Päivän uutisvuo kertoo, että EU kieltää suomalaisia harrastelijakalastajia myymästä merialueelta veneestä pyytämiään saaliita. EU-maat päättivät asiasta tiistaina Luxemburgissa. Suomi vastusti kieltoa, mutta jäi muiden jyräämäksi.
Se sitten siitä kansallisesta päätösvallasta. Tässä on enää turha tuudittautua sokeimmankaan siihen harhakuvaan, että EU (ja Lissabonin sopimus) turvaisivat demokratiaa tai lisäisivät ihmisten mahdollisuuksia päättää paikallisesti itseään koskevista asioista.
Päätöksenteko on näköjään sitten lopullisesti siirretty ns.parempien ihmisten käsiin. Pahimmillaan – kuten tässä tapauksessa – puututaan rikosoikeudellisin sanktiouhkin alkuperäisväestön vuosisataiseen toimeentuloon ja lisäelinkeinoon.
Tämä sama kehitys on nähty jo aikaisemmin metsästyksen (etenkin haitta- ja tuhoeläintenpyynin) kohdalla. Vaikka sudet ja karhut aiheutaisivat taloudellisia vahinkoja syrjäseudulla asuville ihmisille ja uhkaisivat suoraan näiden perheenjäsenten ja kotieläinten turvallisuutta, niin ilmeisesti Brysselissä asuva (ja Etelä-Euroopasta kotoisin oleva) EU-byrokraatti tietää ja tuntee nämäkin asiat paremmin – karhu ja susi ovat söpöjä ja uhanalaisia eläimiä.
Vaikka tässä tilanteessa nämä luonnosta vieraantuneet (ja pohjoismaista yhteiskuntaa tuntemattomat) eläinten inhimillistäjät näkevät nämä suurpedot lähinnä puhuvina pehmoleluina, heille ei tuota tuskaa järjestää muuttolintujen joukkoteurastuksia Välimeren rannalla. Ja siellä ammutaan todellakin kaikki mikä lentää – uhanalaisuudesta, syötävyydestä, tarpeesta tai eläinsuojelusta pätkääkään välittämättä.
Omat Brysseliin päin rähmällään olevat eurostoliitolaisen kolonialismin juoksupoikamme ja -tyttömme (vihreät ) ovat hanakasti tukemassa tällaista toimintaa. Onhan se kuitenkin sivityneempää ja monikulttuurisempaa, kuin syrjäseudun asukin metsästäminen ravinnontarpeeseensa tai haittaeläinten hävittäminen.
Olen pitkään mietinyt, että kuinka kauas suomalainen voi ajautua luonnosta ja häntä ympäröivästä todellisuudesta. Erään vastauksen tähän kysymykseen saimme jo reilu vuosi sitten keväällä.
Seuraavaksi tässä vihreiden märkänä päiväunena toimivassa kehitysketjussa nähtäneen suomalaisten jokamiehenoikeuksien lopullinen niistäminen. Kuten kunnon siirtomaassa, meilläkin oikeus luontoon ja sen tuotteisiin tullaan sitomaan pääomaan ja EU-statukseen.
Paikallisilta kielletään metsästys, kalastus, sienestys ja marjastus- sekä tietenkin liikkuminen vapaasti luonnossa. Väestö siirretään asutuskeskuksiin ja maaseudusta tehdään luontoreservaatti eurooppalaiselle yläluokalle (ja miksei muillekin varakkaille ja tärkeille).
Ette usko? No, katsotaan kymmenen vuoden kuluttua (jos EU-on vielä mahtipontisena harvainvaltana pystyssä) olinko oikeassa. Miettikää huviksenne tätä ilmastonmuutospelleilyä ja siihen liittyvää Suurta Kusetusta.
Mitähän Inkoolaisen kotitarvekalastajan pitäisi tehdä näihin aikoihin vuodesta löytyvälle kuhasaaliille? Tuo saalis kun saattaa koostua yli sadasta – yli kiloisesta – kuhasta.
Pitäisikö hänen antaa kalat ilmaisiksi esimerkiksi maahanmuuttajille (mitä sanoo elintarkilainsäädäntö)? Pitäisikö hänen EU:n mukaan kärrätä ylimääräinen saalis kaatopaikalle (mitä sanookaan jätelaki näin suuresta määrästä biojätettä)?
Vai pitäisikö hänen myydä kalat pilkkahintaan (pimeästi) ammattikalastajalle, joka tekee pimeällä tavaralla hyvän tilin? Näinkö suojellaan uhanalaisia lajeja – tekemällä niistä mustan pörssin kauppatuotteita?
EU on kuin entinen Neuvostoliitto – sitä hallisee pieni joukko nomenklaturan jäseniä ja sen päätöksissä ei ole päätä, ei häntää.
Lähde: HS
Kullervo Kalervonpoika 