Astrid Thors asian ytimessä

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä…

Lähde: AL

 

RKP – korruption keskipisteessä?

Eilinen Uusi Suomi julkisti myös ankkalammessa killuvan RKP:n saaman vaalituen.

Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.

Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.

Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:

* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.

Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.

EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.

Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.

* * *

Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.

Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.

Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.

Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.

Näillä rahoilla palkitaan rotuoppeja ja suomalaisvihaa kylväneen Axel Olof Freudenthalia esimerkkiä seuraavia ihmisiä.

Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.

Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.

Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.

Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.

* * *

Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):

RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.

Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.

Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.
”

–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia

Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),

 

Typeryyden tynnyreistä : Jyrki Katainen 310707

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi neuvottelutauolla, että talouden kehitys näyttää Suomen osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta.

Kataisen mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä.

Kansakoulunopettaja valtion ylin talousguru Jyrki Katainen (Epäkansallinen Sekoomus) Talouselämälle 31.7.2009.

Suuri näkijämme on kertonut visoistaan myös näin:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

… ja kuinkas sitten kävikään?

Jyrkin puheista huolimatta talousdiledanttimme on luotsannut Suomen kansan ja valtion mukaan maailmanlaajuiseen  talouskurimukseen. Suomen talous romahtaa kiihtyvää vauhtia. Viimeisimmän (julkaistun) virallisen tilaston mukaan Bkt:n romahdus on nyt 12 %:a, – tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, siitä puuttuu kuukausittain 1,5 miljardilla eurolla lisääntyvä valtionvelka, joka käytetään Potemkinin kulissien ylläpitoon.

Jyrkin ei kannattaisi alkaa ministerin hommien loputtua ainakaan ennustajaksi. Siinä saattaa nimittäin ihan oikeasti joutua vastuuseen sanomisistaan ja tekemisistään – toisin kuin valtionvarainministerin puuhasalkkua pyöritellessä.

Toisaalta ei tavallaan yllätä yhtään se, että haulikkoammuntaa harjoittavan kansakoulunopettajan luotsaama talouspolitiikka on juuri itsensä näköistä – sinne tänne roiskittua kirjanoppinutta ja luovuudenpuutteesta kärsivää kaaosta. Onko todellakin näin , että kykypuolueena tunnetun kokoomuksen kyvyt ovat näin heikkoja?

Pokka ainakin Jyrkillä pitää. Aika näyttää onko se itse asiassa tyhmyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella ei mennyt luu kurkkuun Sammon kerrottua vaalirahoituksestaan. Päinvastoin. Katainen tiesi Sammon tuesta. Epäilyille, että Sammon antama vaaliraha vaikuttaisi pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta päättämiseen, Katainen ei näe perusteluita.

Finanssikonserni Sampo rahoitti kokoomusta merkittävästi viime eduskuntavaalien yhteydessä. Konserni tuki puoluetta yhteensä 75 000 eurolla

Vai niin?

Vanha sananlasku sanoo, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Ja se taitaa pitää Kataisen selittelyistä huolimatta tässäkin asiassa paikkansa.

Muutama miljoonan euron kysymys kuuluukin – ei, ei, ei… ei niin, että onko Jyrki Katainen uskottava, vaan:

Lähteet: TS, IL

 

Yhdysvaltain kapeat vaihtoehdot

Kuten olemme varmaan kaikki jo huomanneet, (monikulttuurinen) maailmanmahti nimeltään Yhdysvallat on rämpinyt taloudellisen taantuman suossa jo yli vuoden. Tämä taantuma on levinnyt myös muualle – Eurooppaan ja jopa pieneen Suomeen.

Asuntorakentamisen kuplasta paljastunut kansallinen likviditeetin vaje (tai sen olemattomuus) heiluttaa jo hyvin voimakkaasti maailman ainoaa supervaltiota ja sen kautta koko globaalia taloudellista järjestelmää.

