Pankinjohtajan poika Karri Pekka Matias Miettinen, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Paleface on julkaissut avoimeen yhteiskunnalliseen kapinaan ja vallankumoukseen yllyttävän videon nimeltä ”Palamaan”. 

”Täytyy jaksaa kaikenlaist´ paskaa ilmaisunvapauden nimissä” mölisee Paleface tuolla videollaan. Aivan oikein, ei meidän tavallisten ihmisten (äärivasemmiston kielellä fasistien, natsien ja rasistien) tarvitse kestää Palefacen väkivaltapaskaa minkään ilmaisunvapauden nimissä.

Vaikka tuo video on nolo kopio amerikkalaisesta Gangsta-Rap-roskasta (laukaus ja hylsyjen putoaminen alkaa olla jo klishee), niin silti pitää mennä kuitenkin siihen, että siinä kehotetaan kapinaan, myymäläryöstöihin (joissa oikeana uhrina on matalapalkkainen työntekijä), huumausainerikollisuuteen ja murhiin, sellaisiin asioihin, joita suomalainen yhteiskunta ei voi toleroida muulla luvulla kuin nollalla.

Paleface kertoo videollaan tarkasti sen tavoitteen, johon hän ja hänen (pääsääntöisesti ns.parempien perheiden piiristä tulleet) äärivasemmistolaiset anarkistitoverinsa pyrkivät.

Äärivasemmistolaiseen väkivaltaan, kaaokseen, punaiseen  vallankumoukseen ja punaterroriin. Mikään ei ole vasemmistossa muuttunut sitten Neuvostoliiton alkuaikojen.

Olennaista tässä ”taiteeksi” ylistetyssä väkivaltaisessa paskassa on kuitenkin pari seikkaa. Ja ne pari seikkaa pitää ilmeisesti nostaa esille, koska ne hukkuvat YLE:n kulttuurimarxilaisen propagandakoneiston nostattamaan äärivasemmiston kiveksiä hivelevään vallankumoukselliseen hyökyyn.

Ensimmäinen on se, että Karri Pekka Matias Miettinen on lähtökohtaisesti porvariperheen kasvatti. Sellainen pikkupaskiainen, joka nauttii sikareista, konjakista ja herraskaisesta hirvijahdista herrojen kanssa. Hänellä on siihen varaa. Ja varallisuus kasvaa, kun ns. hyödylliset idiootit ostavat hänen kyseenalaisia levyjään.

Toinen on se, että miksi ihmeessä poliisi ei ole takavarikoinut tällaisen äärivasemmistolaisen väkivaltahörhön aseita ja peruuttanut aseiden hallussapitolupia?

Tässä näyttää siltä, että Karri Pekka Matias Miettisen ilmaisunvapaus ei ole enää kovin kaukana Anders Behring Breivikin ilmaisunvapaudesta.

Kun me kaikki väärinajattelijat palamme, älkää väittäkö sitä, ettei teitä ole varoitettu.

Kyllä Karri ja toverit pistävät meidät(kin) palamaan.

rumarillumarei-kultalusikkaa-suussa-syntynyt-paleface

KK

Mainokset

Kun valtionbudjetti tuli taas ulos, se aiheutti meteliä monessa suunnassa. Ehdottomasti noloimmat ja eniten myötähäpeää tulleet kommentit tulivat SDP:n taholta.

Pitää muistaa, että vaikka nykyisessä porvarihallituksessa puuhastelevat puolueet eivät ole mitenkään syyttömiä (etenkään kepukuppila ja kokkelibaari) nykyiseen Suomea ja suomalaisia kurittavaan  taloudelliseen katastrofiin, niin vasemmisto (SDP etunenässä) on vetänyt meidät Paavo Lipposen venkuroinneista alkaen tähän EU:n aiheuttamaan kusiseen tilanteeseen .

