Vuonna 1983 maanpetoksesta vankeuteen tuomittu toimittaja Matts Dumell avautuu päivän Hyysärin Sunnuntaisivuilla ja kertoo joutuneensa sijaiskärsijäksi ja syyttää Suojelupoliisia turmeltuneeksi ja poliittisesti korruptoituneeksi ’poliisiksi’, jota halveksittiin poliisin sisälläkin.
Se oli heille näytön paikka
Dumellin mukaan Supon miehiä ei pidetty edes poliisin sisällä poliisin terävimpänä huippuna. Dumellin mukaan
Sinne oli kerääntynyt aika paljon vanhempia oikeistolaisia etsiviä. Vaikka sota oli loppunut 1944, he elivät vielä sotaa.
Vai niin?
Dumellilla on tietysti oikeus omaan näkemykseensä. Dumell tuomittiin Helsingin hovioikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen maanpetoksesta 27. tammikuuta 1983. Maaliskuussa 1984 korkein oikeus muutti rangaistuksen kahdeksan kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi. Vaikka hän korostaa sitä, ettei ole katkeroitunut, minusta on kuitenkin syytä tarkastella aihetta ja Dumellin näkemyksiä hieman toisestakin näkökulmasta.
Mutta ennen kuin palaan tämän asian yksityiskohtiin, on syytä tehdä muutama asia ja käsite pohjiaan myöten selviksi – ilman sitä asiasta jää aika yksipuolinen kuva.
Kun puhutaan tuosta ajasta, pitää muistaa myös se, että elimme tuolloin valtiona, yhteiskuntajärjestelmänä ja kansakuntana poliittisesti varsin lähelläkoko olemassaolomme kuilun reunaa.
Tuolloisen kylmän sodan aikaan Suomi kuului henkisesti länteen, mutta oli pakotettu olemaan (de facto) Neuvostoliiton sotilaallisessa etupiirissä ja YYA-sopimuksen (de jure) kautta sen tosiasiallinen sotilaallinen liittolainen. Neuvostoliitto ehdotti useampaan otteesseen jopa yhteisiä sotaharjoituksia. Nämä aloiteett saatiin kuitenkin torjuttua (lähinnä) tuolloisen presidenttimme Urho Kekkosen toimesta.
Neuvostoliitto harjoitti Suomessa laajaa ja aggressiivista tiedustelua ja pyrki ajoittain jopa muuttamaan markkinatalouteen perustuvan yhteiskuntajärjestelmämme omaansa – sosialismia – vastaavaksi. Viimeisin tällainen vakavampi tapahtunut yritys käynnistää – yleislakon kautta – vasemmoistolainen vallankumous tapahtui vuonna 1970. Tuolloin taistolaisliikkeenkin kulta-aikana Kekkonen piti linjansa ja soitti Kremliin, että NL: suurlähettiläs Aleksei Beljakov (joka puuhasi vallankumousta Suomessa) on vaihdettava.
Ja näin sitten tapahtuikin – rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä…
Näihin yhteiskuntaamme kohdistuviin vihamielisiin pyrkimyksiinsä (ja niiden toteuttamiseen) Neuvostoliitto tarvitsi – kyseisen diktatuurin luojan V.I. Leninin määritelmän mukaisia – ns. hyödyllisiä idiootteja.
Ja näitähän riitti – Dumell on harvoja julkisuuteen päässeitä ja hieman ankaramman tuomion saaneita vieraan vallan avuliaita kätyreitäja oman maansa myyneitä maanpettureita.
Tämän todellisuuden pohjalta katsoen on todettava – vastoin Dumellin näkemystä – että Suomi oli vuonna 1983 edelleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan vielä vuoden 1944 jälkeenkin.Keinot ja sodankäynti olivat muuttuneet hiljaisiksi ja salaisiksi – mutta yhtä kaikki – edelleen päämäärältään Suomen laillisen valtiojärjestelmän kaatamiseen pyrkiviksi.
Suojelupoliisi oli luotu vuonna 1949 korvaamaan pahoin (äärivasemmistolaisesti) korruptoitunut ja useisiin laittomuuksiin syyllistynyt Valtiollinen poliisi (eli Valpo).
