Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä syy liputtaa ja skoolata. 12 vuoden kansallinen hätätila ja painajainen loppuu tänään, kun koko kansan presidentiksi itseään tituleerannut vähemmistöänkyrä Tarja Halonen poistuu takavasemmalle Tasavallan Presidentin virasta.

Tuon kahdentoista vuoden ajan suomalaisen yhteiskunnan traditioita ja kivijalkaa rappeuttamaan pyrkinyt vasemmistotantta on saanut niin paljon ikävää ja pahaa hallintokautensa aikana aikaan,  joten veikkaan ettei kansan konservatiivinen osa jää häntä kaipaamaan. Tässä kohtaa on syytä muistaa, että juuri Halonen ja hänen hengenheimolaisensa ovat pääsyylliset siihen ikävään asiaan, että Suomen kansa on jakautunut jyrkästi kahtia.

Suoraan kansanvaltaan uskovana ei tulisi mieleenikään arvostella sitä vaalitulosta, jolla Halonen pääsi valtaan. Se, että tulos ei miellytä kertoo ainoastaan siitä, ettei omalla puolella tullut tehtyä tarpeeksi töitä oman asian ja ehdokkaan eteen – tai sitten vaihtoehtoisesti sen, että valintamahdollisuudet olivat lähinnä verrattavissa valintaan kupan ja ruton väliltä.

Halosen kausi hallitsijana herättää myös aiheellisen kysymyksen siitä, onko presidentti-instituutio sinänsä välttämätön – ja jos on, millaisin valtaoikeuksin. Tästä on helppo jatkaa ajatusta siihen, että onko edustuksellinen demokratia tarpeellinen vai voitaisiinko se korvata virkamiesvalmistelulla ja suorilla (sitovilla ) kansanäänestyksillä?

Änkyrävasemmistolaista demokratiakäsitystä edustava Halonen on vielä kautensa viime metreillä antanut ajatuksistaan varsin selvän ja kirkkaan kuvan.  Hän on pahoittanut mielensä siitä, että kansalaiset ovat uskaltaneet ja kehdanneet arvostella hänen persoonaansa ja toimiaan.

Halosen mielestä Halosen arvostelu osoittaa kansanvallan kunnioittamattomuutta ja halveksuntaa.

Yleinen ja vakiintunut käsitys tästä kansalaisten poliitikkoihin (ja muihin vallankäyttäjiin) kohdistuvasta arvosteluoikeudesta on kylläkin tasan päinvastainen kuin tämän sosialidemokratian kasvatin puolueriippuvainen näkemys.

Puhumattakaan nyt sitten  niistä virkanimityksistä, joissa Halonen hallintokausiensa aikana käveli niin hallituksen kuin eduskunnankin yli ja nimitti omia suosikkejaan, tovereitaan ja jopa muodollisesti ilman riittävää koulutusta vailla olevia poliittisia broileraita enemmistöpäätöksellä valittujen kyvykkäämpien, sopivampien ja jopa koulutetumpienkin ehdokkaiden ohi.

Jääköön jokaisen oman ymmärryskyvyn varaan kuinka enemmistöpäätöksiä ja kansanvalta kunniottavaa tämän koko kansanpresidenttimme toiminta ja arvomaailma todellisuudessa ovat.

Tervemenoa, ei tule ikävä.

*  *  *

Ai niin – melkein unohtui.

Kullervoblogin toimitus onnittelee Sauli Niinistöä vaalivoitosta ja toivottaa hänelle onnea tulevalla hallintokaudella. Sitä hän nimittäin tarvitsee  – etenkin omien (entisten)  puoluetovereidensa vuoksi.

KK

 

Miksi rasismista tuli tärkein osa hallitusohjelmaa?

Kun Kataisen hallitusneuvotteluista on käynyt jo varsin selväksi, että Luuseri I hallitus on lähes mahdoton synnyttää ja jos se nyt sattuisi syntymään hätäkakkana, niin sen ura on kovin lyhyt.

