Radio Jore Vaan: Anan huoli Suomen Sisusta

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; miksi Ana M. Gutiérrez Sorainen  on huolissaan Suomen Sisusta : ”Arvelen, että kohta sille haetaan apurahoja(verorahoja) toiminnan pyörittämiseen, kuten Suomalaisuuden liitolle.?”

Me vastaamme; siksi, että jopa Ana alkaa ilmeisesti uskomaan, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset, eikä (vastoin virheissä esiintyvää yleistä käsitystä) sähkö tule pistorasiasta ja raha seinästä.

Siksi Ana on huolissaan.

Ana on integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että hänestä suomalaisuutta varjelevat ja puolustavat järjestöt eivät tarvitse suomalaisuudesta (ja suomalaisilta) peräisin olevaa taloudellista tukea.Anasta on varmaan toooooosiiii  ikävää, että Suomen Sisun kaltainen isänmaallinen järjestö syö tukiaisia niitä kipeästi tarvitsevilta suomalaisuutta hajottamaan ja siitä hyötymään pyrkiviltä järjestöiltä.

Kuten nyt esimerkiksi tältä Ali Qassim Mohammedin varsin tuottoisalta projektilta.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Kriminaali-Ali

Ilmeisesti kaikki tietävät Kemikaali-Alin? Tuon tähän mennessä neljään kertaan kuolemanrangaistukseen tuomitun kansanmurhaajan, joka on edesmenneen Saddam Husseinin (صدام حسين عبدالمجيد التكريتي‎) serkku ja eräs hänen hallintonsa avainhenkilöistä.

Harva kuitenkin tietää, että tämä hänen oikea nimensä on Ali Hasan al-Majid ( ‏علي حسن عبد المجيد التكريتي‎). Tämä Kurdistanin teurastaja määräsi tuhansia kurdeja tappaneen myrkkykaasuhyökkäyksen vuonna 1988 ollessaan kurdialueiden johtajana. Hän johti Kuwaitin miehitystä vuosina 1990 ja 1991 ja oli maan sotilaskuvernöörinä elokuusta marraskuuhun 1990. Persianlahden sodan jälkeen hän komensi Irakin tasavaltalaiskaartin divisioonia, jotka kukistivat šiiamuslimien kapinan etelässä.

Ali Hasan al-Majid luokiteltiin sotarikolliseksi. Hänen uskottiin aluksi kuolleen liittouman pommituksissa Basrassa keväällä 2003. Liittouman joukot vangitsivat hänet 21. elokuuta 2003.

Tietääkö suuri yleisö sitten kuka on Kriminaali-Ali? Hän ei toki ole tämän luokan rikollinen, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen tapaus – ainakin nyt ja täällä Suomessa.

Kriminaali-Ali tuomittiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa (R08/9406) viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta kirjanpitorikoksesta sekä avustuksen väärinkäytöstä. Maahanmuuttajien tuki ry:n entisen hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Toiminnanjohtajana toiminut veijari sai samassa oikeudenkäynnissä neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Molemmat vastaajat tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan ulkoministeriölle korvauksia 20 000 euron edestä.

Oikeudenkäyntikulut (Kriminaali-Alin tapauksessa) reilut 6000 euroa jäivät valtion vahingoksi (eli veronmaksajien maksettavaksi).

Käräjäoikeuden mukaan nämä entinen hallituksen puheenjohtaja ja entinen toiminnanjohtaja käyttivät ulkoministeriöstä saatuja avustuksia väärin vuosina 2001-2004. Ministeriö vaati oikeudessa takaisin noin 140 000:ta euroa, jotka koskivat avustuksia Filippiineille ja Somaliaan. Somalia-hankkeen syyteoikeus oli (käräjäoikeuden näkemyksen mukaan) vanhentunut ja Filippiinien osalta ei löytynyt kaikilta osin näyttöä.

