Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa eräästä rauhanturvaoperaatioihin liittyvästä ongelmasta. Asia on unohtunut ja aina jotenkin siirtynyt, mutta nyt saattaa olla oikea hetki tällekin.
Nykyinen monimutkainen ja kompleksoitunut maailma pitää sisällään entistä enemmän erilaisia kansainvälisiä kriisejä ja kansainvälisiä ponnistuksia niiden ratkaisemiseksi.
Olemme olleet kansana pitkään mukana rauhanturvaamisessa. Meitä luonnehditaan omien rajojemmekin ulkopuolella rauhanturvaamisen suurvallaksi. Mutta tähänkin asiaan liittyy myös ei-toivottuja elementtejä. Jätän tällä kerralla ulko- ja EU-politiikan kirjoituksen ulkopuolelle ja keskityn asiaan liittyvään kansalliseen ja sotilaalliseen ongelmaan.
Henkilökohtaisesti (ihmisenä) vastustan kaikkia muita, kuin YK:n lipun alla tehtyjä rauhanturvaoperaatiota. Ammatillisesti vastustan ihan kaikkia rauhanturvaoperaatiota – tai ainakin suomalaisten osallistumista niihin.
Yhdysvaltalainen eversti Harry Summers (joka oli Vietnamin sodan veteraani) esitti näiden ”rauhanoperaatioiden” sotilaalliset ongelmat ensimmäisenä.
Hän korosti sitä perusasiaa, että asevoimien ainoa tehtävä oli valmistautua käymään taisteluja sodassa ja käydä niitä tarvittaessa. Humanitaarisia operaatioita voidaan kyllä avustaa logistisesti, mutta taistelujoukkojen käyttöä niissä pitäisi välttää.
Tällaiset matalan intesiteetin operaatiot ja rauhanturvatehtävät kuluttavat asevoimien moraalia ja opettavat joukoille menettelytapoja, jotka heikentävät kykyä taisteluun tosipaikan tullen. Tällainen taistelujoukko on menettänyt arvonsa ennaltaehkäisevänä pelotteena.
Tuntemattoman Sotilaan majuri Karjulaa siteeraten, te olette sotilaita, ette mitään apusisaria.
Olen itse nähnyt tällaisten operaatioiden vaikutuksen suomalaisiin reserviläisiin ja se on monesti ollut negatiivinen.
Sen lisäksi, että sotaan koulutetuilta ja erinomaisen motivoituneilta miehiltä viedään koulutuksen tarkoitus ja heistä tehdään eräänlaisia poliiseja, he myöskin usein tylsistyvät rutiineihin ja vapaa-aika kuluu voittopuolisesti nestemäisten virvokkeiden parissa.
Kun nämä kaverit palaavat kotimaahan, otteen saaminen normaalista elämästä voi olla tuskallisen vaikeaa ja surukseni olen huomannut aika monen hyvän miehen elämän menneen ulkopuolisuuden ja alkoholismin kautta turmiolle.
Tavallaan (ammatillisesti) vieläkin pahempaa on ollut seurata sitä, miten tällaiset operaatiot vaikuttavat ammattiarmeijoiden värvättyyn miehistöön ja heidän moraalinsa.
Kun tiedämme myös sen, että ns.rauhaanpakottamisoperaatiot (tai EU/YK-operaatio Darfur) ja esimerkiksi Yhdysvaltojen johtamat operaatiot ovat yleensä vain kaapu uuskolonialismille ja tämän vuosituhannen siirtomaasodille, mielestäni meidän olisi syytä saadaan aikaan laaja ja avoin kansalaiskeskustelu tästä aiheesta.
Siitä, että mikä on roolimme tällaisessa toiminnassa, haluammeko me olla siinä mukana, mitkä ovat saavuttamamme todelliset hyödyt ja mitkä ovat toiminnan todelliset riskit?
