Kysymys monikulttuuriuskovaisille

Miten te suomalaiset monikulttuuriuskovaiset kuvittelette pärjäävänne aidossa monikulttuurisessa yhteiskunnassa, kun ette pysty suvaitsemaan edes omassa yksikulttuurisessa yhteiskunnassanne esiintyviä omista mielipiteistänne poikkeavia mielipiteitä?

 

RKP:n käsitys on omituinen käsitys sananvapaudesta

Stefan Wallinin   – omintakeisella tavallaan – luotsaama Rkp ei antanut SPT:n toimittajan Maria Gestrin-Hagnerin osallistua puolueen Kemiönsaaressa tiistaina pitämän tulevaisuuskokouksen lehdistötilaisuuteen. Syynä on puolueen närkästyminen hänen viimeviikkoisesta jutustaan, jossa etukäteen arvosteltiin kokouksen ohjelmaa.

Toimittajien edustajat puolestaan  paheksuvat Ruotsalaisen kansanpuolueen ja sen puheenjohtajan Wallinin käyttäytymistä, kun nämä antoivat toimittajalle porttikiellon tilaisuuteensa.

Sekä Politiikan toimittajat että suomenruotsalaisten lehtien uutispalvelun  SPT:n hallitus vaativat Wallinia purkamaan   Gestrin-Hagneriin kohdistuneen boikotin. Molemmat katsovat Wallinille lähettämissään kirjeissä, että kyse on vapaan tiedonvälityksen rajoittamisesta ja että puolueiden sekä yksittäisten poliitikkojen on kestettävä arvostelua.

SPT:n kirjeen allekirjoittajina on kuusi sen hallituksen eri ruotsinkielisissä tiedotusvälineissä työskentelevää journalistia.

RKP:n suunnalta kuuluu myös muita uutisia. Näennäisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta, RKP on paljastunut todelliseksi rasismin pesäksi. Suomenruotsalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin on paljastunut heidän itsensä tekemässä tutkimuksessa ristiriitaiseksi.

Suomenruotsalaiset kertovat itse suhtautuvansa valtaväestöä myönteisemmin työperäiseen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin. Ero käy ilmi kahdesta tänä vuonna tehdystä asennetutkimuksesta.

Kieliryhmien ero on suurin kannassa ulkomaalaisten maahanmuuttoon. Kolme neljästä ruotsinkielisestä katsoo, että ulkomaalaisten lisääntyvä muutto Suomeen tuo maahamme hyödyllisiä kansainvälisiä vaikutteita. Koko väestöstä tuota mieltä on harvempi kuin joka toinen.

Erittäin hämmentävää ja ristiriitaista tässä ajatuspaja Magman tekemässä tutkimuksessa on se, että myönteisistä asenteistaan huolimatta suomenruotsalaiset eivät halua runsaasti ulkomaalaisia kotikulmilleen.

Suomenruotsalaiset eivät näytä hyväksyvän sitä, että ulkomaalaisten osuus kotikaupungin tai -kylän väestöstä ylittää kymmenen prosenttia. Karkeasti ottaen voi sanoa, että korkeintaan joka kymmenes naapurimme saa olla värillinen

Näin arvioi Magman johtaja Nils-Erik Forsgård.

Wallin on agendoineen huolestuttava tapaus Suomen politiikassa. Kun tähän ynnätään suomenruotsalaisen pääoman etujen häikäilemätön ajaminen, ruotsinkielisellä vähemmistölläratsastaminen   ja hyvää vauhtia Suomea monikulttuurihelvetiksi muuttava Astrid Thors esikuntineen, niin luulisi muidenkin jo huolestuvan.

Puolue jonka ansiolistalta löytyvät lähiajoilta (tuon yllämainitun sanan- ja julkaisuvapauden irvokkaan vaimentamisen lisäksi) ylimieliset otteet kansanvaltaa kohtaan, puheenjohtajan henkilökohtaisen avustajan harjoittama seksuaalinen ahdistelu ja sen peittely,  huonosti peitetty halveksinta suomenkielistä enemmistöä kohtaan sekä  humanitaarisen maahanmuuton käyttäminen halpatyövoiman tuontiin ja keinotekoinen ruotsikielisen väestön lisääminen, yhtälö on valmis ja jokainen saa ratkaista lopputuloksen itse.

Kuuluuko tällainen puolue sitten Suomeen ja kansanvaltaan – se onkin ihan toinen kysymys.

Lähde: STT

 

Pieni hölmöläissatu tasa-arvosta

Olipa kerran – kaukana täältä – Hölmöläisten maa.

