Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön , kenraali Nikolai Makarovin, tiistaina Helsingissä Maanpuolustuskurssiyhdistykselle pitämä esitelmä aiheutti normaalista taustakohinasta hieman erottuvaa kohinaa.
Ensimmäisenä herää kysymys siitä, että yllättikö tuo varsin selvä ja suora kommentointi oikeastaan ketään asioista jollain lailla perillä olevaa?
Ei olisi ainakaan pitänyt.
Makarov puhui varsin selvästi ja suoraan (kuten aikaisemminkin) omaan virka-asemaansa perustuvista lähtökohdista käsin sellaisessa tilaisuudessa, joka oli erinomaisen hyvä tällaisen viestin esittämiselle. Tällä kerralla olennaisinta ei ollutkaan se, mitä jätetiin sanomatta, vaan juuri se mitä Makarov sanoi.
Hän ilmoitti hyvin suorasanaisesti Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden olevan uhka Venäjälle ja aiheuttavan toimenpiteitä Venäjällä. Se mitä suomalaisessa keskustelussa ei haluta myöntää (tai ei kyetä edes ymmärtämään) Nato-puolueen puolelta, että viimeistään tämän kommentin jälkeen Suomen Nato-jäsenyys on virallisesti muuttunut suoraksi turvallisuusuhaksi maallemme.
Lisäksi kaikkien natokiihkoilijoiden olisi syytä tutustua sodankäynnin, strategian ja historian perusasioihin – ennen mölyämistä reikiä päähänsä ekonomin tai merkonomin koulutukseen perustuvalla sodankäyntitaidollaan.
Kuten Makarov totesi, Suomi on harmaata aluetta Venäjän etupiirissä. Tämä on poliittinen, sotilaallinen ja maantieteellinen totuus. Tästä totuudesta miehensä pahoittaminen osoittaa lähinnä sen, että mielensä pahoittanut henkilö ei elä todellisuudessa.
Vain typerys tai sokea kiihkoilija ei pysty näkemään sitä, että Suomen kohtalo Naton jäsenenä olisi olla osa hapankaalivyöhykettä. Tehtävänämme olisi toimia Baltian ja muun Itä-Euroopan tapaan viivytystaistelualueena. Me suojaisimme Ruotsia ja Norjaa, hapankaalivyöhyke Länsi-Eurooppaa.
Mahdollisen sodan jälkeen olisimme kauppatavaraa rauhaa sovittaessa. Erinomaisen huono vaihtoehto ja tulevaisuus, vai kuinka?
Eduskunnan puolustusasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kommentoi asiaa tuoreeltaan. Hän totesi varsin viisaasti, että:
Se kuitenkin jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, kuten pääsin aamulla MTV3:n Huomenta Suomen uutisissa toteamaan, ettei kenraali Makarov Suomeen omiaan tule lämpimikseen puhumaan. Kyllä hänen viestinsä heijastavat Venäjän armeijan tuntoja ja jossain määrin myös Venäjän poliittisen johdon. Venäjä haluaa osoittaa, että se on suurvalta. Linja on tiukentumassa Putinin palattua presidentiksi.
Mielestäni Makarovin puheista ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan terästyä. Tämä ulostulo antaa aihetta suomalaisille pohtia puolustusratkaisuamme. Toimikoon se herätyksenä! Nimittäin ongelmamme ei ole kenraali Makarov, vaan pääministeri Katainen.
Kokoomusvetoinen hallituksemme on ajamassa Suomea eräänlaiseen puolustukselliseen välitilaan. Kansallista puolustusjärjestelmäämme kuihdutetaan, mikä on vastuutonta politiikkaa. Puolustusvoimistamme leikataan käsittämättömän paljon, ja samaan aikaan ollaan valmiita menemään mukaan Nato-maan Islannin ilmavalvontaan.
Tämän tien päässä häämöttää Naton pakkojäsenyys, kuten puolustusvoimauudistuksesta käydyssä välikysymyskeskustelussa sanoin ja kuten myös tänään Ylen uutisille ja Ilta-Sanomissa (printtiversiossa) totesin.
Tuohon tämän artikkelin kirjoittajalla ei ole mitään lisäämistä.
Sen sijaan on syytä kiinnittää huomio muutamaan toiminnallaan yhteiskunnallisesti lähinnä epätoivottuja asioita edistävään ja haittaa yleensä aiheuttavaan henkilöön
Ensimmäisenä tässä joukossa loistaa tietenkin (jostain syystä vieläkin) ulkoministerinä toheloiva Erkki Tuomioja. Jos joskus suomalaisten miesten veri vielä virtaa maan joutuessa sotaan, maanpuolustustamme sisältä käsin jo vuosikymmeniä tuhonnut (maanpetturin lapsenlapsi) Tuomioja on yksi tärkeimmistä tämän yhteiskunnallisen painajaisemme arkkitehdeista.
Tuomioja sanoo, ettei Suomen ja sotilasliitto Naton yhteistyö uhkaa kenenkään turvallisuutta. Hän sanoo myös, ettei Venäjäkään ole uhkaamassa tällä suunnalla kenenkään turvallisuutta.