Suojelupoliisi valvoi tuolloin ainoaa mahdllista yhteiskunnaliseen kumoukseen pyrkinyttä liikettä – äärivasemmistolaisuutta. Puheet poliisin oikeistolaisuudesta voidaan nähdä Dumellin kohdalla poliittisesti tunnustautuneen ja maanpetoksesta tuomitun vallankumouksellisen henkilökohtaisiksi poliittiksi näkemyksiksi.
Jo ennen hiljattain julkaistua Suojelupoliisin 60-vuotishistoriikkiakin, kaikki historialliset lähteet ovat antaneet kuvaa siitä, että Suojelupoliisi pysyi hankalasta poliittisesta tilanteesta huolimatta koko suomettuneisuuden ajan tilanteen tasalla ja pystyi hoitamaan tehtävänsä – Suomen suojelemisen.
On vaikea nähdä korruptiota ja turmelusta noin hyvin onnistuneen pitkäaikaisen viranhoidon perusteella. Päinvastoin – Suojelupoliisi on onnistunut työssään tuolloin erinomaisen hyvin.
Suojelupoliisi esti vasemmiston vallankumouksellisen toiminnan ja KGB:n vapaan toiminnan – suomettumisenkin aikana.
Mitä sitten Dumellin tapauksessa todellisuudessa tapahtui? Tämä tunnustuksellinen vasemmistolainen lähti Tammisaaressa ja Kirkkonummella vietetyn nuoruutensa jälkeen Helsinkiin opiskelemaan poliittista historiaa. Opinnot sujuivat ja niiden ohessa Dumell ehti mukaan sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen.
Tuon ajan useimpien akateemisten sosialistien kotitausta oli akateeminen ja porvarillinen – näin Dumellinkin tapuksessa. Akatemisissa lukupiireissä tankattiin marxismi-leninismiä ja välillä vallattiin opiskelijajärjestöjä.
Taistolaisten takapiruna hääri terävä kaveri, jolla oli tuohon aatemaailmaan ja aikaan täydellisen katu-uskottava tausta. Jaakko Laakso oli kasvanut vasemmistolaisessa työläiskodissa, ja hänen molemmat vanhempansa olivat punaorpoja. Laaksolla oli suora linja Skp:n vähemmistön johtoon ja Neuvostoliiton lähetystöön.
Dumell tutustui Laaksoon ja asiat lähtivät kehittymään kohti Dumellin maanpetosta. Dumell kutsui sekä Laakson että tämän suositteleman ”ystävän” Viktor Taratunkinin (KGB) vuokraamalleen mökille Bromarviin ” joskus huhtikuussa 1975-76″. Dumellin mukaan mökillä pidettiin hauskaa ja juteltiin.
Nyt pitää muistaa se, että aloite tapaamiseen oli Dumellin. Tämän tapaamisen jälkeen Dumelliin tarttuivat myös kaksi muuta KGB: Helsigin osaston edustajaa – Ernst Russak ja Aleksei Savin (joka Supon mukaan värväsi Dumellin virallisesti mukaan KGB:n toimintaan).
Dumellista oli tullut lyhyessä hetkessä Helsingissä KGB:n Kiinan asioiden vakoilija, ns. postilaatikko, henkilötietojen välittäjä KGB:n illegaalisiivelle sekä henkilötietojen ja -arviointien antaja ja tekijä. Hän ei siis ollut KGB:n Helsingin kuvioissa mikään pikku tekijä missään mielessä.
Kun Supo otti yhteyttä Dumelliin 8.9.1981, koko juttu alkoi purkautua ja johti lopulta Dumellin saamaan 8 kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon maanpetoksesta.
Jaakko Laakso pääsi – tässäkin tapauksessa kuin koira veräjästä ja jatkoi toimintaansa KGB:n ja Neuvostoliiton hyväksi.
Dumellin kohdalla nämä hänen omaa toimintaansa puolustavat puheet ovat inhimillisesti katsoen aivan ymmärrettäviä. Minustakin Dumell on tietyllä tavalla ollut esimerkkitapaus – mutta se ei vähennä hänen aktiivisuuttaan tekemässään rikoksessa eikä sitä että hänet on tuomittu maanpetoksesta. Presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi armahtamasta Dumellia ja julkisti jopa osan tuomiosta.
