspansiivisen islamin (joka tuo tullessaan dragonisen sharia-lainsäädännön ja alkuvaiheessa lainsäädännöllemme vieraan kaksoisstandardin) oikeutta elää yhteiskunnassamme.
Suomeksi sharia koostuu silmä-silmästä periaatteesta- kunniamurhista, verikostoista, kivittämisistä, silpomisista, ei-muslimien oikeuksien halveksimisesta ja alistamisesta sekä uskonolla pyhitetyistä vaimon- ja lapsenpieksäjäisistä.
Ehkä näillä kulttuurirelativisteilla on joko ns. järki hukassa (löytäjä saa pitää) tai sitten he luulevat todellakin olevansa infideleinä jotenkin toisessa asemassa kuin muut ei-uskovaiset islamin silmissä?
Jos Euroopassa (ja lännessä tai missä muualla tahansa, noin ylipäätään) tullaan näkemään uskonsotia tai pogromeja, nämä kulttuurirelativistit ovat se ainoa ja oikea syypää tällaiseen kehitykseen.
Kun kulttuurirelativismiin kuuluu se kuuluisa oppi siitä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, herää kysymys siitä, miten mahtaa islam suhtautuu esimerkiksi aitoihin pedofiileihin, sodomisteihin, nekrofiileihin, ateisteihin ja homoseksuaaleihin?
Toivottavasti en joudu olemaan henkilökohtaisesti paikalla tuota kulttuurirelativismin huippuhetkeä todistamassa.
Vastoin vihervasemmiston luomaa harhakuvaa syrjintä ei sytytä suomalaisia yrityksiä. Maahanmuuttajien suosiminen työvoimaa palkattaessa ei kiinnosta suomalaisia yrityksiä. Jonkin verran myönteisempää suhtautuminen on julkisella sektorilla. Etenkin kunnissa halutaan lisätä maahanmuuttajien osuutta työvoimasta.
STT:n kysely positiivisen erityiskohtelun käytöstä lähetettiin sähköpostilla noin 40 suurelle suomalaiselle työnantajalle lokakuun lopussa. Hieman alle puolet vastasi kyselyyn. Suurin vastausaktiivisuus oli yksityisillä yrityksillä.
Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan (engl. Affirmative action) virallisessa kapulakielessä aliedustetun ryhmän suosimista. Suomeksi se tarkoittaa kantasuomalaiseen enemmistöön kohdistuvaa ( ihonvärin, syntyperän, kielen ja kulttuurin perusteella) kohdistuvaa syrjintää meidän omassa kotimaassamme.
Positiivinen syrjintä tarkoittaa perustuslakiinkin kirjatusta yhdenvertaisuusperiaatteesta luopumista, koska jotakin ryhmää suosiessa syrjitään samalla muiden ryhmien edustajia.
Virallinen Jargon väittää, että tällaisella syrjivällä menettelyllä on tarkoitus tasoittaa esimerkiksi ihmisten mahdollisuutta saada työpaikka erilaisista lähtökohdista huolimatta. Työpaikkoja täytettäessä voidaan suosia esimerkiksi maahanmuuttajaa, jos työpaikalla on maahanmuuttajia erityisen vähän.
Esimerkiksi Helsingin kaupunki suosii työhönotossa työmarkkinoilla aliedustettuja etnisiä ryhmiä, vaikka näiden ryhmien työnhakijat eivät olisikaan yhtä päteviä kuin paremmin edustettuihin ryhmiin kuuluvat työnhakijat.
Todellisuudessa näin päästään tilanteeseen, jossa koulutus tai kyvykkyys eivät enää merkitsekään yhtään mitään. Kun ihmisen ihonväri, syntyperä, kieli tai kulttuuri ovat valinnan perusteena, kyseessä on (kaikista kauniista puheista ja EU:direktiivistä huolimatta) puhdas, avoin ja pelkistetty rasismi. Tässä tapauksessa alkuperäisväestön edustajaan tämän omassa kotimaassa kohdistettu sellainen.