Missä Yhdysvallat seisoo?

Yhdysvaltain suurissa talousongelmissa on taustalla on myös muita näkymättömämpiä ongelmia. George Bush nuoremman hallintokausi osoittautui sellaiseksi, joka oli valmis työntämään kansallista varallisuutta epämääräisiin sotiin – unohtaen samalla oman kansansa ja sen jokapäiväiset vaikeudet. Se, että alempi keskituloinen väestö on joutunut jo vuosia tekemään kahta tai kolme työtä pitääkseen kiinni amerikkalaisesta unelmasta, ei ole myöskään mikään uutinen. Myöskään se, että sotaa käydään ulkomaita vastaan ei ole uutinen – se on iät ajat ollut hallitsijoiden keino siirtää mielenkiinto pois sisäisistä ongelmista.

Tämä tuore uutinen – ainakaan kaltaiselleni paatuneelle macchiavellistille – ei ole yllätys. Siis se, että paljon puhuttu muutos ja uusi hallinto jatkavat pitkälti samoilla linjoilla edeltäjiensä kanssa.

Tosin on syytä muistaa, että heidän (siis uusien vallanpitäjien) vaihtoehdot ovat kovin vähissä kuuluisan 9/11 jälkeen aloitetun – sekavan – ristiretken jälkeen.

Missä mennään?

Sekä Afganistanissa että Irakissa käydyt – ja pitkittyneet – sodat ovat vieneet Yhdysvallat vararikon partaalle. Samaan aikaan Kiina ja Intia voimistuvat, mutta Venäjä on joutunut taantumaan (palaan tähän).

Nato-joukkojen (käytännössä Yhdysvaltain intressien) Afganistanin ja Irakin sotilaskomentaja vaati eilen Brysselissä Yhdysvaltain eurooppalaisia liittolaisia pistämään käden syvemmälle taskuun AfPak-operaation onnistumisen vuoksi. Yhdysvaltain keskisen komentoalueen johtaja, Irakin ja Afganistanin sodista vastaava kenraali David ”Catepillar” Petraeus sanoi, että Afganistan on Yhdysvaltain suurin sotilaallinen haaste tällä hetkellä.

(Tässä kannattaa miettiä sitä, ovatko Yhdysvaltain edut ja haasteet myös eurooppalaisesta näkökulmasta samanlaisia?)

Lauantaina puhuneen varapresidentti Joseph Bidenin hengessä Petraeus kehotti liittolaismaita pohtimaan tarkoin, millä tavoin ne voisivat lisätä ponnistuksiaan Afganistanissa.

(Jep…)

Myös Yhdysvaltain presidenin, Barack Obaman, erityislähettiläs Richard Holbrook totesi sunnuntaina Münchenin turvallisuuskokouksessa, että, Afganistan tulee olemaan pitkä ja vaikea kamppailu.

Guantamo olikin siis pelkkä taloudellinen rasite – ei poliittinen kysymys? Ja sen seuraukset työnnetään tunkiöoon nimeltään Eurooppa?

Ei – eipä juu – mitään uutta länsirintamalta…

Taloudelliset ja poliittiset vaihtoehdot

Eli siis – tilanne tänään on se, että Yhdysvallat – valtiona ja keskenään – on eilen päässyt yhteisymmärrykseen valtavasta ja kansallisesta tukipaketista. Tuon paketin suuruus on 800 miljardia dollaria. Ja tämä valtava rahasumma on sellainen, jonka Obaman hallinto joutuu hakemaan markkinoilta velkarahana.

Yhdysvaltain vaihtoehdot ovat vähissä (Eurooppa nimittäin alkaa muodostua jo kilpailijaksi sille):

1. Lisätä Kiinan omistusta liittovaltiosta – ja luovuttaa sen mukana herruus jossain vaiheessa.
2. Liittoutua Venäjän kanssa – ja jakaa sen mukana herruus jossain vaiheessa.
3. Harrastaa vanhan mallin mukaan isoloitumista (periaatteena se, että sisämarkkinat riittävät)
4. Lähteä mukaan härskiin uuskolonialismiin.