Tuomioja toteaa, ettei Venäjän asevoimien komentajan lausuntoja ole tullut mistään muualta Venäjän kantoina, eikä niitä pidä ottaa vakavasti.
Tällaista kantaa edusti Tuomiojan edeltäjä ulkoministerinä, Eljas Erkko, joka jääräpäisyydellään ja kansainvälisen politiikan ymmärtämättömyydellään suurin kotimainen syypää ns. Jartsev-neuvottelujen kaatumiseen ennen talvisotaa ja sen jälkeiseen tilanteen ajautumiseen kohti sotaa. Hän oli myös osasyyllinen Suomen puolustusvoimien surkeaan tilaan ennen talvisotaa – kuten Tuomioja nykyään.
* * *
Ai niin, melkein unohtui.
Päivän toisen diledanttipalkinnon saa ylioppilas Larvanto
… ei kun, MEP Petri Sarvamaa.
Sarvamaan US-blogissaan ulospäästämä ”Höpö höpö” kruunaa kaikki muutkin ylimieliset typeryydet, joita kyseinen kokoomuslainen itsensäedustaja on vuosien varrella partatupsunsa yläpuolelta ulos päästänyt.
Lisää tällaisia poliitikkoja, niin Suomi ei mitään ulkopuolista vihollista tarvitsekaan.
Lähteet; YLE, HS, IS, IL, US, STT
KK
Kullervo Kalervonpoika 
06.06.2012 at 10:02 pm
Venäjä vastustaa NATO:n olemassaoloa, Neuvostoliittokin vastusti, joten tuo lausunto on samaa peruskauraa jota on iät ajat kuultu.
Sotaharjoituksista mesoamista voisi pitää sekaantumisena maan sisäisiin asioihin. Veikkaan että niistä on todennäköisesti ilmoitettu etukäteen Venäjälle jos ne on pidetty rajan lähellä? On kai Venäjä itsekin pitänyt omia sotaharjoituksiaan lähellä rajaa?
Toivo parasta ja pelkää pahinta. Tämä varmaan sopii toimintaohjeeksi Venäjän suhteen, jolloin pyri minimoimaan haitat ja maksimoimaan hyödyt. Ehkä olisi hyödyllistä Suomelle mikäli Venäjä löytäisi ”parempaa tekemistä” kun sillä on muitakin naapurimaita ja monessa suunnassa, ja monet niistä ovat hankalampia. Esimerkkinä vaikka Kiina.
Ns. pienellä maalla joka on sotilaallisesti liittoutumaton, sillä voi olla siihen nähden hyvät ja vahvat asevoimat. Mieleeni tulee Israelin puolustusvoimat eli IDF. Puolustusbudjetin pitäisi olla henkeä kohti sitä tasoa mitä Israelilla on. Sillä saisi päivitettyä kalustoa tiheämmin, korotettua kapiaisten palkkoja ja etuja, korotettua varusmiesten päivärahoja sveitsiläiselle tasolle, lisättyä kertausharjoituksia ja vaikka palautettua vanhat 240/285/330 palvelusajat tms.
06.06.2012 at 10:24 pm
Suomella pitää olla vahva ja uskottava itsenäinen puolustus. Piste.
07.06.2012 at 6:39 am
Vaikka olisi Israelin puolustusbudjetti ja varastot täynnä miinoja, niin pitää olla se puolustustahtokin. Esim kun oman lapsen puolesta venyy tekemään kaiken, niin nykytila vastaa enempikin suhdetta kiittämätömään kakaraan, jonka olisi valmis tekemään perinnöttömäksi. Tuolla ne tuhlaajapojat pyörii
maailmalla, mutta omat nurkat rapistuu ja talkoot ei kiinnosta.
07.06.2012 at 10:07 am
Tuossa on suuri viisaus sisäänrakennettuna.
07.06.2012 at 10:58 pm
Kenraali Makarovin puhe kokonaisuudessaan
”Hyvät naiset ja herrat!
Minulle on suuri kunnia puhua tänään tälle yleisölle. Aluksi haluan onnitella kaikkia läsnä olevia Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ja Mannerheimin syntymän 145-vuotispäivän johdosta.
Mielessämme on myös vielä yksi historiallinen päivämäärä: 135 vuotta sitten Gorni Dubnjak –nimisen kylän lähellä Bulgariassa suomalaiset ja venäläiset sotajoukot rinta rinnan murskasivat vihollisen ja valloittivat turkkilaisen linnoituksen. Kaatuneiden sotilaiden ja silloin saavutetun voiton muistoksi Suomen puolustusministeriön alueelle on pystytetty tämän taistelun muistomerkki.
Kiitän Suomen puolustusvoimien johtoa mahdollisuudesta esiintyä tämän arvovaltaisen yleisön edessä ja esitellä Venäjän kanta ajankohtaisiin kansainvälisiin ja alueellisiin turvallisuushaasteisiin sekä kertoa Venäjän asevoimien uudistamisesta.