Aikoinaan hölmöläisten maa oli ilkeän tsaarin vallan alla. Tuli kuitenkin aika, kun Hölmölän naapurissa Nitsevoomaassa puuhattiin vallankumousta samaa tsaaria vastaan Vladi-sedän johdolla ja h yödyllisten idioottien voimin.

Myös hölmöläiset käynnistivät oman pienen vallankumouksensa vanhan karjun – Sianpään – ohjeiden mukaan. Vallankumous muuttui jossain vaiheessa vapaussodaksi ja hölmöläiset saivat svabodansa.

Vallankumousta Vapaussotaa johtaneet siat alkoivat hallita Hölmölää ”demokratiaksi” kutsumansa ideologian pohjalta.

Hölmölä joutui aikojen kuluessa moniin ikäviin eri tapahtumiin, joiden seurauksena siitä tulee lopulta osa Euroopan Hölmölää.

Vallankumouksen Liittovaltiokehityksen johtohahmot, karjut Paavo ja Matti , joutuivat lopulta vallanjakoon lliittyvien asioiden keskellä riitoihin ja Matin voitettua valtataistelun Paavo karkotettiin Hölmölästä.

Sikojen vallan alla muiden hölmöläisten olot kovenivat entisestään.  Teollisuus Hevonen myytiin pilkkahintaan Intiaan ja Kiinaan liimatehtaalle. Samaan aikaan Hölmölän rajat avattiin kansainväliselle sosiaaliturismille ja hölmöläisten hyvinvointivaltio katoaa pala palalta.

Poliitikot siat varasivat itselleen yhä lisää etuoikeuksia, kunnes demokratian alkuperäisistä ihanteista oli jäljellä enää fraasi: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Mattia kuitenkin jotkin asiat ärsyttivät edelleen ja hän alkoi järjestämään lavastettuja oikeudenkäyntejä. Aluksi ainoastaan entisiä tyttöystäviään vastaan, mutta (rohkeuden kasvaessa) myöhemmin myös virallisesta demokratiasta poikkeavia harhautuneita yksilöitä vastaan.

Matti teloitutti hölmöläisiä (virkakoneiston inkivisiitorien Mikan, Johannan, Jorman ja Mikon avustaessa ilolla) toisten pelottelemiseksi, myönsi itselleen suurellisia arvonimiä ja kumosi viimeisetkin demokratian periaatteet – vääjäämättömästi yksi kerrallaan.

Lopulta siat alkoivat ratsastaa hevosilla nagaikat kädessä hölmöläisä ruoskien ja rangaisten  – kuten kasakat tsaarin aikaan. Hölmöläisiä kohdeltiin täysin samoin kuin tsaarin valtakaudella. Lopulta päädyttiin siihen, että hölmöläiset katselivat aitojen takana, kuinka siat kohottavat maljoja tsaristien muiden EU-oligarkkien kanssa, eivätkä ne enää erota sikoja tsaristeista EU-oligarkeista.

* * *

Onneksi tämä on vain satu – eihän tällaista voi tapahtua todellisuudessa. Eikä ainakaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihmemaassa nimeltään Suomi.

Eihän?

Hyvää ötyä, hölmöläiset lapsukaiset – tasa-arvoministeri Stefan Wallinin seuraavaa kommenttia odotellessa…

(Vastuuvapauslauseke: Tämä tarina on osittain pöllitty George Orwellilta. Kaikki muut yhteneväisyydet mihinkään ovat ainoastaan lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta)

 

Stefan Wallinin (ja RKP:n) uskottavuus

Kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin (ankkalammikon elitistivähemmistö) on keräillyt (jälleen kerran) hieman kyseenalaisia poliittisia irtopisteitä. Uhrin rooliin ovat päässeet sananvapaus ja Audin eronnut myyntijohtaja Esko Kiesi – johon kohdistuvaa noitavainoa olenkin jo kommentoinut.

Puolueensa marginalisoitumisesta – ja sen vuoksi häämöttävästä oppositiopaikasta – huolestunut Wallin esiintyy Suurena Moraalisena Paheksujana Kiesin tapauksessa. Tämä onkin Wallinin esikunnan mielestä hyvä sauma ja heille ilmeisen hyvä paikka  yrittää nostaa (poliittisesti hieman valjun) tasa-arvoministerimme poliittista profiilia.

Wallin ilmoitti eilen pitävänsä Kiesin eroa oikeana ratkaisuna. Wallin vertaa Kiesin tapausta entisen valtakunnansovittelijan Jorma Reinin ja eräiden suomalaisten työmarkkinajohtajien  ennen edellistä lamaa  (1990) nostattamaan Tupolevin veljesten postikorttikohuun.

Itsensä valtakunnanmoralistiksi nostanut Wallin totesi feministien ja näennäissuvaitsevaisten aloittamasta noitavainosta:

Se on merkki siitä että tällaista ei enää voida suvaita.

