Eilinen TV2:n järjestämä Suuri Pakkoruotsikeskustelu oli aivan odotetusti samanlainen rimanalitus kuin edellinen Suuri Homokeskustelukin.
Etenkin pakkoruotsin puolustajat edustivat lähinnä huutoa, päälle puhumista, käsittämätöntä älämölöä, huonoa käytöstä, vastapuolen kuuntelemattomuutta ja omien etujen vastaista toimintaa – sekä tietysti pakkoa.
Samaa kyvyttömyyttä dialogiin oli toki myös toisella puolella aitaa. Positiivisena valonpilkkuna tässä keskustelussa loisti Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho.
Se mikä tästä hajottavasta ja tarpeettomasta sirkusesityksestä jäi päällimmäisenä mieleen, on entisestään vahvistunut tunne siitä, että pakkoruotsin tähän mennessä kiistattomat saavutukset ovat helvetinmoinen vastarinta pakkoa vastaan ja sellainen jänä juttu, että juuri kukaan äidinkieleltään suomenkielinen ei opi tässä pakossa sellaista ruotsia jota voisi käyttää edes arkipäiväiseen asioimiseen.
Toissijaiset vaikutukset ovat järjetön kielenopetuksen resurssien haaskaus sekä suomalaista ruotsinkielisyyttä vastaan (vastoin tarkoitusperiä) kääntyvä enemmistön pakottaminen marginaalisen vähemmistökielen opiskeluun.
Suomenruotsalaisuus ja ruotsin kieli Suomessa ovat suurimmat häviäjät tässä touhussa.
Jk. Björn Månsson, Ruotsalaisen eduskuntaryhmän pääsihteeri, esitti muuten tuossa keskustelussa mielipiteensä ns. kansainvälisellä kielellä (joka ei jättänyt viestin sisältöä mitenkään arvailun varaan):
Kullervo Kalervonpoika 