Toveri Tontin neuvostofantasiat

Suomessa ikkunanäkymä nousujen ja laskujen aikana  on pysynyt ennallaan. Manner-Euroopassa sen sijaan maaseutumaisemaan on ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla valkoisia torneja. Pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla. Suomessa tuulivoimalaa saa etsiä ja kauan.

Suuri Vihreä Ajattelija Jarkko Tontti Vihreän Langan julkaisemassa blogissaan.

Onneksi on vielä näin. Siis, että Suomessa saa vielä etsiä kauan tuulivoimalaa. Tuulivoimala on kaikkea muuta kuin kustannustehokas ja harmiton tapa tuottaa sähköä.

Se pilaa maiseman estetiikan (eräs tärkeimmistä luonnonarvoista on siihen itseensä latautunut estetiikka), se on tuhoisa linnuille, se aiheuttaa käsittämättömän melusaasteen ja – kuten jo todettiin – on kustannustehokkuudeltaan haittoihinsa nähden marginaalinen energianlähde.

Ilman nykyistä ilmastonmuutoskuplaan liittyvää jargoniakin,  fissiolla tuotettu ydinvoima on tällä hetkellä vähiten päästöjä levittävä, fossiilisia polttoaineita säästävä, energiatehokkain ja turvallisin tapa tuottaa energiaa.

Ennustan ydinvoimasta sellaista tulevaisuutta, että noin sadan vuoden sisällä nämä fissiovoimalat voidaan ajaa alas – tuon ajanjakson puitteissa näen (henkilökohtaisesti) ihmisen pystyvän valjastamaan fuusiovoiman insinöörin avulla uudenlaiseksi energialähteeksi.

Kovin kauas on tämä toveri  Tontin edustama vihreys karannut Koijärveltä. Alkuperäiset vihreät olivat sentään luonnonsuojelijoita – ennen kuin pääsivät kiinni hyviin sisätyöpaikkoihin ja poliittiseen valtaan. Tontin fantasiat ovat irvikuva luonnon- ja ympäristönsuojelusta – ja monesta muustakin aidosti arvokkaasta asiasta.

Tällainen vihreyteen näköjään kiinteästi liittyvä ilmestys tässä ajassa – tovereineen ja mielipiteineen – on kuin suoraan  1930- luvun Neuvostoliitosta nykyaikaan repäisty muinaisjäännös.

Nykyvihreiden olemuksessa nähdään, kuinka elitistinen suunnitelmatalouden dinosaurus raahustaa kohti Uutta Uljasta Eurostoliittoa – sellaista, jossa ei ole alueellista, kansallista eikä paikallista demokratiaa.

On vain muutamien itse itsensä valinneiden oligarkkien muodostama politbyroo – hännystelevine avustajineen.

Jo pelkkä Tontin kielikuvakin on kuin pahimmasta sosialistisen realismin oppikirjasta; pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla.

Hyi helvetti!

Tässä näemme erään nykyajan suurimmista paradokseista.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa 1991, jostain kumman syystä nämä kommunismin auliit juoksupojat (ja etenkin juoksutytöt) ovat päässeet Euroopassa kiinni vallan kahvaan – näennäisvihreyden ja eurososialismin kaapuihin piiloutuneina.

Vihreys, humanismi, kansanvaltaisuus ovat kääntyneet näiden punavihreiden arvoissa, teoissa ja puheissa samanlaiseksi irvikuvaksi kuin kansandemokratia oli demokratiasta sosialismissa.

Nämä näennäisvihreät on punnittu ja läpinäkyväksi todettu – luonnonsuojelu on elitistä erikoisudentavoittelua – suoranaista anekauppaa hyvän omantunnon edestä.

Vai voiko joku muuta väittää esimerkiksi juuri tästä toveri Tontista, joka ilmoittaa kirjoituksensa lopuksi, että kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on valmis maksamaan sähköstä enemmän.

Kun euro kirstuun kilahtaa, niin punavihreä sielu ekotaivaaseen vilahtaa?