Kun lukee tuota direktiivin tekstiä, tulee mieleen sellainen epäilys, että se on skitsofreenikon muotoilema:
“Täydellisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää henkilöiden rotuun tai etniseen alkuperään liittyviä haittoja.”
Eikä tässä vielä kaikki. Eräisiin julkisiin virkoihin rekrytoitaessa harjoitetaan positiivista syrjintää siten, että virkaan on valittava nainen, mikäli eri sukupuolta edustavat hakijat ovat muilta ansioiltaan samanveroiset. Näin pyritään edistämään sukupuolten tasavertaista edustusta tietyissä valtionviroissa.
Kuten kaikki kiintiöajattelu, tällainenkin malli on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisuutensa lisäksi lahjakkuutta, kyvykkyyttä ja tehtäviin sopivuutta märällä rätillä päin naamaa huitaistu isku.
Kaiken tämän perusteella, STT:n tekemän kyselyn tulos ei hirveästi yllättä – liikemaailma kun kiinnostuneempi tuloksen tekemisestä kuin positiivisesta syrjimisestä.
Affirmative Action-ajattelu on tasa-arvoisuuskaapuun puettua todellista syrjintää.
Täällä sitä keskustellaan siitä, miten saataisiin pidettyä pakolaiset pois Euroopasta. Ehkä ihmisiltä on unohtunut sellainen pikku juttu, että turvapaikan myöntäminen vainotuille on jokaisen maan velvollisuus.
Kansainvälisen lainsäädännön perusteella sellaisen maahantulijan hakemus, joka on päästetty sopijaosapuoliin kuuluvaan maahan turvapaikanhakijaksi, on käsiteltävä. Saadakseen sitten sen hakemansa turvapaikan, hakijan on osoitettava se, että tarvitsee sitä eikä ole esteellinen saamaan sitä esimerkiksi Suomesta.
Juuruksen mukaan meidän pohjoisen ihmisten on helppo syyttää Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa siitä, miten törkeästi ne kohtelevat turvapaikanhakijoita.
”Samaan aikaan haluamme pestä kätemme koko asiasta. Meille tulee hyvin vähän turvapaikanhakijoita, ja heidätkin me lähetämme yhä uudestaan takaisin etelän maihin.”
EU:n alueella saapumismaa on se paikka, jossa alueen ulkopuolelta tulleiden turvapaikanhakijoiden hakemukset käsitellään. Piste.
Todellisten turvapaikanhakijoiden sijoittaminen kauas omasta kulttuuristaan palvelee ainoastaan ihmiskauppaa, rasismia ja etnisisiä puhdistuksia – puhumattakaan sitten sosiaaliturismista.
Pahin skenaario on se, että maapallon toisella puolella sijaitsevaan pohjoiseen hyvinvointivaltioon kerätään eteläisistä oloista kieleltään, kultuuriltaan ja uskonnoltaan täysi erilainen kokonainen kansanpuolikas sisällissodan jaloista. Pahimmillaan saadaan tuotua se sisällissota näiden tulijoiden mukana myös siihen rauhalliseen turvapaikkamaahan.
Jos ei nyt ihan sitä, niin tuollaisella toiminnalla saadaan kuitenkin aikaan eriytymistä, sopimusyhteiskunnan romuttumista, etnisiä konflikteja ja lopulta aitoa kaikki (niin sisäiset kuin ulkoiset) rajat ylittävää rasismia.
Rajoittamaton maahanmuutto ei ole ihmisoikeus ja jokaisella maalla on oikeus päättää siitä, kenet ulkopuolisen sen maahansa päästää ja etenkin siitä, kenen se antaa oleskella rajojensa sisällä.
Valtiolla on verotusoikeutensa perusteella myöskin velvollisuus suojella omaa alkuperäisväestöään ja heidän oikeuksiaan.
Tämä muutaman viikon loma ja aivan tietoisesti tehty irtiotto maailmasta ja sen todellisuudesta alkaa ilmeisesti tuottamaan tuloksia.
