Lainaus Toni Lahtiselta, erittäin vilkkaasta ja varsin mielenkiintoisesta (ehkä kuitenkin toisin perustein, kuin blogin pitäjä haluaisi) Jeja Pekka Roosin US-blogista:

Nykyisellään meno vaikuttaa samalta kuin nuorten kesäöisessä kilpa-ajossa. Jotkut tahot ajavat maahanmuutton edistämistä samaan tapaan kuin öisessä kilpa-ajossa kyydissä istuvat kehottavat kuskia ajamaan aina vain lujempaa. Kuskikaan ei kehtaa nostaa jalkaa kaasulta, koska pelkää mitä muut sitten ajattelisivat, aivan samaan tapaan kuin meitä pelotellaan muiden maiden reaktioilla, jos maahanmuuttoa rajoitetaan.
Miltei kaikki kilpa-ajossa mukana olevat tietävät kyllä, että edessä olevassa mutkassa monilla muilla on jo aiemmin ollut vaikeuksia pysyä tiellä. Suurinta osaa ei kuitenkaan pelota, koska ’osaavimmat’ nuoret ovat kertoneet, että vika on aina ollut väärissä ajolinjoissa, selittämättä sen paremmin, mutta tällä kertaa samoja virheitä ei tehtäisi, koska muiden virheistä ollaan otettu opiksi. Aivan samalla tavalla maahanmuuttoasioissa ’pätevimmät’ kertovat muiden ongelmien johtuvan virheistä kotoutuksessa, ilman sen parempaa selitystä, mutta samoja virheitä ei Suomessa kuitenkaan toisteta.

Pelottaisiko sinua olla tarinan auton kyydissä, vai luottaisitko ’osaavimpien’ nuorten vakuutteluun ajolinjavirheestä?
Minua tuollainen vakuuttelu ei vakuuta, joten kyllä pelottaisi.

Entä luotatko ’pätevimpien’ vakuutteluun, jonka mukaan Suomi on ottanut oppia muualla kotoutuksessa tehdyistä virheistä, eikä samoja virheitä tehdä?
Valitettavasti minä en voi luottaa tähänkään vakuutteluun, joten edelleen pelottaa.

Minäkin olen muuten saanut ansaitsemattoman osani Roosin halla-ahoisteja vastaan suunnatusta ristiretkestä. Hän totesi jossain toisessa kirjoituksessaan – liittyen kirjoitukseeni Kansallinen häpeäpilkku – jokseenkin niin, että en ole humanistinen, kun nostan oman kansani jäsenet sosiaalituristien yläpuolelle.

Suomi on ilmeisesti joillekin ihmisille ehtymätön hyvinvoinninlähde. Sellainen, jota kaikki muutkin voivat hyödyntää – alkuperäiskansan kärsimyksestä tai maksuvelvollisuudesta huolehtimatta. Takaisin kohti vuoden 1918 kahtiajakoa ja kärsimyksiä – hiio-hoi.

Miguel de Cervantesin luoma fiktiivinen hahmo näyttäisi olevan joukossamme ja elävän varsin hyvin suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Advertisement