Kuva: nimimerkki Jari

Kuva: Jari

Vuosikymmeniä maahanmuuttajia rajojensa sisäpuolelle  haalinut naapurimaamme Ruotsi on kohdannut ensimmäisen kerran ääri-islamilaista  Jihadia  julistaneen itsemurhapommittajan .

Kuten olemme mediasta saaneet tietää tekijä oli  (luotettavan Ruotsin poliisin mukaan 98-prosenttisen varmasti) muuan Taimur Abdulwahab, joka oli (luotettavien ruotsalaisviestimien mukaan)  28- tai 29-vuotias, irakilaissyntyinen mies.

Hän oli (edelleen ruotsalaismedian mukaan ilmeisesti) syntynyt Bagdadissa vuonna 1981 (tai 1980)  ja hän muutti äitinsä, isänsä ja isosiskonsa kanssa Ruotsiin 1992. Poliisin mukaan epäilty sai (mahdollisesti)  Ruotsin kansalaisuuden samana vuonna.

Aftonbladetin haastattelemien  (Abdulwahabin tunteneiden) ihmisten mukaan, hän sopeutui nopeasti ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Hän harrasti koripalloa, seurusteli tyttöjen kanssa ja viihtyi hyvin perheensä kanssa, ystävät kertovat lehdelle. Lukiossa hän sai hyviä arvosanoja.

Lukion jälkeen Abdulwahab  haki ja pääsi Bedfordshiren yliopistoon Lutoniin ja muutti Britanniaan vuonna 2001,jossa hän alkoi kiinnostua radikaalista islamista (al-Qaidan tiedetään värväävän Lutonissa  uusia kannattajia).

Myös Abdulwahabin  vaimo on Lähi-idästä.He menivät naimisiin vuonna 2004, samana vuonna kun epäilty valmistui yliopistosta. Vuonna 2006 pari sai esikoistyttären, kaksi vuotta myöhemmin toisen tyttären ja viime kesänä pojan.

Abdulwahab oli käynyt keskusteluja foorumeilla, joita käyttävät esimerkiksi terroristiverkosto al-Qaida. Sivustoilla hänet tunnettiin ”pyhänä soturina”. Abdulwahabilla oli myös oma sivu Facebookissa. Profiilikuvassa kaksi miestä heiluttaa mustaa lippua, jossa on arabiankielistä kirjoitusta. Facebook-sivulla julkaistiin Expressenin mukaan myös islamistisia marttyyrivideoita. Facebookiin perustettiin (nyttemmin poistettu) Abdulwahabin muistoryhmä, jolla oli maanantaina yli 400 fania.

Neljä viikkoa sitten Abdulwahab palasi Britanniasta Tranåsiin yksin. Lauantaiaamuna hän istui autoon ja ajoi kohti Tukholmaa.

Kiitokseksi saamastaan turvallisuudesta, koulutuksesta ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluista Abdulwahab päätti yrittää laajennettua joukkoitsemurhaa hyväntekijöidensä keskuuteen. Ruotsalaisten onneksi Abdulwahab tunaroi pomminsa kanssa niin, että hän itse jäi ainoaksi uhrikseen. Tässä päämäärässään häntä auttoi ennen kaikkea EU ja sen alueella oleva Pyhän Vapaan Liikkuvuuden Doktriini.

Ilman nykyistä Schengenin sopimusta  eri EU-maiden turvallisuusviranomaiset pystyisivät puuttumaan huomattavan paljon tehokkaammin ihmiskauppaan, salakuljetukseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen – ja etenkin tällaiseen fundamentalistisesta islamin uskonnosta juurensa juontavaan terrorismiin.

Tällainen nykyinen EU pysyy pystyssä (internationalismin kuolleeseen ruumiiseen uskovien) tapavasemmistolaisten ja kansainvälisen kapitalismin epäpyhän liiton varassa. Vihervasemmisto luulee pyörittävänsä (ja ennen kaikkea kontrolloivansa) Eurostoliittoa, mutta ei huomaa vieläkään päätyneensä tässä allianssissa kasvottoman kapitalismin juoksutytöksi.

Samaan aikaan kymmenet tuhannet Itä-Euroopasta  (ja muualtakin maailmasta) huijatut ja kaapatut nuoret tytöt joutuvat toimimaan seksiorjina, laittomat siirtolaiset vievät paikallisten työntekijöiden työpaikat, huumekappa leviää ja mafiat muuttuvat koko mantereen ylittäviksi –  ja kaikki tämä tapahtuu  näiden ns.humanistien toiminnan vuoksi.