Kun katselin tänään Hyysärin uutisia, niin käsitykseni siitä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut kiehunta ja muutos maailmassa ei ole vielä saavuttanut kliimaksiaan – muutos kehittyy edelleen.
Otan tässä muutaman esimerkin.
Kahdessa eri uutisessa kerrottiin radikalismin jatkavan kulkuaan – vaikka sen olisi pitänyt loppua äärivasemmiston kohdalta jo tuohon kuuluisaan kommunismin konkurssiin – ja äärioikeiston kohdalla Nurnbergin oikeudenkäyntiin ja sitä seuranneeseen amerikaanisaatioon.
Jostain syystä – kivuliaassa maanosassamme – sekä äärivasemmisto että äärioikeisto on päässyt jälleen kerran yli uutiskynnyksen. Uutiset kertovat äärivasemmiston aloittaneen mellakat Italiassa G8-kokouksen vastustamisen tiimoilta ja samaan aikaan poliisi on joutunut taiteluun äärioikeistoa edustavien ryhmien kanssa Unkarissa.
Kun samalla uutissivulla – ja samaan aikaan – paheksutaan sitä, että Formula 1:n ehdottoman itsevaltiaan – Bernie Eccklestonen – kehuneen Adolf Hitlerin kykyä ”saada asiat hoidetuiksi”.
Asia muuttuukin tässä uutisvuossa – nykymaailman kaikkien pinnalla olevien ilmiöiden tavoin – varsin paradoksaaliseksi.
Eccklestone ylistää samassa haastattelussa vahvoja johtajia ja moittii nykyisiä poliitikkoja heikoiksi. Ecclestone kehuu Hitlerin kykyä johtaa suuria ihmisjoukkoja. Samalla hän sanoo kallistuvansa enemmän totalitarismiin demokratian sijaan.
Ecclestone puhuu haastattelussa myös esimerkiksi Saddam Husseinista.
Teimme pahan virheen, kun kannatimme ajatusta päästä Saddam Husseinista eroon. Hän oli ainut, joka pystyi kontrolloimaan tuota maata [Irakia]
Tämä samainen Ecclestone on herättänyt hämmennystä kommenteillaan myös aiemmin. Viime kuussa hän sanoi F1-sarjan tarvitsevan tummaihoisen juutalaisnaisen, joka voittaisi muutaman kisan.
Mistä sitten on kyse?
Vaikka kaiken tämän sekavuuden keskellä näyttäisi siltä, että äijä on menettänyt järkensä, niin kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että vaikka Eccklestonekin vaalii lompakkoaan ja omaisuuttaan, hän hakee myös muutosta nykyiseen järjestelmään. Hän on nimittäin lukenut läksynsä, ymmärtää muutosta ja tietää myös sen, että se kenellä on todellista valtaa (mammonaa ja suhteita), pärjäilee sekä äärioikeistolaisten että äärivasemmistolaisten kanssa.
Kuten Kruppin suku pärjäsi kansallissosialistien tai Fordin suku kommunistien kanssa – loistavasti jo pelkästään rahallisesti.
Kyse on kuitenkin siitä miten valjastetaan ideologioita rahan ja kansainvälisen kapitalismin vankkureita vetämään.
Vaikka juuri ja nyt näyttäisi siltä, että äärioikeisto saattaisi viedä pidemmän korren, todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Äärivasemmisto kansainvälisyyteen ja valtiottomuuteen perustuvine ideologioineen on juuri sitä mitä globaali kapitalismi tarvitsee.
Nimittäin kaikkien orjien näennäiseen yhdenvertaisuuteen perustuvan ja ahkerien työläismuurahaisten muodostaman paariakastin. Siinä ei ihmisen ihonvärillä, uskonnolla tai mielipiteellä ole mitään merkitystä.