Oikeuden tuomion mukaan väärinkäytöksessä on kyse noin 20 000 eurosta. Näillä avustusvaroilla  on maksettu verovelkoja, palkkoja ja taksimatkoja – vastoin avustusten myöntämisehtoja . Summa vastaa vajaata kuudesosaa koko yhdistyksen saamasta avustuspotista.

Eli suomeksi – Kriminaali-Ali sai kavereineen 140000 euroa avustusrahoja, joita heidän ei tarvitse maksaa takaisin ja joiden väärinkäytöksen osalta he eivät saaneet minkäänlaista tuomiota – koska teot olivat syyttäjän ja käräjäoikeuden mukaan vanhentuneita.

Hieman ihmetyttää se, miksi näitä (selvästi samaan tekoon liittyviä asioita) ei viety syyttäjän toimesta jatkettuna rikoksena oikeuteen?  Tuossa tapauksessa rikoksen vanheneminen alkaa  viimeisestä rikosepäilystä.
Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta määräajaksi yli kahdeksan vuoden, vanhentumisaika on kaksikymmentä vuotta.Mikäli ankarin rangaistus on vapausrangaistusta yli kahden vuoden ja enintään kahdeksan vuotta, vanhentumisaika on kymmenen vuotta.

Vastaavasti jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta yli yhden vuoden ja enintään kaksi vuotta, vanhentumisaika on viisi vuotta. Mikäli rikoksesta säädetty ankarin seuraamus on vapausrangaistusta enintään vuosi tai sakkoa, vanhentumisaika on kaksi vuotta.

Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, rikos ei vanhennu koskaan. Murhan ainoa seuraamus on elinkautinen rangaistus.

Tappo sen sijaan vanhentuu kahdessakymmenessä vuodessa, koska tapon ankarin vankeusrangaistus on kahdeksan vuotta.

Vaikka syyte olisikin nostettu ajoissa, tuomittu vankeusrangaistus saattaa raueta, jollei rangaistusta ole laitettu lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä lukien määräajassa täytäntöön. Täytäntöönpanoa koskevat määräajat ovat osin syyteoikeuden nostamista vastaavat.

Kun Suomessa vingutaan sitä, että maahanmuuttoon kriittisesti tai kielteisesti suhtautuvat tahot eivät tee minkäänlaisia realistisia ehdotuksia maahanmuuttopolitiikan korjaamisen suhteen, niin kannanpa tässä korteni kekoon ja esitän muutaman aivan varmasti toimivan ehdotuksen.

Maahanmuuttopolitiikkaa tulisi ensinnäkin tarkastella ensissijaisesti suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Vapaa maahanmuutto ei ole subjektiivinen ihmisoikeus ja jokaisella suvereenilla ja tunnustetulla valtiolla on oikeus päättää kenet se laskee rajojensa sisäpuolelle ja antaa oleskella niiden rajojensa sisäpuolella – myös EU:ssa ja Schengen-sopimuksen piirissä.

Toisaalta samaa ajattelutapaa noudattaen, humanitaarisen maahanmuuton pitäisi olla aina väliaikaista. Se ei saisi muodostaa takaporttia pysyvään oleskeluun tai jopa kansalaisuuden saamiseen. YK:n pakolaisjärjestön  UNHCR:n periaatteiden mukaan pakolaisuuden tulisi luonteeltaan olla väliaikaista, väistöalueiltaan lähellä pakolaisen kotia ja perustua pakolaisen  mahdollisimman pikaiseen palaamiseen kotiin kriisin jälkeen. Nykyinen ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikkamme lyö tätä periaatetta pitkin korvia.

Nykyisellä humanitaarisella maahanmuuttopolitiikallamme edesautetaan etnisiä puhdistuksia, valtaussotia, uuskolonialismia, kehitysmaiden aivovientiä, ihmiskauppaa ja kansainvälistä rikollisuutta.

