Onko SDP hylännyt kansalaisoikeudet ja demokratian?

SDP:n suunnasta tulevia kommentteja seuratessa demokratiaan uskovaa ihmistä alkaa (tai ainakin luulisi alkavan) jo ihan oikeasti huolestuttamaan kyseisen puolueen ajama agenda. Vielä huolestuttavampaa on tietenkin tässä se,  (jos ja/tai ) kun tietää oman poliittisen maailmankuvansa olevan jokseenkin demareiden maailmankuvan peilikuva, mitä demarit ovat Sinun tai minun varalleni suunnitelleet – rangaistuksena väärien mielipiteiden esittämisestä.

Termi nollatoleranssi tarkoittaa (näin aluksi) tässä  demareiden luomassa uuskielessä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien, demarien määrittämän ns. vihapuheen (aivan sama asia) ja ns. äärioikeistolaisten mielipiteiden (aivan sama asia) mielipiteiden esittämisen kieltämistä – eli perustuslain kieltämää ennakkosensuuria ja mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamista (jopa kieltämistä). Jatkossa siihen saatetaan niputtaa yleinen hallituksen tai EU:n vastaisuus.

Vanhempi polvi saattaa muistaa seuraavaksi täällä lainattavan Jouni Backmanin edelliset puuhat. Sisäministerinä toimiessaan hän väänsi aika suoraviivaisesti oman tahtonsa mukaisesti läänien uudistuksen. Tämä Backmanin ihan omasta voimantunnostaan repimä uudistus todettiin sitten pari vaalikautta myöhemmin täysin epäonnistuneeksi byrokraattiseksi voimannäytöksi – ja läänit lakkautettiin.

(Äänestäjät tosin palkitsivat Savon Suuren Ajattelijan potkimalla tämän (ikävä kyllä vain väliaikaisesti) pois eduskunnasta.)

Käsi sydämelle, miten muuten kuin sensuuripuheeksi voi käsittää Backmanin suustaan laukoman väitteen siitä, että Suomessa pitää ottaa käyttöön nollatoleranssi kaikkeen sellaiseen kommentointiin, joka voi vaikuttaa asenteisiin esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?

Ikävä kyllä, sotien jälkeisinä vaaran vuosina Suomen kommunismilta pelastaneet demarit alkavat joutsenlaulussaan valumaan lähinnä kansandemokraattisten poliittisten menettelytapojen synkkää suota.

Käytännössä tällä pyritään rajoittamaan vaalitappion kärsineiden puolueiden ja sen edustaman politiikan arvostelua.

Siellä missä rajoitetaan sananvapautta, siellä rajoitetaan nopeasti myös kansalaisten fyysistä vapautta – samoihin syihin perustuen. Meillä on jo nähty kuinka ns. katoavaa kansanhuumoria esittävän verbaalitaiteilijan alapäähuumori on johtanut vapauden rajoittamiseen – kohdistuessaan päättäjiin

Demarit ovat vaarallisella tiellä yrittäessään estää sananvapauden rajoittamisellaan lopunaikojen syöksymistään poliittiseen marginaaliin. Kun lailliset keinot oman viestin perille saamiseen loppuvat,  myös mielipiteidensä vuoksi kriminalisoitu ihminen ajetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ympyrä on sulkeutunut.

Pahimmillaan voi näyttää ulkopuolisen silmissä siltä, että vuoden 1918 pakottamisen ja aggression  henki on palannut SDP:n sisään ja voi siellä hyvin.

Siitä ilmapiiristä sananvapaus, yhdenvertaisuus ja kansalaisoikeudet ovat kaukana.

Lähde: YLE

KO

 

Mikael Jungner lupaa ”kovia otteita” poliittisia vastustajiaan kohtaan

Hieman omalaatuisesti kuolleiden kunnioittamisen,sananvapauden ja kansanvallan ymmärtänyt SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner aloitti välittömästi Norjan tragedian jälkeen  ruumiiden päällä tapahtuvan kiihotustanssinsa – valjastaen yhden psykopaatin murhaamat Oslon ja Utøyan uhrit railakkaasti omien poliittisten päämääriensä vetojuhdiksi. Tänään  (tiistaina 26.7.2011) hän lupaa kovia otteita oikeistoa kohtaan Ilta-Sanomien paperiversion julkaisemassa haastattelussa.