Unohtamatta tässä mitenkään koko Suomen historian ammattitaidottomimman valtionvarainministerin, Jutta Urpilaisen, saavutuksia suomalaisten kansallisomaisuuden jakamisessa kansainväliselle kapitalismille (yhteisen omaisuuden lahjoittaminen ulkomaille ja Kreikka-takaukset). Unohtamatta, että hän sai samaan aikaan täysin käsittämättömillä  verotuspäätöksillään aikaan koko palvelusektorin tukehtumisen (yritysten edustuskulujen veronvähennysoikeuden poistaminen).

SDP osoitti tänään sen, että koko puolue olisi aikoinaan pitänyt kuopata niihin hiekkakuoppiin, mihin osa sen jäsenistä päätyi vuonna 1918. Nämä sen ajan anarkistit ja maanpetturit päätyivät sinne siksi, että SDP on ainoa (edelleen eduskunnassa oleva) puolue, joka on lähtenyt avoimeen aseelliseen vallankaappaukseen laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Historia kertoo sen, miten tuossa punakapinassa kävi. Ikävää on se, että monet uskoivat punaisten humpuukimaakareiden juttuihin ja lähtivät ase kädessä tekemään punaista vallankumousta. Ikävin kohtalo oli niillä torppareilla, jotka uhrasivat henkensä ja tulevaisuutensa omien teloittajiensa puolesta.

Jokainen historiaa lukenut tietää, ettei SDP eikä Punakaarti aikonut missään vaiheessa antaa näille harhaanjohdetuille heidän omia talojaan ja maitaan. Punikit olisivat sosialisoineet koko maataloussektorin ja pakottaneet nämä hyödylliset idiootit kolhooseihin.  Siis puhtaaseen  maaorjuuteen, josta pahat valkoiset (”porvarit” ja ”lahtarit”) heidät pelastivat lakkauttamalla koko torpparilaitoksen.

SDP:n työllisyyskommentit ovat samaa kukkahattutätien  verorahoilla tapahtuvaa huuhaata, kuin ne ovat aina aikaisemminkin olleet. Niiden ainoa kosketus yritysmaailmaan tai työttömyyteen on se, että nämä puuhastelijat onnistuvat olemaan sekä oikeiden töiden että työttömyyden ulkopuolella leikkiessään hiekkalaatikolla muiden ihmisten verorahoilla ja työttömien elämällä & tulevaisuudella.

Hilpeimmät ehdotukset näissä sössötyksissä koskevat demarien (vakavalla) naamalla ehdottamaa työnhakijan ja työntekijän ”Tinder-tapaamista” ja sitä, että huuhaa-taitelijoille pitää maksaa (verovaroista) palkkaa, koska he tekevät jollain määrittelemättömällä tavalla tärkeää yhteiskunnallista työtä.

Samaan aikaan kyseinen vasemmistopuolue (kuten koko muukin vasemmisto) huutaa kurkku suorana, että kaikkien maailman kehitysmaista tulevien pitää saada Suomesta vapaa turvapaikka ja ilmainen terveydenhuolto & ylläpito.

Kun tältä pohjalta ratkotaan työttömyyttä, alkaa tuntua siltä,että koko Sosialidemokraattinen puolue on naulannut itsensä ristille oikeaa kättä lukuunottamatta.

Se kun ei enää onnistu, kun ei ole kuin yksi käsi vapaana.

Myös SDP:n kommentit veroprogression lisäämisestä, yritysverotuksen kiristämisestä ja perintöverotuksen (=sosialisointia) kiristämisestä kannattaa huomioida (etenkin jos kuvittelisi näitä pinkkejä elefantteja äänestävänsä).

Kaikki nämä toimenpiteet osuvat loppujen lopuksi keskiluokkaan ja PK-yrittäjiin, koska SDP on muiden puolueiden joukossa mahdollistanut kapitaalien ja kapitalistien paon Suomen ulkopuolelle.

Perintöverotus on moneen kertaan verottamista eli sosialisointia ja tässä yhteydessä SDP:n ehdottamat toimenpiteet aiheuttavat PK-yritysten ja maatalouden konkursseja sen lisäksi, että tavallinen keskituloinen ei pysty enää mitenkään tulevaisuudessa lunastamaan perintöasuntoaan tai kesämökkiään perintöverotuksen vuoksi.