Tämän johtopäätöksen pohjalta, sekä Tasavallan Presidentti että Jyrki Kataisen johtama sixpack valmistautuvat siihen, että tuo hallitus saa yhden asian kirjattua lainsäädäntöön ennen hajoamistaan.

Siellä on nimittäin  helvetinmoinen kiire kirjata maahanmuuttokriittisyys rikoslakiin ja kriminalisoida se. Siinä sivussa saadaan näppärästi kriminalisoitua nykyisen hallinnon arvosteleminenkin.

 

Viikon mokutus 21/11

”Suomi tarvitsee nyt rasismin vastaista johtajuutta”

Eduskuntaan pitäisi julistaa nollatoleranssi rasismille, kirjoittaa Brett Young.

Suomalaista jääkiekkoa pitkään seuranneena kanadalaisena olin MM-kisojen loppuottelun tuloksesta niin tyytyväinen kuin ulkomaalainen Suomessa voi olla. Voitimme (jos voin sanoa ”me”) Ruotsin ja mestaruuden vakuuttavasti.

Kiekkohullussa maassa minua ei yllättänyt, että loppuottelun jälkeisenä maanantaina yksi aamun työpalavereistani peruutettiin. Pian kuulin toisenlaisia uutisia, eikä niidenkään olisi kaiketi pitänyt yllättää minua.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen puheenjohtaja Paloma Hannonen kertoi avoimessa kirjeessä raitiovaunussa näkemästään kohtauksesta, jossa mies uhkaili kahta tummaihoista poikaa ja sanoi Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille.

Jo aiemmin on kuultu yhä enemmän tarinoita, jotka kertovat ulkomaalaisvastaisten asenteiden kasvaneen. Asenteita vahvistaa ja lietsoo perussuomalaisten vaalivoitto.

Vuosia olen toistellut, että Suomen on aika lakata huolehtimasta, mitä muu maailma siitä ajattelee. Tällä maalla on niin paljon hyviä puolia, että on turha pyydellä anteeksi suomalaista säätä, ruokaa tai – enää – kipsaantumista tärkeissä Ruotsi-otteluissa.

Eduskuntavaaleissa sitten sain, mitä tilasin. Suomen vaalit ja maan Portugali-keskustelu päätyivät maailman lehtien etusivuille. Ulkomailla lähinnä eukonkantokilpailuistaan ja kouluampumistaan tunnettu maa sai yllättävän paljon kansainvälistä huomiota.

Suomessa asuvana ulkomaalaisena pidän vaalitulosta läimäyksenä vasten kasvoja.

Jotkut sanovat, että 80 prosenttia äänioikeutetuista ei äänestänyt perussuomalaisia, ja että perussuomalaistakin vain pieni vähemmistö kannattaa äärimmäisiä, rasistisia näkemyksiä. Se, että avoimen vihamielisiä näkemyksiä islamista ja maahanmuutosta esittänyt Jussi Halla-aho sai vaaleissa lähes 15 000 ääntä, on kuitenkin selvä viesti Suomen pienelle maahanmuuttajayhteisölle.

Vaalien jälkeen olemme kuulleet kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselta šokeeraavia kommentteja ”neekereistä” ja islamista. Halla-aho on seisonut aiempien, islamin pedofiliaan yhdistäneiden sanojensa takana – ja johtaa nyt puhetta maahanmuuttoasioita valvovassa hallintovaliokunnassa.

Suomalaiset saattavat pitää perussuomalaisten kansanedustajien puheita silkkana uhona. Jotkut katsovat perussuomalaisten ryhmää nenänvartta pitkin ja pitävät heitä punaniskanousukkaina, joiden on nyt ensimmäistä kertaa pantava puku päälle. Moni saattoi huokaista helpotuksesta, kun Timo Soini päätti puolueineen jäädä oppositioon.

Se on väärä johtopäätös. Kun perussuomalaisilla ei ole hallitusvaltaa ja -vastuuta, puolueesta voi seuraavissa vaaleissa tulla maan suurin. Jo nyt perussuomalaiset on maan kolmanneksi suurin puolue. Sen suhtautuminen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin on parhaimmillaankin kielteinen, pahimmillaan myrkyllinen.