Maittemme historiallinen läheisyys edesauttaa maittemme välisten monipuolisten suhteiden lujittumista. Sotilaallinen yhteistyö kehittyy aktiivisesti. Esikuntien välillä käydään säännöllisesti neuvotteluita. Eritasoiset sotilaalliset delegaatiot vierailevat säännöllisesti toinen toistensa luona. Toivon, että myös tämä venäläisen sotilasvaltuuskunnan vierailu tulee edistämään Suomen ja Venäjän välisten ystävyyssuhteiden lujittumista.
Seuraavaksi käsittelen ajankohtaisia kansainvälisiä ja alueellisia turvallisuushaasteita.
Maailmanpoliittiselle tilanteelle on luonteenomaista ideologisen vastakkainasettelun lieventyminen, sekä valtioiden ja liittojen poliittisen ja sotilaallisen vastakkainasettelun tason alentuminen. Tämä vähentää suurimittaisen sodan alkamisen mahdollisuutta lähitulevaisuudessa.
Samalla jäljellä olevat kansainväliset turvallisuusuhat ovat saaneet globaalin ja kompleksisen luonteen. Ne koskevat enenevässä määrin kansallisten etujen elintärkeitä aloja.
Syntyy myös uusia uhkia. Ne johtuvat käynnissä olevasta maailman geopoliittisen järjestelmän muutoksesta sekä maailmantalouden epävakaudesta. Samalla kasvaa valtioiden sisäisten konfliktien potentiaali maailman eri alueilla, ennen kaikkea Lähi- ja Keski-idässä. Olemme joutuneet todistamaan tällaisten konfliktien eskaloitumista Egyptissä, Libyassa, Jemenissä, Syyriassa sekä muutamissa muissa maissa. Tämä prosessi on käynnissä myös tällä hetkellä.
Euroopan sotilaallis-poliittinen tilanne on luonteeltaan vakaa. Samalla konflikteja on yhä Balkanilla, Transdnestriassa, Vuoristo-Karabahissa. Tilanne on pysynyt epäsuotuisana myös Etelä-Kaukasuksella.
Rauhan turvaamiseksi alueella Venäjä on kiinnostunut Euroopan unionin lujittumisesta, sekä siitä, että sen kyky puolustaa sovittuja kantoja kansainvälisen turvallisuuden alalla kehittyisi edelleen.
Venäjä arvioi realistisesti Naton roolia vakauden turvaamisessa euroatlanttisella alueella ja suhteissa sen kanssa nojautuu poliittisen dialogin ja käytännön yhteistyön välttämättömyyteen reagoinnissa yhteisiin uhkiin. Toivomme että tämä tilanne säilyy myös lähitulevaisuudessa.
Myönteisten tendenssien rinnalla kärjistyy kilpailu luonnonvaroista ja markkinoista. Viime vuosina on merkittävästi kasvanut kiinnostus Arktisten alueiden runsaiden luonnonvarojen hyödyntämistä kohtaan. Pohjoiset valtiot ovat aktivoineet toimiaan kansallisten alueiden laajentamiseksi mannerlaatan ja Pohjoisessa jäämeressä sijaitsevien saarten avulla.
Venäjää huolestuttaa erityisesti alueella tapahtuva sotilaallisen toiminnan lisääntyminen. Arktisen alueen reunavaltiot sekä Naton jäsenmaat, ennen kaikkea Yhdysvallat, kehittelevät uutta, alhaisiin lämpötiloihin sopeutettua sotilaskalustoa sekä järjestävät säännöllisesti sotaharjoituksia, joissa harjoitellaan yhteisiä sotatoimia mahdollisiin konflikteihin reagoimisen varalle.
Niistä suurimpia ovat vuosittaiset USA:n ja sen liittolaisten ilmasotaharjoitukset ”Red Flag Alaska”, joihin osallistuu vähintään 80 taistelulentokonetta, mm. strategisia pommikoneita. USA:n merivoimien ”Asics ”-sotaharjoitusten puitteissa harjoitellaan atomisukellusveneiden toimintaa jään alla.
Yksi Naton viime vuosien suurimmista sotaharjoituksista ”Cold response 2012” järjestettiin tämän vuoden maaliskuussa Ruotsissa ja Norjassa. Niissä tutkittiin monikansallisten sotajoukkojen toimintamenetelmiä Arktisella alueella, ja niihin otti osaa 40 taistelulaivaa, 100 lentokonetta ja 16 000 sotilasta.
Olemme sitä mieltä, että USA:n ja Naton johtavien jäsenmaiden sotilaallisen toiminnan yksi päätavoitteista on valmistautua voimankäyttöön mahdollisissa kriiseissä, jotka liittyvät niiden yritysten mahdollisuuksiin saada osuutensa arktisen mannerjalustan luonnonvaroista.
Venäjä on huolestunut eräiden Natoon kuulumattomien valtioiden valtiomiesten ja vaikuttajien esittämistä näkemyksistä, joiden mukaan on välttämätöntä lisätä sotilaallista toimintaa Arktisella alueella. Heidän mielestään se lisää alueen vakautta.