Se mitä henkilökohtaisesti ihmettelen, on Jaakko Laakson rooli neuvostovakoilussa ja myyräntyössä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Laakso olisi pitänyt raahata leivättömän pöydän ääreen vimeistään sen jälkeen, kun Gennadi Janajevin kommunistijuntta ja sen tekemä vallankumousyritys kaatuivat Boris Jeltsinin vastatoimiin ja juntan kännäämiseen.
KGB:n auliit ja iloiset asiamiehet Laakso ja Esko-Juhani Tennilä nimittäin vierailivat Tehtaankadulla saamassa ohjeita juntalta hieman ennen juntan kaatumista.
Laakson touhuissa riittää suomalaiselle totuuskommisiolle aivan riittävästi työsarkaa ja mielestäni Jaakko Laakson Suomea vastaan ja vieraan valtion hyväksi suunnatut toimet pitäisi saada päivänvaloon ja (ainakin moraalisen) tuomioistuimen arvioitaviksi – näiden hyväuskoisten höppänöiden vetistelyjen sijaan.
Erikoiseksi asian tekee myös se, että tätä loanheittokampanjaa ja historian vääristelyä ajamaan on valjastettu Helsingin Sanomat. Kun puolueettomaksi valtakunnalliseksi päivälehdeksjulistautuva media lähtee mukaan äärivasemmistolaiseen lokauskampanjaan, olisi jossain syytä olla vakavasti huolissaan.
Ei, en tarkoita virkakoneistoa – tarkoitan Hyysärin tilaajia ja lukijoita. Kun luette näitä selkeän asenteellisia mutta uutisiksi naamioituja kirjoituksia, miettikää myös niiden kirjoittajan (ja julkaiijan) tarkoitusperiä.
Mielen kersantit ovat ihan nykyistäkin arkipäiväämme – Sinua manipuloidaan.
Lähteet: HS, STT, Kimmo Rentola; Vallankumouksen aave, Jukka Seppinen; Neuvostotiedustelu Suomessa – strategia ja toiminta 1917-1991.
06.09.2009 at 6:17 pm
”Dumell tutustui Laaksoon ja asiat lähtivät kehittymään kohti Dumellin maanpetosta. Dumell kutsui sekä Laakson että tämän suositteleman “ystävän” Viktor Taratunkinin (KGB) vuokraamalleen mökille Bromarviin “ joskus huhtikuussa 1975-76″. Dumellin mukaan mökillä pidettiin hauskaa ja juteltiin.
Nyt pitää muistaa se, että aloite tapaamiseen oli Dumellin. Tämän tapaamisen jälkeen Dumelliin tarttuivat myös kaksi muuta KGB: Helsigin osaston edustajaa – Ernst Russak ja Aleksei Savin (joka Supon mukaan värväsi Dumellin virallisesti mukaan KGB:n toimintaan).”
Mielenkiintoista, Tämän osuuden Dumell näyttää unohtaneen kokonaan.
06.09.2009 at 6:41 pm
siis onhan dumell kärsinyt asiasta, mutta itse hän on rikoksensakin tehnyt. olen kirjoittajan kanssa smoilla linjoilla totuuskomissiosta. stallareiden puuhat pitäisi tutkia julkisessa häväistyspaalussa.
06.09.2009 at 6:44 pm
Stasin vakoojat
Stasilista on tiedotusvälineiden tiedossa,mutta koska listalla ei ollut erään puolueen politiikkoja joiden siellä lehdistö odotti olevan. Siellä ei ollut U.Kekkonen eikä edes Väyrynen kuten niin monesti tiedotusvälineissä vihjailtiin,niin listasta ei ole enää puhuttu aikoihin.
Suurinpana (tai sitten toiseksi suurimpana)nimilistalla oli entinen pääministeri Kalevi Sorsa(SDP).
Tässä muutama listalla oleva nimi:
Suurlähettiläänä toiminut Kirsti Lintonen(SDP).Diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76.(Sorsan ulkopoliittinen avustaja)
Alivaltiosihteeri Arto Mansala,(SDP) joka on toiminut Suomen Saksan
ja Venäjän suurlähettiläänä.
Alivaltiosihteeri Jaakko Laajava,(SDP?) Laajava olin 70-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa,varapuheenjohtajana toimi Tarja Halonen.
En edes tiedä mitä virkaa oli DDR:n tunnustamiskomitean hallituksella,mutta niiden jäseniä on epäily
toimineen Stasin hyväksi.