JK. Palaan laajemman asiakokonaisuuden puitteissa lähiaikoina energiapolitiikan pariin.

 

Strategista käräjöintiä kohti vallankumousta

Monet rasismia vastustavat kansalaisjärjestöt eivät ole yleensä ottaneet osaa oikeusjuttuihin usein siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niillä ole ollut lakeja joihin vedota.

Kuitenkin Euroopan unionin rasismidirektiivin käyttöönotto ja kansallisten lakien kehitys tarkoittavat, että nyt enemmän kuin koskaan käräjöinnillä on mahdollisuus johtaa todelliseen muutokseen niiden kohdalla, jotka ovat alttiina rasismille ja syrjinnälle. Rasisminvastaisuus on melko uusi alue laeissa ja kansalaisjärjestöjen tehtävä on kasvattaa yleistä tietoisuutta niistä mahdollisuuksista, joita sillä on.

Tästä johtuen strategisesta käräjöinnistä on tullut hyödyllinen asianajotekniikka, kansalaisjärjestöt voivat sekä suoranaisesti ottaa osaa strategiseen käräjöintiin että tukea muita keräämällä tietoa, arvioimalla mahdollisia uhreja ja ottamalla osaa asianajamiseen.

“Strategia tai vaikutus, jota käräjöinti käyttää oikeussysteemissä pyrkiessään luomaan laajan sosiaalisen muutoksen”

Strategisessa käräjöinnissä päähuomio on enemmän lain tai käytännön muuttamisessa kuin yksittäisen henkilön hyvittämisessä, vaikka nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia. Strateginen käräjöinti pyrkii yksittäistapausta tai -uhria pidemmälle, se pyrkii tuomaan laajennetun suojelun piiriin kaikki, jotka ovat syrjinnälle alttiina. Muuttamalla lakia tai luomalla ennakkotapauksen yksittäistapaus voi toimia pisarana, joka johtaa muutoksen aaltoon paljon laajemmalla tasolla.

Strategisen käräjöinnin käsitteeseen kuuluu tapauksien valinta, tapauskohtainen suunnittelu ja hallinta sekä varmistus siitä, että suotuisat tulokset toteutuvat. Jokaisella kansalaisjärjestöllä ei ole valtuuksia tai taitoja osallistua
käräjöintiin, eikä käräjöinti liioin ole oikea toimintatapa monissa tapauksissa. Tästä huolimatta kaikkien rasisminvastaisten toimijoiden on tärkeää tunnistaa strategisen käräjöinnin merkitys työkaluna, jolla
luodaan muutosta

Tämä Suomen perustus- ja rikoslain kanssa ristiriidassa oleva teksti löytyi täältä (kiitos vinkistä Roopelle). Sen takaa löytyy Enar-Finland ry. Ja tämän yhdistyksen takaa – puheenjohtajan asemasta – löytyy puolestaan Ali Qassim.

Sama Ali Qassim on bongattu usein näiden kansallisvaltion ja laillisuuden muutokseen pyrkivien ns.monikulttuuristen projektien – ja niiden julkiseen rahoitukseen liittyvien jälkiselvittelyjen yhteydessä.

(Palaamme asiaan…)

Lain ja käytännön muuttamista…

Tällainen toiminta suunniteltuna ja järjestelmällisenä on erittäin huolestuttavaa.

Kyseessä on suora puuttuminen ns.kansalaistoiminnan (tai tässä tapauksessa myös sellaisten toimijoiden kautta, jotka eivät ole edes kansalaisia) suomalaiseen oikeuskäytäntöön ja jopa lainsäädäntöön.

Tällaista toimintaa ei tule hyväksyä yhtään sen enempää kuin turkistarhaiskuja, talonvaltauksia, järjestelmällistä lasten silpomista kuin vieraiden kulttuurien lainvastaisten tapojen hyväksymistä suomalaisessa lainsäädännössä eikä oikeuskäytännössä.