Maahanmuuttopolitiikan kohteet ovat kuitenkin ihmisiä – yksilöitä. Näin Kriminaali-Alinkin tapauksessa. Minusta heitä tulisi tarkastella myös yksilöinä, eikä ainoastaan harmaana tilastollisena massana.

Väliaikaisen humanitaarisen maahanmuuton ulkopuolelle jääviltä maahanmuuttajilta suomalaisella yhteiskunnalla on oikeus vaatia myös jotain.

Heiltä on aivan oikeutettua vaatia ammattitaitoa, kielitaidon opiskeluun sitoutumista, suomalaisen elämänmuodon kunnioittamista ja sitä, että maahantullessaan he eivät kilpaile halpatyövoimana suomalaisen työntekijän kanssa samoista työpaikoista.

Maahanmuuttajan kansallisuuden ehdoiksi pitäisi laittaa vala tai vakuutus Suomen tasavallalle, riittävä ja todellinen ammattitaito ja nuhteettomuus. Lisäksi reunaehdoksi (etenkin nykyisen kaksoiskansalaisuuden aikana) voitaisiin liittää myös uhka Suomen kansalaisuuden peruuntumisesta, jos kansalaisuuden saaja syyllistyy törkeisiin tai jatkettuihin rikoksiin.

*  *  *

Ai niin, takaisin Kriminaali-Aliin. Ikävä kyllä Alin kunniaa koskenut huippuottelu kansantaiteilija Seppo Lehtoa vastaan samalla areenalla (eli Helsingin käräjäoikeudessa) peruuntui pari viikkoa sitten kansantaiteilija sairauden vuoksi.

Celebrity Deathmatch: Seppo ”Somalinsuolistaja” Lehto vs. Ali ”The Synergic” Qassim kohtaavat Helsingin käräjäoikeudessa 5.1.2010 klo 13.00.

Nähtäväksi jää, toteutuuko tämä ottelu, joka on nyt siirretty ajankohtaan 9.2. klo 13.

Vai tulemmeko kuitenkaan koskaan näkemään tätä ottelua ringside-paikoilla jännittäen:

Lähteet: UM, HS, STT, Helsingin KO, Wikipedia, UNHCR. Kuva:Homma/kolki (kiitos)

 

Strategista käräjöintiä kohti vallankumousta

Monet rasismia vastustavat kansalaisjärjestöt eivät ole yleensä ottaneet osaa oikeusjuttuihin usein siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niillä ole ollut lakeja joihin vedota.

Kuitenkin Euroopan unionin rasismidirektiivin käyttöönotto ja kansallisten lakien kehitys tarkoittavat, että nyt enemmän kuin koskaan käräjöinnillä on mahdollisuus johtaa todelliseen muutokseen niiden kohdalla, jotka ovat alttiina rasismille ja syrjinnälle. Rasisminvastaisuus on melko uusi alue laeissa ja kansalaisjärjestöjen tehtävä on kasvattaa yleistä tietoisuutta niistä mahdollisuuksista, joita sillä on.

Tästä johtuen strategisesta käräjöinnistä on tullut hyödyllinen asianajotekniikka, kansalaisjärjestöt voivat sekä suoranaisesti ottaa osaa strategiseen käräjöintiin että tukea muita keräämällä tietoa, arvioimalla mahdollisia uhreja ja ottamalla osaa asianajamiseen.

“Strategia tai vaikutus, jota käräjöinti käyttää oikeussysteemissä pyrkiessään luomaan laajan sosiaalisen muutoksen”

Strategisessa käräjöinnissä päähuomio on enemmän lain tai käytännön muuttamisessa kuin yksittäisen henkilön hyvittämisessä, vaikka nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia. Strateginen käräjöinti pyrkii yksittäistapausta tai -uhria pidemmälle, se pyrkii tuomaan laajennetun suojelun piiriin kaikki, jotka ovat syrjinnälle alttiina. Muuttamalla lakia tai luomalla ennakkotapauksen yksittäistapaus voi toimia pisarana, joka johtaa muutoksen aaltoon paljon laajemmalla tasolla.