Lasse Lehtinen(SDP) kirjoittaa erässä kirjassa,että Sosialistisen internationaalin aseriisuntapäätökset valmisteltiin yhteistyössä NKP:n kanssa. Sorsa luovutti asiakirjat NKP:n johdolle ennen niiden käsittelyä SI:ssä.Sorsa toimi Sosialistisen internationaalin johtajana!
Lisäksi Sorsa yritti epätoivoisesti lievittää suuttumusta SI:iin kautta kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin(1981)
Jopa KGB:n asiantuntijat olivat sitä mieltä että Sorsa meni toimissan liian pitkälle,tieto on peräisin kirjasta Sokea peili(1996)
Koko Stasi lista on kuin demareiden kukakukin on oopus.
Neittaanmäen kysymys on todella aiheellinen,mutta tuntien suomen demarisiotuneet tiedotus välineet niin asia käännetään Neittaanmäkeä vastaan.Sitä kautta keskustan Presidenttiehdokasta vastaa!
Halonen on Tuomiojan lisäksi ainoa varteenotettava poliitiikot.Kummankin yllä lepää vahvasti epäilys yhteistyöstä Stasin ja NKP:een kanssa.
Halosen toimia DDR:n tunnustamiskomiten hallituksessa olisi ilman muuta selvitettävä,mutta se on eri asia miten selvitys tapahtuisi,sillä Jaakko Laajava joka varmuudella on stasi-listassa ei tule antamaan
minkäänlaista todistusta Halosta vastaan koska hän samalla menettäisi virkansa.Enkä usko että muutkaan hallituksen jäsenet sahaisivat oksaa poikki jonka päällä he istuvat.Liian moni joka pystyisi todistamaan
istuu nykyään tukevasti Halosen rakentamalla ”oskalla”.
KGB ja Stasi vaikuttivat erittäin voimakkaasti Sosialistisen internationaalin ja DDR:n tunnustamiskomitean
kautta,kumpikin näistä poliittisista elimistä oli nimenomaan KGB ja Stasin ”rakentamia”.
Monet varmasti sortuivat kommunismin ihailussaan ja omanedun tavoittelussaan ”auttamaan” kommunisti veljiään.
Kun saksalainen lehti Die Zeit kirjoitti suomettumisesta ja yhteistyöstä stasin kanssa niin Helsingin
sanomien toimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti(HS 11.10.2002):
”Suomettuneessa Suomessa oli paljon mätää ja epätervettä. Ajan henki
haisee tänne asti niin, että toisinaan täytyy pidellä nenästään kiinni
tukevalla peukalo-etusormi-otteella. Nämä sosialismin ajajat, hyi
hitto, maansa myyjät ja hotsiminhin hoilottajat. Mutta eivät
pelkästään he. Ikävästi tuoksahtavat myös ne maton alle lakaisijat,
kassakaappeihin kätkijät, historian roskakorin himokäyttäjät, jotka
ovat sitä mieltä, ettei tunkio pöyhien parane.”
Yle kertoi uutisissa(10.9.2002) siitä että on olemassa lista vakoiluista epäillyista niin Helsingin Sanomat vaati nimien julkaisemista.Kun sitten alkoi tihkua tietoja Stasi-listalla olevista politiikoista niin Helsingin Sanomat käänsi välittömästi kelkkansa. Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessa (Pentti Sadeniemi joulukuussa 2002?) että juttu on suomelle vahingollinen ja mollasi Die Zeitin jutun maanrakoon.
Sen jälkeen HS ei kirjoittanut stasi-listasta juuri mitään.Eikä Hs vaatinut enää nimien julkaistamista.
Ainoa poikkeus oli Alpo Rusi jonka nimi ei edes ole Stasi epäilyjen listalla.Hänen nimi paljastettiin kyllä jo kuulustelu vaiheessa!!
Miksiköhän? Ehkä siksi että hän oli ”väärän puolueen” ehdokkaana,vaikkakin hän oli ollut vakoiluepäilyksen
tapahtuessa Demari.
Stasi käytti koodinimiä vakoilijoista,tässä muutama koodinimi Steffen,
Franke, Mantel, Pohlmann, Horn ja Dietrich.Sikälikö minä ymmärrän niin nimi Dietrich on naisen nimi.