Puhumattakaan näistä Jihadia keskuudessamme käyvistä terroristeista.

Juuri paneurooppalaisen vapaan liikkuvuuden vuoksi, tämä asia koskee meitä suomalaisia vieläkin enemmän kuin Pohjoismaiden välillä jo 1950-luvulta saakka ollut passivapaussopimus.  Periaatteella eräät-asiat-eivät-koskaan-muutu hoidettu asiasta tiedottaminen viranomaisten taholta  on kuitenkin (perisuomalaiseen tapaan ja jälleen kerran) lähinnä skitsofreenista.

Kun oma kotoinen turvallisuuspoliisimme (Supo) rauhoittelee kansalaisia julkisuudessa, niin  samaan aikaan Koko Kansan Presidenttimme kertoo naama virneessä, että totuttautukaa nyt siihen, kyllä se islamistien pommi räjähtää vielä suomalaistenkin keskuudessa.

Eihän tämä mikään yllätys ollut, mutta tässä herää aito kysymys siitä, että miksi meillä Suomessa on yritetty väen vängällä saada aikaan aivan näitä samoja ongelmia jotka riivaavat Ruotsia? Poliittinen tyhmyys saattaa olla eräs syy, ahneus toinen ja EU:n painostus kolmas. Veikkaan itse, että nämä kaikki kolme yhdessä.

Tästä tapauksesta kannattaa oppia ainakin se olennainen. Vaikka meille jatkuvasti jankutetaan sitä, kuinka toisen ja kolmannen polven syrjäytyneistä maahanmuuttajista tulee tulevaisuuden terroristeja, tämä tapaus osoittaa myös jotain aivan muuta. Tällä kerralla näennäisesti hyvin integroitunut ja elämänsä hallitseva maahanmuuttaja muuttui kiihkeäksi islamin soturiksi opiskellessaan  (islamistien soluttamassa) yliopistossa.

Tämän perusteella voi päätellä ainakin sen, että fundamentalistinen islam puhuttelee myös muitakin kuin syrjäytyneitä (toisen ja kolmannen polven) maahanmuuttajia.

Lisäksi siitä voinee tehdä myös sellaisen johtopäätöksen, että läheskään kaikkien muslimien integraatio eurooppalaisuuteen ja Eurooppaan ei ole todellisuutta.

Haluan kiinnittää tässä kohtaa huomiota New York Timesin  , 5. helmikuuta 2006 julkaisemaan ja Christopher Caldwellin kirjoittamaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa valottaneeseen kirjoitukseen. Artikkelin nimi oli Islam on outskirts of Welfare state (artikkeli löytyy kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä täältä).

Caldwell kertoo ruotsalaisen yhteiskunnan monikulttuurisen ajanjaksoon johtaneen, sen kehittymisen ja nykyiseen tilanteeseen yleisesti liittyvän historian. Hän tekee myös tarkkoja havaintoja ruotsalaisesta todellisuudesta maahanmuuttajien kanssa:

Ruotsi on yksinkertaisesti nyt liian monimuotoinen pystyäkseen hyötymään massatuotetusta vauraudestaan ja turvallisuudestaan, joka sopi sille niin hyvin melkein vuosisadan ajan. Kapitalismin kriitikot käyttivät Joseph Schumpeteria ja Daniel Bellia osoittaakseen, että vapaa markkinatalous on viime kädessä kaivanut maata oman menestyksensä alta: vauraus jota työn etiikka luo saa ihmiset haluamaan vähemmän työntekoa. Hyvinvointivaltiolla on myöskin omat kulttuurilliset vastaväittäjänsä. Se lepää konsensuksen päällä, joka taas on tapa kertoa toisella tavalla kulttuurillisen variaation puutteesta. Mitä voimakkaampi konsensus on, sitä enemmän hyvinvointivaltiolla on tilaa kasvaa. Mutta kun konsensus vahvistuu, silloin vahvistuu myös yhteiskunnallinen naiiviuskin; uskomus siitä, että omat erikoislaatuiset tavat ovat jotain sellaista joka on myös kaikkia muita vastustamattomasti viettelevää. Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: Aftonbladet, SvD, HS,IL, MTV3, US, HS, NYT

Site Meter

Advertisements