Perussuomalaisten kommentteja luetaan puolueen painoarvon kasvun vuoksi todella tarkasti sekä Suomessa että ulkomailla. Perussuomalaiset menettävät kaiken ”suojan”, jota he ovat nauttineet puhuessaan suomea suomalaiselle yleisölle. Nyt heidän sanansa leviävät käännöksinä ympäri maailmaa.

Jotkut perussuomalaisten kansanedustajista eivät ymmärrä tai eivät välitä, mitä muut heidän näkemyksistään ajattelevat. He esiintyvät pelkästään kotimaiselle yleisölle.

Perussuomalaisten kansanedustajien kommentit kulkevat nyt politiikan valtavirrassa. Ellei rasistisia lausuntoja heti tuomita, ne saavat poliittista painoarvoa. Jokainen uusi rasistinen heitto tahraa koko Suomen.

Ikävä kyllä, kokoomus ja Sdp ovat olleet perussuomalaisten puheista toistaiseksi hiljaa. Portugali-kysymyksen vaatimasta huomiosta huolimatta on yllättävää, etteivät Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen tai kukaan muu eturivin poliitikko ole tuominnut julkisesti Hakkaraisen tai Halla-ahon puheita. Tällaiset lausunnot eivät voi pysyä puolueen sisäisinä asioina, joihin saa puuttua vain puheenjohtaja Timo Soini, jos se häntä huvittaa.

Kiekkojuhlien jälkeen Suomi on maailmanmestari ainakin vuoden. Leijonat ovat todistaneet, että menestystä saa pelaamalla joukkueena, ei sooloillen – eikä ainakaan kahinoimalla oman joukkueen sisällä.

Kapteeni Mikko Koivun persoona osoitti vahvan johtajuuden voiman. Tällaista johtajuutta eduskunnassakin nyt tarvitaan.

Eduskuntaan pitäisi julistaa nollatoleranssi rasismille. Puolueet tuomitsisivat tiukasti yhdessä kansanedustajien mahdolliset rasistiset kommentit, eikä asiaa jätettäisi kansanedustajan oman puolueen johdon hoitoon. Oman puolueen pitäisi myös rangaista rasistisiin puheisiin syyllistynyttä.

Tämä lähettäisi selvän viestin: kunnioitamme moniarvoisuutta ja toivotamme maahanmuuttajat tervetulleiksi. Jos jokin puolue jättäytyisi hankkeen ulkopuolelle, sekin olisi selvä viesti.

On liikaa vaadittu, että kaikki nämä ongelmat on saatu ratkaistuiksi keväällä 2012, kun jääkiekon maailmanmestaruuskisat pidetään Suomessa. Mutta jos poliitikot ovat tarpeeksi rohkeita, voimme jo siihen mennessä ratkaista ongelmista leijonanosan.

Tämän huonosti käyttäytyvän ja suomalaista demokratiaa halveksuvan vieraan kommentin on kirjoittanut Brett Young on Suomessa asuva kanadalainen (ilman Suomen kansalaisuutta) Hän  on uutistoimisto Reutersin entinen päätoimittaja Suomessa. Nykyisin hän työskentelee teknologiasektorilla.

(Lihavointi toimituksen)

Lähde: HS

 

Paavo Arhinmäen poliittinen selkäranka

Paavo ”Anarkopaavo” Arhinmäen johtama vasemmistoliitto on syönyt sanansa ja osoittautunut samanlaiseksi valtaa keinolla millä tahansa haluavaksi poliittisten pyrkyreiden joukkioksi kuin esimerkiksi vihreät ovat.

Eilinen päivä osoitti Paavon olevan jo ilman takkia – ja paitaakin. Kosmeettisen Portugali-kysymyksen jälkeen, Arhinmäki ilmoitti (täysin päinvastoin kuin ennen vaaleja), että vasemmistoliiton näkemyksen mukaan (vaalien jälkeen)  EU:n väliaikaisessa lainoitusvälineessä (ERVV) ja pysyvässä vakausvälineessä (EVM) on Arhinmäen mukaan neuvotteluvaraa.