Se on joko Tarja Halonen(SDP) tai sitten Kirsti Lintonen(SDP).
Koska Stasi-listalla on käsittääkseni vain kahden naisen nimet!!
(lista koodinimistä on toimitettu Supolle vuonna 1999.)
Pelkästään DDR:n tunnustamiskomitean kautta luovutettin stasille yli 300 salaista asiakirjaa!!
Luulisi että tuommoinen määrä kiinnostaisi toimittajia!!
Koodinimien takana epäillään olevan Ulf Sundqvist,(SDP) Erkki Liikanen (SDP) ja Ilkka-Cristian Björklund(SDP)
Ulf Sundqvist jäi joskus 70-luvulla tullissa kiinni kun hän yritti salakuljettaa lähes miljoona markkaa SDP:eelle.Rahat oli kuulemma saatu ruotsalaiselta aateveljiltä,mutta nyt kun tiedetään demareiden
yhteistyö itä-saksan kanssa niin voidaan olettaa niiden tulleen nimenomaan stasilta.
Eräät lehdet jälkeenpäin väittivät että rahat olisi tullee CIA:aalta Kekkosen kaatamiseksi!! Jos se on totta niin silloin demarit eivät muuta tehneet kun luovuttivat salaisia asiakirjoita milloin Stasille milloin KGB:lle ja välillä vaihtelun virkistämiseksi CIA:lle.
12.05.2010 at 1:26 pm
Stasiton
CIA antoi demareilla rahaa kommunismin vastaiseen taisteluun, niin se vaan on.
”Tähän asti on jouduttu arvailemaan, miten paljon ja millä tavalla Yhdysvallat ja muut länsivallat avustivat demareita sodan jälkeen, kun sosiaalidemokraatit ja kommunistit ottelivat työväenliikkeen herruudesta.
Majander pystyy uskottavan tuntuisesti todistelemaan, että Yhdysvalloista ja muualta lännestä tullut tuki oli todella suurta ja merkittävää. Jopa valtaosa Sdp:n toimintamenoista katettiin läntisillä avustusrahoilla.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ryhtyi tukemaan demareita 1949. CIA:n apu käytettiin kenttätyöhön kommunisteja vastaan. ”
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Suomea+pidettiin+l%C3%A4nness%C3%A4dollareilla+ja+kruunuillaMikko+Majander+selvittimiten+l%C3%A4nnest%C3%A4+tullut+lahjoitustavaramyytiin+ja+rahat+tulivat+Sdpn+kassaan/HS20070927SI1KU018ns
07.09.2009 at 5:52 am
Mun käsittäkseni HS ei kyllä Laaksoa puolustellut tuossa Dumell-artikkelissakaan. Samaten olen HS:stä lukenut aiemminkin artikkeleja, joissa on annettu ymmärtää Laakson olleen KGB:n leivissä, mutta kun todisteita ei ole, sitä ei ole tohdittu suoraan sanoa.
Itseänikin kyllä hämmästyttää, miten on mahdollista, että Laaksoa ei ole laitettu kiikkiin toimistaan. Ehkä syynä on se, että jos Laakson toimia alettaisiin penkoa, siinä samalla jouduttaisiin paljastamaan vähän isompienkin kihojen toimia Neuvostoliiton ja Itä-Saksan hyväksi.
07.09.2009 at 9:45 am
En minä väittänytkään HS:n puolustelleen Laaksoa – Dumellia taas kylläkin.
Stasilista paljastamiseen ei tosiaan ole ollut kovinkaan suurta intoa tasavallan korkeimpien poliitikkojen keskuudessa. Ehkä juuri mainitsemasi asian vuokis – jos Jakke kärsii, niin siellä saattaa kaatua koko nykyinen poliittinen eliittikin Jaken mukana.
07.09.2009 at 11:52 am
Suojelupoliisin (Supo) entinen päällikkö Seppo Tiitinen kiistää, että vuonna 1983 vakoilutuomion saanut toimittaja Matts Dumell olisi järjestetty tarkoituksella syntipukiksi.
Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivut kertoi eilen Dumellin kohtalosta. Dumell joutui 1980-luvulla vankilaan neuvostokontaktiensa takia. Dumellille syntyi kuva, että hänestä tehtiin sijaiskärsijä, jotta vallalla ollut kotiryssäjärjestelmä saatiin putsatuksi, ja presidentti Koivisto oli virallisen tutkinnan aloittamisessa aktiivinen.