Tässä on erityisen  jännää huomata, että SDP (kuten vasemmisto yleensäkin) huutaa kyllä verotuksen kiristämisen puolesta, mutta unohtaa ja peittelee oman veronkiertobisneksensä täysin.

Vasemmisto pyörittää VVO:n ja SATO:n kaltaista valtakunnallista vuokra-asuntotoimintaa,  rakennuttaen infrastruktuurinsa yhteiskunnan rahoilla, nylkemällä vuokralaisiaan (ja KELAa asumistuen kautta) ja kierrättämällä tässä toiminnassa valtavia rahoja ilman minkäänlaista verojen maksamista

Vasemmistolla on näitä hokkus-pokkustemppuja (joista mikään ei ole koskaan yhteiskunnan hyväksi toiminut), röyhkeyttä, valtaa ja ylimielisyyttä – mitään oikeita ratkaisuja sillä ei ole ja toverit ovat varsin tyytyväisiä nykyiseen sulle-mulle-korruptioon.
Jo asioihin haluttaisiin todellisuudessa puuttua, niin keinottelu ja varsinaiseen kansainväliseen kapitalismiin puuttuminen kansallistamalla kansallisomaisuus takaisin, eroamalla vapaan liikkuvuuden EU:sta ja potkaisemalla laittomasti ”turvapaikanhakijoina” maahan saapunut joutoväki hyysääjiensä kanssa pihalle Suomesta.

Mutta tätä ei tulla näkemään ennen sitä, kun kansa on aidosti saanut tarpeekseen ja kulkee hamppuköysien ja soihtujen kanssa Suomen pimeää iltaa valaisemassa

SDP näyttää koostuvan sulle-mulle korruptiota tekevistä hyväsiskoista sekä miespuolisista pallittomista uuninpankkotytöistä.

Sellaisista jotka (muka) ovat huolissaan työttömistä, mutta lisäävät toimillaan työttömyyttä ja pahentavat työttömien asemaa.

Suomi ei tarvitse poliitikkoja eikä edustuksellista demokratiaa yhtään enempää kuin kukaan suomalainen tarvitsee tuberkuloosia.

Kysymys kuuluukin, ”milloin riittää, suomalainen”?

jos riittää

KK

Tultuaan valituksi toiselle kaudelleen, erittäin pienellä äänierolla vastustajaansa Sauli Niinistöön verrattuna, Tasavallan presidentti Tarja Halonen ilmoitti haluavansa olla koko kansan presidentti – ymmärtäen myös niitä, jotka eivät äänestäneet häntä.

Sanahelinää vailla mitään pohjaa.

Eilinen Hyysärin Sunnuntai-osiossa julkaistu juttu paljastaa presidenttimme todelliset yksipuoliseen katseeseen juuttuneet vasemmistomilitantin kasvot – jälleen kerran.

Halonen ilmoitti Kallion lukiossa järjestetyssä vuoden 1918 tapahtumia käsitelleessä tilaisuudessa , että hän aikoo osallistua – istuvana presidenttinä – punavankien muistotilaisuuteen, mutta ei osallistu vapaussodan muistojuhlaan.

Koululla Halonen tuomitsi 1918 vankileirien tapahtumat, eikä hän hyväksy niiden vähättelyä.

Näköjään Halonen kuitenkin vähättelee aseelliseen kapinaan – laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan – nousseiden murhamiesten ja ryöstäjien tekoja ja heidän uhriensa kärsimyksiä.

Haluaako Halonenkin – muidenkin yksisilmäisten uuspunikkien tavoin – repiä auki vuoden 1918 vaivalla umpeutuneet kansalliset haavat ja jakaa yhtenäisen kansan uudelleen kahtia?

Tässäpä meillä koko kansan presidentti – vai sanoisimme kuitenkin, että varsinaisesta reilukerhosta, päivää?