Samaan aikaan nationalistien ajattettelemattomin osa haluaa lähteä mukaan pelkän Formula 1 kilpailuissa soitettavan kansallishymnin tai – pahimmassa tapauksessa – sokean markkinataloususkonnon vuoksi.
Circus et panem – sanoisivat roomalaiset.
Tai kuten Joseph Göbbels sanoi, tulemme pääsemään valtaan laillisin keinoin, miten me valtaa sen jälkeen käytämme on oma asiamme.
Tai kuten Vladimir Iljitsh Lenin sanoi, vallankumous tarvitsee hyödyllisiä idiootteja.
Häviäjiä tässä kilpailussa ovat kaikki kansat, kulttuurit, diversiteetti – ja loppupelissä orjiksi viihteen ehdoilla antautuvat yksilöt.
Ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa. Ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi on kolmaskin tie.
Valinta on Sinun – on muutoksen aika, halusit tai et.
Niin – Ottaisitko romanin tai somalin naapuriksesi?
Hyvä kysymys.
Niin hyvä, että ihmettelin hieman sitä, miten Hyysärin toimittaja ottaa tämän kysymyksen esille jutussaan.
Paavo Tukkimäki kirjoittaa Poika pisti pahan nimellä otsikoidussa jutussaan, että hänen poikansa kysyi:
Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?
kun Tukkimäen perhe keskusteli pääsiäisenä keskenään pakolaisista, maahanmuuttajista ja vähemmistöistä.
Tukkimäki pukee vastauksensa itse tähän muotoon:
Vastaukseni oli hieman välttelevä ja juhlan henkeen huonosti sopiva, mutta sen ydinajatukseen riitti yksitavuinen sana. Sitä ei tässä tarvinne toistaa, mutta epäilemättä se oli häpeäksi kaikelle sille avarakatseisuus-, ennakkoluuttomuus- ja lähimmäiskasvatukselle, jota tässä maassa on annettu ja annetaan.
Ja kaikille niille arvoille, joita uskoin edes jollakin lailla edustavani.
Kysymys osoitti, kuinka periaatteessa on helppo kannattaa hyviä ajatuksia ja yleviä periaatteita, mutta kun päästään tai joudutaan omakohtaiseen käytännön toteutukseen, ennakkoluulot hiipivät koloistaan kuin varas yöllä ja vievät koko potin.
Olisi edes jotenkin lohduttavaa ajatella, että ehkä vieraskammossa onkin kyse jostakin atavistisesta vaistosta, joka periytyy ammoiseen aikaan ihmisen vaellellessa Afrikan savanneilla.
Tuolloin kaikki vieraat edustivat mahdollista hengenvaaraa, ja tuon vaaran muistoa me kannamme yhä jossain syvällä aivojemme sopukoissa.
En enää minä, vaan geenit minussa!
Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus luetaan hyveisiin, joita noudattamalla ihminen voi tuntea itsensä vähän jalommaksi. Mutta jos me annamme lähimmäiselle sen, mikä hänelle jo luonnostaan kuuluu eli ihmisarvon ja -oikeudet, mitä hyvää me siinä teemme?
Jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?
Niinpä niin – jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?
Myös tämä on erittäin hyvä kysymys. Itse asiassa se on vielä parempi kuin tuo ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?
Ihminen on eräs apinalaji, jonka käyttäytymistä säätelevät tietyt lainalaisuudet. Eräs tärkeimmistä niistä on totuus, että ihminen – kuten muutkin lajit – suosii tuttua ja omaa ja hylkii vierasta.
Nepotismi on luonnollista – ylisuvaitsevaisuus taas ei. Tietty sisäänlämpiävyys, toiseuden vieroksunta ja muutosvastaisuus huolehtivat siitä, että yhteisössä säilyy rauha ja se pystyy toteuttamaan perustehtävänsä – tarjoamaan suojaa jäsenilleen.
Nämä lainalaisuudet ja niihin perustuvat (kirjatut ja kirjaamattomat) kodeksit ja regulaatiot pyrkivät säilyttämään sen tutun ja turvallisen lisäksi myös luonnollista monimuotoisuutta – diversiteettiä.