Tämä on niin vakava koko kansaa koskeva asia, että se pitää ottaa pois presidentti Tarja Halosen yksityislautaselta ja poliitikkojen saunaseuroista.
Lähteet: Puolustusvoimat, Harry G. Summers, The New World Strategy: A Military Policy for America’s Future, Simon & Schuster, 1995,
Jk. Unohtamatta tätäkään.
06.02.2010 at 6:08 pm
Totuuden siemen, eli suutari pysyköön lestissään .Jo muinoin laulettiin , että sotaväki julmaa ja ratsuväki raakaa. Esim. saksalaisten SS joukot olivat , nimenomaan peloitevaikutuksen takia moneen tarkoitukseen käypää väkeä. Totalitäärinen sota on vailla sääntöjä, kaikki keinot on käytössä. Näin se vaan on , ikävä kyllä.
06.02.2010 at 7:22 pm
Kiitos kommentistasi.
06.02.2010 at 6:52 pm
Niin. En ole koskaan itte ollu faitterina, vaan minut koulutettiin aikanaan ihan tositoimiin (voi sanoa, että 122 H 63 nyt ei muutenkaan ole varsinainen rauhanturvaoperaatioase). Nykyisin, tällä iällä sijoituspaikka on tosin jotain tuulimyllyn lämmittäjä – pommikoneen rahastaja – kuivan maan lossivahtitasoa.
Uskon ajatuksiisi, varsinkin kun olet ammattilainen. Yleensäkin näkisin, että Suomen puolustusvoimien päätehtävä on tarvittaessa pysäyttää hyökkääjä Kymenlaaksossa ja kaikki muut tehtävät ovat yhdentekeviä.
06.02.2010 at 7:09 pm
Kiitos kommentistasi.
PV:n tehtävissä kv-toiminta on listattuna, mutta siitä kuuluuko se sinne, siitä asiasta ei ole käyty oikeastaan minkäänlaista kansalaiskeskustelua. Puolustusvoimat ovat kuitenkin suomalainen kansanarmeija.
06.02.2010 at 7:05 pm
Tuota olen aina ihastellut sinussa – sinulla on taito tuoda asia esiin hyvin ja siten, että näin yksinkertainenkin sen ymmärtää (ainkin toisinaan).
Tuosta itse asiasta olen likipitäen samaa mieltä – pitäisin YK:n operaatioita tarpeellisena sillä lisäyksellä, että pojilla olisi myös oikeus ampua jos tarvis. Ihminen muuttuu lampaaksi jos häntä pidetään lampaana.
06.02.2010 at 7:12 pm
Kiitos.
06.02.2010 at 8:35 pm
Haluisin tähän vielä sanoa yhden pointin, vaikka se meneekin ohi aiheen sinänsä.
Itseäni aina ihmetyttää ja on ihmetyttänyt ihmisten viha sotavoimia kohtaan – ja useinmiten he ovat naisia tai heihin verrattavia miespuolisia kanssaeläjiämme. Naisten vihan ja epämääräsen suhtautumisen jotenkin ymmärrän, sillä ovathan he se sukupuli joka synnyttää uutta tähän maailmaan. Ja äitien pojat siellä menee jos mennäkseen.
Eivätkö he tajua, että sotilas on se viimeinen joka haluaa sotaa? Sillä jos sota tulee, niin ei siellä ole henkeään myymässä tämä soturin vihaaja, vaan se soturi.
Toisaalta, yksinkertaiset asiat on niitä vaikeimmin tajuttavia….
06.02.2010 at 9:08 pm
Tuo on erittäin suuri totuus. Suomen kaltaisessa maassa sotalaitos on sidottu vielä kaiken muun lisäksi tiukasti koko yhteiskuntaan. Meillä ei ole erillistä sotilasluokkaa, vaan koko kansan armeija.
07.02.2010 at 12:01 am
Aivan. Se puolustaa Suomea ja sitä mitä arvostamme.