Toiminnan mallit ovat hyvin 1970-lukulaisia – samoin kuin ainakin kantaväestöä näissä edustavat toimijatkin. Kuten tuosta lainauksesta käy ilmi, kyse voi olla jopa suoranaisesta vallankaappauksen valmistelusta tai laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamisesta.

Taistolaisten opit yhteiskunnan murentamisesta sisältäpäin ovat saaneet uuden muodon.

Valtionsyyttäjän vastuu?

Valtionsyyttäjä tehtäviin on kirjattu lainsäädännössä näin:

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa.

Tätä nimenomaista laissa määriteltyä tehtävää vasten, tuntuu suorastaan irvokkaalta, että esimerkiksi valtiosyyttäjä Mika Illmanilla on aikaa ja intressiä jatkaa (henkilökohtaista?) kampanjaansa ja ristiretkeään sananvapautta vastaan.

Kysymys kuuluukin – mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

Jukka Korpela kommentoi uutisryhmissä vähemmistövaltuutettujen prioriteetteja aika osuvasti.

Valitettavasti näyttää siltä, että Suomen kaikki vähemmistövaltuutetut
nykyisin keskittyvät sanallisiin pyrkimyksiin rajoittaa ajatusten
ilmaisemista kuin vähemmistöjen ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten
oikeuksien puolustamiseen. Huomatkaa, mikä yleistävä väite! Koliseeko
haastemies kohta postiluukusta?

Minusta tuon saman havainnon voi liittää myös eräisiin muihin virkamiehiin.

(Nimittäin, puuhastelu kansalaisoikeuksien kanssa joutuu vieläkin epäilyttävämpään valoon silloin, kun näiden kaikessa rauhassa vallankumousta tekevien enareiden takaa löytyy yleisliittolaista puuhastelua…)

 

Eräs vasemmistolainen käsitys demokratiasta

Aina kun luulee nähneensä paljon kaikenlaista eikä mielestään ihmettele enää juuri mitään, niin samassa joku tahvo tulee ja palauttaa käsittämättömyyksillään meikäläisen maanpinnalle.

Ei hallintoon kähmintää, ei ”hyviä veljiä”
Iivari Tahko | 7.8.2008 9:05

Presidentti Tarja Halonen on aivan oikeassa, kun yrittää omalta osaltaan olla huomioimassa koko kansan mielipidettä, eli ei tässäkään tilanteessa, vaikka maan oikeisto voitti vaalit niin syrjäytetä muita tahoja yhteiskunnassa ja varsinkin, demokratiaa on tuettava siltäkin osin, että myös opposition edustajia tulee näin keskeisiin paikkoihin kuin, sanoisinko peräti tähänastisten kokemusten valossa, surullisenkuuluisaan sisäasiainministeriöön.

Maahan ei ole syytä synnyttää maan hallinnon sisälle liikaa ns. värisuoria, jotka taas mahdollistavat ns. kähmintää ja hyvä veli – systeemejä.

Ja käsittääkseni virassa on jo pätevä ja sopiva henkilö sitä hoitamassa, tämäkö nyt syrjäytetään, että vain varmistetaan ”oma mies” paikalle.
Aika härskiksi on mennyt tämä oikeistohallinnointi.

Aikanaan, vasemmistovetoisissa hallinnoinnissa kyllä virkamiehiä nimitettiin myös opposition edustajista, jos olivat sopivia.
Se ero näillä kahdella hallinnoilla on, tunnetuksi on myös tullut nykyisen hallinnon heikko yhteistyökyky maan oppositiovoimien kanssa.

On paljon kinasteltu presidentin valtaoikeuksista.
Tämäkin tapaus osoittaa, että demokratian vahvistamiseksi maassa ei ole mitään syytä oikeuksia vähentää, päinvastoin, niitä voisi lisätä.

Toivottavasti kansalaiset antava tälle maan demokraattiselle kehittämiselle täyden tukensa.

En vaivaudu edes kommentoimaan tätä viikon aivopierua. Mielestäni tämä voi hyvin jäädä aikakirjoihin edustamaan vasemmistolaista käsitystä demokratiasta – vai sanoisimmeko kansandemokratiasta?