Hän uhkailee toisinajattelijoita (oikeistolaisia) heti suruajan päättymisen jälkeen tapahtuvalla  hiljentämisellä – keinoja näihin pogromeihin Jungnerin mukaan (Suomessa äskettäin vaalitappion kärsineet javaalilupausten pettämisellä hallitukseen päässeet) demarit saattavat pohtia jopa yhteisellä pohjoismaisella tasolla…

Jungnerin suurin huoli on tuon jutun mukaan se, että monelle nuorelle saattaa syntyä sellainen kuva, että (ääri)oikeistolainen politiikka on jotenkin sallittu.

(…huokaus…  toim.huom.)

Samaan villiin rytmiin tanssimaan hautojen päällä on lähtenyt mukaan myös Erkki Tuomioja – jonka ajatusmaailma näiden väkivaltatekojen  lopettamisesta lailliset aseet kieltämällä tuntuu entistä tarkoitushakuisemmalta ja järjettömämmältä.

Norjassa on eräs maailman tiukimmista aselainsäädännöistä. Se ei estänyt kuitenkaan Oslon ja Utøyan tragedidoiden tapahtumista.  Tuomioja ei ymmärrä sitä, että tiukentamalla lainsäädäntöä aseiden ympärillä ei poisteta aseita rikollisten saatavilta – päin vastoin, ne suorastaan kerätään rikollisille valtiovallan toimesta.

Myös vasemmistoliittolainen, entinen anarkisti ja  jalkapallon (ajoittain varsin väkivaltaisia)  lieveilmiötä harrastava tosiduunari Paavo Arhinmäki, pääsi paljastamaan todellisen puolen itsestään ministerin asemassa.

Arhinmäki oli samoilla linjoilla Jungnerin kanssa –  joka taas ei yhtään ihmetytä. Vasemmiston perinteiset poliittiset keinot ovat pääsääntöisesti päättyneet  (jos vasemmisto on voittanut tai saanut huseerata vapaasti)  poliittiseen terroriin, sananvapauden poistamiseen, ihmisoikeusloukkauksiin ja vastustajien alistamiseen/eliminointiin.

*  *  *

Tämän poliittista kritiikkiä sisältävän yhteiskuntakriittisen tekstin  vihakirjoituksen kirjoittaja odottaa täällä pimeässä kellarissa Jungnerin mainostamia kovia otteita.

Katkotteko sormia  ja revitte irti kynsiä – vai riittääkö pelkkä toisinajattelijoiden   äärioikeistolaisten pieksentä? Tuleeko sähköshokkeja, alistamisraiskauksia, insuliinia tai vesikidutusta? Pehmeitä vai kovia menetelmiä? Stasin vai CIA:n mallin mukaan?

Ja tärkeimpänä kaikesta, pystyykö toisinajattelija äärioikeistolainen vaikuttamaan mihin Gulagiin joutuu?

(Vasemmistolainen suvaitsevaisuus on aika omituinen laji suvaitsevaisuuden kukkivassa tarhassa)

Lähteet: IS ja US.

 

HP

 

Onko liiketoiminta rasismia?

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää jatkaa valitsemallaan linjalla. Monikulttuurin (ja sen mukanaan tuomien epätoivottujen ilmiöiden lisäksi) Suurpään agendalistalla näyttäisi olevan myös Suomen laillisen yhteiskuntajärjestelmän perusteellinen muuttaminen sekä sosialisointi – ilmeisesti perinteiseen Neuvostoliitossa toteutettuun malliin.

Nimittäin – alun perin sananvapautta vastaan suunnatun ristiretken uudet kohteet löytyvät suomalaisesta elinkeinoelämästä.

Pravda on otsikoinut aihetta koskevan uutisensa varsin raflaavasti nimellä Kännykkäoperaattorit vaativat ulkomaalaisilta pantteja.

Hyysäri kertoo, että

vähemmistövaltuutettu on saanut asiasta runsaasti yhteydenottoja.

Savon Sanomat kertoo samaa noitarumpua kolistaen, että

Ulkomaalaiset ja paluumuuttajat joutuvat maksamaan operaattoreille satojen eurojen takuumaksuja matkapuhelinliittymistä. DNA, Elisa ja Saunalahti pyytävät pantteja jopa vuoden ajaksi ilman korkoa.

