Kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan tärkeimpiin perusperiaatteisiin kuuluu se, että jokaisella kansalaisella on oikeus kertoa oma mielipiteensä – pelkäämättä sitä, että joutuu diskriminoinnin tai syrjinnän kohteeksi mielipiteensä vuoksi.

Kansalaisilla on tämänkaltaisissa yhteiskunnissa oikeus sanan-, mielipiteen- ja julkaisunvapauteen. Heillä on oikeus myös järjestäytyä parhaaksi katsomallaan tavalla niin poliittisesti, uskonnollisesti kuin muutenkin – tai jättäytyä järjestäytyneen toiminnan ulkopuolelle.

Jokaisen kansalaisen mielipide on yhtä arvokas ja kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Tämän lisäksi yhteiskunta on sitoutunut huomioimaan enemmistöpäätösten jälkeen myös vähemmistöjen oikeudet.

Tuskin kovinkaan monella suomalaisella on julkisesti mitään nokankoputtamista tähän?

Jo siksikin, että meitä suomalaisia on totuttu pitämään sopimiaan sopimuksia kunnioittavina ja Suomen tasavaltaa on totuttu pitämään – tällaisia arvoja kunnioittavana yhteiskuntana – vakiintuneena kansanvaltaisena kansalaisyhteiskuntana Onhan valtiomuotommekin tasavalta.

Perustuslakimme alkaa komealla lauseella valta Suomessa kuuluu kansalle jota edustaa eduskunta.

Muuta onko näin?

Todellisuus Suomessa

Valitettavasti näyttää siltä, että totuus ei ole ihan tämä. Suomi on saanut toistuvasti langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Pääsääntöisesti nämä tuomiot ovat kohdistuneet – kansanvaltaisena julkisesti pidetyn – yhteiskuntamme tekemiin sananvapausrikkomuksiin.

Jo hetken aikaa on näyttänyt siltä, että osa yhteiskuntamme päättäviin asemiin juuttuneista YYA-kauden ja puhtaan stalinismin ajan kasvateista ei oikein ymmärrä sitä mitä ihmis- ja kansalaisoikeuksilla tarkoitetaan.

Minua on kummastuttanut pitkään se, miten nämä totalitaristit ovat onnistuneet säilyttämään – jopa vahvistamaan – julkista asemaansa päätöksenteossa. Myös härskille haiseva omaneduntavoittelu ja ns. väärien mileipiteiden armoton vaientaminen – kansalaisyhteiskunnan periaatteiden vastaisesti – on tuntunut onnistuvan jotenkin yllättävän helposti.

Näin silti, vaikka ihmiskunnan pahimman vitsauksen – kommunismin – kaatumisesta tulee jo kaksikymmentä vuotta.

Kommunismi on kaatunut mutta uuskommunistit ja piilostalinistit elävät syöpänä yhteiskuntamme rakenteissa – aiheuttaen tuhoa ja inhimillistä kärsimystä.

Tässä toiminnassa on nähty jo monenlaista, mutta kulunut viikonvaihde onkin sitten avannut jo aivan uuden luvun tässä kehityksessä.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto kulkenut sitten erään virstantolpan ohi.

Henkilön poliittista mielipidettä yritetään käyttää irtisanomisen perusteena – aivan kuten Natsi-Saksassa, DDR:ssä tai Neuvostoliitossa.

Gestapo, Stasi ja KGB elävät ja voivat hyvin Helsingissä

Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäinen sai esimieheltään varsin erikoisen hyvää viikonloppua-toivotuksen.

Komealta kalskahtavalla tittelillä – sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö – Leena Palviainen antoi tukeaan alaiselleen tämän poliittisen kannan perusteella – ja varsin heppoisin perustein – käynnistetyllä irtisanomisprosessilla.

Tämä ojennusmenettelyn käynnistämisen perusteina Palviainen käyttää työsuojelulakia. Hän on lainannut laista seuraavan kohdan:

7 luku
Työsopimuksen irtisanomisperusteet

2 §
Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet

Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

(Ja unohtaen ilmeisesti kuitenkin saman luvun 1 §:n:

1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

… hetki pieni, palaan asiaan)

Eli suomeksi – nyt on kyse siitä, että Palviainen epäilee alaisenaan toimivan Eerikäisen rikkoneen työsopimustaan, lakia erikseen tai työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita vakavasti tai syyllistyneen laiminlyöntiin. Hän saattaa epäillä myös sellaisten työntekijän henkilöön (Eerikäiseen) liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi Eerikäinen ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Kovaa tekstiä – ja mikä onkaan näiden epäilysten syy?

Tunnistitteko tuon tekstin?

Jep – aivan oikein. Se on blogisti reinon huumoriteksti parin vuoden takaa.

Vähemmistövaltuutetun toimiston tunarit – jälleen kerran

Eerikäiselle vaaditaan siis irtisanomista pari vuotta sitten yksityisesti (ja kirjesalaisuuden piiriin kuulunena) lähetetyn sähköpostin lähettämisestä?

Jos asia ei olisi näin vakava, pitäisin koko juttua varsin absurdina pahkasikahuumorina, mutta siitähän ei todellakaan ole nyt kyse. Kyse on siitä, että jotklin tahot haluavat joko vaientaa Eerikäisen tai irtisanomalla rangaista häntä – sähköpostin lähettämisestä.