07.02.2010 at 9:44 am
”Sen lisäksi, että sotaan koulutetuilta ja erinomaisen motivoituneilta miehiltä viedään koulutuksen tarkoitus ja heistä tehdään eräänlaisia poliiseja, he myöskin usein tylsistyvät rutiineihin ja vapaa-aika kuluu voittopuolisesti nestemäisten virvokkeiden parissa.
Kun nämä kaverit palaavat kotimaahan, otteen saaminen normaalista elämästä voi olla tuskallisen vaikeaa ja surukseni olen huomannut aika monen hyvän miehen elämän menneen ulkopuolisuuden ja alkoholismin kautta turmiolle.”
Juuri näin. On hyvä että tästä vaietusta todellisuudesta uskaltaa edes joku kirjoittaa.
Taidat olla skappari? Missäpäin olet ollut faitterina?
07.02.2010 at 2:34 pm
Kiitoksia kaikille kommentoijille.
Jätän tähän anonymiteetin vuoksi vastaamatta.
07.02.2010 at 11:12 am
Hyvä ja rujo kirjoitus, jossa mentiin aika suoran asian ytimeen.
Joo, sotilaat on sotilaita ja apusisaret apusisaria. En oluut aikaisemmin miettinytkään sitä kuinka rauhanturvaoperaatio muuttaa sotilaan ajatusmaailmaa. Noi se taitaa sitten olla.
Tämä kylmäsi, koska se vaan on niin totta:
”Kun nämä kaverit palaavat kotimaahan, otteen saaminen normaalista elämästä voi olla tuskallisen vaikeaa ja surukseni olen huomannut aika monen hyvän miehen elämän menneen ulkopuolisuuden ja alkoholismin kautta turmiolle.””
Kiitos. Kirjoitit aika monen tunnot esille.
07.02.2010 at 11:39 am
Hyvä ja ytimekäs kirjoitus.
Onko tämä tuttu:
http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/lehti/3_00/nato.htm
07.02.2010 at 2:34 pm
Kiitos. On tuttu, varsin hyvä kirjoitus.
07.02.2010 at 12:12 pm
”Kun tiedämme myös sen, että ns.rauhaanpakottamisoperaatiot (tai EU/YK-operaatio Darfur) ja esimerkiksi Yhdysvaltojen johtamat operaatiot ovat yleensä vain kaapu uuskolonialismille ja tämän vuosituhannen siirtomaasodille, mielestäni meidän olisi syytä saadaan aikaan laaja ja avoin kansalaiskeskustelu tästä aiheesta.
Siitä, että mikä on roolimme tällaisessa toiminnassa, haluammeko me olla siinä mukana, mitkä ovat saavuttamamme todelliset hyödyt ja mitkä ovat toiminnan todelliset riskit?”
Tästä nykyisessä hiljaisuudessa on kysymys. Kansa pidetään pimennossa ja päätökset tehdään niin salassa, että jopa presidentti ei sitten tiedä koska joukot tulevat pois Afganistanista.
07.02.2010 at 7:43 pm
Päivän uutinen Afganistanista:
Lähde
07.02.2010 at 12:56 pm
Pois pojat maailmalta, olen samaa mieltä. Mitä järkeä meidän on olla mukana esimerkiksi tässä sotkussa:
”Kinshasa. YK:n valtava rauhanturvaponnistus Itä-Kongossa on epäonnistunut ruandalaisten kapinallisten taltuttamisessa, YK-asiantuntijat sanoivat keskiviikkona.
Sen sijaan paikalliset kapinalliset ovat laajentaneet reviiriään aivan rauhanturvaajien silmien alla. Myös humanitaarinen kriisi Pohjois- ja Etelä-Kivun maakunnissa on pahentunut.
Rauhanturvaoperaatio Monuc on YK:n suurin rauhanponnistus. 25 000 rauhanturvaajaa tukee Kongon demokraattisen tasavallan armeijaa.