Tämä idiotia liittyy Hyysärissä käytyyn keskustelua Tarja Halosen tavasta kävellä enemmistödemokratian ja hallituksen yli. Tällä kertaa aiheena on sisäministeriön kansliapäällikön virka. Eduskunnan ja äänestäjien mandaatilla istuva porvarihallituksemme on kyllästynyt virkaa tällä hetkellä hoitavaan Ritva Viljasen (sd) tyyliin ja tapaan hoitaa tuota keskeistä hallintopaikkaa.

( Olisikohan kyse myös siitä, että hänen hallintotapansa on aivan liian paljon Viljasen poliittisen kannasta ja näkökulmasta riippuvainen. Tällaista objektiivisuuden puutetta on todistetusti havaittavissa muutamissa vasemmistolaisissa korkeaan asemaan asetuissa virkamiehissä nykypäivän Suomessa… )

Halonen on kieltäytynyt tänään presidentin esittelyssä nimittämästä hallituksen yksimielisesti virkaan ehdottamaa prikaatinkenraali Ilkka Laitista. Laitinen toimii tällä hetkellä Varsovassa sijaitsevan EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtajana. Hänellä on takanaan pitkä kokemus rajavartiolaitoksesta.

Kansliapäällikön virkaa haki kymmenen ehdokasta, joista vain neljä täytti viralta vaadittavat kelpoisuusehdot. Ulkopuolinen arvioitsija testasi heistä kolme perusteellisesti, ja heistä parhaaksi katsottiin Laitinen. Hakijoiden joukossa oli nykyinen kansliapäällikkö Viljanen.

Ministeriö painottaa, että hakuprosessia on leimannut avoimuus, eikä nimitys ole ”puoluesidonnainen”.

Seurataanpa tilanteen kehittymistä. Ihmisenä pienuutensa ja enemmistöpäätöksiin perustuvan demokratian halveksuntansa useamman kerran osoittanut koko kansan presidenttimme saattaa tehdä tästä päätöksestä puoluepoliittisen.

Toveria ei jätetä – oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta viis. ja puhumattakaan kyvykkäimmästä tai sopivimmasta. Hallitus esittää ja presidentti päättää – vaikka sitten vastoin järkeä ja enemmistödemokratian periaatteita.

Jos tämä päätös sekä Kiinan olympialaisiin osallistuminen ovat ihmisoikeusjuristina aikaisemmin profiloituneen demokraattorimme läheisimmät – ja etenkin omasta mielestään – tärkeimmät virantoimitukseen liittyvät asiat, alan jo toivoa sitä, että Porin Jazzeista saataisiin ympärivuotiset.

Halonen voisi pyöriä niissä maireasti alamaisilleen irvistellen koko vuoden ympäri – typerä ja junttimainen lippalakki päässään. Tuossa tilanteessa nykyisen presidenttimme aiheuttamat vahingot saataisiin tehokkaasti minimoitua ainoastaan esteettisiksi.

Lähde: HS

Jk. Yht´äkkiä päähäni tuli varsin pelottava ajatus.

Pelottaa ajatus siitä, että nykyinen presidenttimme saisi ihan issekseen päättää siitä, milloin Suomi on sotatilassa ja kenen kanssa. Kovin kaukana ei nimittäin ole sellainenkauhukuva , että Halonen ja Tuomioja olisivat yhdessä vallassa ollessaan ja valtaoikeuksia käytellessään julistaneet sodan Yhdysvalloille…

Kun tässäkään asiassa nykyinen presidenttimme ei tunnu kunnioittavan enemmistödemokratiaa, niin on erittäin asiallista, että presidentin valtaoikeuksia on kavennettu – ja minun puolestani ne loputkin valtaoikeudet voidaan poistaa vallan hyvin presidentin viran lakkauttamisen myötä.

Annetaan ne valtaoikeudet vaikka pääministerille – jonka kansa valitsee.