Lex Nokia ei ole vielä voimassa – eikä lainsäädäntö Suomessa ole (erästä tunnettua poikkeusta lukuunottamatta) taannehtivaa. Minusta näyttää siltä, että työnantaja saattaa olla jopa (laittomasti) murtautunut alaisensa sähköposteihin.

Ja jos tuo Vähemmistövaltuutetun toimisto on (oikeasti) mukana tässä(kin) farssissa, niin asia muuttuukin aivan toisenlaiseksi.

Lainsäädäntömme ei tunne ns. rasistista rikosta (olen kirjoittanut samasta asiasta aikaisemminkin). Kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö vaatii sen, että se on tehty julkisuudessa (julkisuuteen levittäen). Suljettu sähköpostikeskustelu on yksityistä kirjeenvaihtoa – ei julkista.

Pitää myös muistaa se, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimet ratkaisevat sen missä tapauksessa on syyllistytty rikokseen ja missä ei. Tämä vie viimeisenkin pohjan (katkaisee suorastaan kölin) tältä Vähemmistövaltuutetun lausunnolta.

Naurettavaksi itsensä tekemisen vuotuisesta palkinnosta kilpailevat eräs valtionsyyttäjä sekä tämä julkinen viranomainen. Nyt näyttää siltä, että tässä kilpailussa aimo harppauksen etumatkaa sai tämän kyseisen viranomaisen toimisto…

(Tosin he ovat onnistuneet ennenkin – ei tästä kovin kauan aikaa ole kulunut siitä, kun Vähemmistövaltuutettu ilmoitti verkkosivuillaan Asianajajaliiton olevan viranomainen…)

Vaikka – näin jälkikäteen tarkastellen – edellinen vähemmistövaltuutettu käytti virka-asemaansa hyppylautana korkeampaan virkaan (ja on näin ehkä inhimillisesti ymmärrettävää) niin Johanna Suurpään valinta vähemmistövaltuutetuksi on surkeimpia esityksiä koko itsenäisyytemme historiassa.

Vaikka ammattitaidolliset ja muut muodolliset vaatimukset ovatkin teoriassa kunnossa, niin Suurpäältä ilmeisesti puuttuvat lain vaatimat edellytykset toimia objektiivisesti virassaan.

Hän on tunnettu siitä, että hän oli mukana vuonna 1991 lainsäädäntöämme venyttäneissä pakolaistapahtumissa. Kuitenkin valtiollisena virkamiehenä kansalaisilla on oikeus olettaa, että hän suhtautuu tasapuolisesti kaikkiin kansalaisiin ja asioihin nykyisessä virassaan.

Kaikki kokemukset tähän mennessä näyttävät – ainakin minun mielestäni – lähinnä päinvastaista. Tämä episodi on vain jatkumoa kaikelle entiselle toiminnalle.

Vähemmistövaltuutetun toimisto on ilmeisesti valmis uhraamaan suomalaisen oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, laillisuuden ja jopa yksittäisten ihmisten elämät monikulttuurisuuden Moolokin kitaan.

Tarkoitus (kansan tahdon vastainen sellainen) näyttäisi pyhittävän keinot…

(Ja ihan noin sivuhavaintona – minusta tässä työnantajan laatimassa paperissa haisee uhkailun lisäksi mahdollinen pakottaminen tai sen yritys. Puhumattakaan sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä.)

Miksi näin on toimittu?

Tähän noitavainoon löytyy syynsä. Eerikäistä jahdataan ilmeisesti poliittisen vakaumuksen vuoksi.

Vai miten muuten on selitettävissä moinen akti sellaista ihmistä vastaan, joka on toiminut maahanmuuttokriittisen kunnanvaltuutetun Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä viimeisimpien Eduskuntavaalien aikaan omalla nimellään ja tieto siitä on helposti löydettävissä (vähemmistövaltuutettu ja Halla-aho tukiryhmineen kun ovat monista asioista kategorisesti päinvastaista mieltä).

Eerikäinen on myös Suomen Sisun jäsen, esiintyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvalla Homma-foorumilla internetissä omalla nimellään, kirjoittaa maahanmuuttokriittisiä kirjoituksia mm. Helsingin Sanomien keskustelupalstalle omalla nimellään – ja suurimpana kaikista synneistä – hän on Perussuomalaisten jäsen.

Niinpä niin…

Ai niin… lupasin palata erääseen asiaan.

Työsuhdelain 1 § sanoo siis näin:

1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Saman lain 2 luvussa 2§:ssä todetaan sitten näin:


Syrjintäkielto
Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Kyseessä on – jos ei toisin todisteta – puhdas poliittinen ajojahti.

Lähteet: Homma, Suomen laki

Asiasta kirjoittaa (ainakin) Mikko Ellillä.

Päivitys 160309 2109: Asiasta kirjoittavat myös Yrjö Perskeles ja Juha Kettunen.

Päivitys 170309 0021: Myös taistelija nimeltään Jiri Keronen on kommentoinut samaa asiaa.

Päivitys 170309 1354: Asiaa kommentoi myös Turjalainen.

Päivitys 170309 2041: Myös Arttu Ojanperä on kirjoittanut samasta asiasta.


Site Meter