Rosa ”Vittu haisee hyvältä” Meriläinen (Virheet De Dorka) on pähkäillyt lasten harrastuksia suojatyöpaikassaan – eli Totuuden blogosfäärissä.

Hän on kauhuissaan siitä, että hänen poikansa harrastaisi jotain sosiaalisesti kasvattavaa joukkuepeliä – kuten jalkapalloa:

Toivon, ettei lapseni halua pelata jalkapalloa. Kauhukuvani on, että muutaman vuoden päästä minä ja kaikki feministikaverini, jotka olemme edeltävät viisitoista vuotta uhranneet sukupuoliroolien murtamiselle, löydämme itsemme myymästä mehua poikien urheilujoukkueelle, jota isät valmentavat.

… ja isältä – puhumattakaan lapsesta – ei Rosan maailmassa kysytä mitään. Tällainen on feministin ajatusmaailma; minä, minä, minä. Lapsenikin on ensi sijassa minun. Hän on omaisuuttani ja hänen mielipiteellään ei ole mitään merkitystä.

Näin punavihreä feministiäiti aikoo kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)’

Jääkiekko on myös – tietenkin – pois suljettu vaihtoehto Rosan maailmassa:

Jääkiekko se vasta saatanasta onkin. Vehkeet maksavat omaisuuden ja painavat niin paljon, että tenava pitää kuskata harjoituksiin. Minä en ainakaan aio sen takia autoa hankkia, joten Frans saa höntsyillä lähikentällä jahka se aika koittaa.

… ja isältä – puhumattakaan lapsesta – ei Rosan maailmassa kysytä mitään. Tällainen on feministin ajatusmaailma; minä, minä, minä. Lapsenikin on ensi sijassa minun. Hän on omaisuuttani ja hänen mielipiteellään ei ole mitään merkitystä.

Näin punavihreä feministiäiti aikoo kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)

Myös kulttuuri – muskari ja muu esittävä taide – on bannassa Rosan lapsen elämässä:

Muskarissakin käynnit loppuivat, kun tunsin itseni idiootiksi leikkivien ja lässyttävien täti-ihmisten maailmassa. Kai minussa on feministiksi aimo annos naisvihaa, kun tunnen ärtymystä tällaisen naiskulttuurin edessä.

Soittaminenkin on saatanasta:

Ei, ei viulua! Se on toinen kielletty laji jalkapallon lisäksi. Menee vuositolkulla aikaa ennen kuin se sietämätön vingutus alkaa kuulostaa musiikilta. Minun pinnani ei sitä kestä.

Minun pinnani ei kestä sitä – mitä väliä lapsella ja lapsen tahdolla tässäkään asiassa on.
Tämän viulunsoittokiellon Rosa perustelee – varsin yllätyksettömästi – oman maailmankuvansa mukaan:

on aika turhaa kysyä lapselta avoimella kysymyksellä, mitä tämä haluaa

… tai isältä – puhumattakaan lapsesta – ei Rosan maailmassa kysytä mitään. Tällainen on feministin ajatusmaailma; minä, minä, minä. Lapsenikin on ensi sijassa minun. Hän on omaisuuttani ja hänen mielipiteellään ei ole mitään merkitystä.

Näin punavihreä feministiäiti aikoo kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)

Mitä Rosa sitten haluaa? Heterokulttuurikin tuntuu olevan suoraan saatanasta:

On tylsää, jos lapsi ajautuu jo pienenä täysin homososiaaliseen maailmaan, jossa on vain oman sukupuolen edustajia oppimassa listaa kaikista niistä asioista, jotka ovat omalle sukupuolelle kiellettyjä.

Eikö tuo termi olisi kuitenkin pitänyt kirjoittaa muotoon heterososiaalinen? Rosan kasvatusperiaatteilla on aika todennäköistä, että… no joo… ymmärsitte varmaan.

Kaiken muun jo mainitun lisäksi Rosa on löytänyt oikein kaikkien saatanoiden äidin:

Mutta tietenkin käy niin, että kavereiden mukana Frans vaatii päästä partioon. Sen touhun kyllä haluan kieltää. En osaa päättää mikä partiossa on pahinta: militarismi, patrioottisuus vai uskonnollisuus.

Partiossa?

Partiossa, joka on ylivoimaisesti suurin ja kaikki rajat ylittävä varhaisnuorisojärjestö?

Partiossa, jonka ihanteet määritellään näin:

Partioihanteet:

* kehittää itseään ihmisenä
* kunnioittaa toista ihmistä
* auttaa ja palvella
* tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa
* rakastaa ja suojella luontoa
* olla uskollinen ja luotettava
* rakentaa ystävyyttä yli rajojen
* etsiä elämän totuutta

(Terveisiä muuten sinne Jämijärvelle, Aihki-leirille- iskä on aika ylpeä pikku partiolaisistaan… Oli ihan ihan kiva vierailupäivä, vaikka pääkaupunkiseudun ruuhkat olivatkin siirtyneet sille viiden kilometrin pätkälle…)

Tämän Rosan tekstin jälkeen minun on ilmeisesti ymmärrettävä, että nämä ihanteet ovat vastaan kaikkia niitä punavihreitä arvoja, joita Rosa aatetovereineen edustaa.

Pieni vinkki:

Jos mikään ei kelpaa, niin tiedän asian joka sopii rosameriläisten maailmankuvaan kuin nakutettu. Perustakaa lapsillenne Rosa Jugend. Ihanteet on helppo muokata tuosta edellisestä – joka siis sotii Rosan maailmankuvaa vastaan – esimerkiksi näin:

Rosa Jugendin ihanteet:

* taannuttaa itseään ihmisenä
* halveksia toista ihmistä
* olla auttamatta ja vaatia
* viis välittää vastuusta ja velvollisuuksista
* vihata ja tuhota luontoa
* olla epäuskollinen ja epäluotettava
* rakentaa vihaa yli rajojen
* etsiä elämän vääryyttä

Näin saadaan punavihreää yhteistä omaisuutta olevista lapsistanne kasvatettua yksi-yhteen kopiota punavihreistä vanhemmistaan.

Heil Rosa!

Lähde: HS

Jk. Jotenkin säälin tunne käy kuitenkin mielessäni, kun ajattelen Rosan lasta – ja Simo Frangenia…

Näin siis punavihreä feministiäiti aikoo ilmeisesti kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)