Päivitys 2138: Myös Pikkupoika kirjoittaa samasta aiheesta. Tutustukaa – suosittelen.


Punakaartilaiset jakamassa ryöstösaalistaan hieman ennen punaisen Tampereen luhistumista 1918.

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, olen aivan tarkoituksella jättänyt vuoden 1918 tapahtumien kommentoinnin muiden huoleksi. Syy on se, että en halua kaivaa – jo kerran vaivalla – umpeutuneita haavoja uudestaan vereslihalle tai kokonaan auki.

Joillain muilla tuntuu olevan tarvetta siihen… 😦


Punaisten murhaamien uhrien joukkohaudoista kaivettuja ruumiita pestään Kouvolassa 1918.

mannerheim.fi
Punaisten lähtiessään murhaamia vankeja Viipurin lääninvankilassa 1918

Lauantain Hyysärin mielipide-osio sisälsi erään varsin… öhh… sanoisimmeko vaikka yksisilmäisen kirjoituksen samasta aiheesta.

Kristiina Haavisto kirjoittaa asiasta – vahvasti tulipunaisen nostalgian huurruttamien lasien kautta katsellen. Kirjoitus on otsikoitu Punaorvoille olisi syytä esittää anteeksipyyntö.

Katsotaanpa hieman Kristiinan avautumista:

Eki Siivosen mielipidekirjoitus (HS 27. 3.) osoittaa taas, millaisen harhan vallassa vuoden 1918 terrorin suhteen eletään. Hänen mukaansa ne, joiden olisi kuulunut pyytää anteeksi, ovat kuolleet sukupolvia sitten.

Oleellista on, että joukossamme elää vielä niitä, joille anteeksipyyntö tulee osoittaa. Minunkin tuttavapiirissäni näitä on useampia täyttä päätä elossa, punaorpoja.

Pitäisikö punaisten vallananastajien perillisten sitten pyytää vastaavasti anteeksi punaisten murhaamien valkoisten ja puolueettomien ihmisten lapsilta?

Erään tuttavan isän ampuivat valtiovallan Suomeen pyytämät saksalaiset tuttavani ollessa 8-vuotias. Tuttavani isän rikos oli toimia lääkintämiehenä häviölle jäävällä puolella.

Tämän henkilön suurin rikos oli lähteä mukaan aseelliseen kapinaan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Jos punaiset eivät olisi nousseet vallankumoukseen, näitä tapahtumia ei olisi koskaan tapahtunut.

Hieman vastaavasti – Kristiinan logiikkaa laajentaen – kuka tahansa rikollinen voisi vaatia rikoksellaan itse aiheutetusta kärsimyksestä anteeksipyyntöä ja korvauksia valtiolta.

Ongelmana on vain se, että se poistaisi pohjan nykyiseen yhteiskuntaamme kuuluvalta regulaatiojärjestelmältä ja sen rikkomisesta seuraavalta rangaistukselta.

Kuten olen todennut, näiden asioiden pitäisi antaa hautautua niistä kärsineiden ikäluokkien mukana ja meidän pitäisi ottaa opiksemme näistä vuoden 1918 tapahtumista niin, etteivät ne toistu enää koskaan Suomessa – eivät suomalaisten kesken, eivätkä kymmenien vähemmistöjen keskuudessa.

Toinen tuttavani jäi punaorvoksi 4-vuotiaana, ja äitiäkin haettiin kahteen otteeseen soppakomppaniassa toimimisesta. Äiti kuoli tuttavani ollessa 5-vuotias. Kummallakin punaorvolla nämä lapsuuden synkät hetket ovat edelleen mielessä.

Isoäitini – sotaan osallistumaton – setä murhattiin 1918 Pietariin pakomatkalla olleen punarosvojoukon toimesta. Nämä herrasväeltä ryöstettyihin naisten hepeneihin ja turkkeihin pukeutuneet rikolliset tappoivat pistimin pistämällä rauhallisen miehen. Tämä siksi, että hän kieltäytyi antamasta kolmannen punaisten suorittaman ryöstön jälkeen perheensä viimeisiä ruokavaroja ja seuraavan kesän vähäistä siemenviljaa.

