Eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut perustuslain muuttamiseen yleisesti liittyviä periaatteita käsitellessään ensimmäistä kokonaisuudistuksen jälkeen annettua perustuslain muutosesitystä. Valiokunta totesi asiasta näin:
”Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta.” (PeVM 5/2005 vp, s. 2)
Tässä on siis lisää pohdittavaa jokaiselle meistä – onko näin tapahtunut vai onko valiokunta takinkääntäjien ja kansankusettajien sirkus?
1. Onko perustuslain muuttamiseen suhtauduttu pidättyvästi?
2. Onko perustuslain muutoshankkeisiin ryhdytty päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella (tai jopa kenties oman edun tavoittelun vuoksi)?
3. Onko tämä hanke omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana?
4. Onko niin, että uusi perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista?
5. Onko perustuslain mahdollisia muutostarpeita arvioitu huolellisesti?
6. Ovatko välttämättömiksi arvioidut muutokset tehty perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta?
Perustuslakimme on vuodelta 1999. Sen salassa tapahtuva sörkkiminen tuntuu entistäkin tarkoitushakuisemmalta kun tarkastelee sitä siinä valossa, että Rikoslaki on edelleen (osittain muutettuna) vuodelta 1889 ja alkaa sanoilla:
Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan…
Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yleisen oikeusturvan(kin) vuoksi eduskunnan olisi syytä unohtaa valtiopetoksen valmistelu ja viedä loppuun mitä pikimmiten rikoslainsäädännön uusiminen.
Nykyinen lainsäädäntömme on laadinnaltaan sellaista (keskenäänkin ristiriitaista) sillisalaattia, että siitä ei ota kukaan normivirtanen selvää. Toisaalta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa jokaisen pitäisi ymmärtää lainsäädännöstä ainakin kriminalisoidut (ja myöskin ei-suotavat) asiat.
Peräänkuulutamme entistä kovemmalla äänellä perustuslakituomioistuinta, valtiosta aidosti irti olevaa poliisin (ja muidenkin virkamiesten) sekä päättäjien asioita tutkivaa esitutkintaelintä ja tuomioistuinta (perustuslakituomioistuin käy) sekä osallistuvan kansanvallan (l. suora demokratia) päättäjiä sitovaa käyttämistä.
Tähän tuoreeseen perustuslainmuutospuuhasteluun on lisätty myös kansalaisaloitteen mahdollisuus. Tuo ns. mahdollisuus on puhdasta kosmetiikkaa ja äänestäjien älykkyyden aliarvioimista. Ei yhtään mitään muuta.
Suoran demokratian kanssa tuolla lisäyksellä on yhtä vähän tekemistä kuin demokratialla on kansandemokratian kanssa tai sanalla ”kansallinen” kokoomuksen nimessä on kansallisvaltion kanssa.
Kokoomuksesta puheen ollen. Nämä kokoomuslaiset Toivon Toverit levittävät nyt hädissään kahta sanaa pitkin foorumeja ; valtiosäännön täydellisyysperiaate ja johdonmukainen laintulkinta.
Vastoin tuota epätoivokampanjan ympäripyöreää umpahpahia, kummankin asian määrittämistä varten tarvittaisiin oikeasti (tässä ristiriitaisessa lakiviidakossa) perustuslakituomioistuin, ei asianosaisten pyörittämä perustuslakivaliokunta – jota muuten johtaa ihmishengen menetyksen toimillaan aiheuttanut tamperelainen juristi.
Nykyisen rikoslain ollessa se mikä se on, jätämme jokaiselle lukijalle itselleen arviotavaksi sen, kuinka kiireellinen perustuslain muutos kansankunnan (ja kansalaisten) etujen ajamiseksi todellisuudessa on. Miettikää myös sitä, kuinka tämä (pimein valoin ajettu) kähmintä täyttää valtiosäännön täydennysperiaatteen tai johdonmukaisen laintulkinnan määritelmät.
Toimituksen mielipiteen tästä asiasta varmaankin tiedätte…
Kullervo Kalervonpoika 