Venäjän federaatio vastustaa jyrkästi pohjoisten alueiden militarisointia. Mielestämme huomattavalle sotilaalliselle läsnäololle alueella ei ole nykyoloissa tarvetta. Mahdolliset kiistakysymykset tulee ratkaista olemassa olevien ja riittävien kansainvälisen oikeuden normien puitteissa.
Meidän politiikkamme alueella tähtää siihen, että Arktinen alue säilyisi rauhan ja yhteistyön alueena sekä siihen, että Arktiksen ainutlaatuiset ekosysteemit säilyisivät. Meidän mielestämme Arktis ei todellakaan ole se paikka maapallolla, jossa sotilaallista laajentumista ja integraatiota voidaan perustella viittaamalla kuviteltuun uhkaan Iranin, Pohjois-Korean, al-Qaidan tai merirosvojen taholta.
Samalla olemme sitä mieltä, että arktisen alueen reunavaltioiden sotilasviranomaisilla tulee olla merkittävä rooli vakauden ylläpitämisessä alueella. Niiden välisen järkevän maltillisuuden pohjalta tapahtuvan yhteistyön tärkeinä muotoina tulee olla ajankohtaisten turvallisuushaasteiden käsitteleminen, tiedonvaihto sotilastoiminnan kehittämissuunnitelmista, sotaharjoitusten järjestäminen, kriisinhallintaa, meripelastustoimintaa ja ympäristökatastrofien torjuntaa koskevien yhteisten harjoitusten pitäminen.
Arktiksen on oltava kaikkia pohjoisen alueen valtioita yhdistävä tekijä. Venäjä pitää yhtenä euroatlanttisen alueen turvallisuuden ylläpidon tärkeimpänä tekijänä sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa.
Pyrimme kehittämään näitä suhteita Venäjä-Nato –neuvostossa sovittujen toimintasuuntien mukaisesti sekä Naton jäsenmaiden kanssa tapahtuvan kahdenvälisen yhteistyön puitteissa. Panemme toivomme myös yhteistyön lisäämiseen käytännön toimenpiteissä arktisilla reuna-alueilla euroatlanttisen yhteistyöneuvoston ja rauhankumppanuus-ohjelman puitteissa.
Kuitenkin viime aikoina suhteiden positiivista kehitystä Naton kanssa on haitannut USA:n ja eräiden muiden liiton jäsenmaiden pyrkimys antaa kansalliselle ja liiton voimapotentiaalille globaaleja tehtäviä. Tämän lisäksi USA, Ranska ja Iso-Britannia puolustellakseen toimiaan itselleen epämieluisten hallintojen syrjäyttämiseksi pyrkivät käyttämään YK:n turvaneuvostoa hyväkseen.
Verukkeena käytetään eri maissa tapahtuvia laajoja protesteja ja muutosvaatimuksia sekä viranomaisten kohtuutonta voimankäyttöä. Valmisteltaessa YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia käytetään varsin epämääräisiä muotoiluja, ja niiden hyväksymisen jälkeen ryhdytään voimatoimiin, jotka eivät sisälly näihin päätöslauselmiin. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voi mainita Libyan ja Norsunluurannikon tilanteen.
Venäjä on huolestunut siitä, että pyrkimykset käyttää hyväksi YK:n turvaneuvoston päätöksiä humanitäärisen väliintulon konseption kehittämisessä ja laillistaa epämieluisten hallitusten kumoamiseen suunnattu toiminta ovat saaneet järjestelmällisen luonteen. Tämä voi vakavasti horjuttaa kansainvälistä oikeutta, YK:n turvaneuvoston ja sen piiriin kuuluvien alueellisten järjestöjen arvovaltaa sekä Venäjän kansallisia intressejä.
Olemme sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulee pyrkiä siihen, että valtiot noudattaisivat sitoumuksiaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden alalla.
Tulee selvästi tuomita ne, jotka räikeästi ja laajamittaisesti rikkovat näitä sitoumuksia. Kansainvälisen yhteisön reaktioiden eräiden maiden sisäisiin tapahtumiin tulee olla vastuullisia ja punnittuja, niiden tulee edistää vuoropuhelua ja sovintoon pääsemistä. Venäjä ei tule hyväksymään YK:n turvaneuvoston päätöksiä, jotka sallivat voimankäyttöön pohjautuvan puuttumisen konflikteihin tutkimatta niitä perusteellisesti.
Toinen tekijä, joka vaikuttaa kielteisesti strategisen vakauden ja turvallisuuden ylläpitämiseen maailmassa, ovat USA:n suunnitelmat ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta Euroopassa. Puhutaan ns. ”eri vaiheita sisältävästä adaptiivisesta lähestymistavasta”.
Venäjän puolustusministeriön tutkimuslaitosten tekemä syväanalyysi USA:n suunnitelmista osoittaa, että suunnitelman 3. ja 4. vaiheen toteuttaminen mahdollistaa Venäjän ballististen ohjusten tuhoamisen eri lentoradoilla. Samalla emme voi jättää huomiotta eurooppalaisten kumppaniemme logiikkaa, jonka mukaan vaara niiden turvallisuudelle kohdistuu ns. ”ennalta-arvaamattomien” hallintojen taholta.
