Parlamentarismi ja panssarivaunut – kolikon kääntöpuolet

Viime viikon katsotuin suomalainen poliittinen näytelmä osoitti sen arvottomuuden ja falskiuden, joka liittyy suomalaiseen parlamentarismiin – ja sitä monopolinaan pyörittävään puoluelaitokseen.

Kun päättäjillä (ja näiden sylikoirana toimivalla HS-medialla) oli kiire peitellä Kreikan taloudellisen kriisin todellisuutta, niin sopiva syntipukki koko tilanteeseen tehtiin kansanedustaja Jussi Halla-ahosta.

Halla-ahon sarkastinen (Facebookissa jutusteltu kahden rivin) kommentti parlamentaarisen demokratian institutionaalisesta kyvyttömyydestä ratkaista yhteiskunnallisesti vaikeita asioita ymmärrettiin tahallaan väärin – ja näin Jussi Halla-ahosta tehtiin yhden aamupäivän aikana demokratian vihollinen.

Otetaanpa hieman perspektiiviä siihen, kuinka vanha ja instituutionaalinen parlamentarismiin liittyvä suomalainen puoluelaitos on.

Puoluelaitos (ja puoluetuki) virallistettiin vasta vuonna 1967 – ja tämäkin vasemmiston vaalivoiton jälkeen (ek-vaalit 1966)  Rafael Paasion (sd) vasemmistohallituksen esiteltyä tämän edistyksellinen saavutuksen vuonna 1966. Paasion hallituksen toinen vastaavanlainen edistyksellinen saavutus liittyi vasemmiston ajamaan kansan tasapäistämiseen ja oli – yllätys, yllätys – peruskoululaki.

Ennen puoluelaitoksen virallistamista (puoluetukilaki 1967 ja puoluelaki 1969) puolueet nähtiin suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvina riippumattomina ideologisina ryhmittyminä. Sellaisina aatteellisina yhdistyksinä,  jotka eri suuntiin vetäen pyrkivät toteuttamaan maailmankatsomustaan ja tavoitteitaan. Ne hyväksyttiin yleisesti lähinnä  yhteiskunnallisesti välttämättömänä pahana (suorasta kansanvallasta ei oltu käyty edes keskustelua tuolloin).

Tämän uudistuksen eräs perustarkoituksista oli betonoida puoluelaitos ns. kansanvaltaisen järjestelmän (l. käytännössä parlamentaarisen meritokratian/oligarkian) välttämättömäksi toimintaedellytykseksi, järjestelmää ylläpitäväksi hyödylliseksi laitokseksi, joka on tunnustettava ja jolle on annettava erityisiä oikeuksia ja korvausta suoritetuista palveluksista (Pertti Pesonen, 1971).

Eduskuntavaalien 1966 jälkeen Paasion ensimmäinen henkilökohtainen (ja tietenkin myös tovereiden)  missio oli käynnistää puoluetukihanke.  SDP palkkasi heti vaalien jälkeen kaksi tutkimussihteeriä, joista (yllätys, yllätys) juuri eduskuntaan valittu Paavo  Lipponen oli toinen.

SDP käytti ainakin osan puoluetukirahoista sellaiseen tutkimukseen ja asioiden selvittämiseen, joka olisi ollut valtiovallan tehtävä (eli tunkeutui valtiovallan toiminta-alueelle).

(Näin SDP pystyi luomaan itselleen sellaisen henkisen substanssin, jolla se vähitellen tunkeutui maan suurimmaksi puolueeksi ja johtavaksi poliittiseksi voimaksi. Tähän ei ollut kyennyt kokoomus, joka perusti silloin toimintansa liian yksisilmäisesti vain elinkeinoelämän ja yrittämisen perusteiden luomiseen.)

Kun keskustellaan parlamentarismista ja demokratiasta, tämä historiallinen tausta on hyvä muistaa ja tiedostaa.

Parlamentarismin suurin heikkous ei ole se, että se ei pysty tekemään vaikeita päätöksiä – sen suurin heikkous on siinä, ettei se pysty tekemään oikeastaan mitään järkeviä ja yleishyödyllisiä päätöksiä – paitsi kriisitilanteessa ja silloinhan ei tunnetusti demokratia ole se tärkein iskulause poliittisessa keskustelussa.