Monikulttuurinen ja rauhallinen yhteiskunta on teoreettisestikin ottaen täysi mahdottomuus. Kun eri kulttuurit joutuvat liian lähelle toisiaan, liian pieniin lokeroihin ja kilpailevat keskenään elämisen perusehdoista, syntyy kitkaa. Tämä kitka muuttaa kaikissa meissä luonnostaan (kuten tuosta Tukkimäen jutustakin huomasimme) asuvan ksenofobian jossain vaiheessa rasismiksi.
Minusta on myös paljon tärkeämpää ja olennaisempaa miettiä ( tässäkin asiassa) ihmisten motiiveja, kuin kulkea ympäriinsä leimailemassa muita ihmisiä rasisteiksi oman pahanolon peittelypyrkimyksissään.
Osa monikulttuurin nimeen vannovista alkuperäisasukkaistamme (kuten myös globaali kapitalismi) haluaa halpaa ulkomaista työvoimaa katteiden nostamiseksi ja suomalaisen työväestön aisoihin pistämiseksi – kyykyttämiseksi.
Toinen osa haluaa taas pestä oman pahanolonsa pois antamalla uhrin. Sellaisen, jolla Suomi ja suomalainen hyvinvointivointiyhteiskunta avataan kaikkien maailman köyhien ja kärsivien käyttöön – huomaamatta sitä, että ajatus tukehtuu huoltosuhteeseen liittyvien lainalaisuuksien mukaan omaan mahdottomuuteensa.
Eräs osa on henkisesti kypsymättömiä ja sinisilmäisiä uneksijoita – niitä ikuisia hymänistejä, jotka uskovat ihmisen tasa-arvoisuuteen, hyväntahtoisuuteen ja rauhaan.
Heidän liepeillään liikkuu myös joukko anarkisteja ja muita ammattivallankumouksellisia – niitä väkivallan lähettiläitä, jotka käyttävät monikulttuuristeja V.I.Leninin määritelmän mukaan hyödyllisinä idiootteina omien vallankumous- ja valtapyrkimystensä eteenpäin kuljettelussa.
Ja sitten on se surullisin joukko – ne aidosti hyväsydämiset ja hieman arvostelukyvyttömät ihmiset, jotka eivät tajua, että heitä viedään tässä asiassa kuin kuoriämpäriä hamppunarussa.
Rasismi ei todellakaan ole pelkästään enemmistön vähemmistöön kohdistamaa. Se on useimmiten vähemmistöjen toisiinsa ja enemmistöön kohdistamaa syrjintää ja sortoa – jota omassa yhteiskunnassamme tukee ja siihen kannustaa joukko yksisilmäisiä ja omaa pesäänsä likaavia käänteisrasistisia suomalaisia virkamiehiä.
Niitä mikoja, mikkoja ja johannia, jotka eivät ole ymmärtäneet rasismin syvimmän olemuksen lisäksi myöskään sitä, että virkamies on kansan palvelija (ja jos ei mielestään ole, niin ennemmin tai myöhemmin itkee virkavastuunsa kautta ja palvelee).
Onko muuten kukaan kysynyt vähemmistöiltä haluavatko he suomalaisen naapurikseen?
Minusta nimittäin näyttää siltä, että ainakin osa etnisistä vähemmistöistä haluaa aidosti luoda Suomeen samanlaisen etnisen pienoisyhteiskunnan kuin se, mistä he ovat joutuneet pakenemaan Suomeen turvapaikanhakijoiksi ja pakolaisiksi.
Aika mielenkiintoista – eikö?
Kun tähän pisteeseen on päästy, voidaan sanoa hyvästi turvalliselle ja yhdenvertaiselle yhteisölle. Sen tilalle tulee joukko monikulttuuriksi nimitettyjä alakulttuureita ja nämä taistelevat ja kilvoittelevat keskenään – tulevaisuudessa mahdollisesti jopa avoimen sodankäynnin muodoin (kuten olemme saaneet huomata esimerkiksi Britanniaa, Saksaa, Ranskaa, Ruotsia ja Tanskaa koskevan uutisvuon tuomana).