Näissä olosuhteissa kompromissien saavuttamiseksi ja jännityksen lieventämiseksi Venäjän ja Naton suhteissa Venäjän federaation presidentti ehdotti ns. ”sektoreihin perustavaa lähestymistapaa” yleiseurooppalaisen ohjustorjuntajärjestelmän rakentamiseksi: se edellyttää, että luodaan yleiseurooppalainen ohjustorjuntajärjestelmä ja vahvistetaan Venäjän vastuu sen koillissektorista.
Venäjän ohjustorjuntavälineet voisivat suojella rajanaapurivaltiota ja merialueita ohjusiskuilta. Tällainen lähestymistapa poistaisi ne vaarat Venäjän strategisille ydinaseille, josta olemme useasti puhuneet.
Valitettavasti on todettava, että meidän kumppanimme eivät ole hyväksyneet ehdotuksiamme. Tässä yhteydessä olemme useasti todenneet, että olemme valmiita tarkastelemaan kaikkia järkeviä yhteistyövaihtoehtoja.
Meidän kannaltamme periaatteellisen tärkeitä ovat kaksi seikkaa: ohjuspuolustuksen konseptin ja arkkitehtuurin kehittäminen yhteisvoimin sekä järjestelmän Venäjän-vastaisen potentiaalin poistaminen. Meidän mielestämme tämä on mahdollista saavuttaa vahvistamalla juridisesti se, että ohjustorjuntajärjestelmä ei ole suunnattu Venäjän ydinasevoimia vastaan.
Samalla meitä ihmetyttää kumppaniemme harjoittama selvä kaksoisstandardien politiikka: tavanomaisten aseiden rajoitussopimuksen ja muiden sopimusten yhteydessä meiltä vaaditaan juridisia sitoumuksia, mutta kun me puhumme juridisista sitoumuksista ohjustorjuntajärjestelmän alalla, meille vastataan kielteisesti.
Tämän takia olemme pakotettuja turvautumaan sotilaallis-teknisiin vastatoimiin: uskomme, että ne ovat lisäsignaali turvallisuusuhasta Euroopan mantereella, jos Venäjän intressien huomiotta jättäminen ohjuspuolustuksen alalla jatkuu.
Mutta me tulemme toteuttamaan mainitut toimenpiteet puhtaasti vastatoimina, jos uhka meidän strategisille ydinaseillemme USA:n ja Naton ohjustorjuntajärjestelmän taholta kasvaa.
Haluan erityisesti korostaa, että pidämme tuhovälineiden sijoittamista, puhumattakaan niiden käyttämisestä, äärimmäisenä vastatoimenpiteenä ohjustorjuntajärjestelmän sijoittamiseen Eurooppaan. Toivottavasti emme koskaan joudu niitä käyttämään.
Olemme kiinnostuneita rauhanomaisesta ja vakaasta Euroopasta, turvallisuuden ylläpidosta yhteistyön ja kanssakäymisen avulla.
Kansainvälisissä suhteissa Venäjän federaatio pyrkii jatkossakin kehittämään ystävällisiä suhteita ja laajentamaan yhteistyötä valtioiden kanssa. Suhteiden tulee rakentua YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden normien pohjalle, edistää poliittisten, taloudellis-kaupallisten, tieteellis-teknisten- ja kulttuuri- sekä muiden suhteiden lujittumista.
Tällaisen poliittisen kurssin esimerkkinä voivat toimia Venäjän yksipuoliset toimet keskinäisen luottamuksen ja ystävällismielisten suhteiden kehittämisen alalla Suomen kanssa. Viimeisten 15 vuoden aikana me käytännössä olemme huomattavasti, melkein täysin, vähentäneet Suomen rajan läheisyyteen sijoitettujen joukkojemme ryhmittymää.
Aloitimme nämä toimet vuoden 1997 joulukuussa, kun Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin ilmoitti, että Venäjä sitoutuu supistamaan alueella sijaitsevia sotilasjoukkojaan 40 prosentilla eikä sen kokoonpanossa tule enää olemaan maavoimien armeijoita eikä armeijakuntia. Tuolloin Leningradin sotilasläänin joukkoihin kuului yksi maavoimien armeija, yksi armeijakunta ja 5 jalkaväkidivisioonaa.
Kymmenen vuoden kuluttua, 1. tammikuuta 2008, suoritettujen toimenpiteiden tuloksena Leningradin sotilasläänin sotajoukkoryhmittymää oli supistettu yli 70 prosenttia, ja siihen kuului kaksi jalkaväkiprikaatia ja yksi aseistuksen ja kaluston varastointikeskus.
Viime vuosina Venäjän valtiojohtoa ovat erityisesti huolestuttaneet Baltian maiden kehotukset ja pyynnöt Natolle taata niiden turvallisuus väitettyjä Venäjän aggressiivisia toimia vastaan. Tämän seurauksena Naton sotajoukkojen toiminta näiden valtioiden alueella on huomattavasti lisääntynyt, alueella suoritetaan laajoja valmistavia toimenpiteitä sotilasinfrastruktuurin rakentamiseksi ja suurien sotilasvoimien käyttämiseksi.