”Dumell kertoi siinä oman näkökulmansa, virallisnäkökulma on jossain määrin toinen”, Supon silloinen päällikkö, nykyinen eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen kommentoi asiaa sunnuntaina Helsingin Sanomille.
”On erikoinen väite, että hänet olisi käsketty järjestää syntipukiksi. Viranomainen ei järjestä rikostutkintoja tilaustyönä. Presidentti Koivistolla ei yhtään sen aktiivisempi rooli kuin muidenkaan vastaavien tapausten kohdalla. Tämä ei ollut Koiviston tilaustyö”, Tiitinen sanoo.
Tiitisen mukaan kaikki ulkopolitiikkaan jollain tavoin vaikuttavat kysymykset altistettiin presidentin harkintaan.
”Se oli ihan normaalia. Kyse oli normaalista rutiinista, ei tilaustyöstä.”
Tiitisen mukana presidentin kanssa asiointi tarkoitti lähinnä aikataulun varmistamista – sen tarkistamista, ettei asian käsittely satu huonoon saumaan ja vahingoita ulkopolitiikkaa.
Dumellin-tapauksessa Tiitinen ei enää muista, mitä Koivistolta tarkalleen kysyttiin.
Historioitsija Kimmo Rentolan Suposta kertovan kirjan Ratakatu 12:n mukaan Koivisto oli sanonut Tiitiselle Dumellista ”otetaan tutkittavaksi”, mikä tarkoitti tutkinnan muuttumista viralliseksi. Rentolan tieto perustuu Tiitisen omiin muistiinpanoihin.
HS:n jutussa Dumell kutsui Supon päällikköä ”presidentin sylikoiraksi”. Tiitinen ei niele väitettä sellaisenaan, vaan kaipaisi tarkempia perusteluja.
”Supolla oli selkeä poliittinen ohjaus. Jos se on sylikoirana oloa, niin sitten se on.”
Supon puhuttelujen muututtua krp:n kuulusteluiksi Dumellin-tapaus sai valtavaa huomiota tiedotusvälineissä.
”Väitettiin, että pelotteluksi ja varoitukseksi muille lehtimiehille Dumellista tehtiin ennakkotapaus, ei se ollut niin. Asia oli silloin jo krp:llä, itselläni ei ollut enää mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan”, Tiitinen sanoo.
Tiitinen painottaa, että olisi ollut virkavirhe jättää asia siirtämättä krp:lle ja olla viemättä sitä syyttäjälle.
”Dumell oli itse myöntänyt tekonsa, ja allekirjoittanut myös. Teot olivat sellaisia, että vakiintuneen tuomioistuinkäytännön mukaan niistä kuului rangaista, ei siinä ollut viranomaisella harkintavaltaa.”
Tiitisen mukaan julkisuudella ei ollut vaikutusta tutkintaan tai tuomioon.
Jotain vaikutusta tapauksen saamalla julkisuudella kuitenkin oli. Tiitisen mukaan se johti siihen, että Supo sai omat tutkintavaltuudet. ”Kun joka tapauksessa Supo haukuttiin, oli töpännyt tai ei, niin halusimme omat valtuudet tutkia jutut alusta loppuun.”
Entä miksi tuomion perustelut julistettiin salaisiksi?
”Vieraiden valtioiden nimiä ei haluttu saattaa julkisuuteen, haluttiin välttää ulkopoliittista vahinkoa. Oikeus päätti salaamisesta.”
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tiitinen+Dumellin+tutkinta+ei+ollut+presidentin+tilausty%C3%B6/1135249111660
07.09.2009 at 12:11 pm
Dumell on viettänyt Rikosraporttia tehdessään liikaa aikaa kriminaalien kanssa.
Dumell itkee ja valittaa samalla tavalla kuin kuka tahansa ammattikonna; ei ollu mun vika, paska poliisi jne.
Voi kyynel.
26.02.2013 at 4:21 pm
[…] Dumell. Mikä mies on Matts Dumell? Dumell on maanpetturi ja vakoilija (klikkaa TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ ja […]
20.03.2016 at 8:22 am
[…] Dumell. Mikä mies on Matts Dumell? Dumell on maanpetturi ja vakoilija (klikkaa TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ ja […]