Kun joku seuraavan kerran hehkuttaa minulle monikulttuurisuuden ihanuutta, aion näyttää tuo Hysärin artikkelin ja kysyä:
Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?
Josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta päivän kysymyksiin:
Eduskunnan kotisivuilta löytyi varsin kaunis aloite. Pohjoismaiden neuvosto kehittelee Kulttuurista koulureppua suomalaisaloitteen pohjalta
Suomen valtuuskunnan jäsen, kansanedustaja Risto Autio (kesk.) on tehnyt PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa ehdotuksen Kulttuurinen koulureppu –hankkeesta.
Hankkeen tarkoituksena on vaalia yhteistä pohjoismaista kulttuuria. Globalisoituvassa maailmassa erityisesti nuoret ovat vaarassa kadottaa omaa kansallista ja paikallista identiteettiään, kun tv-ohjelmat, elokuvat, tietokonepelit ja musiikki ovat kaikkialla samaa ylikansallista tuotantoa.
Terveen järjen ääni – tässä vauhdilla globalisoituvassa ja monikulturisoituvassa maailmassa.
– Maantieteellinen läheisyys, nopeat liikenneyhteydet ja Internet sekä tietenkin pohjoismainen yhteistyö parlamentaarisella tasolla mahdollistavat sen, että voisimme käynnistää Kulttuurinen koulureppu -hankkeen ja saada siten nuorisomme havahtumaan omaan identiteettiinsä ja luomisvoimaansa. Kulttuuria ei tehdä ainoastaan taidelaitoksissa vaan siellä, missä on toimintaa. Maailma ei ole metropoleissa vaan se on kaikkialla, missä on ihmisiä, sanoo Autio.
Aution idea on tehdä eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla samanaikaisesti, saman aiheen pohjalta yläaste- ja lukiotasoisissa kouluissa produktio, joka on jossain muodossa esitettävissä. Produktio voi olla näytelmä, musikaali, tanssiesitys, elokuva tai mikä tahansa presentaatio, mutta mielellään sellainen, joka imaisee mahdollisimman monet hankkeeseen osallistuvan koulun oppilaista mukaan.
Kulttuurinen koulureppu -hanke esitellään ja koordinoidaan eri maiden opetusministeriöissä. Koulut saisivat itse päättää, haluavatko ne mukaan vai eivät. Hanke voisi kestää kaksi lukuvuotta, joista ensimmäinen kuluu suunnitteluun ja koordinoimiseen. Mikäli hanke onnistuisi ja saisi jatkoa, uutta suunnitteluvaihetta ei välttämättä tarvittaisi, vaan seuraava ikäryhmä voisi jatkaa toimivilla pohjilla.
Aution ehdotus on saanut Oslon kokouksessa kannatusta ja PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on päättänyt perustaa työryhmän hanketta kehittelemään.
Kuinka tämä asia etenee käytännön tasolla on sitten nähtävissä tulevaisuudessa. Näiden aloitteiden hengissä pysymisen ja eteenpäin menemisen elinehtona on ollut yleensä se, että hankkeen isä tai äiti on huolehtinut siitä myös aloitetta pidemmälle. Tai joku muu on puhaltanut niihin lisää potkua.
Toivotaan – ja uskotaan – että Autio on tällä asialla tosissaan.
Koska tässä maassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita muuttamaan suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan ja kulttuuriperinnön vaaleanpunaiseksi globaaliksi mössöksi.
Hyvänä esimerkkinä taas kerran tämä hautamäen tyyppi.
Monikulttuurisuuden äänitorvi kiirehtii tyrmäämään tämänkin aloitteen. Hyysärin punertavan junioritoimituksen edustaja Jaakko Hautamäki kirjoittaa Sunnuntaisivuilla samasta aiheesta otsikolla Poliittista teatteria.