Niissä on mukana sijoittavavastuuta. Selvitämme nyt asiaa, ja niistä olemme valmiita neuvottelemaan hallitusneuvotteluissa, jos sinne asti pääsemme.

Arhinmäki sanoi Kataisen tapaamisen jälkeen. Aikaisemmin (siis edelleen ennen vaaleja)puolue on vastustanut ERVV:n takauksien kasvattamista nykyisestä sekä pysyvän vakausvälineen perustamista.

Otetaan esimerkiksi Paavo Arhinmäen parin viikon takainen vappupuhe.

Hyvät ystävät ja toverit,

Vaaleissa kansalaiset uskoivat erityisesti perussuomalaisiin muutoksentekijöinä. Timo Soinin puheissa perussuomalaiset tarjosivat vaihtoehdon ”vanhoille puolueille”. Vajaassa kahdessa viikossa ääni kellossa on muuttunut.

Napit vain lentelevät, kun Timo Soini kääntää takkiaan. Hän on todennut hallitusneuvotteluista: ”Ei semmoinen ole mahdollista, että otetaan asento, mikä oli ennen vaaleja.” Euro-kriittisyys on myös karissut Soinin puheista ja nyt ehdoton ei Portugalin tukemiselle onkin muuttunut neuvottelukysymykseksi.

Sosiaalidemokraateilla ja perussuomalaisilla on todellinen näytönpaikka kokoomuksen Jyrki Kataisen johtamissa hallitusneuvotteluissa. Kokoomuksen euro-, talous- ja veropolitiikka ajettiin nurkkaan vaaleissa, Katainen on syytä pitää myös hallitusneuvotteluissa köysissä. Esimerkiksi hallitustunnustelukysymyksissä esitetty valtiotalouden tervehdyttämisvauhti merkitsisi rajuja leikkauslistoja.

Niin? Kukahan se käänsikään takkiaan?

Kaksinaamaisuus ja falskius ovat ne sanat jotka tulevat mieleen ensimmäiseksi, kun tarkastelee Vasemmistoliittoa puolueena. Ainoa todellinen saavutus tässä kansalaisia ja kansanvaltaa pilkkaavassa vasemmistosirkuksessa on se, että vasemmistoliiton poliittinen muisti on vihreääkin poliittista muistia lyhyempi.  Tuossa samassa vappuhuheessaan Arhinmäki sanoi myös näin:

Kahden viikon takaisissa vaaleissa oli kaksi voittajaa: demokratia ja perussuomalaiset. Seitsemän muuta eduskuntapuoluetta hävisivät.

Kansa halusi vaaleissa protestoida harjoitettua politiikkaa ja poliitikkoja vastaan. Mahtavasta vaalityöstä huolimatta emme voittaneet vaaleja.

Demokratian voitto oli äänestysaktiivisuuden kasvu ja uudenlaisen poliittisen kiinnostuksen herääminen. Politiikasta keskusteltiin kaikkialla: joukkoliikennevälineissä, työpaikkojen kahvipöydissä ja ostarien baareissa.

Tätähän kansa ei sitten vaalien jälkeen ilmeisesti tule saamaan – ainakaan aluksi. Jos Jyrki Kataisen tekeilläoleva hätäkakka/ripulihallitus kasataan, sille tuskin voi ennustaa edes kolmen promillen humalatilassa kovin pitkää tulevaisuutta. Olennaista on kuitenkin se, että tällainen hallituspuuhastelu lyö pitkin korvia kansalaisten vaaleissa ilmoittamaa tahtoa poliittisesta suunnanmuutoksesta.

Jos tässä touhussa käy niin, että kansa lopettaa äänestämisen uurnilla ja siirtyy muunlaisiin keinoihin, syylliset ovat ainakin helposti löydettävissä. Tämä vaalien jälkeinen farssi osoittaa varsin selvästi sen, että nykyinen edustuksellinen demokratia on demokratian irvikuva.

Tässä sekoilussa on kassillinen syitä harkita aidosti suoraan kansanvaltaan siirtymistä.

Lähteet: Arhinmäki, HS, US