Pidämme tällaisia toimia uhkana turvallisuudellemme. Siksi jouduimme vuonna 2009 käynnissä olevan asevoimien uudistuksen puitteissa uudelleen perustamaan maavoima-armeijan johtopisteen ja muodostamaan erillisistä joukko-osastoista vielä yhden jalkaväkiprikaatin. Samalla kehitimme sotilasläänin joukkojen johtamisjärjestelmää uusi toimintatapa huomioon ottaen. Kerron tästä tarkemmin hieman myöhemmin.
Näiden toimenpiteiden suorittamisen yhteydessä sotajoukkojen miesvahvuus ei käytännössä muuttunut. Nyt Suomen ja Venäjän välisellä 1300 kilometriä pitkällä rajaosuudella meillä on vain yksi jalkaväkiprikaati. Vastoin ulkomaisten poliittisten toimijoiden lausuntoja meillä ei ole aikomuksia perustaa mitään arktisia prikaateja. Omat toimenpiteemme vahvistavat maamme Suomen-suhteiden ystävällismielisen kurssin, mikä heijastuu poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurialan ja muissa sopimuksissa.
Venäjä suhtautuu myönteisesti Suomen ulkopoliittisen linjaan, joka pohjautuu sotilasliittoihin kuulumattomuuteen, sekä molempia osapuolia hyödyttävän alueellisen yhteistyön syventämiseen.
Mutta Suomen ja Venäjän suhteiden kehittymistä häiritsee merkittävästi se, että Suomi edesauttaa Naton vaikutuksen leviämistä arktisilla alueilla ilman Venäjää.
Asiantuntijoidemme mukaan Suomen käytännön osallistuminen Naton ”Nordefco”-yhteistyöhön ja Naton sotaharjoituksiin todistaa, että Suomi on vähitellen liittymässä Nato-toiminnan piiriin. Tietyissä olosuhteissa tämä voi jopa aiheuttaa uhan Venäjän turvallisuudelle.
Esimerkkinä mainittakoon syyskuussa 2010 järjestetyt Naton ja sen kumppanuusmaiden merisotaharjoitukset ”Norden Coasts 2010”. Näissä sotaharjoituksissa harjoiteltiin Naton joukkojen toimintaa hyväksikäyttäen Suomen kansallista infrastruktuuria sekä mahdollisuutta myöntää Naton esikunnille ja johdolle mahdollisuus johtaa Suomen joukkoja.
Meitä ei voi olla huolestuttamatta myös se tosiasia, että viime vuoden tammikuussa Lontoossa järjestettiin Pohjois-Euroopan valtioiden huippukokous, jossa yhdeksän maan valtiojohtajat käsittelivät jälleen kerran ideaa perustaa uusi kansainvälinen alueellinen sotilaspoliittisluonteinen järjestö.
Kysymyksiä herättää myös se, että Suomen puolustusvoimat ovat lisänneet toimintaansa lähellä meidän aluettamme. Suomen ilmavoimien lentokoneet lentävät säännöllisesti noin 10 km päässä rajastamme. Kaikki tietävät, että vuosittain Itä-Suomen sotilasläänin alueella järjestetään maavoimien sotaharjoitukset, joiden nimi on ”Itä”. Näissä harjoituksissa ei harjoitella pelkästään puolustuksellisia toimia. Herää kysymys, ketä vastaan ja miksi harjoitus pidetään.
Meitä huolestuttaa myös Suomen ja Georgian sotilaallinen yhteistyö. Ottaen huomioon Georgian politiikan Venäjä-vastaisuus, sen revansistiset pyrkimykset Abhazian ja Etelä-Ossetian suhteen, meidän mielestämme mainitut Suomen puolustusvoimien toimet eivät täysin vastaa meidän yhteisiä tavoitteitamme kehittää edelleen kahdenvälistä yhteistyötä.
Seuraavaksi käsittelen Venäjän federaation asevoimien uudistusta.
Ottaen huomioon sotilaallis-poliittisen tilanteen positiivinen kehitys maailmassa, vuonna 2009 Venäjän Federaation johto päätti uudistaa asevoimien jäykkää rakennetta, jonka olimme perineet Neuvostoliitolta.
Lähdimme siitä, että asevoimien tulee uudessa muodossaan pystyä estämään kaikenlaiset sotilaalliset konfliktit sekä pystyä taistelemaan kansainvälistä terrorismia vastaan. Tällä hetkellä asevoimien uudistus on käytännössä toteutettu. Tämän mainitsi kuluvan vuoden maaliskuussa Venäjän federaation presidentti. Tänä päivänä voimme todeta, että Venäjän federaatiossa on perustettu uudet taisteluvalmiit asevoimat, joiden miesvahvuus on 1 miljoonaa sotilasta.
Ensinnäkin, kaikki vanhat divisioonat muutettiin prikaateiksi. Kaikki joukko-osastot ovat jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Tämän ansiosta oli mahdollista ottaa käyttöön uusi taisteluvalmiusjärjestelmä ja supistaa taistelutehtäviin valmistautumiseen tarvittava aika muutamaan tuntiin.