Pyhimyksenä ja suomalaisten suurena hengellisenä moraalisena johtajana siis esiintymistään jatkava Wallin jatkoi antamassaan haastattelussa samaan hengenvetoon:

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Jasså? På de´viset?

Wallinin aikakäsitys – tai moraali – saattaa olla normaalista poikkeava. Wallin nimittäin  unohti kertoa, että edellinen tällainen tapaus, johon hän on törmännyt aika harvoin nykyään, oli varsin lähellä Wallinia.

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Wallinin valtiosihteeri Stefan Johansson nimittäin kähmi viime syksynä useita naispuolisia vieraita Ruotsin suurlähettilään kirjamessujen yhteydessä  järjestämillä juhlilla.

Hän tarttui minua rinnoista. Olin niin tyrmistynyt, etten aluksi reagoinut mitenkään

nimetön uhri kertoo Hufvudstadsbladetille.

Tapausta todisti Ny Tid -lehden eroava päätoimittaja Solveig Arle. Hän jutteli uhrin kanssa, kun tapaus sattui.

Arle kirjoitti Ny Tid -lehden6.11.2009 numerossa tapauksesta seuraavasti:

Se oli suoraan sanoen raakaa käpälöintiä. Mitä tämä kertoo suomalaisesta tasa-arvosta? Jos edes ministeriön ollessa kyseessä ei ole perustavanlaatuista käsitystä siitä, mitä seksuaalinen ahdistelu on.

Nainen lähetti kirjeen Stefan Wallinille, jossa hän kertoi valtiosihteerin käytöksestä. RKP:n työvaliokunta käsitteli asiaa  kokouksessaan – ja Johansson ymmärsi erota.

Samainen – tuolloin 46-vuotias – Johansson toimi Wallinin valtiosihteerinä jo edellisessä hallituksessa, kun Wallin toimi ympäristöministerinä.

Poliittisen valtiosihteerin tehtävänä on ministerin apuna ja edustajana edistää ja seurata hallitusohjelman toteutumista ministerin toimialalla, ohjata asioiden valmistelua sekä huolehtia yhdessä kansliapäällikön kanssa yhteistyöstä muiden hallinnonalojen kanssa.

Valtiosihteeri myös avustaa ministeriä kansainvälisten tehtävien ja etenkin EU-asioiden valmistelussa sekä edustaa ministeriä hänen toimeksiantojensa mukaisesti.

Näin siis toimii – näkökulmasta riippuen – joko Wallinin poliittinen muisti tai sitten hänen moraalinsa.  Herää kysymys siitä, miksi Wallin ei puuttunut tuolloin itse ja omatoimisesti lähimmän avustajansa toimintaan?

Toisaalta kyse saattaa tietysti olla myös siitä, että Wallin ei aidosti nähnyt avustajansa toiminnassa tuolloin mitään vikaa ja heräsi vasta silloin kun julkisuus otti asian esille.

Miettiköön sitten itse kukin, oliko Kiesin toiminta yhtä härskiä ja yleisesti paheksuttavaa kuin Johanssonin ja oliko Kiesiin kohdistuva noitavaino oikeutettua ja asiallista?

Puhumattakaan sitten Wallinin uskottavuudesta moraalinvartijana.

Lähteet: YLE, IL, STT,  MukuWikipedia. Kiitos Tommille.

Jk. Eräs tunnettu suomenruotsalainen koomikko – André Wickström – on valottanut  tämän Wallinin edustaman kuuluisan Ankkalammikon – siis  erittäin pienen suomenruotsalaisten enemmistöä edustamattoman – ärkoopeeläisen elitistiporukan syvintä olemusta Ruotsin TV:n lähettämässä ohjelmassa Lilla Onsdag:

(Vastuuvapauslauseke: edustan itse suomenruotsalaista vähemmistöä ja kritisoin tässä kirjoituksessa ministeri Stefan Wallinia sekä Ruotsalaista kansanpuoluetta – en edustamaani vähemmistöä enkä suomenruotsalaisuutta missään muodossa.)

 

Kiesiä kärrätään noitaroviolle

VV-auton ja sen Audi-ryhmän johtajan, Esko Kiesin, julkisuudessa eilen ja tänään saama kohtelu on jälleen erinomainen merkki aikamme näennäissuvaitsevaisesta elämänmenosta.

Kuten suurin osa meistä on varmaankin jo huomannut, Kiesi joutui nykyisen inkvisition hampaisiin (joka kasaa jo moralistisia polttorovioitaan) , Anna-lehden julkaistua hänen  – pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä – antamansa haastattelun autoista ja naisista.