Viimeinen vaihtoehto näyttää todennäköisemmältä.

Yhdysvallat ajaa edelleen monarkististen Arabimaissa sijaitsevien öljyvaltioiden hallitsijoiden etuja (nitistämällä islamistit ja arabisosialistit) – ja nämä puolestaan tukevat Yhdysvaltoja.

Se nimittäin on tunnettuna ja selvänä ilmiönä niille pienempi paha kuin Putinin Venäjä – puhumattakaan Kiinasta.

Miten tämä sitten koskettaa suomalaista?

No – oman näkemykseni mukaan (ainakin) kolmella eri tavalla.

1. Ankkurilapset
Jo nyt olemme nähneet maahanmuuttorysäyksen kohdistuvan ns. ankkurilapsiin. Vuonna 2007 maahamme tuli 98 alle 18-vuotiasta turvapaikanhakijaa ilman yhtä tai kumpaakin vanhempaa.

Näiden ns. ankkurilasten lukumäärä kasvoi vuonna 2008 kuusi ja puolikertaiseksi edellisen vuoteen nähtynä. Vuonna 2008 näiden ankkurilasten määrä oli 647 – siis 647 ihmistä.

Näistä turvapaikanhakijoista 10 % oli kotoisin Afganistanista ja 30 % Irakista – siis juuri niistä maista, joissa Yhdysvallat käy järjetöntä ja määrittelemätöntä sotaansa ns. kansainvälistä terrorismia vastaan – ja vain joka kuudes näistä lapsista on tyttö.

Lyhyelläkin matematiikan oppimäärällä voi siis nähdä Yhdysvaltojen sodankäynnin ja näiden turvapaikanhakijoiden moninkertaistumisen yhteyden. Meidän etumme on noiden valtioiden kansallistuminen ja stabilisointi sen kautta.

Summa summarum: Yhdysvallat käy sotaa varjoja vastaan eurooppalaisen (l. suomalaisenkin) veronmaksajan kukkarolla.

2. Suomen Nato-jäsenyys

Tässä vaiheessa, fundamentalistemmankin Nato-jäsenyyden kannattajan toivoisi miettivän sitä hintaa, mitä Suomi tulee tuon jäsenyyden lisäkustannuksina maksamaan – sinkkiarkuissa ja suorana varojen siirtoina Pentagonin kassaan?

Nato (nykyisin) on – vain ja ainoastaan- Yhdysvaltain kassara oman imperialisminsa tukemiseksi – ei mikään vapaiden demokratioiden liitto. Jos mikään muu ei soita hälytyskelloja, viimeistään sen pitäisi soittaa, että Ranska ja Saksa (perinteiset eurooppalaiset kolonialistiset kisailijat) ovat yhtä kylmäkiskoisia Yhdysvaltojen ulkomaanpolitiikkaa kohtaan.

3. Uuskolonialismi

Siitä sitten ihan omana lukunaan, nimittäin…

Eurooppalainen uuskolonialismi

EU osallistuu tällä hetkellä kahteen sotilaspoeraatioon talousliittona – Darfruriin YK:n kanssa ja Somalian merirosvojen tukistamisoperaatioon.

Varsin – poliittisesti – epäkanonisesti väitän, että kummankin operaation perimmäisenä tarkoituksena on lisätä valtioliitto EU:n potentiaalista – ja uuskolonialistista – valtaa kyseisillä alueilla.

Tässä tilanteessa suomalaiselle on ehkä selvintä lukea se, mitä Kuninkaanporttiin on Suomenlinnassa kirjoitettu:

… and USA can kiss my hairy Finnish ass – with or without this new regime…

Lähteet: YLE, HS, STT, Wikicommons