Murhatyön jälkeen naisväkeä ahdisteltiin, irtaimisto ryöstettiin, pirtin kalusto lyötiin pirstaleiksi ja eräs näistä ns. punasankareista ulosti pisteeksi iin päälle liedelle.

Vain valkoisten joukkojen saapumisen pelko esti ilmeisesti perheeseemme kohdistuneet pahemmat väkivaltaisuudet ja naisten raiskaamisen.

Vastuullisia ei saatu koskaan oikeuden eteen vastuuseen teoistaan – emmekä me ole vaatimassa punikeilta kuitenkaan anteeksipyyntöä kärsimistämme todellisista rikoksista. Vaikka tiedämme varsin tarkasti näiden terroristien ja murhamiesten johtajan:

    Wikicommons
    Murhamies H. Kaljunen

    terijoki.sbp.ru
    Punapäällikkö

Vuoden 1918 nälänhädänkin paheneminen on muuten aika helppo osoittaa näiden punarosvojen syyksi – niin laajaa oli täysin edesvastuuton ns. tuhkatkin pesästä ryöstely näiden rikollisten toimesta.

Mutta annetaanpa Kristiinan jatkaa :

Anteeksipyynnön kohteet löytyvät ja yhtä helpolla myös anteeksipyytäjä.

Se valtiovalta, joka pyysi saksalaiset mukaan kansalaissotaan, sama valtiovalta joka ei huolehtinut kansalaistensa hengen koskemattomuudesta keväästä 1918, vangitsi kansalaisiaan kykenemättä huolehtimaan heidän ruokkimisestaan ja tuomitsi laittomissa tuomioistuimissa. Ja kaiken lopuksi vielä armahti omat laittomuuksiin syyllistyneet terroristinsa.

Nykyhallituksemme on tuon hallituksen seuraaja.

Anteeksi kuinka?

Seuraavaksi Kristiina vaatii ilmeisesti hallitusta pyytämään anteeksi kaikilta muiltakin rikollisilta? No ei tietenkään – nämähän edustavat aivan toista – ja Kristiinan kannalta väärää – luokkaa. Kristiina ilmeisesti jatkaa perinteisellä hirttäkää kaikki porvarit-linjalla.

Mitäpä jos palattaisiin kuitenkin vuoteen 1918-liittyviin faktoihin?

Punaisen terrorin alku liittyi lakkoon 14.-20.11. 1917. Lakon ja sitä seuranneen viikon aikana surmattiin 25 valkoista. Hyvin harva näistä surmantöistä selvitettiin ja murhaajat jäivät pääsääntöisesti rankaisematta tuolloisten – punaisten painostuksen alla – olleiden yhteiskunnallisten olosuhteiden vuoksi.

Punaisten väkivallanteot kohdistuivat helmikuussa sodan jo alettua pääasiassa suojeluskuntalaisiin, jotka pyrkivät pohjoiseen valkoisten yhteyteen tai jotka jäivät kiinni punaisten alueellaan tekemissä selustan puhdistustoimenpiteissä. Myös siviiliväestö joutui lukuisten väkivallantekojen kohteeksi. Näistä osa oli täysin sattumanvaraisia ja järjetöntä julmuutta osoittavia.

Syynä oli yleensä punakaartilaisten ja alempien päälliköiden kurittomuus ja mielivalta. Punaisten johdon ja taistelukyvyn romahdettua alkoi huhtikuun lopussa punaisten suureksi osaksi ilman johtoa jääneiden joukkojen ja myös suurten punaisten siviilipakolaismäärien sekasortoinen pako kohti itää. Paon yhteydessä punaiset syyllistyivät lukuisiin murhiin ja ryöstöihin, joihin kannustimena oli useissa tapauksissa kosto ja vanha kauna. Näihin liittyivät valkoisten vankien järjestelmälliset lähes 160 murhaa Kouvolassa, Korialla ja Viipurissa. Kaiken kaikkiaan punaisen terrorin uhrina sai surmansa 1649 henkilöä.