Tämä ei ole mikään uutinen. Kyseessä on – jokaisen normaalilla ajattelukapasiteetilla varustetun ihmisen ymmärtämä – normaali liiketoimintaan liittyvä suojaustoimenpide. Tämä asia ei kuulu mitenkään vähemmistövaltuutetun lakisääteisten tehtävien joukkoon. Minun nähdäkseni tässä on kyseessä on virkamiehen asemasta – ja sitä asemaa häikäilemättömästi hyväksi käyttäen – laillisuutta ja elinkeinoelämää vastaan suunnattu henkilökohtainen poliittinen kampanjointi.

Operaattorit toteavat – aivan oikein – että pantteja vaaditaan kaikilta, joilla ei ole kotimaisia luottotietoja. Tarkoitus on välttää luottotappiot. Operaattorit kiistävät – taas aivan oikein – että käytäntö johtuisi ulkomaalaistaustasta. Niiden mukaan maksu peritään myös suomalaisilta, mikäli heillä ei ole luottotietoja.

Jos asiakas ei halua maksaa takuumaksua, vaihtoehdoksi jää ennakolta maksettujen prepaid-liittymien käyttö.

Näin etnisestä syntyperästä, ihonväristä ja poliittisesta vakaumuksesta huolimatta – kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.

Ulkomaalaisten vapauttaminen takuista johtaisi syntyperän ja kansanryhmän pohjalta toteutuvaan eriarvoiseen tilanteeseen – suoranaiseen rasismiin kansanryhmää nimeltään syntyperäiset suomalaiset kohtaan.

Tällainen tilanne aiheuttaisi myös luottotappioita ja vaikeuksia elinkeinoelämälle. Tästä olisi helppo jatkaa siihen, että ulkomaalaiselta ei vaadita takuita luottoihin, lainoihin eikä osamaksuihin.

En ole monopolien, kartellien, kasvottoman kapitalismin enkä suuryritysten suurin ystävä. Tällaiset pyrkimykset ovat vastoin laillista yhteiskuntajärjestystämme – ja sen vuoksi niitä on syytä vastustaa. Etenkin kun ne ovat muutaman tahon pyrkimyksiä.

Tämäkin uutinen kertoo mielestäni varsin selvästi, että maahanmuuttajia ei voi syyttää eikä syyllistää syntyperäisiin suomalaisiin – omassa maassaan asuviin ja sitä rakentaviin alkuperäisasukkaisiin – kohdistuvan käänteisrasismin ja syrjinnän synnystä ja kehittymisestä.

Syypäitä tähän kehitykseen ovat eräät poliitikot, virkamiehet ja viherpunaväritteinen yhden totuuden – tai valheen – valtamedia.

Totta kai, jokainen pyrkii käyttämään itselleen edullista tilannetta hyödykseen. Tällainen puuhastelu johtaa kuitenkin vääjäämättä eriarvoisuuteen ja sen kautta vihaan ja rasismiin – monikulttuurisuuden olemuksen mukaisesti

Etenkin kun kärsijänä tässä tapauksessa on alkuperäisväestöä edustava laskunmaksaja – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Asian vakavuudesta huolimatta, lainaan -pienenä tahattoman komiikan tuomana kevennyksenä – maanmuuttoministeri Astrid Thorsin lausuman YLE:n viime viikolla esittämästä maahanmuuttoaiheisesta keskusteluohjelmasta:

Vielä kun puhutaan näistä luvuista, niin yleiset luvut, mitä siis 100 000, 125 000 on Helsingin seudulla puhuttu, että se on se lisääntymistarve… lisätarve. Ja jos ajateltaisiin samalla tavalla kuin tota… Paavo niin ei ollenkaan kannattais suurin piirtein syntyä ja tai sä kyllähän nuori ihminenkin tarvitsee palveluja aina sehän on… Minä en ymmärrä tätä niinku sinun tota logiikkaasi. Mutta nyt meillä on meneillään, meillä on meneillään lupahallintohanke, jonka Riitta tuntee sen siinä valmisteluelimessä. Me olemme asettaneet työryhmän, joka yhdessä muiden ministeriöiden kanssa miettii yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, koska kun meillä on sellainen järjestelmä, että se on työmarkkinat, jotka ratkaisevat, niin ei välttämättä tarvita samoja pälisään.. päiväsääntöjä kuin ne, joilla on entisiä siirtomaita, mutta tällaista valmistelua on meneillään ja ihmiset myöskin tulevat.”