On varsin mielenkiintoista – jälleen kerran – huomata se kuinka tällainen isänmaaton ja kiittämätön hyvinvointivaltion kasvatti näkee pohjoisen kulttuurin varjelussa pahan.
Olen muuten pyrkinyt käsittelemään tätä mösjöö Hautamäkeä ja hänen kirjoituksiaan – niiden sisältöä ja tyyliä vastaavalla tavalla – aikaisemminkin.
Hautamäki kirjoittaa tällä kerralla seuraavaa:
Kotikadun Hannes Luotola, Pohjoismaiden neuvoston (PN) Suomen valtuuskunnan jäsen, keskustan kansanedustaja Risto Autio teki tällä viikolla Oslossa täsmäaloitteen.
Tärkeintähän tässäkin aloitteessa on tietysti se, että Autio näyttelee Hannes Luotolaa Kotikadussa. Näin saadaan hömppään vertaamalla vietyä uskottavuus sekä edustajalta, että aloitteelta.
Aution tarkoituksena on vaalia pohjoismaista kulttuuria produktioilla, koska hänen mukaansa globalisoituvassa maailmassa erityisesti nuoret ovat vaarassa kadottaa omaa kansallista ja paikallista identiteettiään.
No mitä pahaa tässä on?
Haluaako Jaska H. muuttaa maailman ylikansalliseksi yksikulttuuriksi?
Vai haluaako Jaska korvata kasvattiyhteiskuntansa arvot joillain aivan muilla?
Esimerkiksi islamilaisilla?
Ensimmäisen kauden kansanedustajat työnnetään usein PN:n valtuuskuntaan Pohjolaa parantamaan. Ja taas se kannatti. Autio huomasi heti ensimmäisessä kokouksessa, että pohjoismainen yhteistyö juuri parlamentaarisella tasolla mahdollistaa nuorison ”havahtumaan omaan identiteettiinsä ja luomisvoimaansa”.
Edelleen; mitä vikaa on omassa kulttuurissa ja identiteetissä?
Ja tyyli jatkuu samana:
Kulttuurinen koulureppu -hanke koordinoitaisiin eri maiden opetusministeriöiden kautta. Jos koordinoitaisiin.
Ehdotus sai tietenkin kannatusta, ja PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunta perusti työryhmän kehittelemään hanketta. Ja kuten PN:n tapoihin kuuluu, työryhmän jälkeen asiasta ei enää koskaan kuulla.
Sen sijaan Hanneksesta kuullaan. Hän palaa ruutuun yhden jakson verran 15. marraskuuta kertomaan, missä on ollut. Sitten hän katoaa Lappiin.
Noin paljonko Sinua –oi Jaska– häiritsee pohjoismainen kulttuuri ja identiteetti?
Oletkohan oikeassa maassa tai kulttuuriympäristössä? Viihtyisitkö kenties paremmin monikulttuurin keskellä? Miksi et muuttaisi jonnekin monikulttuuriseen yhteiskuntaan?
Etelä-Afrikka voisi olla juuri Sinua varten…
Kannattaisi muuten tehdä taustatutkimusta – etenkin ennen kuin kirjoittaa läpiä päähänsä valtakunnallisessa lehdessä…
Kas, kun Autio kehittelee ajatusta eteenpäin. Projekti on vanhempi kuin luuletkaan. 😉
Lähteet: Eduskunta, Pohjoismaiden neuvosto, HS
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin:
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Axel Oxenstierna:
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.
Onnea matkaan, lapsikullat. Yrittäkää selviytyä.
Ikävä velvollisuuteni on kertoa, että jos syttyy sota teikäläisten ja esimerkiksi minun tuntemieni mamujen välillä — joista useimmat ovat kelpo ihmisiä — me olemme siinä sodassa eri puolilla.
Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin.
Vihfreä humanisti Ville Komsi
maaliskuu 2023
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
DISCLAIMER!