Tämän lisäksi on perustettu sotajoukkojen ryhmittymät, joihin kuuluu eri puolustushaarojen sotajoukot ja –voimat. Ne toimivat tärkeillä strategisilla osa-alueilla. On muodostettu kaksi sotajoukkojen johtamiskanavaa ja kolmitasoinen vastuujärjestelmä. On uudistettu periaatteellisesti sotajoukkojen johtamismenetelmät sekä sotajoukkojen huolto- ja koulutusjärjestelmät.
Olemme keskustelleet Suomen puolustusvoimien komentajan kanssa siitä uudistuksesta, joka on edessä Suomessa. Sen takia haluaisin lyhyesti selittää seinälle heijastettua kuvaa.
Vanhasta jäykästä järjestelmästä me olemme muokanneet kahden lohkon järjestelmän: vihreällä on merkitty sotilaallinen lohko, joka toimii yleisesikunnan päällikön alaisuudessa ja käsittää sotilaallisen puolen. Sinisellä värillä taas on merkitty ns. siviililohko, johon kuuluvat kaikki ne rakenteet ja yksiköt, jotka edesauttavat armeijan toimintaa.
Sotilaalliselle lohkolle on jäänyt 3 tehtävää: sotajoukkojen toiminnan suunnittelu, sotilasyksiköiden koulutus ja niiden käyttäminen. Kaikki tehtävät, jotka liittyvät huoltoon, finansseihin, lääkintään ym. vastaaviin toimiin, on siirretty siniseen lohkoon.
Alhaalla näette oyj ”Oboronservis”, joka toimii ulkoistamisperiaatteen puitteissa ja omalta osaltaan edesauttaa asevoimien toimintaa. Mm. sotilaskalustoa ja –tekniikkaa huoltavat siviililaitokset, ennen kaikkea niitä tuottavat tehtaat, sekä muut siviiliyritykset.
Muutama sana johtojärjestelmästä:
Entisten kuuden sotilasläänin tilalle on perustettu neljä uutta sotilaslääniä, joiden johtaminen kuuluu sotilaallisille johtoelimille, joihin kuuluu eri puolustushaarojen edustajia. Niiden nimi on ”Yhdistetty strateginen komentoporras”. Nykyään kaikki sotilaslääneissä olevat sotajoukot toimivat yhden sotilasläänin päällikön alaisuudessa, joka kantaa henkilökohtaisen vastuun alueen turvallisuudesta.
Kaiken kaikkiaan se, että samaan johtoportaaseen kuuluvat nyt sekä maavoimien armeijoiden, että myös laivaston, ilmavoimien ja ilmatorjunnan johto, antoi mahdollisuuden laadullisesti kohottaa uusien sotilasläänien taistelumahdollisuuksia. Nykyään tarvitaan vähemmän aikaa kriisitilanteissa reagoimiseen. Samalla kasvoi myös sotilasläänien kokonaisiskuvoima. On parannettu myös sotilaallisen johtamisen keskusrakenteita. Samalla ei enää synny epäselvyyttä siitä, kenelle kuuluu johtovastuu.
Haluan mainita kaksi lukua: vuonna 2008 Venäjän asevoimien keskushallinnossa toimi 52 tuhatta henkilöä, nykyään – vähän yli 5 tuhatta henkilöä. Näin ollen supistus on yli kymmenkertainen.
On muodostettu sotajoukkojen yhteinen huoltojärjestelmä. Tässä rakenteessa on kolme tasoa: keskus, sotilaslääni, prikaati. On perustettu yhteiset huoltoelimet, joiden tehtäviin kuuluu toimittaa sotajoukkoihin aseita, kalustoa, tekniikkaa ja järjestää näiden käyttö. Nykyään komentajille ja päälliköille ei enää kuulu mitään niille kuulumattomia tehtäviä.
Kalustoa ja tekniikkaa aletaan vähitellen huoltaa korjaustehtaissa ja korjauslaitoksissa, jotka kuuluvat ”Oboronservis” –osakeyhtiölle. Myös siviilialan tuotantolaitoksille annetaan vastaavia tehtäviä huoltaa sotilaskalustoa. Tässä asiassa me olemme lainanneet myös Suomen puolustusvoimien kokemusta.
Varmasti vaikein tehtävä nykyään on varustaa joukot nykyaikaisilla varusteilla ja kalustolla. Laadultaan niiden tulee olla vähintään yhtä hyviä kuin vastaavat ulkomaiset tuotteet. Vuoteen 2016 mennessä uuden kaluston osuus joukoissa tulisi olla 30 %, ja vuoteen 2020 mennessä uuden kaluston osuuden tulisi nousta 70 prosenttiin. Strategisissa ydinasejoukoissa, sekä ilmatorjunta- ja avaruustorjuntajoukoissa uuden kaluston osuuden pitäisi olla 100 %.