Tilanne on varsin absurdi – mutta antaa erittäin hyvän kuvan siitä, mihin Suurpää ja vihervasemmisto on Suomea ajamassa.

Jyrkänteen reunalta kuiluun ja tuhoon.

Lähde:STT, YLE, HS, Savon Sanomat

 

Inkvisiittoreiden tulo

Iltalehdykkä on julkaissut uutisen joka liittyy Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin ristiretkeen sananvapautta – ja etenkin väärää ja paheellista runoutta – vastaan.

Runokirjan kirjoittaja kiistää kiihottamisen

Kärkevää ilmaisua sisältävän runokirjan kirjoittanut mies kiistää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Juttua puitiin Helsingin käräjäoikeudessa tiistaina.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan helsinkiläismies on levittänyt yleisön keskuuteen lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan ja solvataan eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä.

Syyttäjä katsoo lausuntojen panetelleen ja solvanneen turvapaikanhakijoita, juutalaisia ja romaneja sekä muslimeja ja afrikkalaista alkuperää olevia ihmisiä. Nämä esitetään lausunnoissa Illmanin mielestä kohteina, joihin syrjintä ja äärimmäisen väkivallan kohdistaminen olisi paitsi sallittua myös toivottua.

Lainvastaisiksi katsotuissa lausahduksissa viitataan muun muassa kolmannen valtakunnan toimeenpanemaan joukkotuhoon ja toimiin tiettyjen ihmisten poistamiseksi maasta.

Kirja julkaistiin vuonna 2005

Syytteen tuoneet kohdat sisältyvät omakustanteena syntyneeseen kirjaan, joka julkaistiin vuonna 2005. Sitä on painettu 200 kappaletta.

Kopioita kirjasta on lähetetty muun muassa edellisten presidentin- ja eduskuntavaalien ehdokkaille sekä vähemmistövaltuutetun toimistoon. Syyttäjän mukaan mies on jakanut kirjoja yleisön keskuuteen ainakin noin 20 kappaletta.

Rikoksesta epäilty kertoi itse, että runokirja on ollut vapaasti ladattavissa netistä.

”Vallanpitäjien silmät auki”

Runokirjasta teki tutkintapyynnön poliisille tuolloinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Kirjan kirjoittanut yrittäjä lähetti vähemmistövaltuutetun toimistoon alun perin toisenkin runokirjan, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. Syytteestä päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Kirjojen lähettämisen tarkoituksena oli herättää epäillyn mukaan keskustelua.

Puumalaista samoin kuin toista tutkintapyynnön allekirjoittanutta henkilöä kuultiin oikeudessa todistajina.

Syytetty katsoi, ettei hän ole lausunnoissaan ylittänyt sananvapauden rajoja eikä syyllistynyt lainvastaisuuksiin. Miehen mukaan hänen vilpittömänä tarkoituksenaan on ollut ”saada vallanpitäjien silmät auki tajuamaan, kuinka järjetöntä politiikkaa he ovat harjoittaneet tukemalla monikulttuurisuutta”.

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Käräjäoikeus antaa tuomionsa myöhemmin.

Tämä herättää jo ajatuksia:

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Miten tuleekaan mieleen erään kenraaliluutnantti A.E.Airon teos Puolustuspuheeni? tai Hannu Salaman Juhannustanssit?

Hölmöyden määrä suomalaisessa yhteiskunnassa näyttäisi olevan vakio.

Poliittinen liturgia ja korrektius eivät tainneet silloinkaan hyväksyä poikkeamia sananvapaudesta.

Miettikää kuinka hölmöiltä noidenkin kirjanpolttotalkoiden syytteiden ja paheksunnan kanssa onanoineet syyttäjät vaikuttavatkaan nykypäivän horisontista tarkasteltuina… XD

Tosin…

Se mikä tässä tuppaa tosissaan naurattamaan on se, että nämä nykyajan inkivisiittorit, rovionpolttajat ja sananvapauden kaventajat eivät – aikuisten oikeasti – näytä ymmärtävän sitä paradoksia mikä liittyy heidän ristiretkeensä ns. rasismia vastaan ja puuhasteluun vähemmistön ns. oikeuksien kanssa.

Ihmisoikeuksien nimissä – Sacrae Congregationis Sancti Officii.

Kidutuskammioita ja keskitysleirejä odotellessa…

Lähteet: STT, Iltalehti