YK:n turvallisuusneuvosto on kahteen otteeseen äänestänyt operaation jatkosta. Samaan aikaan avustusjärjestöt ja ihmisoikeusryhmät ovat kertoneet kongolaisten sotilaiden väkivaltaisuuksista ja siviilien jäämisestä taisteluiden jalkoihin.
YK keskeytti aiemmin tässä kuussa apunsa Kongon armeijan yksiköille, joiden epäiltiin surmanneen yli 60 siviiliä. Kongon armeijan hyökkäyksessä kapinallisia vastaan on kuollut yli tuhat siviiliä.
Asiantuntijoiden selvityksen mukaan ruandalaiset hutukapinalliset ovat jatkaneet uusien jäsenten värväämistä alueella. ”
Ei kuulu meille, ei.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/YKn+suurin+rauhanturvaoperaatio+takkuaa+pahasti+Kongossa/1135251005649
07.02.2010 at 1:21 pm
Kullervo tykittää:
Hän korosti sitä perusasiaa, että asevoimien ainoa tehtävä oli valmistautua käymään taisteluja sodassa ja käydä niitä tarvittaessa. Humanitaarisia operaatioita voidaan kyllä avustaa logistisesti, mutta taistelujoukkojen käyttöä niissä pitäisi välttää.
Tällaiset matalan intesiteetin operaatiot ja rauhanturvatehtävät kuluttavat asevoimien moraalia ja opettavat joukoille menettelytapoja, jotka heikentävät kykyä taisteluun tosipaikan tullen. Tällainen taistelujoukko on menettänyt arvonsa ennaltaehkäisevänä pelotteena.
Sinä sanot aivan suoraan sen, minkä poliitikot jättävät kertomatta. 🙂
07.02.2010 at 6:10 pm
Ihan hyvä, että käiväröiden kupittelusta = alkoholismista kirjoitetaan. Se systeemi ruokkii epäsosiaalisuutta ja holtittomuutta.
Monille on tosi vaikeaa tottua siviilin sen jälkeen.
08.02.2010 at 12:03 am
Hyvä kirjoitus vaikeasta ja monisyisestä aiheesta. Suomen osallistuminen YK-operaatiohin on itselläkin herättänyt monenlaista ristiriitaista ajatusta. Voidaan sanoa, ettei se kuka tai mikä jossakin kehitysmaassa toimii johtajana tai miten siellä ihmisiä kohdellaan ole Suomen asia tai vastustamme länsimaiden kehitysmaissa tapahtuvaa kolonisaatiota. Mutta jos toteamme noin, toteamme samalla etteivät länsimaiset ihmisoikeudet tai länsimainen oikeusajattelu olekaan universaaleja vaan ne ovat sidottuja länsimaiseen kultturiin ja eikä niitä ilman länsimaiden vientiä voi länsimaiden ulkopuolella esiintyä.
Varsinkin vasemmiston toiminta näyttää ristiriitaiselta. Tuomitaan länsimaiden harjoittama kolonisaatio, kristillinen lähetystyö ja sotilasoperaatiot diktaattoreiden syrjäyttämiseksi, muttei sanallakaan mainita sitä mitä brutaalia todellisuutta mikä esim. Afrikassa kansanmurhien, noituuden ja muun julmuuden muodossa ilmeni ennen kolonialismia tai sitä että omilleen jätettynä on palattu samaan tai sitä että silmät ummistetaan tiukasti siltä mikä on reaalitodellisuus monissa diktatuureissa ja kleptokratioissa.
08.02.2010 at 12:30 am
Kiitos. Myös ja etenkin erinomaisesta kommentistasi. Dialogi on hieno asia.
08.02.2010 at 12:29 am
Terävä huomio, jota en itse ole tullut ajatelleeksi tietoisesti.
