Kokoomuksen (ent. kristillisdemokraattien) jäsen ja MEP Eija-Riitta Korhola on lähtenyt mukaan RKP:n Stefan Wallinin käynnistämään kampanjaan. Siihen kampanjaan, jonka tarkoitus on rajoittaa kansanedustajien (ja ilmeisesti myös kaikkien muidenkin politiikassa mukana olevien) sananvapautta.

Tämä on siis uusin avaus Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin pari vuotta sitten käynnistämässä ristiretkessä sananvapautta vastaan.

Korholan omin sanoin:

Kun katson eri populististen liikkeiden nousua Euroopassa, minun on vaikea kuvitella aihetta, jossa yhteistyö vastuullisten puolueiden kesken juuri nyt olisi tärkeämpää.

Eikö populismi edusta kansan mielipidettä – pitääkö se vaientaa? Miten sitten tämä lama sekä yritysten ja kansalaisten selviytyminen siitä? Eikö se olekaan tärkeää?

Kyllä minä uskon että vakavat poliittiset puolueet voisivat löytää yhteisymmärryksen siitä, mitä on rasismi ja sen jälkeen sitoutua siihen ettei oma puolue toimi rasististen asenteiden ruokkijana.

Toki – mutta se ei ole mitenkään kansanvaltaista – mutta eihän poliittinen eliitti sen haluakaan olevan kansanvaltaista tai edes reilua.

Poliittinen eliitti ja sen tavoitteet?

Korholan kommentointi osoittaa sen, että (eurooppalaisella) poliittisella eliitillä on vakaa tarkoitus käyttää väärinäänestämisen kieltämistä(Irlannin kansanäänestys), laajasti määriteltyä ns. rasismia ja poliittisesti epäkorrekteja puheenvuoroja keppihevosena sananvapauden rajoittamiseen. Tätä käytetään astinlautana muiden kansalaisoikeuksien rajoittamiseen, kansan tiukempaan kontrollointiin ja näiden kautta tapahtuvaan Euroopan yhtenäistämiseen ja avoimen pohjoismaalaisen kansanvallan korvaamiseen meille kovin vieraalla ja epädemokraattisella latinalaisella hallintokulttuurilla.

Sananvapauden rajoittaminen on nimittäin ehdoton minimiedellytys sille, että pienen eliitin harrastama kabinettipäätösten teko, kansojen tahdon vastainen yhteiseurooppalainen liittovaltiokehitys ja latinalaisen hallintokulttuurin kielteisten ilmiöiden (salailu, korruptio ja epädemokraattisuus) laajentuminen saavat tuulta siipiensä alle.

Monikulttuuri keppihevosena

Se, ovatko kansanvaltaisuus ja siihen liittyvät pelisäännöt, jotain kulttuuria tai uskontoa loukkaavia on aivan herttaisen yhdentekevää – ainakin Pohjois-Euroopassa.

Omat arvomme rakentuvat yhdenvertaisuuden ja kansanvaltaisuuden varaan ja niiden varaan on myös ihmisoikeusjärjestelmämme, lainsäädäntömme ja tuomiolaitoksemme rkennettu. Mikään vieraisiin kulttuurisiin ja uskonnollisiin perinteisiin liittyvä asia ei voi olla ristiriidassa oman maailmankatsomuksemme kanssa – eikä näin ollen myöskään yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Erittäin merkittävää on myös huomata se, että islamilaisten maiden järjestö OIC on vaatinut jo parin vuoden ajan YK:n ihmisoikeuselimissä islamin uskon pilkaamisen kieltämistä kansainvälisillä sopimuksilla – ja äänenpainot ovat vain muuttuneet voimakkaammiksi ja enemmän uhkaa sisältäviksi.

Oma poliittinen eliittimme on varsin härskisti käyttänyt näitä vaatimuksia astalona kansaa ja sen mielipidettä vastaan. Vallan kahvassa roikkuvien auringonlaskun päättäjien toiminta on onnistunut luomaan monikulttuurista eriarvioisuutta ja hajottamaan oikeusvaltion perusteita. Samaan aikaan näennäinen suvaitsevaisuus ja siihen liittyvä toiminta on onnistuttu kääntämään sananvapauden (ja sen kautta muidenkin kansalaisoikeuksien) lainsäädännön vastaiseksi rajoittamisperusteeksi.

Kaikuja 1980-luvun Neuvostoliitosta

Poliittinen kieli on muuttunut paradoksiksi itsestään. Samaan aikaan kun puhutaan suvaitsevaisuudesta suurella suulla – samaa suvaitsevaisuutta käytetään lyömäaseena ( tekosyynä mediaseksikäs rasismi) itseään vastaan.

Nykyinen suvaitsevaisuus ei suvaitse säröjä yhteisessä julkisessa äänessään.

Tämän vuoksi EU muistuttaa rappeutumisvaiheessa ollutta 1980-luvun Neuvostoliittoa.

Juna on pudonnut aikoja sitten radalta eikä liiku mihinkään. Poliittinen johto sulkee verhot ja kuvittelee junan edelleen liikkuvan – eikä huomaa, että samaan aikaan saalistajat irroittavat kaiken käyttökelpoisen junasta ja jakavat sen keskenään.

Kuka olisi se taho tai henkilö, joka kertoisi julkisesti, ettei keisarilla ole vaatteita?

Lähteet mainittu tekstissä


Site Meter