Valkoisten harjoittama terrori lisääntyi sodan loppua kohden mentäessä. Ominaista terrorille oli kostonomaisuus. Punaisia ammuttiin ennen kaikkea sen jälkeen, kun taistelut olivat päättyneet ja punaiset antautuneet vangiksi. Punaiset vietiin teloitusryhmän eteen paikallisten ja omatekoisten pikatuomioistuinten käsittelyn jälkeen. Erityisesti kenraali Mannerheim pyrki sodan aikana hillitsemään vangiksi joutuneiden punaisten mielivaltaista teloittamista. Valkoisten surmaamien punaisten määrä oli yhteensä noin 8400 henkilöä, joista 364 oli naisia. Sodan jälkeen punaisten asianmukaista tuomitsemista varten perustetuissa valtiorikostuomioistuimissa langetettiin yhteensä 555 kuolemantuomiota, joista 265 pantiin täytäntöön.

Tämä on totuus. Sellainen, jota Kristiina ei kykene – tai itse asiassa halua kyetä – tunnustamaan.

Tässä näyttäisi edelleen olevan se suurin vedenjakaja valkoisen ja punaisen Suomen perintöä ajavissa piireissä.

Valkoisella puolella myönnetään omat virheet ja pyritään hajottamisen sijasta rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ja kansallisvaltiota.

Punaisella puolella äänekkäimpinä esiintyjinä on joukko Kristiinan kaltaisia yksisilmäisiä kouhottajia. He eivät pysty – tai halua – näkemään kokonaisuutta. Rakentamisen sijaan heillä näyttäisi olevan kiihkeä halu repiä arpia auki, kostaa, rikkoa, tuhota – ja jopa mahdollisesti kiihottaa uudestaan kansa toisiaan vastaan ase kädessä.

Tällaiset Kristiinat ovat vaarallisia meille kaikille.

Kristiina on muuten myös tätä mieltä:

Kun Saksan liittokansleri Willy Brandt polvistui Varsovan geton muistomerkille vuonna 1970, hän ei saivarrellut sanallakaan, mikä hänen kabinettinsa jäsenten osuus oli kansanmurhaan.

Anteeksipyytäjä oli Saksan hallitus aivan kuten kansanmurhan tekijäkin.

Tämä väite – jos mikä – osoittaa sen, että joko Kristiina pyrkii vastenmieliseen ja törkeään totuuden väärentelyyn ja suoranaiseen valehteluun – tai siten hän ei ymmärrä asioiden todellisuutta.

Willy Brandtin vuonna 1970 suorittamaan toimeen rinnastettava anteeksipyyntö on nimittäin jo tehty.

Sen teki vähän yli kymmenen vuotta sitten Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsin. Hän pyysi tuolloin anteeksi meiltä suomalaisilta sitä, kuinka Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme ilman syytä vuonna 1939. Hän pahoitteli myös meidän joutumistamme alue- ja ns. sotakorvausryöstön kohteeksi.

Tämä oli kaunis ele Jeltsiniltä – siitä voisi Kristiinakin oppia jotain.

Lähteet: Sotamuseo, Veteraanien perintö, Mannerheim.fi, HS, Heikki Ylikangas, Jaakko Paavolainen, Marko Tikka, Antti Arponen

Jk. Suosittelen – jälleen kerran – kaikkia asioista kiinnostuneita tutustumaan tähän teokseen:

Kommunismin musta kirja

Stéphane Courtois, Nicolas Werth, Jean-Louis Panné, Andrzej Paczkowski, Karel Bartosek, Jean-Louis Margolin: Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori, sorto.

Suomentaneet Kaarina Turtia, Matti Brotherus ja Heikki Eskelinen. Suomalaisen laitoksen esipuheen laatinut Heikki Eskelinen. WSOY: Juva, 2000. 863 sivua.