Aika moni noista tuntemistani YK-jampoista päätyy alkoholistiksi. Synkkä urapolku. Toiset taas treenaa siellä itsensä hirmukondikseen, aikaa kun on, eikä muuta tekemistä kuin videopelit, viina ja treeni.
Afganistan on aivan kammottava virhe.
Ensinnäkin ne tyypit siellä vastassa ovat sellaisia, joille ei kannata vittuilla.
Toiseksi on kaiken järjen ulkopuolella aloittaa sota vain siksi, että pyykkäri saisi jonkin YK-viran kautensa jälkeen. Sehän tuon sodan pohjimmainen syy on.
Kolmanneksi siellä tulee satavarmasti ruumiita.
Neljänneksi ei tarvitse olla avaruusfyysikko ymmärtääkseen mitä seuraa, kun niitä samoja hemmoja, joita vastaan ollaan aloitettu sota, virtaa Suomeen kiihtyvällä tahdilla. Terrorismin nousu täällä lienee pieni murhe sen rinnalla, kun Suomeen alkaa virrata kovaa huumetta ja paljon osittain tuon saman sodan rahoittamiseksi.
Joskus sitä miettii, että mitä ihmettä ne Suomen turvallisuusviranomaiset oikein ajattelevat. Onko heidät kuohittu tämän Setamummelin johdolla?
08.02.2010 at 12:36 am
Kiitos, myös Sinunkin kommentistasi.
Olen pyöritellyt tätä aihetta pitkään mielessäni. Parin tutun käivärän viinakuolema, parin viime vuoden aikana, on ollut aika ajatuksia herättävää. Puhumattakaan ammatillisesta huolestani.
(Pyykkäri, otetaanpa käyttöön tämäkin uussana… 😀 )
08.02.2010 at 7:11 am
Samaan aiheeseen liittyen:
”Afganistan ei houkuta upseereita
Julkaistu 07.02.2010 03:46 (päivitetty 11:22)
Upseerien haluttomuus lähteä Afganistaniin saattaa hankaloittaa alueelle kaavailtujen lisäjoukkojen kokoamista. Suomalaisjoukkojen vahvuus voi nousta tänä vuonna jopa 195 mieheen, kun maassa on nyt noin 120 suomalaista sotilasta. Syynä ovat palvelussopimusehdot, jotka ovat upseerien mielestä liian heikot: moni upseeri ei hyödy taloudellisesti Afganistanin-keikasta.
Upseeriliiton puheenjohtaja Harri Westerlund sanoo, että Suomi on aiemmin pystynyt täyttämään kaikki annetut ulkopoliittiset sitoumukset. Afganistan-operaatiossa aletaan kuitenkin olla ongelmissa.
– Kantahenkilökunnan osalta se alkaa olla sellaisessa tilanteessa, että kyetäänkö sitoumukset täyttämään.
Westerlund kertoo, että kriisinhallintatehtäviin saadaan nyt juuri ja juuri riittävästi upseereja, vaikka joitakin yksittäisiä paikkoja on parhaillaankin auki. Puolustusministeriö myöntää, että paikkojen täyttämisessä on ollut viivettä.
Afganistan kiinnostaa upseereja
Kriisinhallintatehtävien tekeminen nykyistä houkuttelevammiksi on Westerlundin mukaan tärkeää myös jatkon kannalta, jotta mahdollisimman monelle upseerille kertyisi kansainvälistä kokemusta. Jos Suomelta puuttuu kansainvälisiä kannuksia hankkineita upseereja, ei meillä ole asiaa operaatioiden johtoon.
Vaikeat työmaat, kuten Afganistan, eivät Westerlundin mukaan upseereja pelota. Kriisinhallinnan haasteet pikemminkin houkuttelevat, sillä niissä on mahdollisuus kehittää ammattitaitoa. Uran kannalta ulkomaantehtävät ovat melkeinpä pakollisia, vaikkei asiaa virallisesti ole normitettu.