Jotta pystyisimme maksimaalisesti hyödyntämään uuden aseistuksen ja kaluston mahdollisuuksia, jotta henkilöstö oppisi uusia sodankäyntimenetelmiä, pyrimme laadullisesti kohottamaan sotajoukkojen koulutustasoa.
Pyrimme nykyään kouluttamaan sotajoukkoja tehokkaammin. Yksistään tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana on järjestetty jo yli 280 sotaharjoitusta, esikuntien harjoitusta, merisotaharjoitusta ja muita harjoituksia. Vuoden loppuun mennessä on suunniteltu pidettävän vielä yli 300 sotaharjoitusta eri toimintasuuntauksilla.
Uusien asevoimien luominen vaatii myös sotilaskoulutusjärjestelmän uudistamista. Olemme perustaneet puolustushaarojen koulutus- ja tutkimuskeskuksia. Olemme laajentaneet sotilasakatemioita ja –yliopistoja. Toisaalta olemme vähentäneet armeijan koulutuslaitosten määrän kuudestakymmenestä neljästä kuuteentoista.
Nykyään kehitteillä on upseerien jatkokoulutusjärjestelmä, jossa koulutetaan upseereita jokaista uutta virkaa varten. On järjestetty monitasoinen kersanttien koulutusjärjestelmä. Heidän koulutuksensa tapahtuu välittömästi koulutusyksiköissä ja sotajoukoissa.
Tulevat joukkojen komentajat, varakomentajat ja teknikot saavat kahden vuoden ja kymmenen kuukauden pituisen koulutuksen kersanttien koulutuskeskuksessa. Venäjän puolustusministeriön muissa koulutuskeskuksissa koulutetaan ryhmänjohtajia. Pyrimme myös parantamaan sotajoukkojen värväysjärjestelmää.
Sitä mukaa kun pystymme parantamaan sotilaspalvelun olosuhteita, kiinnostus palvelua kohtaan kasvaa. Vuoteen 2013 mennessä kaikki armeijassa palvelevat henkilöt, jotka tarvitsevat asuntoa, saavat sen. Vuoteen 2014 mennessä tulemme kehittämään myös eräänlaisen virka-asuntojärjestelmän. Myös sotilaiden palkkajärjestelmää on uudistettu.
Tämän vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen armeijassa palvelevien palkat nousivat 3-kertaisesti. Samalla korotettiin sotilaseläkkeitä.
Asevoimien uudistuksen seuraavan vaiheen päätehtävänä on kohottaa sotajoukkojen ryhmittymien taistelumahdollisuuksia strategisilla aloilla. Tätä varten lähitulevaisuudessa on tarkoitus suorittaa seuraavat toimenpiteet: jatketaan ilmatorjunta- ja avaruustorjuntajärjestelmien kehittämistä sekä varustetaan sotajoukot nykyaikaisella aseistuksella ja kalustolla. Tarkoituksena on myös lopullisesti toteuttaa asevoimien uusi koulutusjärjestelmä, joka pohjautuisi nykyaikaisiin teknologioihin.
Neljänneksi on tarkoitus kohottaa armeijan palveluksessa olevien henkilöiden sosiaalipalvelujen tasoa ja luoda osasuhteet, jotka houkuttelisivat armeijan palvelukseen lisää ihmisiä.
Asevoimien uudistuksen tuloksena Venäjän sotajoukkojen tulee vastata nykyaikaisen armeijan vaatimuksia ja suoriutua menestyksellisesti kaikista niille annetuista tehtävistä: puolustaa tarvittaessa aseellisesti Venäjän federaatiota ja sen liittolaisia kansainvälisen oikeuden normien ja kansainvälisten sopimusten pohjalta.
Haluan vielä kerran vakuuttaa, että Venäjän toimet asevoimien uudistamiseksi eivät ole suunnattu ystävällismielisiä naapurimaita vastaan. Suomen suhteen uskomme, että Suomi pysyy liittoutumattomana eikä liity Natoon ja toivomme myös, että maittemme välinen sotilasyhteistyö syvenee edelleen.
Lopuksi haluan vakuuttaa, että maittemme puolustusalojen molempia osapuolia hyödyttävä ja rakentava yhteistyö tulee edelleen edistämään ei ainoastaan vakauden lujittamista alueella, vaan myös rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä Euroopassa yleensä.
Kiitos kärsivällisyydestänne. Olen valmis vastaamaan kysymyksiinne.”
KK
12.06.2012 at 2:21 pm
[…] Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys. […]
21.05.2013 at 8:02 pm
[…] Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön , kenraali Nikolai Makarovin, tiistaina Helsingissä Maanpuolustuskurssiyhdistykselle pitämä esitelmä aiheutti normaalista taustakohinasta hieman erottuvaa kohinaa. Ensimmäisenä herää kysymys siitä, että yllättikö tuo varsin selvä ja suora kommentointi oikeastaan ketään asioista jollain lailla perillä olevaa? Ei olisi ainakaan pitänyt. Makarov puhui varsin selvästi ja suoraan (kuten aikaisemminkin) omaan virka-asemaansa perustuvista lähtökohdista käsin … … Lue loppuun → Kullervo Kalervonpoika […]