Parlamentarismissa päätökset ovat joko muodottomia ja kenenkään etuja ajamattomia  kaurapuurokompromisseja tai kähminnän seurauksena tapahtuvan ryöstösaaliin jakamisen kirjaamista ja legalisoimista.

Ja kun nyt (ja tässä ajassa) keskustellaan  demokratiasta ja totalitarismista, on todellakin syytä miettiä myös sitä, että onko parlamentarismi demokratiaa – vai edustaako se harvainvaltaa sotilasjuntan tavoin?

En väitä, että ajamani suora kansanvalta pystyisi välttämättä kaikissa asioissa parempaan ja tehokkaampaan kuin parlamentarismi. Väitän kuitenkin, että se edustaa aidompaa kansanvaltaa ja siinä on mahdollisuus päästä yhteiskunnan etujen kautta järkevämpiin päätöksiin kuin parlamentarismissa.

Suorassa kansanvallassa asiat joudutaan perustelemaan ja argumentoimaan, näin vaikeatkin asiat pystytään tarvittaessa perustelemaan.

Toisin kuin kabinettien kätköissä, kähminnän ja salailun ilmapiirissä, tapahtuva parlamentaarinen päätöksen teko.

*

Lähteet:  HS, YLE, Pertti Pesonen( Protestivaalit, nuorisovaalit : tutkielmia kansanedustajien vaaleista 1966, 1970 ja 1972, . Ylioppilastuki 1972) , Sami Outinen (Pro Gradu 2000, Helsingin yliopisto).

Jk.  Jos aihe kiinnostaa, suosittelen myös tämän lukemista.

HP

 

Astrid Thors asian ytimessä

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä…

Lähde: AL

 

Vasemmistoliittolaista logiikkaa

Vasemmistolaista logiikkaa, esimerkki 1.:

Tavallisten ihmisten ja pienyritysten pankkiasioita hoitamaan pitäisi perustaa kokonaan uusi pankki, kansanpankki, ehdottaa vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Kansanpankki ei tavoittelisi toiminnallaan voittoa, toisin kuin muut pankit, ja se voisi periä alhaisempia korkoja ja palvelumaksuja kuin nykyiset pankit.

Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki 18.08.2009 (ajatus kansanpankista sai saman tien kannatusta muilta vasemmistoliiton kansanedustajilta, etenkin Minna Sirnöltä)

Vasemmistolaista logiikkaa, esimerkki 2.:

Vasemmistoliitto on saanut Metalliliitolta kertomaansa enemmän toiminta-avustusta vuonna 2007. Parin viikon takaisessa rahoitusselvityksessä puolue kertoi, että se on saanut 2007 Metalliliitolta toiminta-avustusta 15 000 euroa.

STT:n selvittäessä asiaa ilmeni, että puolueen tilille on kuitenkin kilahtanut toiminta-avustusta paljon enemmän, eli noin 59 000 euroa. Vasemmistoliitto siirsi tästä toiminta-avustuksesta 44 000 euroa Metalliliiton vasemmistoryhmälle.

Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka selitti näiden lukujen eroa sillä, että puolue ilmoitti rahoitusselvityksessään vain sen osan Metalliliiton toiminta-avustuksesta jonka puolue otti lopulta puoluekäyttöön.

On kerrottu niistä rahoista, jotka puolue käyttää omaan toimintaansa

Hän ei  kuitenkaan osannut kertoa, miksi Metalliliiton vasemmistoliittoa edustavan ryhmän osuus potista on pitänyt kierrättää vasemmistoliiton puolueen tilin kautta.

Jep…

Lähteet: Talous-Sanomat, Uusi Suomi

 

RKP – korruption keskipisteessä?

Eilinen Uusi Suomi julkisti myös ankkalammessa killuvan RKP:n saaman vaalituen.

Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.

Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.

Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:

* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.

Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.

EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.

Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.

* * *

Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.

Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.

Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.

Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.

Näillä rahoilla palkitaan rotuoppeja ja suomalaisvihaa kylväneen Axel Olof Freudenthalia esimerkkiä seuraavia ihmisiä.

Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.

Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.

Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.

Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.

* * *

Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):

RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.

Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.

Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.
”

–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia

Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),