Strategisen käräjöinnin käsitteeseen kuuluu tapauksien valinta, tapauskohtainen suunnittelu ja hallinta sekä varmistus siitä, että suotuisat tulokset toteutuvat. Jokaisella kansalaisjärjestöllä ei ole valtuuksia tai taitoja osallistua
käräjöintiin, eikä käräjöinti liioin ole oikea toimintatapa monissa tapauksissa. Tästä huolimatta kaikkien rasisminvastaisten toimijoiden on tärkeää tunnistaa strategisen käräjöinnin merkitys työkaluna, jolla
luodaan muutosta

Tämä Suomen perustus- ja rikoslain kanssa ristiriidassa oleva teksti löytyi täältä (kiitos vinkistä Roopelle). Sen takaa löytyy Enar-Finland ry. Ja tämän yhdistyksen takaa – puheenjohtajan asemasta – löytyy puolestaan Ali Qassim.

Sama Ali Qassim on bongattu usein näiden kansallisvaltion ja laillisuuden muutokseen pyrkivien ns.monikulttuuristen projektien – ja niiden julkiseen rahoitukseen liittyvien jälkiselvittelyjen yhteydessä.

(Palaamme asiaan…)

Lain ja käytännön muuttamista…

Tällainen toiminta suunniteltuna ja järjestelmällisenä on erittäin huolestuttavaa.

Kyseessä on suora puuttuminen ns.kansalaistoiminnan (tai tässä tapauksessa myös sellaisten toimijoiden kautta, jotka eivät ole edes kansalaisia) suomalaiseen oikeuskäytäntöön ja jopa lainsäädäntöön.

Tällaista toimintaa ei tule hyväksyä yhtään sen enempää kuin turkistarhaiskuja, talonvaltauksia, järjestelmällistä lasten silpomista kuin vieraiden kulttuurien lainvastaisten tapojen hyväksymistä suomalaisessa lainsäädännössä eikä oikeuskäytännössä.

Toiminnan mallit ovat hyvin 1970-lukulaisia – samoin kuin ainakin kantaväestöä näissä edustavat toimijatkin. Kuten tuosta lainauksesta käy ilmi, kyse voi olla jopa suoranaisesta vallankaappauksen valmistelusta tai laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamisesta.

Taistolaisten opit yhteiskunnan murentamisesta sisältäpäin ovat saaneet uuden muodon.

Valtionsyyttäjän vastuu?

Valtionsyyttäjä tehtäviin on kirjattu lainsäädännössä näin:

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa.

Tätä nimenomaista laissa määriteltyä tehtävää vasten, tuntuu suorastaan irvokkaalta, että esimerkiksi valtiosyyttäjä Mika Illmanilla on aikaa ja intressiä jatkaa (henkilökohtaista?) kampanjaansa ja ristiretkeään sananvapautta vastaan.

Kysymys kuuluukin – mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

Jukka Korpela kommentoi uutisryhmissä vähemmistövaltuutettujen prioriteetteja aika osuvasti.

Valitettavasti näyttää siltä, että Suomen kaikki vähemmistövaltuutetut
nykyisin keskittyvät sanallisiin pyrkimyksiin rajoittaa ajatusten
ilmaisemista kuin vähemmistöjen ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten
oikeuksien puolustamiseen. Huomatkaa, mikä yleistävä väite! Koliseeko
haastemies kohta postiluukusta?

Minusta tuon saman havainnon voi liittää myös eräisiin muihin virkamiehiin.

(Nimittäin, puuhastelu kansalaisoikeuksien kanssa joutuu vieläkin epäilyttävämpään valoon silloin, kun näiden kaikessa rauhassa vallankumousta tekevien enareiden takaa löytyy yleisliittolaista puuhastelua…)