– Tosiasia on, että jos haluaa ylimpiin sotilasarvoihin ja vaativimpiin tehtäviin, siis everstin ja kenraalin arvoihin, täytyy olla kansainvälistä pohjaa, Westerlund toteaa.
Puolustusministeriö myöntää ongelmat
Puolustusministeriö ratkoo parhaillaan sotilaiden ammattiliittojen kanssa palvelussopimusehtojen ongelmakohtia. Henkilöstöjohtaja Jari Kajavirta uskoo, että kriisinhallintatehtävien ehdot saadaan tarpeeksi houkutteleviksi.
– Rekrytointi Afganistaniin onnistuu, vaikka se voi olla jatkossa haasteellista. Palvelussopimusehtojen pitäminen riittävän houkuttelevina on kuitenkin haaste koko ajan.
Kajavirta korostaa, että kaikkien kriisinhallintatehtävissä palvelevien palkkoja on viime aikoina korotettu ja esimerkiksi päivärahaa Afganistanissa nostettu. Westerlundin mukaan tekemistä on kuitenkin edelleen. Hän korostaa, että houkuttelevuus on ainoa keino saada väkeä ulkomaille vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestelmässä.
– Ei voida lähteä siitä, että upseerin uralle ryhtyvältä vaadittaisiin sitoutumista ulkomaanpalvelukseen. Pelkillä johtajilla ei tee mitään. Se kaventaisi rekrytointipohjaa huomattavasti ja tällöin kotimaan puolustus jäisi toisarvoiseen asemaan.
Suomi lähetti Afganistaniin ensimmäiset 50 sotilasta keväällä 2002. Aluksi suomalaiset toimivat Kabulissa. Nato-johtoiseen Isaf-operaatioon kuuluvat joukot siirrettiin helmikuussa 2006 maan pohjoisosaan. Tuolloin operaation vahvuus oli noussut jo yli sadan hengen.
(MTV3 – STT)”
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/02/1051203
08.02.2010 at 12:52 pm
Juuri niin. Mutta kuten jo kysyin; mikä on roolimme tällaisessa toiminnassa, haluammeko me olla siinä mukana, mitkä ovat saavuttamamme todelliset hyödyt ja mitkä ovat toiminnan todelliset riskit?
08.02.2010 at 10:09 am
Suomalaisilla on ollut alkoholin suhteen myös nollatoleranssi käytössä.
Eritreassa suomalaiset tulivat irlantilaisten tilalle Asmaraan. Irlantilaisilla ei alkoholikontrollia ollut ja sen seurauksena irlantiin puolen vuoden pestin jälkeen lähti hälyttävän monta HIV-positiivista. Suomi otti neuvosta vaarin ja kukaan ei hiviä saanut.
Ihan asiallinen kirjoitus ja huomio noin muuten.
08.02.2010 at 12:53 pm
Näinhän siellä taisi käydä. Kiitos kommentistasi.
08.02.2010 at 11:17 am
Hyvä kirjoitus. Tosiaan monet seikkailun vuoksi joukkoihin lähteneet eivät osaa pistää korkkia kiinni.
Niitä viinan kanssa läträämisiä on ollut kohteissakin.
Eräskin perusyksikön päällikkö tuomittiin Helsingin hovioikeudessa sakkoihin muun muassa palvelusrikoksesta. Sakot tulivat päihtymyksestä ja epäasiallisesta käytöksestä.
Juttu sattui vapaa-ajalla Kabulissa Afganistanissa vuonna 2007. Päällikkönä toiminut äijä tempaisi kunnon lärvitja haistatteli toisille.
08.02.2010 at 12:54 pm
Viina on viisasten juoma. Kiitos kommentistasi.
04.03.2010 at 1:15 pm
[…] lisäksi, että jo nyt esimerkiksi suomalaisia sotilaita on sidottu hiljalleen kiihtyvään EU:n ja Kiinan käymään siirtomaasotaan Afrikan luonnonvaroista, EU […]