Kyseessä on naistenlehti Annan erikoisnumero, joka on julkaistu media- ja markkinointivaikuttajille. Kiesin kommenteista erikoisnumerossa kirjoitti  – yllätys, yllätys -ensimmäiseksi tiistain Hyysäri.

Mitä Kiesi sitten sanoi? Kiesin haastattelu kuuluu ”Mies puhuu naisesta”-sarjaan, jossa haastateltavat kertovat suhteestaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Lainataanpa muutama kommentti tuosta haastattelusta.

Kiesi totesi näin:

”He (naiset) käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia”

”Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot”

”Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että minulla ja naisellani on paljon yhteistä, esimerkiksi samantasoinen koulutus ja arvomaailma. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa”,

Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

Naisilla on oma logiikkansa ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikattoilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisin karrikoidusti sanoa, että suhde vetää viimeisiään.

Nainen on niin fyysisesti, psyykkeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

Hyvin selviä – ja hyvin henkilökohtaisia – mielipiteitä.  Sellaisia, mitkä eivät ole välttämättä kovinkaan neutraaleja ja tai nykyisen henkisen itsekastraatioilmapiirin mukaisia, mutta kuitenkin sananvapauden piiriin kuuluvia.

Mikä on se syy, miksi Kiesiin on sitten kohdistettu tämä noitavaino?  Kiesi on joutunut tämän henkisen roskasakin kynsiin ja hampaisiin asiayhteydestä irti revittyjen (ja kuten sanottu, pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä kerrottujen) mielipiteidensä vuoksi.

On tuskin kovin kaukaa haettu, että Kiesiä vainotaan (ihmisoikeussopimuksen, Suomen perustuslain sekä voimassa olevan syrjintälainsäädännön vastaisesti) hänen mielipiteidensä vuoksi.

Luettuani jutun, minä aloin tuntea lähinnä myötähäpeää  tämän seipäitään kalistelevan ja soihtujaan sytyttelevän  – ja  alinta henkistä rahvasta edustavan –  lynkkausjoukon puolesta. Nämä näennäissuvaitsevaiset moralistit ovat valmiita naulaamaan ristille ja polttamaan julkisuuden noitarovioissa kaikki omasta näkökulmastaan toisinajattelevat ihmiset – etenkin, jos he ovat päässeet johonkin yhteiskunnalliseen asemaan.

Olen itse tyttölasten isä, enkä usko siitäkään huolimatta täydelliseen tasa-arvoon – enkä sukupuolikiintiöihin.  Ihmisiä tulee (yhdenvertaisuudenkin vuoksi) kohdella ihmisinä ja yksilöinä – ei jonkin joukon (kuten tässä tapauksessa naisten tai miesten) osana.

Kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku, joka on kohdistettu suoraan kaikkea kyvykkyyttä, sopivuutta ja lahjakkuutta vastaan. Kun ihminen valitaan johonkin tehtävään ensisijaisesti sen mukaan, mitä hän edustaa (ei sen mukaan mitä hän on), loukataan todellista tasa-arvoa ja ohitetaan yleensä se parempi vaihtoehto – käyttäen ns. positiivista  syrjintää (mikä ristiriitainen sanahirviö tämä onkaan).

Kaikki miehet eivät pysty samoihin tehtäviin – eivätkä kaikki naisetkaan. Todellinen tasa-arvo katsoo yksilöön – ei joukkoon, jota yksilö edustaa.

Tässä Kiesin tapauksessa on kyse – ei sen kummemmasta – kuin ihmiseen kohdistuvasta vainosta tämän mielipiteiden vuoksi – Jussi Halla-ahon tapaukseen monellakin tavalla rinnasteisesta tapauksesta.

Kiesin tapauksessa joukko feministejä sekä ryhmä näitä muita henkistä suvaitsemattomuutta edustavia – ja verta himoitsevia- väkijoukon jäseniä katsoo oikeudekseen vaatia ihmisen julkista teilaamista tämän mielipiteiden vuoksi.

Asia olisi aivan sama toisinpäin, jos joku joukko vaatisi esimerkiksi Päivi Istalaa (joka löytyy tuon noitavainoaddressin etusivulta) eroamaan tehtävistään sen vuoksi, että tämä edustaa julkisuudessa varsin näkyvästi feministitotalitaristeja – eikä näin ollen ole sopiva hoitamaan (mielipiteidensä vuoksi) tehtäviään.

Ei, ei näin.

Kiesin kohdalla marssijärjestys on se, että loukatuksi itsensä kokeva kuluttaja äänestää lompakollaan. Istalan kohdalla  olisi hyvä tietysti tarkastella sopiiko hän yksilönä Yleisradion palvelukseen…

Lähde: Anna