Tämä blogi sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia poliittisia mielipiteitä. Niitä ei pidä - eikä saa - ottaa totuuksina.
Vieraskirjaan kirjoitetuista mielipiteistä sekä kirjoitusteni kommentointiosioihin jätetyistä kommenteista vastaa jokainen kommentoija juridisesti itse.
Panu Höglund ja humanismi
Minusta olisi ihan hyvä jos muslimiterroristit tulisivat ja räjäyttäisivät hengiltä sinut ja kaikki vastenmieliset aateveljesi. Älä yhtään kuvittele että kukaan kunnon ihminen tuntisi pätkääkään
myötätuntoa sinua kohtaan.Panu Höglund turkulainen humanisti
Christopher Caldwell
Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.
Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Netin muukalaisviha koetaan vakavana uhkana myös siksi, että maahanmuuton odotetaan jatkossa lisääntyvän. Euroopasta on jo esimerkkejä siitä, kuinka maahanmuuttajien ja kantaväestön arkisetkin kärhämät voivat kärjistyä polttoiskuiksi ja mellakoiksi.
Pitäisin tärkeänä, ettei tilannetta päästetä sellaiseksi kuin se on eräissä muissa maissa, Ruotsissa ja Länsi-EuroopassaValtionsyyttäjä Mika Illman
Tiivistys sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä
Väärästä mielipiteestä rankaiseminen kertoo lähinnä sen, ettei yhteiskunnalla ole perusteltua vastausta esitettyihin argumentteihin. Normaalissa väittelyssä sitä voisi pitää täydellisenä epäonnistumisena. Jos yhden yksilön ylilyönnit ovat ainoa perustelu miksi koko yhteiskunnan mielipidekirjoittelu pitäisi saada kuriin, ollaan aika heikolla pohjalla.Nimimerkki vastakiiski HS 6.5.2008 10:33
Viikon mokutus
Vähemmistövaltuutetun mukaan erityisesti ylikorostuneet kielitaitovaatimukset vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä.Johanna Suurpää, vähemmistövaltuutettu , Helsingin Sanomat 23.5.2008
Mika Illman ääneen lausumisesta
Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.
Ei kai Suomessa?
Sananvapauden päivänä halutaan myös muistuttaa, että maailmassa on kymmeniä valtioita, jotka rajoittavat vapaata tiedonvälitystä ja ihmisten oikeutta ilmaista mielipiteitään
HS, Sananvapauden päivänä, 3.5.2008
Ns. positiivinen syrjintä lainsäädännössä
Syrjintälaki 7§
Tällä lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu).
Astrid Thors:
Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.
Niinkö?
Maahanmuuttajat sinänsä eivät ole tuoneet mitään huonoa. Toki on joitain heihin liittyviä negatiivisia ilmiöitä, mutta ne eivät ole maahanmuuttajien vaan yhteiskunnan tuottamia.
Camilla Haavisto
Suomalaisuudesta sanottua
Ruotsalaisesta näkökulmasta neanderthalit itärajan takana elävät eri aikavyöhykkeellä. En tarkoita Itä-Euroopan aikaa – jota Suomessa kellotetaan – vaan aikaa pari jääkautta sitten.
Touhukkaat möyhäkäiset teroittelevat nuolenkärkiä idän sapelihammastiikerin varalta ja örjähtelevät ohi kulkevien naisten perään. Ruotsalaiset kulkevat hyvissä kengissä ja puhuvat kieliä – mitkä eivät sivumennen sanoen kumpikaan ole suomalaisministereiden tyypillisiä ominaisuuksia.
HS:n Tukholman kirjeenvaihtaja 30.3.2008 Kalle Koponen
Suomen perustuslain 14 §:ssä sanottua
Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
Mika Illman väitöskirjastaan
Kriminalisoinnin tarkoituksena on viime kädessä suojata pluralistista yhteiskuntaa rangaistusuhan avulla.
Kullervo Kalervonpoika 